seuraava »

[unelmassa]

Juu, näinpä  varmaankin...Sitä kun on niin monenlaista ja asteista.
Ja jokainen kokee sen omalla tavallaan..se sallittakoon kaikille.

[Yep]

Juu, näinpä  varmaankin...Sitä kun on niin monenlaista ja asteista.
Ja jokainen kokee sen omalla tavallaan..se sallittakoon kaikille.

Niin, eihän sitä kukaan toinen voi määrittää. Tuntuu vaan, että ihmisten kärsimys johtuu usein siitä, että luullaan rakkaudeksi jotain sellaista, mikä ei ole rakkautta. Etsitään jotain, mitä ei voi löytää niillä krittereillä.

Elämän suurin oppiläksy taitaa jokaisella liittyä Rakkauteen - tavalla tai toisella   

[unelmassa]

Juups.. .Elämän suurin oppiläksy taitaa jokaisella liittyä Rakkauteen - tavalla tai toisella   

Useassa  laulussakin..se on tuo joko menetetty rakkaus    Tai olet rakkain.. : 

[Eklektikko]

Yksipuolinen rakkaus voi olla myös ihan vain omilla ajatuksilla aiheutettu: Kun ajattelee rakastuneita ajatuksia jostakusta, saa aikaan aivan saman hormonimyrskyn kehossaan, kuin mitä tapahtuu oikean rakkaussuhteen alkuvaiheessa.  Se toinen ihminen on tähän aivan syytön, hän ei välttämättä ole edes tietoinen rakastuneita ajattelevan olemassaolosta.

Yksipuolinen rakkaus voi siis karman ohella olla myös ihan vain sielun itse itselleen haluama oppiläksy tästä aiheesta, jossa se rakkauden kohde on sivuosanäyttelijä, eikä mitään varsinaista karmallista sidettä ole olemassa.

Minä pidän tiukan linjan tästä syystä: Jos kaipaan ajatella romanttisia, ajattelen niitä vain mielikuvitushenkilöistä, en koskaan oikeista elävistä ihmisistä varsinkaan jos he ovat omassa tuttavapiirissäni niin, että tapaankin heitä silloin tällöin.

[merjaperhana]

joopa joo! olen tässä foruumissa viimeistä kertaa ja kysyn että mitä sanotte siitä kun on kaksi miestä toinen hellä ja huolehtivainen mutta lähellä ollessa ei tuoksu hyvältä vaikka on suihkunraikas enkä tarkoita hajusteita vaan hengitystä ja ihontuoksua, makua. henki haisee vaikka kalusto on puhdas, iho ei tuoksu hyvältä eli lähellä, sylissä en pysty olemaan vaikka mies olisi kuinka hyvä ja hellä ja avulias. sitten taas on mies joka krapulaisena ja ilman suihkuakin tuoksuu hyvältä mutta hänen kanssaan en saa olla hän ei halua minua vaan riitelevän, pettävän ja ryyppäävän naisen joka solvaa julkisella paikalla.silti mies juoksee perässä aina kun nainen vinkkaa pikkusormellaan ei se kyllä minun mielestäni rakkautta ole vai...
kertokaapa minulle mitä teen pidänkö nenästä kiinni tuo tosissaan oleva mies tulee lähelle ja haluaa minut syliin vai olenko yksin koska tuo samantuoksuinen ja jota rakastan tosissani ei halua minua kun ei rakkautta voi opiskella ei hän enkä minä?
minä olen tällä palstalla vähän kiviriippa. mutta tämä on viimeinen mitä kirjoitan minnekään koskaan
en myöskään enää soita minnekään enkä laita tänne noita  hölmöjä juttuja en julkisesti enkä yksityisesti
halusin tietää miten rakkautta voisi opiskella kun mielestäni "pyykkipoika nenässä rakasteleminen" ei  oikein ole niinkus tiedätte... sitä mitä pitäis olla kahden ihmisen kahdenkeskisissä hetkissä täynnä onnea, rakkautta ja intohimoa............!!!!!!!!!!

[Eklektikko]

Miehen tuoksu kertoo naiselle, onko geneettinen yhteensopivuus hyvä: Hyvältä tuoksuvan miehen kanssa geenit ovat sopivasti erilaiset niin, että mahdollisten jälkeläisten immuunijärjestelmä on mahdollisimman tehokas. Pahalta tuoksuvan kanssa taas ei.

(HUOM: Jos käytät hormoniehkäisyä, juuri se vääränlainen mies tuoksuukin hyvältä, ja oikeanlainen pahalta! Yhdistelmä- ja ehkäisypillerit keikauttavat tämän systeemin päälaelleen. Eli jos syöt juuri nyt jompaakumpaa, on se pahantuoksuinen itse asiassa se geneettisesti parempi vaihtoehto. Alkaa tuoksua hyvältä, kun lopetat pillerit)

Mutta täysin tuoksusta riippumatta:
Miksi tavoittelisit miestä joka ei sinua halua, tai kohtelee huonosti?

Hyvä motto on: Jos et tykkää kengänkuvista naamassasi, älä rupea kynnysmatoksi.

Yksikään mies ei ole sen arvoinen, tuoksusta riippumatta. AIvan hyvin voi törmätä geneettisesti hyvin yhteensopivaan mieheen, jolla on jonkinasteinen ongelma tai luonnehäiriö, ei sellaista kannata sietää sekuntiakaan, vaikka kuinka hyvältä tuoksuisi. Kannattaa välttää kuin ruttoa, toista ihmistä ei voi millään muuttaa. Jos huonosti kohtelevan kanssa ryhdyt kimppaan, niin sitten ei ole asiaa valittaa siitä huonosta kohtelusta, eikä myöskään vaatia toista muuttumaan. Se ei nimittäin onnistu.

Ansaitset parempaa.

[Ave^^]

Tuskinpa sekään mies oikea on, joka tökkii jatkuvasti vastaan. Mutta eipä se tarkoita sitäkään, että tuo mies, joka sinua ei näytä haluavan olisi sitten ainut vaihtoehto. Tulevasta ei koskaan tiedä. Ja, hitot vie, jos mies haluaa jonkun muun, niin menköön sinne, se on hänen menetyksensä se sitten.   Ei ketään väkisin saa.. Unohda, unohda ja unohda, sitten vasta voi löytyä joku muukin joka ei enää töki vastaan, kun et vertaa aina kaikkia siihen yhteen mieheen. Jos mies oikeasti haluaa sinut eikä sitä toista naista, hän tulee sinun luoksesi. Näitä yksinkertaisia aina hoettuja lauseita, mutta hyväksi todettuja..
Ja et tietenkään ole mikään riippa, kyllä täällä saa tuntemuksiaan jaella.  

[Mäntysuopa]

Olen miltei jo ammattilainen yksipuolisissa rakastumisissa ja tähän asti olen luullut että yksipuoliset tunteet ja torjutuksi tuleminen on pahinta mitä voi olla (siis rakkausasioissa) mutta nyt olen ihan uudenlaisessa tilanteessa: saankin vastakaikua mutta silti en saa mitään.  (Miehellä on perhe.) Tämä kummallinen välitila onkin kaikkein kauheinta - yleensä kun olen tullut torjutuksi, olen suremisen jälkeen kyennyt unohtamaan kohteeni ja jatkanut eteenpäin, nyt olenkin jäänyt pahasti jumiin tähän.  Välillämme on vetovoimaa, mutta mitään jatkoa ei lyhyelle kohtaamisellemme ole tulossa (paitsi 3 ennustajan mukaan, heko heko...), joten olen epätoivoinen ja hukassa. Näköjään ei riitä että toivoo joskus saavansa vastakaikua, pitää toivoa myös sitä että jutusta tulisi jotain! 

Tiedän, että varattu mies on epäterve kohde, ja että minun pitäisi löytää uusi kohde, mutta en osaa, en niin kauan kuin olen kiinni tässä. Ihastun aika harvoin ja sitten se kestää ja kestää... Venus Kaloissa tekee minusta yltiöromanttisen ja sentimentaalisen. 

Olisi helppoa olla ihminen, joka pystyy tapailemaan miehiä ja kokeilemaan tuleeko jutusta jotain. Minä en kykene moiseen koska vaadin että heti alussa on tunnuttava edes joltain, oltava jotain viehätystä ja kipinää (edes ystävätasolla), en jaksa kokeilla muuten koska tiedän että en myöhemminkään tunne mitään. Jotkut sanovat että pitää kiinnostua siitä joka kiinnostuu minusta, mutta hah, suomalaiset miehetkö muka tekisivät aloitteen ja ikinä ilmaisisivat mitään??!!  Tuon varaan ei voi mitään jättää jos jotain haluaa.

(Jos tämä selostukseni ei liity ketjuun niin sori...  )

[skipidoway]

Olen miltei jo ammattilainen yksipuolisissa rakastumisissa ja tähän asti olen luullut että yksipuoliset tunteet ja torjutuksi tuleminen on pahinta mitä voi olla (siis rakkausasioissa) mutta nyt olen ihan uudenlaisessa tilanteessa: saankin vastakaikua mutta silti en saa mitään.  (Miehellä on perhe.) Tämä kummallinen välitila onkin kaikkein kauheinta - yleensä kun olen tullut torjutuksi, olen suremisen jälkeen kyennyt unohtamaan kohteeni ja jatkanut eteenpäin, nyt olenkin jäänyt pahasti jumiin tähän.  Välillämme on vetovoimaa, mutta mitään jatkoa ei lyhyelle kohtaamisellemme ole tulossa (paitsi 3 ennustajan mukaan, heko heko...), joten olen epätoivoinen ja hukassa. Näköjään ei riitä että toivoo joskus saavansa vastakaikua, pitää toivoa myös sitä että jutusta tulisi jotain! 

Tiedän, että varattu mies on epäterve kohde, ja että minun pitäisi löytää uusi kohde, mutta en osaa, en niin kauan kuin olen kiinni tässä. Ihastun aika harvoin ja sitten se kestää ja kestää... Venus Kaloissa tekee minusta yltiöromanttisen ja sentimentaalisen. 

Olisi helppoa olla ihminen, joka pystyy tapailemaan miehiä ja kokeilemaan tuleeko jutusta jotain. Minä en kykene moiseen koska vaadin että heti alussa on tunnuttava edes joltain, oltava jotain viehätystä ja kipinää (edes ystävätasolla), en jaksa kokeilla muuten koska tiedän että en myöhemminkään tunne mitään. Jotkut sanovat että pitää kiinnostua siitä joka kiinnostuu minusta, mutta hah, suomalaiset miehetkö muka tekisivät aloitteen ja ikinä ilmaisisivat mitään??!!  Tuon varaan ei voi mitään jättää jos jotain haluaa.

(Jos tämä selostukseni ei liity ketjuun niin sori...  )

Oletko miettinyt että miksi rakastut tälläisiin jo valmiiksi tavottamattomiin miehiin? Et ehkä kestäisi jos suhde olisikin oikeasti läheisempi? Toivottavasti näin suora lähestyminen ei loukannut

[Mäntysuopa]

Olen miltei jo ammattilainen yksipuolisissa rakastumisissa ja tähän asti olen luullut että yksipuoliset tunteet ja torjutuksi tuleminen on pahinta mitä voi olla (siis rakkausasioissa) mutta nyt olen ihan uudenlaisessa tilanteessa: saankin vastakaikua mutta silti en saa mitään.  (Miehellä on perhe.) Tämä kummallinen välitila onkin kaikkein kauheinta - yleensä kun olen tullut torjutuksi, olen suremisen jälkeen kyennyt unohtamaan kohteeni ja jatkanut eteenpäin, nyt olenkin jäänyt pahasti jumiin tähän.  Välillämme on vetovoimaa, mutta mitään jatkoa ei lyhyelle kohtaamisellemme ole tulossa (paitsi 3 ennustajan mukaan, heko heko...), joten olen epätoivoinen ja hukassa. Näköjään ei riitä että toivoo joskus saavansa vastakaikua, pitää toivoa myös sitä että jutusta tulisi jotain! 

Tiedän, että varattu mies on epäterve kohde, ja että minun pitäisi löytää uusi kohde, mutta en osaa, en niin kauan kuin olen kiinni tässä. Ihastun aika harvoin ja sitten se kestää ja kestää... Venus Kaloissa tekee minusta yltiöromanttisen ja sentimentaalisen. 

Olisi helppoa olla ihminen, joka pystyy tapailemaan miehiä ja kokeilemaan tuleeko jutusta jotain. Minä en kykene moiseen koska vaadin että heti alussa on tunnuttava edes joltain, oltava jotain viehätystä ja kipinää (edes ystävätasolla), en jaksa kokeilla muuten koska tiedän että en myöhemminkään tunne mitään. Jotkut sanovat että pitää kiinnostua siitä joka kiinnostuu minusta, mutta hah, suomalaiset miehetkö muka tekisivät aloitteen ja ikinä ilmaisisivat mitään??!!  Tuon varaan ei voi mitään jättää jos jotain haluaa.

(Jos tämä selostukseni ei liity ketjuun niin sori...  )

Oletko miettinyt että miksi rakastut tälläisiin jo valmiiksi tavottamattomiin miehiin? Et ehkä kestäisi jos suhde olisikin oikeasti läheisempi? Toivottavasti näin suora lähestyminen ei loukannut

Ei loukannut. Olen miettinyt tuota koko ikäni. Kyllä kestäisin läheisemmät suhteet koska olen saanut seikkailuita ja seurustellutkin kahdesti, mutta jostain syystä vaan kiinnostun hankalista kohteista... Ja kukaan ei taas ole minua koskaan lähestynyt eli itse olen aina tehnyt aloitteet. Vaikea siis kiinnostua siitä joka kiinnostuu minusta. Kun en tiedä missä ne ovat. 

[skipidoway]

Olen miltei jo ammattilainen yksipuolisissa rakastumisissa ja tähän asti olen luullut että yksipuoliset tunteet ja torjutuksi tuleminen on pahinta mitä voi olla (siis rakkausasioissa) mutta nyt olen ihan uudenlaisessa tilanteessa: saankin vastakaikua mutta silti en saa mitään.  (Miehellä on perhe.) Tämä kummallinen välitila onkin kaikkein kauheinta - yleensä kun olen tullut torjutuksi, olen suremisen jälkeen kyennyt unohtamaan kohteeni ja jatkanut eteenpäin, nyt olenkin jäänyt pahasti jumiin tähän.  Välillämme on vetovoimaa, mutta mitään jatkoa ei lyhyelle kohtaamisellemme ole tulossa (paitsi 3 ennustajan mukaan, heko heko...), joten olen epätoivoinen ja hukassa. Näköjään ei riitä että toivoo joskus saavansa vastakaikua, pitää toivoa myös sitä että jutusta tulisi jotain! 

Tiedän, että varattu mies on epäterve kohde, ja että minun pitäisi löytää uusi kohde, mutta en osaa, en niin kauan kuin olen kiinni tässä. Ihastun aika harvoin ja sitten se kestää ja kestää... Venus Kaloissa tekee minusta yltiöromanttisen ja sentimentaalisen. 

Olisi helppoa olla ihminen, joka pystyy tapailemaan miehiä ja kokeilemaan tuleeko jutusta jotain. Minä en kykene moiseen koska vaadin että heti alussa on tunnuttava edes joltain, oltava jotain viehätystä ja kipinää (edes ystävätasolla), en jaksa kokeilla muuten koska tiedän että en myöhemminkään tunne mitään. Jotkut sanovat että pitää kiinnostua siitä joka kiinnostuu minusta, mutta hah, suomalaiset miehetkö muka tekisivät aloitteen ja ikinä ilmaisisivat mitään??!!  Tuon varaan ei voi mitään jättää jos jotain haluaa.

(Jos tämä selostukseni ei liity ketjuun niin sori...  )

Oletko miettinyt että miksi rakastut tälläisiin jo valmiiksi tavottamattomiin miehiin? Et ehkä kestäisi jos suhde olisikin oikeasti läheisempi? Toivottavasti näin suora lähestyminen ei loukannut

Ei loukannut. Olen miettinyt tuota koko ikäni. Kyllä kestäisin läheisemmät suhteet koska olen saanut seikkailuita ja seurustellutkin kahdesti, mutta jostain syystä vaan kiinnostun hankalista kohteista... Ja kukaan ei taas ole minua koskaan lähestynyt eli itse olen aina tehnyt aloitteet. Vaikea siis kiinnostua siitä joka kiinnostuu minusta. Kun en tiedä missä ne ovat. 

Tää on nyt ehkä maailman ympäripyörein neuvo Itse uskon vahvasti oikeaan ajoitukseen ja se on ehkä jonkinlainen elämän filosofiani myös. Eli, ehkä löydät sen oikean miehen kun aika on sille kypsä ja muutkin olosuhteet. Itseni kohdalla olen huomannut ettei tahtomani asiat onnistu jos yritän liian aikaisin tai jotenkin pakottamalla.
En tiedä saitko tuosta ajatuksesta mitään kiinni tai oliko siitä mitään hyötyä

[Mäntysuopa]

No enpä oikein tiiä..  Kyllä pitää olla aika flirtti ja hakeutua sinne missä miehiä on, jotain meinaa saada. Vanha viisaushan on että ei kukaan tule kotoa hakemaan!  Ei tänne seinien sisälle voi jäädä ajoituksia odottelemaan. Ja minusta olisi elämänhaaskuuta ja liian traagista, jos nuoruus menisi hukkaan ja vasta vanhainkodissa löytyisi joku pappara rollaattorin kanssa. 

[skipidoway]

No onhan se toki niinkin. Itselläni ei aina tahtomani asiat onnistu jos yritän väkisin. Oon todella huono kirjoittamaan ajatuksiani sanoiksi joten varmaan pointtini taitaa mennä usein ohi tällä foorumilla. Onnea kuiteskin sinulle miekkosen metsästykseen

[Mäntysuopa]

Kiitos.  Haluan vain sen yhden... 

[Ave^^]

Kaipa se pointti tuossa on se, että luottaa siihen, että uusi mies kyllä löytyy sieltä, vaikka luopuukin hänestä, jonka kanssa ei tällä hetkellä vain ole mahdollista olla suhteessa. Eihän se sitä tarkoita, että lopettaa kaiken oman aktiivisuuden ja vain odottaa universumilta kaikkea laskeutuvaksi syliin. Vaan sitä, että luottaa elämään. Asioita tulee eteen, monta kertaa, vaikka se aina sillä hetkellä tuntuu niin ehdottomalta ja vain yhdeltä ja ainoalta oikealta, taaksepäin katsottuna se ei ole sitä ollut, vaan itse asiassa uusia erilaisia hienoja asioita/suhteita on tullut. Jos taas taaksepäin katsottuna olisi jäänyt kiinni siihen yhteen, ei olisi löytänyt niitä uusia. Kun katsoo vain yhtä, näkee vain yhden. Ja jos jää kiinni, ei käsittele, ja jos ei käsittele, ei opi sitä mikä tilanteesta olisi mahdollisuus oppia, eikä mene eteenpäin.

Eilen mietein mistä tunnistaa sen, että se suhde on se ns. oikea tai mistä tietää, että kannattaa pitää kiinni. Päädyin tulokseen, että sen lisäksi että tiedän sen tällä hetkellä hiljaisella totuudella, minulla ei myöskään ole enää pakottavaa tarvetta kysellä neuvoja mistään, keneltäkään tai korteilta. Ei ole mitään kysyttävää, sillä tunnen itse täsmälleen kaiken tarvittavan. Monissa suhteissa on alussa paljon kysymysmerkkejä, ja niitähän hirveästi haluaa kysellä, ja suhteesta myöhemmin voi muodostua se hyvä. Niin kauan, kuin on jotakin kysyttävää, on mielestäni itse asiassa kysyttävää itseltään, siis ei tiedä mitä itse haluaa. Niinhän se on, sillä jos tietäisi mitä itse haluaa, tietäisi täsmälleen mitä missäkin tilanteessa tekee, miten mihinkin toisen siirtoihin reagoi. Ja niin kauan kun ei tiedä mitä haluaa, sen sijaan että patistaa toista päättämään, pitäisi ensin selvittää se mitä itse sisimmässään haluaa. Se sisin meillä aina tietää sen, mikä lopulta on parasta, ja se siellä hankaa vastaan ristiriidassa muiden halujen kanssa.

Kun kyseessä on perheellinen mies, nousee se ajatus, että oletko aivan varma siitä mitä nyt haluat? Oletko aivan varma, että haluat sitä mitä tulet saamaan? Oletko aivan varma, että kestät elää sen kaiken kanssa siinä suhteessa, sillä ne seuraavat mukana kyllä? Kuinka paljon se kaikki mitä nyt tapahtuu ja on, tulee painamaan mieltäsi tulevaisuudessa ja vaikuttamaan suhteeseen? Nämä kysymykset on hyvä pohtia ennen päätösten tekoa.

Se, että aika on joskus oikeasti kypsä, pitää paikkansa. Joidenkin asioiden on tarkoitus opettaa aivan muita asioita kuin sillä hetkellä tuntuu, että niistä haluaisi. Jotkut asiat on käytävä läpi ennen kuin toisia tulee tilalle. Toki voi käyttää voimaa ja puskea läpi oman tahtonsa huolimatta intuitiostaan tai mistä tahansa, mutta tällöin voi huomata jossain vaiheessa, että on lähtenyt johonkin keskeneräisenä tai lähtenyt kokonaan väärään suuntaan.



Silti, jotkut asiat ovat sellaisia, mitkä ihminen tuntuu tarvitsevan käydä kantapään kautta läpi. Eri ihmisille nämä ovat eri asioita. Ja se, mitä se ihminen sieltä kantapään kautta huomaa ja oppii, voi olla täysin erilaista, kuin mitä joku toinen sieltä on oppinut. Jos siis itse olen oppinut sen, mitä yllä kuvasin, se ei tarkoita, että jokainen samoista kokemuksista oppisi saman. Siksi voin vain kertoa oman näkemykseni asioista. Se kuitenkin, että olen oman elämäni kautta nuo huomannut, antaa niille tärkeysarvoa, eivät ne täyttä huuhaata ole. Toivon siis, että pituudesta huolimatta viesti jaksetaan lukea.