seuraava »

[unknown]

Olen tässä viime aikoina miettinyt, että kun rakkaudelle ja ihastukselle löytyy ihmisten kartoilta käytännössä aina joitain yhteensopivuutta ja kiinnostuksen heräämistä selittävä tekijöitä, niin miksi on olemassa myös yksipuolisia tunteita? Eikö suotuisan synastrian pitäisi luoda poikkeuksetta molemminpuolista rakkautta?

[K-NRJ]

Olipa mielenkiintoinen kysymys!

Siihen tuskin löytyy yksiselitteistä vastausta mutta ajattelin kertoa hieman omia pohdiskelujani. Olen sitä mieltä että kaikille ei todellakaan ole tarkoitus löytyä kumppani vaan osa joutuu elämään elämänsä yksin. Miksi - karmallisista syistä.

Astrologsesti tulee mieleen rakkauden planeetta Venus ja sen tekemät huonot aspketit ikäviin planeettoihin. Esim. Venus ikävässä kontaktissa Neptunukseen voisi tuoda harhakuvia rakkaudessa ja unelmia sellaisesta kohteesta, jota ei oikeasti ole (tai sitten tekeytyy itse sellaiseksi). Venus ikävässä aspektissa Saturnukseen voisi tuoda tunnekylmyyttä: ei osaa kunnolla rakastaa ja kohde vastaa samalla mitalla.

Lähinnä pohdin sellaista, että jos lapsena on kokenut jääneensä vaille vanhempien rakkautta (syystä tai toisesta) niin silloin aikuisena toistaa silloin opittuja käyttätymismalleja jolloin myös rakkauden kohde jää kylmäksi.

Omassa tuttavapiirissäni on useita naisia jotka hakemalla hakevat kumppania ja kun sellaisen sitten saavat haaviinsa niin iskevät kiinni kuin takiainen ja seurauksena mies juoksee pakoon.... jolloin rakkaus jää siis yksipuoliseksi.

[aeiouyäö]

Mitäs mieltä K-NRJ olet perääntyvästä Venuksesta?Onko sellaisen omaava todennäköisemmin tuomittu yksineloon?Itselläni sellainen on, ja kumppanin löytäminen tosiaan tuntuu olevan paljon vaikeampaa kuin muilla.

[Eileithyia]

Näin aluksi huomautan, ettei ketään ole tuomittu yksin olemaan, ellei sitten välttämättä halua. Mikään ulkopuolinen (planeetta tai henkiolento) ei sitä määrää. Rakkaudeton elämä olisi julminta mitä mikään sielu itselleen suunnittelisi ja miksi se niin tekisi? Sellainenhan on täysin sen luonnon vastaista, sillä rakkaushan on sen(meidän) luonnollinen tilamme ja pohjimmiltaan meillä kaikilla on tarve jakaa sitä.

En siis usko, että kukaan jää yksin tällä planeetalla tai pohjimmiltaan halua olla yksin. On asioita, jotka voivat blokata rakkauden (pelot yms.), jotka ovat siinä tiellä.

Älkää tapittako sinne taivaalle vaan katsokaa peiliin. Vastaus on siellä.

Minulla on saturnuksen ja venuksen löysä yhtymä Kauriissa.. En ole tunnekylmä, päinvastoin. Hirvee paapoja ja lepertelijä. 
En tosin rakastu helposti, en harrasta yhden yön juttuja ja olen vakaa ja luotettava etc. - Eli tuossa mielessä ne saturnuksen ominaisuudet kyllä tulevat esiin.

[Kuuhilda]

Mä tuikkaan tänne väliin, että olen Eileithyian kanssa jut samaa mieltä siitä, että ei kannata tuijottaa jotain planeettaa, käden viivoja tai henkiolentoja, eivät ne mitään kerro varmaksi, eikä osata nähdä tai kuulla mistä ne kertoo, mutta väitän, että kyllä vaan varmaan monenkin sielunsuunnitelmaan kuuluu jäädä yksin ja kumppanitta, on turhaa jeesustelua sanoa muuta. Koska kokemusta siinä on kerrakseen kun semmosen elämän läpi käy.
Onhan se sielun perusolemuksen vastaista olla vaikka massamurhaaja, mutta semmosiakin kauheuksia lie monen sielunsuunnitelmaan kirjoitettu.

Itte oon miettiny noita planeettoja omalla kohdallani ...kun Venus, Mars, Kuu ja Vesta ovat stelliumissa kala/oinaassa ja sitten kun koko hässäkkkä on neliössä Neptunukselle...mistä johtuin kyllä olen rakennellut rakkauksistani puolijumalia ja antanut enemmän kuin kaiken ja tippunut sit sieltä pilvilinnoista alas, että ai saakeli kun sattuu kun joku lyö mua todellisuudella päähän.
Eli minä kyllä voin rakastua yksipuolisesti, jos se toinen yhtään osaa sinnepäin teeskennellä. Mutta tuskin kuitenkaan ihmiseen, joka suoraa sanoo, että ei kuule beibe nyt kiinnosta ollenkaan, ei lämmitä.

[Kuuhilda]

Mulla siis Neptunus tekee neliötä noille kaikille ihan jos yksittäinkin tarkastelee, ja kun ne kerran on stelliumissa keskenään, niin voin kait sanoa että Neptunus tekee neliötä stelliumille

Stellium on se, että ne planeetat on yhtymässä keskenään. JOs joku planeetta siihen kohtaan nähden sit killottaa sopivasti...ikävästi neliössä, niin onhan se sillon neliössä niille kaikille ytymässä oleville planeetoille.
Mä olen toooosi huono selittämään näitä 

[Eileithyia]

Niin joo ja synastriasta vielä sen verran että minusta se kuvaa vain suhteen mahdollisuudet eli "tämänkaltaista olisi luvassa jos löisitte  hynttyynne yhteen". Ei niinkään sitä onko tunteita vai ei. Monilta ystävyksiltäkin löytyy parisuhde aspekteja eivätkä he silti ole silleen rakastavaisia.

[Eklektikko]

Ei sinänsä mitään astrologiaan liittyvää, mutta yksipuoliseen rakkauteen kuitenkin:

Yksipuolinen rakastuminen on ihmisen itse omilla ajatuksillaan luoma ilmiö:
Kun ajattelee rakastuneita ajatuksia toisesta ihmisestä ja haaveilee suhteesta tämän kanssa, elimistö ryhtyy ennen pitkää erittämään ihan samoja hormoneja, kuin molemminpuolisessa rakkaudessa. Rakastuneilla ajatuksilla ja haaveilulla saattaa siis aiheuttaa itselleen yksipuolisen rakkauden ihan sinne kehonkemian tasolle asti. Se on silloin ihan maallisin keinoin eli sillä omalla pakkomielteisellä (rakastuminen on eräänlainen pakko-oire...) ajattelulla/fantasioinnilla aiheutettua eikä sen kohde ole siitä missään vastuussa.

Yksipuoliselta rakkaudelta välttyy ihan vain sillä, ettei koskaan haaveile/fantasioi oikeista elävistä ihmisistä ennen kuin sitten kun tunteiden molemminpuolisuus on  jo varmistettu ja parisuhde käynnissä.  Itse noudatan ehdottomasti tätä sääntöä: Fantasioita vain mielikuvitusihmisistä, ei koskaan oikeista elävistä omassa lähipiirissä olevista ihmisistä. Elämänlaatu on tämän ansiosta parantunut huomattavasti, sen jälkeen kun tajusin tämän asian en ole kokenut enää ainuttakaan yksipuolista rakastumista.

[unelmassa]

Näin aluksi huomautan, ettei ketään ole tuomittu yksin olemaan, ellei sitten välttämättä halua. Mikään ulkopuolinen (planeetta tai henkiolento) ei sitä määrää. Rakkaudeton elämä olisi julminta mitä mikään sielu itselleen suunnittelisi ja miksi se niin tekisi? Sellainenhan on täysin sen luonnon vastaista, sillä rakkaushan on sen(meidän) luonnollinen tilamme ja pohjimmiltaan meillä kaikilla on tarve jakaa sitä.

En siis usko, että kukaan jää yksin tällä planeetalla tai pohjimmiltaan halua olla yksin. On asioita, jotka voivat blokata rakkauden (pelot yms.), jotka ovat siinä tiellä.

Älkää tapittako sinne taivaalle vaan katsokaa peiliin. Vastaus on siellä.

Minulla on saturnuksen ja venuksen löysä yhtymä Kauriissa.. En ole tunnekylmä, päinvastoin. Hirvee paapoja ja lepertelijä. 
En tosin rakastu helposti, en harrasta yhden yön juttuja ja olen vakaa ja luotettava etc. - Eli tuossa mielessä ne saturnuksen ominaisuudet kyllä tulevat esiin.

Olen sun kans ihan samaa mieltä. :..En siis usko, että kukaan jää yksin tällä planeetalla tai pohjimmiltaan halua olla yksin. On asioita, jotka voivat blokata rakkauden (pelot yms.), jotka ovat siinä tiellä.

 

[K-NRJ]

Mitäs mieltä K-NRJ olet perääntyvästä Venuksesta?Onko sellaisen omaava todennäköisemmin tuomittu yksineloon?Itselläni sellainen on, ja kumppanin löytäminen tosiaan tuntuu olevan paljon vaikeampaa kuin muilla.

En sanoisi noinkaan.

Tässä tulee taas esiin se vapaa tahto ja omat ajatukset. Jos ajattelee että "Minä en ikinä löydä kumppania, olen aina yksin" niin jos sellaisia ajatuksia pyörittelee päässään niin silloin rakkauden löytäminen vaikeutuu.

En kyllä hirveästi osaa tätä aihetta astrologian näkökulmasta katsella. No itselläni on Venuksen ja Nepparin neliö ja nuorempana minulla oli haavekuvia rakkaudesta ja ihastuin sellaisiin tavoittamattomiin (julkkiksiin, rock-tähtiin yms) jolloin rakkaus jäi yksipuoleseksi. Sen jälkeen taas koin monta yksipuolista rakkautta miehen taholta (mies oli yksipuolisesti ihastunut, minä en) ja liitän sen kyllä tuohon aspektiin.

[aeiouyäö]

Niin, kyllä minäkin ihan vapaan tahdon kannattaja olen  Esitin tuon kysymyksen ehkä vähän typerästi, tarkoitin lähinnä sitä, että kun meillä kuitenkin kaikilla on erilaiset valmiudet eri asioihin, että perääntyvällä venuksella niitten valmiuksien voisi ehkä ajatella olevan vähän huonommat rakkausasioissa ym. venuksen piiriin liittyvissä asioissa, kuin "normaalilla" venuksella.Tai ei välttämättä huonommat, mutta ei niin ulospäin suuntautuneet.

[Ave^^]

Pitääkö paikkansa, että yleisesti tarinoissa ja elokuvissa yms. kuvataan ennemmin sinnikäs mies, joka lopulta monen mutkan kautta saa haluamansa naisen, kun taas naisia kuvataan useammin takertuvina riippoina?
Ajatuksena..

Sillä eihän yksipuolinen rakkaus, tai yksipuolisuuden ilmaisu vielä tarkoita, että homma ei koskaan ikinä enää voi onnistua. Se vain ei ole terveellistä, että jää tuon varjolla roikkumaan torjuen kaikki muut ympäriltään.
Ja miksi yksipuolisen rakkauden kokemuksia pitäisi vältellä? Kyllähän niitä varmasti ihmiselämässä tulee eteen, ja niistä oppii. En tiedä, kyllä minusta siinä alkuvaiheessa aina ottaa riskin, on pakko heittäytyä tunteillaan mukaan, jotta saisi jotain vastaankin. Sitten voi käydä myös niin ettei saa.

Olen myös samaa mieltä Eileithyian kanssa siitä, että (oman ajatukseni mukaan näin:) turha on miettiä oman elämänsä kohdalla sitä onko valinnut joskus sieluna itselleen yksinäisen elämän. Koska voitko mitenkään sitä oikeasti tietää? Ehkä oletkin valinnut elämän, jossa pitkän vaikean kauden jälkeen löydätkin todella ihanan kumppanin? Kyllä se hyvin paljon minusta on kiinni tässä elämässä tehdyistä tietoisista valinnoista, antaako mahdollisuuden rakkaudelle. Totta kai on mukana haittaavia tekijöitä, joille itse ei voi mitään, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Mutta turha sitä on siihen itsesääliin pukeutua, koska sillä tavalla ei ainakaan saavuta enempää.

[Kuuhilda]

Eihän sitä voikaan tietää.
Mutta yleisesti ottaen ajatukseen, että joku olisi yksin koko elämänsä, vaikka kumppania rinnalleen halajaakin, suhtaudutaan kuin johonkin mörköön.
Että ei se niin ole, jos toivot kovin ja muutat itseäsi sisältä siten että voit oikean ja aidon rakkauden saavuttaa, etc. niin avot!
Mutta minusta se ei ole niin suuri mörkö, eikä sen pitäisi olla, eikä olla toivoton vaikka sitä kumppania ei ole. Ehkä se onkin täysin ok ja hyväksyttävää ja ihan täysin tavallista, että on ihmisiä, jotka kaipaavat isolla koolla, mutta eivät koskaan sitä saavuta. Ehkä sekin pitäisi hyväksyä sellaisenaan, että asia voi niin olla ja sillätavoin myös jäädä, ja sen kanssa voi elää, ilman että tarvitsee tuntea olevansa vajaa, vaikka ne unelmat eivät täytykään. Ei tarvitse rypeä itsesäälissä, vaikka elämästä ei tule täyttä kymppiä jonkun asian suhteen, epätäydellinenkin voi lopulta olla täydellistä.
Arvostaa siis sitäkin asiain tilaa ja siihen liittyvää tunnemaailmaa sellaisenaan, ilman että umppaa heti jotain, jota voisit tehdä paremmin jotta saavuttaisit jotakin, koska ei tuollaisessa useinkaan ole toivomisen tai yrittämisen puutteesta kyse.
Minusta voi hyväksyä asian ihan asiana, että ok, olen ihminen, joka kaipaisin sitä sielunkummpania, unelmien prinssiä tai prinsessaa, mutta en sitä koskaan saavuta ja kannan tätä asiaa mukanani, ja opin rakastamaan itseäni ja elämääni siitä huolimatta matkan varrella.
Elämä on mahtavaa vaikka emme aina saa sitä kaikkea mitä toivoisimme. Tässäkin asiassa. Ja tässä ja nyt, siihen ei tarvita yhtään enempää.

Sen hyväksyminen juuri sellaisena asiana ei tarkoita sitä, etteikö se voisi joskus muuttua.

[Ave^^]

Yksi suurin estehän kumppanin löytämisessä on juuri tuo, että tuntuu siltä että se olisi pakko saada tai on toivoton tms. Eihän siinä silloin oikeasti halua rakastaa jota kuta ihmistä, vaan tarvitsee vain jonkinlaisen palkintopokaalin rinnalleen.

Ei se kumppani löydy millään taikakonsteilla mitä sanotaan, ei. Ja on ihmisiä, joilla on ne esteet niin suuria ettei voi mennä sanomaan, että "miksi et tee näin" jne. Mutta, lopulta se on vain niin sattumastakin kiinni, että olet oikeassa paikassa, teet oikeat valinnat, satut kävelemään juuri jostakin.. Mua taas kyllästyttää se, että jauhetaan kuinka ollaan tuomittuja olemaan yksin aina. Ei se niin mene, se voi ihan vaan olla, että niillä jotka on löytäneet jonkun on käynyt vaan tosi hyvä säkä, tai ovat sitten taas vaan tyytyneet johonkin. Se on oma valinta se aina, kuinka paljon vaatii. Ja kyllä sitä kuuluukin vaatia, juuri niin paljon kuin ansaitsee. Mutta hitsit niitä sentään, kun odotetaan että miehen pitäis tulla ja ensinäkemältä viedä jalat alta.. Ne miehet, jotka mussa on sen aiheuttaneet, on aiheuttaneet myös paaaaljon draamaa ja ongelmia, tasaisesta parisuhteesta ei tietoakaan. No, oon venuskauris, tykkään kun tunteet syvenee pikku hiljaa, sillon niistä tulee voimakkaita.

[Kuuhilda]

No justiin tuo, että voi, olen tuomittu olemaan yksin aina.
Se pitäs hyväksyä. Että jos niin koet, niin sitten se on niin, siinä se, pidä se, jos haluat siinä olla, niin ole, ei se ole maailmanloppu. Ja vaikka olisit siinä vaikket tahdokaan, vaikka koko loppu iän,
 niin sekään ei ole maailmanloppu, sellaistakin sattuu.
Eikä lässyttää ja vikistä ja vinkua jotain tiallle ja taputtaa päähän. Oi miten kauheaa...ehkä mua nyt sit vaan ärsyttääkin ihan jeesustelu muuten vaan...  anteeksi hienoinen agressiivisuuteni, pukkaa teksiinkin näköjään, vaikka johtuu jostain ihan muusta.
 

Mullakin on semmonen kokemus, että nuo jalat alta vievät rakkautta heti ensi silmäyksellä ovat jotain ihan muita juttuja kuin niitä todellisia rakkaustarinoita...mutta just niin pöllöpäinen vesimies ja venus  olen, että oletan sen suuren rakkauden tulevan hakemaan mua vaikka kotiovelta, kun aika on kypsä. Jollei tule, niin ei sitten, ei ollu tarkoituskaan  :

Ajattelisin että järkevä ja pikkuhiljaa syvenevä juttu on aitoa, ja just niistä tunteista ja nimenomaan aidoista sellasista rakentuvaa...mä en vaan ole semmosta koskaan kokenu, eikä lie ihmekään.