seuraava »

[hopeatähti]

Hei 

Alkuaikonaan erehdyin puhumaan ystävälleni ns energioista ja muista
kiinnostavista jutuista.
Olin aivan ällikällä lyöty kun ystäväni sai hepulit,
meni ihan hysteeriseksi ja sanoi että pelkkää mielikuvitusroskaa kaikki.

Nyttemmin on tullut enemmän tilanneherkyyttä ihmisten kesken, voi jo
etukäteen aistia kelle voi sanoa ja mitä.

Ja kyllähän niitä "kulmakarvan nostoja" on havaittavissa myöskin heissä jotka
ovat näistä asioista kiinnostuneita 

Alkuun se häiritsi ja monesti loukkaannuin 

Mieheni on onneksi suhtautunut näihin asioihin aika hyvin, vaikkakin kaikkea ei vielä voi eikä ole tarveskaan puhua.

Tie on aina meidän omamme ja sehän se tärkein tässä on, että kuuntelee sitä
omaa sydäntään eikä anna muiden mielipiteet masentaa tai aiheuttaa meissä
eristyneisyyttä tai ulkopuolista oloa.

Rohkeutta ja rakkautta 

[Lilli]

Kun itse koin henkisen heräämisen, päätin etten jätä asiaa salaisuudeksi. Tutuille, perheelle ja työyhteisöllekin olen kertonut asiasta lyhyesti, tiedotusluontoisesti. Ovat sitten saaneet käsitellä asian kuten ovat halunneet. Itselläni on jopa CV:ssä maininta, että olen kiinnostunut psykologiasta, filosofiasta ja rajatiedosta.

Yllättävän vähän olen naureskelua kohdannut. Sieltä täältä tuttavapiiristä on mystikoita tullut ulos kaapista ja kaikesta henkisistä asioista on voinut sitten puhua avoimemmin. Henkisillä asioilla en halua rasittaa ihmisiä, jotka eivät selkeästi ole valmiita hyväksymään eivätkä käsittelemään näitä juttuja.

Naureskelun sijaan olen törmännyt joskus hyvin hyökkäävään ja vihamieliseenkin asenteeseen itseäni kohtaan. Tällöin asialla ovat ns. lahkolaiset tai kaikkeen henkisyyteen  äärimmäisen kielteisesti suhtautuvat ihmiset. Nämä tyypit ovat yleensä jonkin kolmannen osapuolen kautta saaneet tietoonsa, että olen mystiikkaan taipuvainen, itse en ole asiaa mainostanut. Äärimmäisen rasittavissa tilanteissa olen näiden tyyppien takia saanut olla ja itsekin olen luultavasti sortunut virheisiin alkaessani tuloksettomaan väittelyyn heidän kanssaan.

Mutta aika tarkasti sitä nykyään valkkaa, kelle puhuu reinkarnaatiosta ja kelle kauden muodista. 

[Karoliina]

Samassa veneessä ollaan Valo.    Juuri samat ajatukset kuin sinulla, mutta onneksi tuossa tuli hyviä vastauksiakin. Kaikki löytää lopulta itse oman henkisyytensä tien mitä kulkea, mutta: voisi sitä hiukan olla ystävällisempi ja hiukan suvaitsevaisempi eikä niin kova toisen ajatuksia kohtaan. Varsinkin, kun itse yrittää ottaa toisenkin mielipiteet ja ajatukset huomioon.

T: Karoliina

[jam0]

Paljon tutun kuuloista huttua. Monesti minulle myös sanotaan että olen uskovainen, enkä näe itseäni ollenkaan uskovaisena. Olen vastannut näille että minun mielestä te olette uskovaisia, koska uskovaisesta minulle tulee mieleen että uskon palavasti johonkin asiaan mihin minulla ei ole mitään todisteita, mutta asiahan ei ole ollenkaan noin. Mihin ikinä "maallisesti" ajattelevat uskookaan, niillähän ei ole mitään todisteita noista asioista. Hehän vain kuuntelee mitä tiedemiehet todistelevat, kun niiden todistelu on lähinnä sitä että asia on todistettu, kun tietty määrä tiedemiehiä nyökyttelee päätään. Se tullaan muuttamaan muutaman vuoden päästä taas erillaiseen tieteelliseen "faktaan", joka taas muutetaan uusien tutkimustulosten kautta. Nämä hengelliset asiathan on ainoastaan pysyviä.

Mutta olen myöskin ajatellut ettei ole minun tehtäväni alkaa ketään käännyttämään, ne huomaavat sen jos huomaavat, ei minun tarvitse siis kenellekään todistella yhtään mitään, ei tarvi myöskään heidän.

[T-H]

Mielenkiintoinen aihe. Nostan tän uudestaan ylös kun itse en ole noihin aikoihin vielä ollut astrossa.
 
Olenpa saanut minäkin, ihan tässä viime viikkoina/kuukausina huomata, että kaveripiirissäni on muutama sellainen ihminen joka pitää astroilua, henkimaailmaa ja sitä myöten henkisyyttä huuhaa puuhana. Minä ku olen viimeisen 3 vuoden aika löytänyt tämän henkisyyden. Voinpa sanoa, että osa kavereisa voi jäädä unholaan juuri tän takia, ettei lopulta enää löydykkään yhteistä säveltä. Tietyllä tapaa harmi kun ois muutoin samaa. Yhden kaverin kohdalla on jo näin käynyt.

Pidän siitä, että voin käydä keskustelua ja juttelua ihmisten ja ystävien kanssa henkisyyden asioista, aika monipuolisestikin. Ei mua demoniasiat kiinnosta, pelkään jopa niitä. Ehkä sitten kaikesta muusta henkisestä.

[Rakkauden enkeli]

Itse olen oppinut, etten enää ota sitä vakavasti ja itseeni. Kaikki kehittyvät omaan tahtiinsa ja ajattelen vain, että perässä nämä naurajapilkkaajatkin vielä tulevat ja jonain päivänä hekin tajuavat.  Ei tätä henkisyyttäkään kannata liian vakavasti ottaa ja joskus voi nauraa itsekin itselleen.  Sitäpaitsi täällä astrossakin on saanut huomata, ettei ole kuitenkaan yksin näiden asioiden kanssa. 

[Corvus Leonis]

Useammin on näiden juttujen suhteen tullut vastaan pelonsekaista epäuskoa kuin naureskelua, mutta siinä on ehkä se, etten mä pidä itseäni henkisenä vain sen takia, että satun nyt uskomaan Yamaan ja reinkarnaatioon ja harrastamaan kaikenlaista taroteista feng shui'hin ja talousastrologiaan.  :

[pikkari]

Olen kokenut suurena lahjana sen, että molemmat vanhempani ovat hyvin herkkiä, henkisiä ihmisiä.
Voimme puhua kaikesta henkimaailmaan, henkiseen kehitykseen, meedioihin, näkijöihin ym. liittyvistä asiosta keskenämme.
Molempien vanhempieni äidit olivat hyvin intuitiivisia, äidin äiti oli näkijä.

Lähipiirissäni on muutama ihminen jotka ovat mediaalisesti lahjakkaita.
Ns.rajatiedosta voin keskustella miltei kenen tahansa ystäväni kanssa, koska he ovat hyvin avarakatseisia ihmisiä. Tosin leikkimielisesti kutsuvat minua noidaksi välillä jos kerron tulevasta tai koen voimakkaan intuitiivisen "näyn".
Luottavat kykyihini kuitenkin vaikkeivat itse olisikaan kokeneet niin voimakkaita ns.
paranormaaleja ilmiöitä ym. kuin minä

Olin yksityisessä hoitopaikassa pikku-tyttönä ja hoitotätini oli välillä pulassa kun kyselin tosi varhain, paljon ennen kouluikää, Jumalasta enkeleistä ja uskonnosta.
Hän kysyi vanhemmiltani miten näistä asioista tulisi keskustella niin pienen ihmisen kanssa.

Meediolla kävin ensimmäisen kerran 26-vuotiaana. Hän sanoi jo silloin, että tulen keskustelemaan henkimaailman kanssa viimeistään 35-40-vuotiaana ihan helposti, mutta kyllä se onnistuu nyt jo jossain määrin.
On tosin kovin turhauttavaa aistia henkimaailmasta tullut saamatta sanomaa kunnolla auki.

Minulle ei ole (muutamaa puolituttua lukuunottamatta) kukaan naureskellut tai väheksynyt lahjojani.

Ex-ex-mieheni veti huumeita aikoinaan satunnaisesti ja hän maksoi ensimmäisen reiki-kurssini ihan piruiluna et näytäs vaan miten tuonlainen huuhaa-hoito muka toimii. No, minä sitten hoitelin häntä monet kerrat ja nykyisinkin jaksaa jauhaa sitä miksen hyödynnä taitoani enemmän.

Nykyisen mieheni kanssa olemme käyneet monet keskustelut näistä henkisyysasioista, mutta hän onkin vähän eri tapaus, koska isänsä oli pappi.
Ortodoksisuus on miehelleni hyvin tärkeä.
Hän on käynyt meedion luona kanssani (ei uskaltanut mennä yksin) 
Edesmennyt veljensä tuli moikkaa ja hieman moittikin nykyisestä menosta..
Mieheni oli itkun partaalla ja ihan hämillään. Minä hymyilin sisäänpäin 

Olen siis onnellisessa asemassa koska voin vapaasti olla "se vähän erilainen" ja minut hyväksytään täysin sekä vanhempieni sekä ystävieni taholta juur sellaisena kuin olen.

Meedio on ollut mielettömän tärkeä apu ja ymmärtäjä vaikeissa tilanteissa. Tarkoitan mm. vastavoimien negatiivisia kohtaamisia.

Koettelemuksia on ollut elämän aikana enemmän kuin tarpeeksi, mutta henkisyydestä ammennan sen voiman joka kantaa ihan sinne loppuun asti

[T-H]

Minunkin elämässäni ihan lapsuudesta saakka on ympärilläni ollut henkisiä ihmisiä. Voin erään sukulaisen luona tuntea jännää rauhallisuutta - kuin parannusta- jos jokin asia mättää elämässäni. Koskaan en ole nauranut henkisyydelle. Teininä ehkä hieman tuskailin jos tästä useesti puhuttiin, koska en silloin tuntenut oikeen tätä käsitettä - henkisyys.

Tämä henkisyys on juuri Minän - minuuden etsintää ja löytämistä - sielu 

[Asterix]

No niin, kyllä minua on naurattanut henkisyys, : kun äitini puolelta tulee noita selvänäkijöitä ja valo-ihmisiä
ja isäni puolelta sitten stan hankalia pirullisia demonisia ihmisiä,
ja kun äitini meni uusiin naimisiin, niin isäpuoleni suku oli, on edelleen jakautunut niin,
että funda luterilaisia ja funda helluntailaisia. 

Kyllä on revitty ja sotaa käyty tästä allekirjoittaneen sielusta,
jopa ajettu ulos noita valo-energioita ja sitten noita demonisia energioita,
että jonkinlainen "pelastus" kohtaisi, mutta läksin tutkimusmatkalle
noihin itä-uskontoihin, sitten muinaisiin uskontoihin, sitten shamanistisiin uskontoihin
ja sitten takaisin muihin itä-vaikutteisiin ideologioihin/uskontoihin
ja sitten ajattelin uskoa ihan mitä vain ja nyt olen kiinnostunut muslimien maailmasta
jopa siinä määrin, että olen saanut lahjaksi rukousmaton "muka Mekkasta",
kun kävin (kutsusta) pyllistelemässä moskeijassa. :

Mutta jos totta puhutaan, niin ei minua se uskonto niissä piireissä kiehdo,
vaan eräänlaiset talous-asiat,  : koska näillä tyypeillä tässä globaalissa talouskriisissä vielä sentään
on jotain vielä kirstun pohjalla.

Joten keskityn tämän reali-elämän todelliseen "uskontoon",
joka hallitsee meidän jokapäiväistä elämää ja tuo leivän pöytään.

[Adele]

Itse olen oppinut, etten enää ota sitä vakavasti ja itseeni. Kaikki kehittyvät omaan tahtiinsa ja ajattelen vain, että perässä nämä naurajapilkkaajatkin vielä tulevat ja jonain päivänä hekin tajuavat.  Ei tätä henkisyyttäkään kannata liian vakavasti ottaa ja joskus voi nauraa itsekin itselleen.  Sitäpaitsi täällä astrossakin on saanut huomata, ettei ole kuitenkaan yksin näiden asioiden kanssa. 

Juuri näin minäkin ajattelen. En lähde lainkaan siihen leikkiin, jos keskustelu menee pilkan tai naurun puolelle, liittyen siis henkisyyteen. Olen vain sanonut, että jokainen saa uskoa mihin uskoo ja kunnioitan kaikkien näkemyksiä. En ole vielä kohdannut ihmistä, joka ryhtyisi yksin väittelemään, jos ei minulta saa vastakaikua 
Ja huumori tässäkin asiassa, henkisyydessä, on hyvä muistaa. Mulla itselläni huumori kulkee mukana lähes kaikessa ja nauran itselleni päivittäin 

[T-H]

Kylläpäs sinä Sasha ajattelet tästä asiasta loppujen lopuksi pinnallisesti - Raha vain merkkaa lopulta.

[Rakkauden enkeli]

En ole vielä kohdannut ihmistä, joka ryhtyisi yksin väittelemään, jos ei minulta saa vastakaikua 

Niinpä, hyvä pointti. 

Ja huumori tässäkin asiassa, henkisyydessä, on hyvä muistaa. Mulla itselläni huumori kulkee mukana lähes kaikessa ja nauran itselleni päivittäin 

Hienoa. 

Kylläpäs sinä Sasha ajattelet tästä asiasta loppujen lopuksi pinnallisesti - Raha vain merkkaa lopulta.

Niin, mutta useinhan se on valitettavan totta tässä kylmässä maailmassa... 

[T-H]

Kyllä minulla on aika usein sellainen tunne, ja nähnytkin olen, että hyvinkin raharikkaat pudistelevat päätänsä, nauraen Henkisyydelle jos/kun siitä tulee puhetta

[Corvus Leonis]

Kyllä minulla on aika usein sellainen tunne, ja nähnytkin olen, että hyvinkin raharikkaat pudistelevat päätänsä, nauraen Henkisyydelle jos/kun siitä tulee puhetta

Itse asiassa kyse on enempi siitä, että vaikka itse uskoisivat ties mihin, he eivät mielellään myönnä sitä ulospäin (ainakaan missä tahansa seurassa) jotteivät saisi hörhön mainetta. Ns. ylemmissä yhteiskuntaluokissa etiketti ja maine menee nääs mammonan kanssa yksi yhteen. Tuo koskee muuten muitakin kuin rikkaita. Monet pelkäävät hörhömaineen saamista niin paljon että yrittävät peittää sitä omaa "hörhöpuoltaan" hekottelulla sun muulla, ajattelevat että jos mää lyttään tuon ja tämän niin muut ei ainaskaan ajattele että mäkin saattasin uskoa sellaisiin. Tuo logiikka usein toimiikin, koska ihmiset eivät yleensä osaa lukea viestin nuansseja. Sitten on kaikki nämä taikauskoiset, uskikset ja muut jotka menevät kauhistelemaan niitä joilla se henkisyys on vähänkään toisenlaista. Kas kun eivät ala julistamaan muita keskiajan tyyliin kerettiläisiksi. :