seuraava »

[Amber]

Kuinka tulet toimeen sisäisen vastustuksen kanssa? Kyse on samasta asiasta kuin stressi. Kun lähes kaikki uudet asiat, mahdollisuudet, ja muutokset aiheuttavat kuviteltuja pelkoja, jännitteitä kehoon, ja ylikuormittumista. Vastustamisessa on kyse kokemuksen etäällä pitämisestä niin kauan kuin koet olevasi valmis ottamaan sen vastaan. Stressi aiheuttaa välttelyä ja asioiden pitkittämistä. Kuitenkin reaalimaailmassa tilanteet muuttuvat nopeasti, mahdollisuuksiin on parasta tarttua heti etteivät ne mene ohi. Myös kaikenlaisia väärinkäsityksiä aiheutuu helposti. Jos olet kokenut sisäistä vastustusta, niin miten olet selvinnyt siitä tai muuttanut elämääsi? Olen tehnyt asian kanssa töitä ja vastustaminen on vähentynyt huomattavasti. Kuitenkin välillä mennään takapakkia.

[Päivi]

oon tätä pohtinu pari päivää.

"Tän päivän pohdintana on ollut muutosvastarinta. Wikipediassa määritellään se näin: Muutosvastarinta on luonnollinen osa mitä tahansa muutosprosessia. Muutosprosessin epäonnistuminen johtuu yleensä siitä, että muutosprosessi on huonosti suunniteltu. Muutosjohtaminen on systemaattinen tapa hallita ja viedä muutosta eteenpäin.
Olennaista muutosprosessin onnistumisessa on se, ettei muutoksia ole liian usein ja ne ovat perusteltuja. Muutosvastarinta estää
yleensä myös uuden oppimista.

Tohtori Roy Baumeister on kollegoineen todennut, että ihmisellä on yksi ainoa varasto tahdonvoimaa. Jokainen tietoinen päätös kuluttaa tätä kallisarvoista luonnonvaraa. Näin käy esimerkiksi konsultille, joka päättää sulkea sähköpostin, Facebookin ja puhelimen tunniksi, jotta saa asiakkaalle lupaamansa raportin ajoissa valmiiksi.
Kun tahdonvoimavarasto on käytetty loppuun, ihminen ei enää kykene itsekuriin. Onneksi tahdonvoima osaa uusia itsensä, eli ajan kanssa varasto täyttyy jälleen.

Teoria tahdonvoimavarastosta selittää, miksi meidän ei kannata aloittaa kuntoilua ja lopettaa tupakointia samaan aikaan. Eikä myöskään aloittaa kahta uutta projektia kerralla. Kovat itsekurin vaatimukset käyttävät varaston loppuun väistämättä.
Ihmiset tekevät päivittäin tuhansia asioita, joihin ei tarvita tahdonvoimaa. Aamu alkaa kahvinkeitolla ja jatkuu ajomatkalla töihin."

[pikkari]

Tää kuulostaa ihan pikkujutulta muille mutta mulle iso asia: hammaslääkärikäynnit.
Oksnnusfoobikkona sekä helposti yökkäävänä kynnys pelkän ajan varaamiseen on korkea, MUTTA kun vaan jollain ihmeen tahdonvoimalla pystyy lähtee kamalasta ahdistuksesta ja joskus hyvinkin epämiellyttävästä käyntikerrasta huolimatta tulee miltei riemukas olo. Uskalsimpas 
Tietenkin pidemmät prosessit vaatii aivan erilaisen sisäisen motiivin.
Asioiden hoidon viivästyttäminen/pitkittäminen luo myös osaltaan sisäistä, joskus ehkä itsellekin tunnistamatonta stressitilaa elimistöön.
Milläs sitten motivoida itseään? Vaikee kysymys. Sairauden ja muiden vaivojen hoito tulis olla kyllä aikuisella itsestäänselvyys.
Tarkenna vähän missä kohtaa on se pahin takku?

[tuollapuolen]

Loppupeleissä ihmisellä on vain kaksi vaihtoehtoa myöntyä toisen tahtoon ja vaatimuksiin tai olla myöntymättä, Riippuen ihmisestä, en tiedä onko se kummalla on suurempi voitontahto voittaa lopulta kamppailun vai se kumpi on vaan röyhkeämpi. Mielestäni röyhkeä ihminen saa lopulta helpommin haluamansa, koska vastustaminen on aina vaikeampi taito kuin myöntyminen. Usein vielä ihminen suuttuu kun ei saa haluamaansa vaan tekee sen sitten millä tavalla tahansa, jonka katsoo parhaaksi.  Tämä on väärin sillä röyhkeyksissään ihminen ajattelee puhtaasti itseään ja omia motiivejaan - mutta sekin on vain asia joka ajaa tätä ihmistä eteenpäin. Itse uskon kuitenkin, että moraalinen rappio on suurempi taakka kantaa kuin tietynlainen "keveys". Ps. kommentit otetaan ilolla vastaan

[Amber]

Tarkenna vähän missä kohtaa on se pahin takku?

No omalla kohdallani sisäinen vastustus tarkoitti lähes kaikkea elämässä eteenpäin menemistä. Ei voinut lukea sähköpostia, mennä facebookiin, tehdä koulutehtäviä, kohdata ihmisiä ilman paniikkioireita ja välttelyä. Näin jälkeenpäin ajateltuna kyse oli varmaan siitä että jouduin käsittelemään hirveän määrän uusia kokemuksia muutaman vuoden aikana, ja samalla työstämään vanhaa painolastia >ylikuormitus. Mutta eipä siinä mitään, vaikuttaa siltä että kärsivällisyys on ratkaisu kaikkeen. Pitää antaa reaktioiden tulla ja mennä ja tehdä vain se mikä on missäkin tilanteessa paras vaihtoehto.

[Kuuhilda]

oon tätä pohtinu pari päivää.

"Tän päivän pohdintana on ollut muutosvastarinta. Wikipediassa määritellään se näin: Muutosvastarinta on luonnollinen osa mitä tahansa muutosprosessia. Muutosprosessin epäonnistuminen johtuu yleensä siitä, että muutosprosessi on huonosti suunniteltu. Muutosjohtaminen on systemaattinen tapa hallita ja viedä muutosta eteenpäin.
Olennaista muutosprosessin onnistumisessa on se, ettei muutoksia ole liian usein ja ne ovat perusteltuja. Muutosvastarinta estää
yleensä myös uuden oppimista.

Tohtori Roy Baumeister on kollegoineen todennut, että ihmisellä on yksi ainoa varasto tahdonvoimaa. Jokainen tietoinen päätös kuluttaa tätä kallisarvoista luonnonvaraa. Näin käy esimerkiksi konsultille, joka päättää sulkea sähköpostin, Facebookin ja puhelimen tunniksi, jotta saa asiakkaalle lupaamansa raportin ajoissa valmiiksi.
Kun tahdonvoimavarasto on käytetty loppuun, ihminen ei enää kykene itsekuriin. Onneksi tahdonvoima osaa uusia itsensä, eli ajan kanssa varasto täyttyy jälleen.

Teoria tahdonvoimavarastosta selittää, miksi meidän ei kannata aloittaa kuntoilua ja lopettaa tupakointia samaan aikaan. Eikä myöskään aloittaa kahta uutta projektia kerralla. Kovat itsekurin vaatimukset käyttävät varaston loppuun väistämättä.
Ihmiset tekevät päivittäin tuhansia asioita, joihin ei tarvita tahdonvoimaa. Aamu alkaa kahvinkeitolla ja jatkuu ajomatkalla töihin."

Hmmm...
Mä en ole koskaan kohdannut tilannetta, jossa tahdonvoima loppuisi, vaan mitä enemmän vastustus kasvaa, sitä enemmän sieltä löytyy tahdonvoimaa mennä siitä yli. En usko että on joku varasto josta tahdonvoimaa voi ottaa, ja se sitten loppuu aikanaan niin kuin vesi kaivosta, vaan että sitä on, ja on jokaisella yhtä paljon, eli niin paljon, kuin hän uskoo sitä olevan.

Toki on eri asia puhummeko nyt tupakoinnin lopettamis tahdonvoimasta vaiko tahdonvoimasta, jota tarvitaan esim. hengissä selviytymiseen  jos on eksynyt erämäähan tms. Eivät taida olla edes sama asia, mutta en vain keksi niille sanoja.

[Avicii]

On tuossa ironia tekstissä hitusen totuutta.
Meistä jokainen kun reagoidaan niin erilailla näihin tilanteisiin. Olen nähnyt läheltä miten ihminen voi uupua niin että tahdonvoima on ihan kateissa ja olen kokenut tämän itse myös. Siihen tarvitaan määrätynlaista energiaa ja toiset löytää sen sitten erilaisten tunteiden kautta mutta jos on kyse uupumisesta, niin siihen ei oikein aina auta muu kun aika ja lepo. Hengissä pysyminen on varmaan niin ääri-ilmiö että en tiedä mistä sitä energiaa siihen löytyy kun en ole joutunut sitä kokemaan.
Ainakin jos ihminen kokonaan luovuttaa ja alistuu väärällä tavalla niin tahdonvoima voi kadota kokonaan. Voisiko esim joku sairaus viedä tahdonvoiman kokonaan, ihminen ikään kun ei osaa ammentaa tätä energiaa oikealla lailla koska ei koe että enää ois mitään tehtävissä?

[Kuuhilda]

Ajattelin että hengissä selviytymis-tahdonvoima on sitä samaa, jota joutuu käyttämään vaikka selviytyäkseen stressaavassa työympäristössä. Ihan eri asia kuin se, mitä tarvitaan tupakan polttoa lopetettaessa. Mutta halusin vähän kärjistää, niin siksi kirjoitin hengissä selviytymisestä.
Mutta kyllä tahdonvoima voi loppua. Onhan sellaista tässä maailmassa, ja tunnistan omassakin elämässäni hetkiä, jolloin olisin voinut päättää, että en tahdo jatkaa enää. Tai pikemminkin jättää päättämättä, että jatkan.

 Mutta että se johtuisi siitä, että jokin tahdonvoima  säilö sisällä tyhjenee, ei oikein ole osuvaa mielestäni.

[tuollapuolen]

Mulla loppui tupakointi ihan ilman mitään jippoi Lopetin vaan polttamisen tsap. Niin se vaan kävi mutta paljoa enkoskaan oo polttanut. Kyllä nyt on kevyt ja huoleton olo jajaja. Suosittelen käämin lopettamista sinullekin olethan niin kai haluat maistua samalle + syöpä ja muu kiva mikä tulee kaupanpäälle rahat ja henki kaikki menettää vaan kuolema siinä voittaa ja sekin hitaasti ja nauraen

[pikkari]

Mä olin kolmisen vuotta polttamatta, sit yks mä maistan vähän kokemus ja uus koukku valmis. Tyhmä minä.
Olen muutenkin tosi helposti addiktoituva tapaus, hedonisti.
Entinen homeopaattikin sanoi että taidat olla sex, drugs and rock`n roll tyyppi. Juu  :
Nykyisin nappailen rauhoittavia, tosin mietoja mutta hieman koukahtanut nyt niihinkin ja tästä on tultava loppu pian.

[Päivi]

no mun ajatus tahdonvoiman loppumiselle, on siis se, että sitä käytetään semmosiin asioihin joita ei halua/tykkää tehdä. Mulla esim vaatteiden viikkaus on semmosta. ja jos keskeytän sen tekemisen, joudun kasaan saman verran tahdonvoimaa siihen ku ekanki kerran alottaessani. Eli koitan itteeni muistuttaa että teen lopppuun sen mitä oon alkanu tekeen, jotta saan valmiiksi. Mutta ehkä nää on erilaisia juttuloita meille ac/dc:lle

[pikkari]

Mulla ihan sama koska sama diagnoosi. Pitää käyttää todellakin tahdonvoimaa että saa asiat loppuun asti hoidettua vaikka kyse olisi muutaman pikku jutun hoitamisesta helposti jää joku roikkumaan ja hoitamatta
Esim väliaikainen paikka hampaassa ollut vuoden vaikka juurihoito olis pitänyt aloittaa kuukausia sitten
Oon ollut ilman ad/hd-lääkettä jo yli puolitoista vuotta. Menen nimittäin siitäkin helposti hypomaniaan enkä syö miltei mitään. Ei hyvä.