seuraava »

[Kuuhilda]

Varmastikin aina voi vaihtaa, mutta siihen onkin avain siinä, että hyväksyy sen yksinäisyyden ihan yhtä täydellisenä olotilana, kuin se parillisuuskin. Eiks sillon ole läksy opittu ja joku muu mahdollistunu?

Juup, minä lähinnä olen jotain mieltä ja pohdin ja minusta se on niin, en suinkaan väitä että se todella kiveen hakattuna ON niin.

Mä uskon että on se kaksoisliekki, mutta ei meidän ole sitä täällä tarkoitus kohdata, se on siellä kotona ja olemassa, ei täällä. No en sano ettei ikinä olisi tälläisiä suhteita, mutta kuitenkin.
Ja väärät on just niitä oikeita, sielunkumppaneita indiid. Mutta täytyy olla täysin mahdollista kokea sitä syvää yhtenäisyyttä jonkun muunkin sielun kanssa, kuin vain siihen omaan sielunperheeseen kuuluvan kanssa, jotain ihan uutta ja raikasta. Jollei näin olisi, niin sehän jakaisi meidät täällä meihin ja teihin, ja se on minusta ihan vieras ajatus.
Eli se sielunkumppani usein on auttamassa oppimaan täällä, ja se voi tehdä kovinkin kipeää. Jollei mitään sopimuksia olekaan, voi saada jotain uutta.
Ja varmaan "väärä" on sielunkumppani useimmiten juuri siksi, että siinä on se vetovoima, tuttuus ja läheisyys, mitä kaikkea, että siihen koukkuun jää kiinni. Jollei tuota mystistä vetovoimaa olisi, niin miksi sitä kiinnostuisi tai jäisi suhteeseen, joka ei ole sellainen kuin pitää? Enkä nyt ajattele, ettei ihania ja parantaviakin sielunkumppani suhteita olisi, tottakai sellaisellakin on tarkoituksensa ja voi opettaa paljon.

[Kuuhilda]

Tjaa...en mäkään mitenkään perillä ole, ihan omia ajatukisa vaan.
Mutta kai se voi olla samaankin aikaan inkarnoituneena täällä, mutta ei vaan tule tarkoitusta kohtaamiselle. Ja siis voihan se olla että on se kaksoisliekki jo päässy karmakierrosta ajat sitten veks, ja kattelee vaan tuolta toiselta puolelta. Toisaalta tässä törmää taas siihen, että aikaa ei ole, ja sit mulla mene ajatukset kyllä ihan umpisolmuun.
Mutta kaikenkaikkiaan ihan lohduttava ajatus tuo  Ja pitääkö sitä ajatella, että ei olisi sen kaksoisliekkinsä kanssa yhdessä, vaikka ei olekaan, kyllähän sitä voi kantaa itse kukin sisällään? Ja ainakin yhteydessä, tietysti semmosen kaksoisliekin kasnsa nyt olis vaikka maailmojen takaa. Helposti, vois kuvitella.
Mua ainakin tosiaan lohduttaa, että on joku joka just tietää ja ymmärtää ja jakaa kaiken semmosena kun se on, vaikka se sitten oliskin ihan vaan mussa itsessäni  :

[Kuuhilda]

Noi nimitykset on ihan loputon suo...mikä lie, mutta se kaikkein läheisin sielu nyt kuitenkin
Ja skeptikoilla on ihan varmasti hauskaa, jos näitä täältä lueskelee

Mutta mun mielestä tosian tää ajatus on niin ihana ja lämmin että sen saa kyllä mulle myytyä.
Vähän niinkun käsi kädessä, mutta jotenkin ihan muuten kun fyysisesti 

Mutta sithän voi kai käydä sillainkin että molemmat on jo päässy karmakierrosta, mutta toinen palaa tänne johonkin tehtävään, ja tipahtaa taas siihen kiertoon takaisin ja sit joutuu inkarnoitumaan uudelleen että saa karmansa hoidettua.
Nyt on kyllä aikamoista spekulointia huuhaalla, mutta oiskohan tuommosissa tapauksissa  sitten se yksinäisyyden tunne ja kaipuu jotenkin vahvempi? että kun osa itsestä on jo kotona, mutta toinen osa tarpoo vaan tääällä vielä?

[unelmassa]

Minusta tää on hyvä..et piti laittaa    :     http://www.youtube.com/watch?v=cvOOSkj9WNQ&feature=related           

[Kuuhilda]

Jaa-a. Paha sanoa.
Luulisin että hän on hyvin henkinen ihminen ja ehkä ihan tietämättäänkin, luonnostaan sellainen. Selvänäköinen yms.
Aika vaikea kai olisi tuollaisen sielun olla aivan täysin "ei henkinen", mutta ehkä hän ei todellakaan keskity sen henkisyyden perässä kirmailuun vaan se sitten niinkun kulkee hänessä mukana, itsekseen ja ilman töitä`?

Emmä tiä meneekö off topicciin ihan kokonaan kun eiks me ykspuolisesta rakkaudesta olla kirjottamassa, ja tuota niin, tämähän voi olla sellainen asetelma ihan hyvin  :

[unelmassa]

Tässäpä lissää.. :  Minusta voi tälleen musiikin kautta ns. viestittää  toiselle,  http://www.youtube.com/watch?v=etJZZoaihHA&feature=related       

[Ave^^]

Oon omana kokemuksenani huomannut, että nykyisessä suhteessa kun on tunteet pikku hiljaa voimistuneet, niin se rakkauden kokemus on paljon syvempi, ja siinä mielessä itse asiassa enemmän ravisuttavampi kuin nuo ensisilmäysjutut. Ne on aina kuitenkin jollain tapaa ulkokohtaisia. (Toki tämäkin suhde jossain alkuhuumassa vielä kai on, kuinka monta vuotta sen sanotaankaan kestävän?  : Sen muodostuminen on vain tapahtunut eri tavalla, tuntuu että samalla kun itse on tässä omana itsenäänkin kasvanut aika paljon, niin samalla on tunteet syventyneet koko ajan, se kasvu on tapahtunut sinne yhdistävään suuntaan.)

Olen silti sitäkin mieltä, että kaikenlaiset suhteet on kokemuksina hyviä, tuommoisia ensisilmäysjuttujakin on kiva kokea. Puhumattakaan sitten tästä yleisestä kliseestä, kuinka joka suhteesta voi oppia jotain. Jos ei ihan jokaisesta, niin aika monesta kuitenkin.
Ja miksipä ei jolle kulle sopisi vaikkapa hirveän draamaa täynnä oleva suhde? Jos haluaa semmoista? Kuka minä olisin sanomaan, että se mistä minä pidän olisi paras mahdollinen. 

[Ave^^]

Miksi muuten aina on se oletus, että karmallinen suhde tai kaksoisliekki yms. = tuskaa, kärsimystä, ongelmia?

Tavallaanhan jos on suhde, jossa on vahva intohimo ja puoleensaveto, mutta suuria ongelmia, niin miksi ihmeessä sellainen suhde olisi se kaksoisliekki, tuohan todistaa, että siellä on jotain niin suurta että ei kuitenkaan kunnolla sovita toisen kanssa yhteen? (en näköjään osaa kirjoittaa lyhyitä lauseita  ) Minusta vaikka ihan hyvä ystäväkin riippumatta sukupuolesta voi olla se kaksoisliekki, eihän siinä tarvitse olla kysymys mitenkään seksuaalisuudesta?

Vai onko tässä taas kyse siitä, että kaksoisliekki on se, jonka tarkoitus on opettaa sinua, ja siksi hän on se kaikkein vaikein suhde? Mutta miksi ihmeessä näin? Eikö tälläinen ihminen voi olla vain matkan varrelle tullut oppimisen mahdollisuus ilman mitään suurempaa leimaa vain sen takia, että sattuu olemaan suuri seksuaalinen vetovoima olemassa? Kyllä ne tärkeät ihmiset mitä lopulta kaipaa elämäänsä on mielestäni niitä jotka ovat hyviä ystäviä. Ei kai kukaan intohimoa ja draamaa ikuisesti jaksa, no minä en ainakaan jaksaisi.

Sehän vasta on hyvää karmaa, kun löytää jonkun jonka kanssa synkkaa luonnostaan hyvin yhteen ilman turhia tuskia. Sen pitäisi olla karmallista mielummin. 


Tunnustan, etten tunne termiä, enkä usko että voisi olla olemassa vain yhtä kaksoisliekkiä. Kyllä niitä läheisiä sieluja on muitakin.


Ja anteeksi, jos menee jo liikaa off-topic... 

[Yep]

Olen Kuuhildan kanssa samoilla linjoilla monissa tämän ketjun kommenteissa.

Sitä vaan mietin, miksi ihmeessä yksipuolista rakkautta pitäisi välttää? Rakkaushan on aina hyvä asia. Eri asia on, jos jää epätoivoisesti riippumaan toisessa ja vaatii naimisiin yms. Mutta oikea rakkaus ei koskaan pakota. Jos rakkaus tuottaa tuskaa, se ei ole rakkautta vaan riippuvuutta.
Ihmistä voi vaalia sydämessään ja rakastaa ehdoitta.

Minusta tuntuu oudolta, että pitäisi rakastaa jotain mielikuvistushemmoa tai julkkista päiväunelmissaan, ettei vaan rakastu oikeaan ihmiseen  . Sehän on kuin jotain henkistä onanointia. Taitaa olla haavoittmisen pelko taustalla. Mielikuvitushemmo ei koskaan hylkää, eikä loukkaa (ellei ole niin tyhmä, että kuvittelee sellaista). Koko elämänsä voisi elää mielikuvitusmaailmassa kauniina, rikkaana ja rakastettuna. Siinä saattaa vaan jäädä oikea elämä elämättä ja tunteet kokematta.

[Buf~]

Yksipuolista rakkautta on täälläkin ollut. Miksi juuri nuo miehet joita olen pitänyt juuri oikeina ei olekkaan ajatellut minusta samala tavalla. Tiedän että olen kaavoihini kangistununut enkä antaisi mahdollisuutta miehelle, joka ei ole  ns. "tyyppiäni" Ehkä se "tyyppi" jonka olen määritellyt mielessäni onkin vaan haavekuva jota en koskan saavuta.

Nyt olisi yksi "paperilla" hyvä mies kiinnostunut, mut minä taas en Jännä tosin kun tapasin tämän miehen ensi kerran, aistin muurin jota en ole koskaan kenenkään kanssa kokonenut. Ei kiinnostanu pätkääkään ja tuntui etten halua sitä muuria edes yrittää purkaa. Nyt kun olemme tavanneet useamman kerran on muuri kadonnut, tosin ammatiltaan tuo mies on kiinnostava, mutta tuntuu että se yrittä esittää jotain mitä ei ole..

[Yep]

Yksipuolista rakkautta on täälläkin ollut. Miksi juuri nuo miehet joita olen pitänyt juuri oikeina ei olekkaan ajatellut minusta samala tavalla. Tiedän että olen kaavoihini kangistununut enkä antaisi mahdollisuutta miehelle, joka ei ole  ns. "tyyppiäni" Ehkä se "tyyppi" jonka olen määritellyt mielessäni onkin vaan haavekuva jota en koskan saavuta.

Nyt olisi yksi "paperilla" hyvä mies kiinnostunut, mut minä taas en Jännä tosin kun tapasin tämän miehen ensi kerran, aistin muurin jota en ole koskaan kenenkään kanssa kokonenut. Ei kiinnostanu pätkääkään ja tuntui etten halua sitä muuria edes yrittää purkaa. Nyt kun olemme tavanneet useamman kerran on muuri kadonnut, tosin ammatiltaan tuo mies on kiinnostava, mutta tuntuu että se yrittä esittää jotain mitä ei ole..

Ylläolevasta tekstistä ei löydy rakkautta edes nimeksi.  
Puhut miehestä, kuin objektista. Silloin kun ihminen oikeasti rakastuu, ammatilla ja muilla seikoilla ei ole mitään merkitystä.

Tuossa tuntuisi olevan kyseessä opimaalisen asuinkumppanin ja esittelyvälineen etsintä.

Rakastaminen ei aina johda parisuhteeseen, eikä kaikkiin parisuhteisiin liity rakkaus.

[Buf~]

Tottahan se on, että rakastumista ei voi pakottaa ja itse ei voi valita kehen rakastuu. Tolla ammatilla en tarkottanu mitään rahallista statusta. Olen itsenäinen ja en ole kiinnostunu maallisesta mammonasta. Miehekkäät ammatit saa vaan sukat pyörimään jalassa Ja tiedän toki senkin ettei ammatti kerro millanen ihminen oikeesti on. Plääh pitäisi vaan antaa enemmän mahdollisuutta ja tiedostan myös sen että olen sitoutumiskammonen.

[unelmassa]

Yep..  oon taas ihan sammaa mieltä ..sun kans.  Et vaikka ois kuinka toinen lukenut ja varakas.
Ja toinen vähemmän kouluja käynyt ynm.  Niin ei sill oo mitään merkitystä.
Paljonhan sitä sanotaan, et ota se kun on paljon käynyt kouluja ja rikaskin..

Tuli nyt tämä biisi mieleen..http://www.youtube.com/watch?v=_mKdCxHkW1Q&feature=related    

[Ave^^]

Minusta tossa bufin tapauksessa on kyse enemmänkin siitä, että antaa mahdollisuuden sille rakkaudelle edes syntyä?
Kun eihän se aina tule heti saman tien siinä, ensin tutustutaan ja tunnustellaan jne.

Mutta kyllä sitä ammattiakin katsoo, en väittäisi ettei sillä mitään merkitystä olisi. Kyllä pidän tärkeänä sitä, että mies suuntaa positiivisesti tulevaan päin, eikä ajelehdi päämärättömästi jossain. Sellaisiin tyyppeihin rakastuminen kuluttaa voimia ja johtaa siihen ettei käteen jää mitään. Totta kai se on rakastumista, joka unohtaa kaiken, mutta joku realiteetti pitäisi olla, jos nyt esimerkiksi perheen haluaa tai muutenkin vain vastuuntuntoisen miehen. Eihän se koulutus mikään tae millekään ole, eikä eri koulutuksien perusteella voi ihmisiä jaotella, vaan tärkeintä on se että on sitä vastuuntuntoa ja suunnitelmia.
Ja voihan jonkun ammatti olla vaikka vain mielenkiintoinen, niin että sellaiseen ammattiin ruvennut ihminenkin vaikuttaa mielenkiintoiselta.  :

[unelmassa]

No joo..en mä sil ammatilla tarkottanukkaan ..ettei sillä ois mitään merkitystä.. Positiivisuus ja huumori on plussaa.. :
Siinä suhteessa täytyy olla jokin maaginen juttu..et se toimiii.. :