Minun käsitykseni sielunenergoista on peräisin Kryon-kanavoinneista, koska intuitioni sanoo niiden olevan kohdallaan:
Ihmiseksi inkarnoituessa voi ottaa mukaansa pyöreästi noin neljänneksen sielunenergiasta, sillä ihmiskroppa ei kestä yhtään enempää ilman että kone leikkaa kiinni.
Se loput 3/4 on siellä verhon toisella puolella: Osa siitä on omassa opassopassamme - olemme kaikki myös omia oppaitamme! Osa siitä on muiden ihmisten opassopassa, erityisesti meille edellisessä inkarnaatiossamme läheisten ihmisten, jos sattuvat vielä olemaan elossa. Aina kun läheinen ihminen kuolee, osa hänen sielunenergiaansa tulee osaksi meidän opassoppaamme. Osa sielunenergiasta on suunnitteluistunnossa jossa on myös niiden ihmisten sielunenergiaa, joiden kanssa meillä on tätä inkarnaatiota koskevia kohtaamisia/sopimuksia. Siellä sitten yhdessä järjestelevät synkronistisia tapahtumia tätä inkarnaatiotamme varten. Ja osa sielunenergiasta voi sitten toimitella ihan muita tähän inkarnaatioon liittymättömiä asioita siellä verhon toisella puolella.
En usko, että ihmisen sielunenergia voi mennä yhtään mihinkään pois silloin kun ollaan ihmiseksi inkarnoituneena. Se mitä otettiin mukaan on aina mukana, alusta loppuun saakka. Se mikä taas jätettiin verhon toiselle puolelle toimittelemaan ihan muita asioita, toimittelee siellä niitä muita asioita.
Sielumme on itse asiassa ajatusryhmä, jokainen meistä on yhtaikaa äärettömän monta ja yksi ainoa. Moniulotteisessa, todellisessa universumissa olemme jotain ihan muuta kuin täällä erillisyyden harhassa. Ja moniulotteisessa universumissa se sielu voi tehdä todella montaa asiaa yhtaikaa.
Minun teoriani siitä, miksi jostakusta tuntuu siltä, että kaikki sielunenergia ei ole 'kotona:'
Voimakkaat käsittelemättömät traumat sitovat energiaa, jolloin se ei ole itselle käytettävissä. Se ei ole missään muualla, se on siinä samassa energiasopassa, siinä neljänneksessä kokonaisuudesta, jonka sielu ottaa mukaan ihmisinkarnaatioon. Mutta koska se on sidottuna käsittelemättömään traumaan, siihen ei ole pääsyä eikä se ole käytettävissä, mistä syntyy illuusio siitä, että se olisi jossain muualla.
Toinen energiaa syövä juttu traumojen ohella ovat ne luvattomat (tai tahattomat) energiakytkökset: Sielunenergia ei edelleenkään ole mennyt mihinkään, mutta jos sitä syö tuollainen kytkös, se ei ole käytettävissä mihinkään muuhun, jolloin syntyy taaskin se illuusio, että se on jossain muualla.
Jos minusta tuntuisi ettei kaikki energiani ole 'kotona' katsoisin ihan ensiksi onko se sidottuna traumaan tai tahattomaan energiakytkökseen. Se on kuitenkin aina kaikki minussa, mutta em. syistä siihen ei ole aina kontaktia tai se on 'varattuna' näihin asioihin.
Kummittelu on minun mielestäni (ja useiden kanavien, Kryon mukaan luettuna) ikään kuin videonauha, täysin hengetön 'tallenne' menneestä tapahtumasta: Voimakkaat tunteet ja kokemukset voivat jättää paikkaan/rakennukseen energiajäljen, jonka herkät ihmiset voivat sitten myöhemmin aistia. Kyseinen sielu on kuitenkin siirtynyt eteenpäin ihan kokonaan (tai siis ihan koko sen tänne mukaan otetun neljänneksen osalta).
En usko kuoleman jälkeen harhailemaan jääviin sieluihin sen vuoksi, että uskon sielun heti kuollessaan saavan KAIKEN tiedon mitä sillä on muutenkin todellisessa moniulotteisessa universumissa. Ja koska uskon jokaisen sielun olevan solun Jumalan ruumiissa, tämä tieto on kaikki tieto mitä on olemassa, kaikki tieto mitä Jumalallakin on. Kuoleminen on kuin heräisi unesta, jossa oli rajoittunut eikä tiennyt juuri mitään.