Linn
Noinhan minäkin sen asian näen.
Ja myös omat voimavarat huomioon ottaen.Auttajasta ei juurikaan ryhmässä hyötyä,jos väsymyksessään on vain hidastajana ja hoivattavana.
Siksi,syytä kuullostella oma vointi tarkoin.
On osattava myös sanoa,nyt en jaksa.
Jokainen löytää oman ryhmänsä ja kohteensa.Kyllä sekin on jossain ennalta luotu.Niin monimutkaisesti nämä asiat joskus eteen tuodaan,ettei paraskaan ohjaaja sellaista raameissa saisi pysymään.
Lillin kuvaama väliin menokaan ei onnistu kaikilta.Siitäkin voi tulla vain suurempi soppa,jos ei osaa tilannetta kohdata oikein.Pelko näkyy kauas.
Valitettavaa vain on se,että nämä kuolemat ja laiminlyönnit nousevat kyllä lööppehin ja uutisiin.Mutta selviytymiset eivät juurikaan ihmisiä kiinnosta.
Siksi näemme tietyt ryhmät niin mustina,ettemme osaa erottaa yksilöitä koko massasta.
Ketään ei ole tuomittu epäonnistuneeksi ihmiseksi.Aina voi muuttaa elämäänsä,jos ITSE HALUAA.
Ja kyllä,kuten Lilli kirjoittikin,se asia täytyy oppia hyväksymään,että kaikki eivät apua halua.
En nyt tarkoita,että kaikkien pitää rynnätä auttajiksi.Kyllä jokaisen sisäinen ääni oman toimintansa kertoo.
Mutta pelotti,ettei tuo näkemys vaan nouse vielä entisestään,ettei tarvitse auttaa jonkun sielunsopimus ajattelun vuoksi.
Niitä ohikulkevia on kyllä ihan riittämiin jo nytkin.
Ja omasta hyvinvoinnistani tällä hetkellä nautin kahta enemmän,kun olen katsellut miten toisin asiat voisivat olla.
Siitä nousee halu auttaa.Auttaa niitä,jotka haluavat myös vaikkapa seinät ympärilleen ja rauhallisen ympäristön.