seuraava »

[yellowstar]

olen vaan luonteeltani semmoinen, että mitä haastellisempaa niin sen parempi  . liian helpot alkavat kyllästyttää.
minullekin kelpaisi hauskanpito, siksi en pidäkään miestä tilivelvollisena itselleni. mistään vakavammasta ei olla puhuttu. paitsi ekalla tapaamisella, molemmat kovasti kännissä. mies silloin, ah niin hurmioissaan, kysyi alanko sen tyttöystäväksi ja minä nauroin sille päin naamaa ja sanoin, etten ala ikinä enää kenenkään tyttöystäväksi.....
no katsellaan miten tässä käy.

[^^Queen Nefertiti^^]

Voin kuvitella että meidän vaativasta suhteesta päästyään, exäni joi (kuten joikin) ja hillui ja tapasi ties ketä jolle ehdotti tätä tyttöystävä skenaariota.. muuten tuli mieleen että kun suhteen käsittely kait kestää 1/2 siitä mitä suhde kesti, niin hänpä käsittelee exäänsä vielä tän kevään.. ja mulla on epäilys että sen koko suhteensa ajan edelleen miettii exäänsä, ja sitten vielä minua, ja sitten..

Luulen että hän ei yksinkertaisesti arvosta RAKKAUTTA siinä määrin kuin minä vaan menoa ja rahaa ja jännitystä. Valitettavasti kaikki ei pysty kokemaan yhden kanssa sitä jännitystä vaan pitää iskeä uusia. Se olo on tullut ihmisistä.. se vaan on niin.  hetken hurmat. Minua ei edelleenkään kiinnosta haaste siis iskemisvaiheessa, vaan suhteen sisällä oleva haaste kehittää sitä eteenpäin, kodin rakennus, matkat yhdessä ja hauskanpito. Pitää voida luottaa ensin. Jos väsytystaktiikkaan pitää käyttää kovasti aikaa, ei tuntuisi oikeelta.

[yellowstar]

tällä hetkellä minua ei niinkään kiinnosta suhteen sisällä oleva jännitys.
erosin siis syksyllä pitkäaikaisesta kumppanistani. seurustellessamme minäkin pyrin luomaan  suhteeseemme jännitystä, ulkopuolinen jännitys ei kinnostanut millään lailla. tämäkin suhde kuitenkin aikoinaan alkoi hankalalla tavalla, jonka jälkeen sain sen turvan ja luottamuksen, jota parisuhteesta haluan.

en todellakaan ottanut tosissani kaksosmiehen tyttöystävä-heittoa, mainitsin sen vain yhteytenä siihen mitä annoin hänen itsestäni siloin ymmärtää.

en oikein osaa sanoa miksi roikun tässä tyypissä. hän edustaa kaikkea sitä mitä ex-mieheni ei ole. ehkä se onkin osasyy, jonkinlainen keino unohtaa entinen, koska en pysty vertaamaan heitä toisiinsa millään lailla. kauniit sanat myöskin kohottavat itsetuntoani, joka ruman eron jäljiltä on aika maassa. en ole niin tyhmä, että luulisin miehen välttämättä tarkoittavan sanoja, tai että ne olisivat jotenkin ainutlaatuisesti tarkoitettu vain minulle.

[^^Queen Nefertiti^^]

Ei minuakaan kiinnostaisi suhteen sisällä oleva jännitys, vaan suhteen sisällä oleva
MIELENKIINTO.. voi kamalaa, oikeestaan ei kiinnosta koko suhteet. Mitenhän tämän nyt sanoisi yksinkertaisesti. Kiinnostaisi SE että olisi jotenkin tasapainossa se tilanne, ettei kukaan olisi ketään vahvempi tai pelkäisi vaan että kumpikin haluaisi juttua yhtä lailla. Ehkä SE alun jännitys on vielä minulta kokematta. Että edes tuntis jotain jotakuta kohtaan. Voi hyvänen aika. Nauti nyt sitten siitä mitä sinulla on.

Tää voi mennä vaikeaksi nimittäin elämä on tehnyt minusta TODELLA kriittisen. Ei vaan nappaa.  Erityisen oudolta tuntuu se että uudella ihmisellä on tietysti ihan uudet jutut entisiin verrattuina. Tietty hengähdystauko on pakko näiden juttujen välillä.

[yellowstar]

no nauttisin, jos minulla jotain olisi  !
minä olen väsynyt etsimään uutta suhdetta. jos tästä säätämisestä ei mitään tule, niin olen sitten vaikka yksin. inhoan niitä vaivautuneita iskemisyrityksiä, yms. itse en rupea ketään iskemään.
minä olen myöskin tosi kriittinen nykyään ja nyt kun löysin jotain mikä kelpaa, yritän pitää siitä kiinni kynsin ja hampain. naurettavaa.

kauanko sinun erostasi on jupitergirl? minä olen nyt hengähtänyt kahdeksan kuukautta ja alkaa tuntua pikkuhiljaa siltä, että nyt riittää. aluksi oli mahdotonta kuvitella ketään koskaan hänen tilalleen, yökötti koko ajatuskin. kaikki hoki, että aika parantaa haavat ja minä kyselin niiltä, että mikä on se aika, kauanko pitää odottaa? taitaa olla aika nyt parantanut minut 

[^^Queen Nefertiti^^]

Siitä on nyt jo  varmaan 14-15 kuukautta (minä aikana tapailtu kavereina ja puhuttu syvällisiä). Olin tuolla maalla taas mm isäni seurassa joka saa ja on saanut aina kysymään, miksi edes miestä kaipaisi. On se sen verran määräävä, ärsyttävä, ja epäkohtelias. Mitä sanottiinkaan jouskarinaisesta joka pettyy isäänsä, ja haluaa löytää sen kunnon ritarin. Exän pääkiinnostuksenaihe ei sitten ollut olla ritarini ja viedä minua seikkailuun.. Tuntuu naurettavalta yrittää miellyttää isää kun mikään ei miellytä (Jupiter hallitsee kumpaakin mutta häntä myös Neptunus). Silti kattelin sitä missä Venus on minulla tänä vuonna (jouskareilla kait se marraskuu) ja miten usein suhteet on tulleet lokakuussa/syksyllä(olihan se eka juttu se isoin, eikä tämä vika!!!!!) ja myös mitä minulle on sanottu syksystä ja ens keväästä. Aika menee niin kovaa että ens syksy/kevätkin olisi kovin äkkiä. Ennen olisin kulkenut mm kesän ympäriinsä etsimässä, nyt päätin että olen landella, siellä on tapahtumia, menen autolla hieman pitkin Lounaissuomea ja käyn Pärnussa ja se siitä. Ei tarvi mennä Pärnuunkaan nyt "toipumaan". Silmiä voi pitää auki. Onhan se jännittävä mahis aina ilmassa että jos jonkun kanssa synkkaisi. Ja tällä kertaa en jää äijän perään itkemään. Mutta koska viimeisin surutyö tehtiin viime keväänä+kesänä, voishan sen jutun olla aika.

TOISAALTA tiedän kaiken mitä suhde voi tarjota tai mitä yleensä voi tapahtua hyvää+pahaa, siksi on hankala aloittaa, mutta onnea niille jotka on vaivautuneet siihen. Tiedän lähes kaiken ihan lopullista sielujen sulautumista lukuunottamatta, tuota yritin liian kovaa väärän hlön kanssa joulukuussa.. olis pitänyt jättää asia syksyllä. Mutta kumppani ja "taakan kantaja" olis kiva. Henkilö jonka kanssa voisi jakaa, nyt sitten mielellään samaa henkistä tasoa. Huomasin muuten että vaikka haluaisin suhteen, nyt haluan todella paljon tilaa. Yhä vähemmän jaksan ajatella yhteistä omakotitaloa tms. Pöh. Siellähän pitää tehdä lumitöitäkin! Ainakin tässä maassa.

Mietin sitä miten lapsen kummitädin mies on ulkolainen ja hänen isänsä, ja miten oli tavallista että miehet on tuolta jostain mutta hyviä tyyppejä, hyvä koulutus. Viime aikoina jumiutunut tähän maahan.

Mutsini on muuten rapu joka on takertunut aika outoon elämäntilanteeseen, aina vannoo että lähtee tästä eikä lähde. Serkkuni syntynyt ravun/kaksosen rajalla.

"Kaksosmies elää hetkessä eikä paljoa etukäteen mieti asioita vaan tekee sen mukaisesti kuin hyvältä tuntuu, ei liiaksi suunnittele tulevaisuutta"

Juuri tuo on sitä jousimiehen polariteettia. Jousimies vaan ON syvällinen, filosofinen, ottaa asiat aika tosissaan (ellei nyt ole show-vaihde päällä). Minä tajusin että vaikka viimeksi en odottanut vakavaa juttua, se lipsahti siihen kummankin puolelta ja sitten vaan hajosi savuna ilmaan, mutta ehkä parempi näin. Liian vaikea mies. Mutta jäi halu  nyt sitten saada "vakava" juttu mitä se lieneekin heh. Kait? Mutta kun se on tulossa, iskee sitten jarrut pohjaan ja kovaa.

y, jos haluat tosissasi jo paremman kumppanin, kokeile tuota J Murphyn tekniikkaa missä sanot usein mielessäsi mitä haluat ja sitten lisäät siihen, että alitajuntasi tietää missä tämä henkilö on, ja etsii hänet käsiisi. Esim, hän täydentää sinua kaikin puolin ja kunnioittaa ja arvostaa suhdettanne. Luulisin että näistä keinoista olisi apua monelle, kun ihmiset on nykyään aikamoisia vastuun välttäjiä.

[onervainen]

Hei Yellowstar!

En ole pitkään aikaan kirjoittanut täällä yhtään mitään - käynyt vaan lukemassa "viikon astroja" ym. Nyt kuitenkin huomasin kirjoituksesi ja luin ne kaikki alusta alkaen... Sulla sattuu nimittäin olemaan suurinpiirtein samanlainen tilanne kuin mitä mulla on ollu vuodesta 1996 lähtien - siis 10 vuotta

Minäkin olen Rapu-nainen ja hän on Kaksos-mies. Meillä on vaan sen verran monimutkaisempi tilanne, että olen ollut naimisissa 1995 lähtien eli Kaksos-mies on se "toinen" mies. Ei olisi, jos avioliittoni ei olisi ollut tuhoon tuomittu jo vihille mennessämme - minun olisi se pitänyt tajuta jo ennen kuin sanoin tahdon.

Vaan olenpa miljoonia kertoja ihmetellyt mitä se tunne on välillämme tuon Kaksosmiehen kanssa, kun hän yhä edelleen jaksaa odottaa minua "siellä jossain"...Onko se sitten sitä rakkautta? Koen sen ainakin niin... Olemme nähneet toisiamme silloin tällöin ja viestittelemme samoin kuin te. Hänkään ei vastaa viesteihini aina, vaan pitää minua kummallisessa odotuksen tilassa. Onko se sitten helpompi olla vastaamatta kuin pelätä sanovansa jotain väärin tai loukata toista tahtomattaan? Menettämisen pelkoa osin? Eikös neutraalina olo ole joskus helpompi valinta? En tiedä... itsekin kun olen suorasukainen ihminen ja vastaan kaikkeen mitä kysytään tai kerrotaan - sanon mitä ajattelen, enkä jätä mitään epäselväksi.

Sinä FREELANCER tunnut muuten tosi viehkeältä ja aikuiselta asenteiltasi
Tuollaista asennetta kunnioitan... Olet suoraselkäinen, vaikka kaipaat vapautta Kaksosena sinäkin - sen sulle sallii mielellään varmaan jokainen nainen, kun kuitenkin osoitat välittäväsi toisesta.

Tuota jooo.... meillä on elämä mieheni kanssa tullut siihen pisteeseen (ties kuinka monennen kerran?), että lieneekö järkeä enää jatkaa. Emme keskustele mistään, seksiä ei ole ja hän on juonut salaa jo pitkään joka ilta. Mulla paloi päreet eräänä iltana alkukuusta... Sanoin, että nyt riittää, nyt en enää jaksa ja että mulla on omakin elämä! Olen vuosia odottanut, että hän muuttuisi, mutta ei... ehkä jonkun 1/2 vuotta jaksaa olla juomatta jne, mutta taas palataan alkuviivoille. Tää alkaa jo riittää. Olen kohta 40v. ja biologinen kello tikittää...ja vaikka ei tikittäisikään, niin tällaisesta elämästä haluan pois...

Kaksosmieskin on ollut surullinen elämänkohtalostani Hän sen kertoi ensimmäistä kertaa tämän kuun alussa, kun nähtiin. Hän kuiskasi lisäksi niin hiljaa, että tuskin kuulin tai uskoin edes kuulevani, että hän haluaisi huolehtia minusta.... Sitä olin odottanut kuulevani häneltä jo vuosiavuosia ja sitten kun hän sen sanoi, olin pudota penkiltä  Niitä sanoja on mennyt sulatellessa nyt 2 viikkoa ja olen jossain oudossa hurmiossa Lieneekö hänkin, kun ei ole vastannut viesteihini näihin kahteen viikkoon? Hän tietää, että yritän erota ja ehkä haluaa antaa mulle siihen tilaa hengittää...Vai lieneekö tilanne sen verran vaikea ja ristiriitainen, ettei hän tiedä mitä vastaisi. Katsoo mitä tulee ja toivoo parasta?

Sulle Yellowstar sanoisin, että ole vaan mitä olet äläkä pidättele tunteitasi - tulee vastaus tai ei....Minusta näet, että Kaksosmies yhä on elämässäni, vaikka tilanteeni on vaikea. Sulla sentään on tilanne ehkä sen puolesta paremmalla mallilla, että teillä kummallakin on ehkä tasaantumaan päin. Olette kumpikin eronneet, eikä siis siippanne ole sotkemassa suhdettanne ihan välittömästi - paitsi erosta toipuminen vie aikaa. Miten sitten syyllisyys mielestänne sotkee tilannetta? Meillä itsellämme kun on pieni paikkakunta, niin syyllisyys ja siitä johtuva ihmisten pakoilu on aikamoista. Kaksosmieheni pelkää jatkuvasti, että joku näkee meidät ja saa tietää... Hän on aina kohdatessamme melkein paniikissa, että mistä kummasta löytyy sellainen kolkka, ettei meitä kukaan näkisi...se vie voimia ja tuntuu pahalta. Mietin aina, että mikä kumma siinä on, että rakkautta vainotaan...Se tuntuu ainakin meidän kohtalolta. Ehkä pitäs muuttaa toiselle paikkakunnalle? Vaan pääseekö sisäisestä syyllisyydestä sittenkään?

Ole vaan rohkea Yellowstar - kaikesta huolimatta 
Ja voimia vaan muillekin teille kamppailijoille!

Tv. Onerva
Aurinko Rapu
Kuu ja MC Kaksonen
IC Jousimies

[^^Queen Nefertiti^^]

Onerva, olen kaipaillutkin sinua! Muistatko kun kirjoitin sinulle viimeksi Viron matkani jälkeen ja olen nyt äsken kirjoittanut kauris-exälle pari oikein ystävällistä ja analyyttistä meiliä, ei mitään syytöksiä ja syytöksiä. Annan sen meidän välisen energian olla jos se on, en kuvittele että olemme kaksoisliekit tai mitään. Vaikka hän pitää aika heikosti yhteyttä nyt just, niin silti saatan nähdä unen missä pelastan hänet jostain negatiivisesta paikasta tai olemme yhdessä pelastamassa. Äkkiä halusin kertoa ne asiat hänelle, vaikka ei olisi kyse seurustelusta. Niin halusin vaan sanoa että meidän auttamistehtävän idea tunkee uniini!

Ehkäpä hän reagoin jotenkin, laitan vaikka tekstarin perään että sait multa syvällistä postia. Ehkä nyt seurustelun jälkeen tilanne voisi asettua siihen mikä sen kuuluisi olla, eli kamut vaan jotka toimii.

En tiennyt että se henkilösi on kaksonen tai en muistanut.

Pitää jollain tavalla antaa tilanteen olla, jos on joku energia, tosin minä odotan syksylle tai keväälle ihan uutta henkilöä. Onerva, olen jopa  antanut anteeksi itselleni jatkuvat levottomat muutot, korkeintaan muutan tästä johonkin puutaloon sopivan kokoiseen kotiin puutarhalla - meidän pihoilla ja puistossa ei tarpeeksi istutuksia, ei tarvi olla ok talo eikä kenenkään kanssa - tai ulkomaille. Älä jatka liittoa joka ei mene mihinkään!  Onhan mulla hyvä tilanne kun ei tarvitse enää tässä vaiheessa erota, olen ihan vapaa ja kun hlö tulee, toivon että hänkin on edellisistä vapaa.

On se nimittäin TOISAALTA tylsää jos ei tunne mitään ketään kohtaan!!!!!! vai! mutta se  on hengähdystauko toisalta. 

[Liljuska]

Onpa sinulla purtavaa kerraksi. Kaksosen kanssa on todella vaikea olla. Olen itse kaksonen ja olin naimisissa 22 vuotta Ravun kanssa. Ei ravulla ollut helppoa meikän kanssa. Ja viimein hän löysikin uuden kun kyllästyi minun tuuliviirimäisyyteen. Aina menossa, aina puhelimessa, aina kavereilla, aina milloin missäkin paitsi kotona. Tämä rapu ainakin tykkäsi olla kotona. Ja minulle koti on vain huoltopiste. Tosin kaipaan rapuani vieläkin hirveästi. Ottaisin takaisin milloin vain. Ja yrittäisin muuttaa itseni enemmän paikallaan pysyväksi. Oli se niin turvallista. Mutta kaksonen jakaa itsensä liian moneksi. Tuhat rautaa tulessa yhtäaikaa. Ei hän sitä tahallaan tee. Minäkin olen erittäin hyväsydäminen kaksonen. Sinun kaksosesi taitaa miettiä vieläkin eroaisiko vai ei tai sitten käy läpi mennyttä liittoaan. Älä ala kakkoseksi Kaksoselle. Hän saattaa senkin sinulle tehdä. Kaikki meistä kai haluavat olla jollekin ykkösiä, vai mitä? Mutta Kaksosesta sinun on edes turha yrittää saada selkoa. Juuri kun luulet tietäväsi mitä hänen päässään liikkuu, hän muuttaakin ajatuksia ja taas olet ymmällä. Kaksosessa on kyllä hyviä puoliakin. Hänen kanssaan ei tule äksöniä puuttumaan ja aika ei taatusti tule pitkäksi. Vaihtelua riittää, kunhan vain pysyt mukana. En tiedä ottaisitko yhteyttä, voithan laittaa vaikka tekstarin ja odottaa vastausta. Jää Kaksoselle aikaa miettiä mitä vastaa. Minä kaksosena odotan AINA toisen aloitetta, ja kun kyllästyn odottamaan, katselen muita mahdollisuuksia. Silti, yksilöitähän me kaikki olemme. Minulla näin.

[^^Queen Nefertiti^^]

Juuri tuon takia en pystyisi ajattelemaan kaksosmiestä, vaikka olisi polariteettini, vaikka pomoni oli ok, niin ei silti. Kova meno, kova pälätys, pää tyhjä ainakin hänellä. Jos haluan elämääni vakautta, ei se tollaisen levottomuuden takia tulisi. Leijona vaikuttaa vakaammalta kokemuksen mukaan, vesimies leijuu ilmassa (tunnen kolme, on ne filosofisia) mutta se oinas olis kai se juttu...----

Eli ilmamerkit ehkä miel. nousuna kuten minulla ja muuten y, vesimerkit sopii vesimerkeille. kalat skorppari rapu.

[Liljuska]

Anteeksi Jouskari, mutta minun pää ei ole tyhjä. Päinvastoin, siellä on liikaakin  kaikkea. Kaksoset ovat harvoin tyhmiä tai älyttömiä. En tunne yhtään vähä-älyistä kaksosta! Vaikka rapu ei ole paras mahdollinen kumppani, niin joku muu merkki voi sopia loistavasti, vai mitä mieltä olette toiset Kaksoset. Ei kai me nyt ihan mahdottomia KAIKILLE olla?

[^^Queen Nefertiti^^]

No joo tsori, ei se viitannut sinuun, ent pomoni vaan on täydellisen materialistinen henkilö, raha saattaa toimia mut siihen se jääkin. Sinä voit olla hyvä tyyppi. Miehet on muutenkin erilaisia kuin naiset, voivat olla kehittymättömiä.

Eli kaikki tehkööt valintansa! Tulimerkin on siksi helpompi tajuta tulta, että kun menee hyvin niin ilmeisesti monella tulimerkillä natsaa ideat yhtaikaa. Mutta mikä olen sanomaan kun en nyt oo kenenkään kans. kts- "Oinaiden ja Jousimiesten lisäksi Leijonat ovat nyt innokkaita suuntaamaan energiansa johonkin täysin omaan projektiin. Ne jotka tämän oman suuntansa löytävät, onnistuvat suunnitelmissaan loistavasti."

[yellowstar]

en ole ottanut mieheen yhteyttä, koska mielestäni hän on anteeksipyynnön velkaa, vaikkei olekaan mistään tilivelvollinen.

tilanne on sen verran muuttunut, että mies oli puhunut minusta kaverilleen, joka taas on ystäväni mies (huh, mitkä kauniit&rohkeat  ) mies oli sanonut, että minä mitä ilmeisimmin haluasin seurustella hänen kanssaan, että kyselen paljon hänen menemisistään. ja juuri sitä olen pyrkinyt tietoisesti välttämään, en kysele yhtään mitään. mies on ilmeisesti käsittänyt ystävällisyyteni väärin. kihisen raivosta, kun ajattelenkin miehen rehvastelevan ja naureskelevan kavereidensa kanssa asialle....
tiedän myös miehellä olevan muitakin naisia, joiden kanssa pitää kivaa. eikä siinä ole mitään pahaa, olenhan tiennyt tilanteen koko ajan, eikä minua ole tähän kukaan pakottanut. en vain tahdo miehen pitävän minua minään roikkujana.

tahtoisin mahdollisimman pian nähdä miehen, jolloin saisin kasvotusten selvitettyä asiat. lähteköön kaksosena sitten karkuun, minun on saatava asiat järjestykseen omassa päässäni.

onervainen tuossa sanoikin, että ole vaan mitä olet, äläkä pidättele tunteitasi. otan sen riskin, että menetän tämän mukavan ihmisen elämästäni. menköön jos on mennäkseen, minun on pakko olla oma itseni.

on jotenkin paha mieli 

[^^Queen Nefertiti^^]

Rehvastelu joo..

minäkään en viittinyt suhteen syvetessä leuhkia exälle että vientiä olis, niinkuin oliskin, tiedän sen, keskityn vaan henkisyyteen aikalailla suhteessa flirttiin.

Mutta tuo nyt ei kuulosta edes siltä että k.o herra olisi missään vaiheessa ilmaissut todella välittävänsä? Olet tärkeä? Onko sanonut rakastavansakaan?? What? 

[yellowstar]

ei ole sanonut välittävänsä tai rakastavansa. on sanonut viihtyvän seurassani. en minäkään ole mitään korusanoja luritellut, tässä ollaan niin alkutekijöissä, ettei ole tullut mieleenkään.
en edes uskoisi, jos mies tuollaista muutamien tapamisien jälkeen sanoisi, nauraisin sille päin naamaa. kyyninen minusta on tullut, myönnän.