seuraava »

[redwine]

olen seurustellut tovin oman ikäiseni 92 syntyneen vaakamiehen kanssa. Hän ei ole ennen seurustellut kenenkään kanssa. Hän oli alkuun kovin halukas olemaan kanssani ja viikonloppuisin teki sen selväksi, kuitenkin heti kun aloimme seurustelemaan virallisesti käytös muuttui. kaverit menevät edelle, ei tiedä juuta eikä jaata kun kysyn illan suunnitelmista että tuleeko minun luokseni vai ei, ja odotuttaa sitten minua kotona miettimässä tuleeko vaiko ei. tappelun kautta vain saan hänet tulemaan. Nytkin sunnuntaina sanoi että menee kaverilleen ja ei tiedä kauanko menee ja ajatteli jäädä sinne yöksi, vaikka itse olin järkännyt että pääsen hänen luokseen yöksi ( hän on siis armeijassa viikot ja näemme vain vkl) niin kauhea sota, ja sitten siinä porukurkussa sanoin ettei homma voi mennä näin että täytyy valita ollakko minun kanssa ja että menen sinne vaiko ero.Valitsi sitten ensi eron mutta kun kysyin että ihan oikeastiko niin vaihtoi mielipidettään.

Kertaakaan hän ei ole sanonut mitään kohteliaisuuksia, että esim kehuisi nätiksi tai mitään? aina kyllä pyytelee anteeksi kun on millon millainenkin hölmö... mitä teen, onko tässä mitään mahdollisuutta? itse olen neitsyt

[Indium]

Eipä tuosta voi ihmisen aurinkomerkkiä yksinään syyttää (teidän kummankaan). Kuulostaa siltä että teidän pitäisi puhua avoimesti siitä, mitä oikein haluatte.

Kyllä terveessä seurustelusuhteessa yleensä koetaan, että toisen kanssa on hyvä olla, ja että ei tarvitse riidellä ja porata siitä aiheesta että vietetäänkö ylipäätään aikaa yhdessä. Jos niin ei ole, pitää selvittää että miksei - mahdollisimman rauhallisesti puhumalla.
Kummallakin on hyvä olla kavereita joita näkee myös ilman kumppanin läsnäoloa, muttta ei sekään nyt hyvä ole jos jollekin tulee jatkuvasti laiminlyöty olo. Ja tuo jatkuva anteeksi pyytely, onko hänellä itsetunto-ongelmia, vai kantaako jotain syyllisyyttä?

Sekin tekee valitettavasti paljon, jos on ihan kokematon seurustelusuhteissa. Myös jos sinä itse olet aiemmin ollut suhteessa jossa kuulet usein kehuja ja nyt ihmettelet kun niitä ei kuulukkaan, se voi aiheuttaa kitkaa ihan turhaan. Toinen voi aistia tyytymättömyytesi, mutta silti ei ehkä hoksaakaan että mitä asiaa olet vailla. Kaikki eivät ilmaise hellyyttä kehumalla toista ääneen (tai ylipäätään tavoilla joihin toinen osapuoli on sattunut tottumaan), mutta se ei tarkoita että he eivät tunne mitään. Näistä kannattaa puhua ihan avoimesti ja rehellisesti.

Onnea matkaan.