seuraava »

[Yep]

Hmmmm, ymmärrän kyllä pointtinne.
Sana rakkaus taitaa olla taas se, mikä aiheuttaa ongelmia. Sitä kun on niin monenlaista ja asteista.

Itsekin aikoinaan pariutuessa ja sopivaa isäehdokasta etsiessä kiersin rentut kaukaa. Ja kierrän edelleen.
Lasteni isää kohtaan tunnnen rakkautta ja kiintymystä, mutta se on enemmän järjen sanelemaa ja ehkä hieman tuota riippuvaisuuttakin.

Kuitenkin suurimmat opettajani rakkaudessa ovat olleet edesmennyt lapseni ja kaksoisliekkini, jonka onnen asetin oman onneni edelle.
Kummassakaan tapauksessa ei ole mitään tekemistä sillä, onko tämä rakkauden kohde fyysisesti läsnä elämässäni. Kaikkein puhtain rakkaus iloitsee toisen onnesta ja toivoo jonkun toisen rakastavan häntä, jos ei itse voi.
Kuolleen lapseni vierellä täytyin suunnattomasta rakkaudesta tuota pientä olentoa kohtaan. En ole koskaan sen jälkeen kokenut niin järisyttävää rakkauden aaltoa.
Minä olen siis paradoksaalisesti löytänyt rakkauden oppiläksyn tuskan ja menetyksen myötä.

Toivon ja uskon, että joku voi löytää sen sitoutumalla sopivaan kumppaniin.

[unelmassa]

Juu, näinpä  varmaankin...Sitä kun on niin monenlaista ja asteista.
Ja jokainen kokee sen omalla tavallaan..se sallittakoon kaikille.

[Yep]

Juu, näinpä  varmaankin...Sitä kun on niin monenlaista ja asteista.
Ja jokainen kokee sen omalla tavallaan..se sallittakoon kaikille.

Niin, eihän sitä kukaan toinen voi määrittää. Tuntuu vaan, että ihmisten kärsimys johtuu usein siitä, että luullaan rakkaudeksi jotain sellaista, mikä ei ole rakkautta. Etsitään jotain, mitä ei voi löytää niillä krittereillä.

Elämän suurin oppiläksy taitaa jokaisella liittyä Rakkauteen - tavalla tai toisella   

[unelmassa]

Juups.. .Elämän suurin oppiläksy taitaa jokaisella liittyä Rakkauteen - tavalla tai toisella   

Useassa  laulussakin..se on tuo joko menetetty rakkaus    Tai olet rakkain.. : 

[Eklektikko]

Yksipuolinen rakkaus voi olla myös ihan vain omilla ajatuksilla aiheutettu: Kun ajattelee rakastuneita ajatuksia jostakusta, saa aikaan aivan saman hormonimyrskyn kehossaan, kuin mitä tapahtuu oikean rakkaussuhteen alkuvaiheessa.  Se toinen ihminen on tähän aivan syytön, hän ei välttämättä ole edes tietoinen rakastuneita ajattelevan olemassaolosta.

Yksipuolinen rakkaus voi siis karman ohella olla myös ihan vain sielun itse itselleen haluama oppiläksy tästä aiheesta, jossa se rakkauden kohde on sivuosanäyttelijä, eikä mitään varsinaista karmallista sidettä ole olemassa.

Minä pidän tiukan linjan tästä syystä: Jos kaipaan ajatella romanttisia, ajattelen niitä vain mielikuvitushenkilöistä, en koskaan oikeista elävistä ihmisistä varsinkaan jos he ovat omassa tuttavapiirissäni niin, että tapaankin heitä silloin tällöin.

[merjaperhana]

joopa joo! olen tässä foruumissa viimeistä kertaa ja kysyn että mitä sanotte siitä kun on kaksi miestä toinen hellä ja huolehtivainen mutta lähellä ollessa ei tuoksu hyvältä vaikka on suihkunraikas enkä tarkoita hajusteita vaan hengitystä ja ihontuoksua, makua. henki haisee vaikka kalusto on puhdas, iho ei tuoksu hyvältä eli lähellä, sylissä en pysty olemaan vaikka mies olisi kuinka hyvä ja hellä ja avulias. sitten taas on mies joka krapulaisena ja ilman suihkuakin tuoksuu hyvältä mutta hänen kanssaan en saa olla hän ei halua minua vaan riitelevän, pettävän ja ryyppäävän naisen joka solvaa julkisella paikalla.silti mies juoksee perässä aina kun nainen vinkkaa pikkusormellaan ei se kyllä minun mielestäni rakkautta ole vai...
kertokaapa minulle mitä teen pidänkö nenästä kiinni tuo tosissaan oleva mies tulee lähelle ja haluaa minut syliin vai olenko yksin koska tuo samantuoksuinen ja jota rakastan tosissani ei halua minua kun ei rakkautta voi opiskella ei hän enkä minä?
minä olen tällä palstalla vähän kiviriippa. mutta tämä on viimeinen mitä kirjoitan minnekään koskaan
en myöskään enää soita minnekään enkä laita tänne noita  hölmöjä juttuja en julkisesti enkä yksityisesti
halusin tietää miten rakkautta voisi opiskella kun mielestäni "pyykkipoika nenässä rakasteleminen" ei  oikein ole niinkus tiedätte... sitä mitä pitäis olla kahden ihmisen kahdenkeskisissä hetkissä täynnä onnea, rakkautta ja intohimoa............!!!!!!!!!!

[Eklektikko]

Miehen tuoksu kertoo naiselle, onko geneettinen yhteensopivuus hyvä: Hyvältä tuoksuvan miehen kanssa geenit ovat sopivasti erilaiset niin, että mahdollisten jälkeläisten immuunijärjestelmä on mahdollisimman tehokas. Pahalta tuoksuvan kanssa taas ei.

(HUOM: Jos käytät hormoniehkäisyä, juuri se vääränlainen mies tuoksuukin hyvältä, ja oikeanlainen pahalta! Yhdistelmä- ja ehkäisypillerit keikauttavat tämän systeemin päälaelleen. Eli jos syöt juuri nyt jompaakumpaa, on se pahantuoksuinen itse asiassa se geneettisesti parempi vaihtoehto. Alkaa tuoksua hyvältä, kun lopetat pillerit)

Mutta täysin tuoksusta riippumatta:
Miksi tavoittelisit miestä joka ei sinua halua, tai kohtelee huonosti?

Hyvä motto on: Jos et tykkää kengänkuvista naamassasi, älä rupea kynnysmatoksi.

Yksikään mies ei ole sen arvoinen, tuoksusta riippumatta. AIvan hyvin voi törmätä geneettisesti hyvin yhteensopivaan mieheen, jolla on jonkinasteinen ongelma tai luonnehäiriö, ei sellaista kannata sietää sekuntiakaan, vaikka kuinka hyvältä tuoksuisi. Kannattaa välttää kuin ruttoa, toista ihmistä ei voi millään muuttaa. Jos huonosti kohtelevan kanssa ryhdyt kimppaan, niin sitten ei ole asiaa valittaa siitä huonosta kohtelusta, eikä myöskään vaatia toista muuttumaan. Se ei nimittäin onnistu.

Ansaitset parempaa.

[Ave^^]

Tuskinpa sekään mies oikea on, joka tökkii jatkuvasti vastaan. Mutta eipä se tarkoita sitäkään, että tuo mies, joka sinua ei näytä haluavan olisi sitten ainut vaihtoehto. Tulevasta ei koskaan tiedä. Ja, hitot vie, jos mies haluaa jonkun muun, niin menköön sinne, se on hänen menetyksensä se sitten.   Ei ketään väkisin saa.. Unohda, unohda ja unohda, sitten vasta voi löytyä joku muukin joka ei enää töki vastaan, kun et vertaa aina kaikkia siihen yhteen mieheen. Jos mies oikeasti haluaa sinut eikä sitä toista naista, hän tulee sinun luoksesi. Näitä yksinkertaisia aina hoettuja lauseita, mutta hyväksi todettuja..
Ja et tietenkään ole mikään riippa, kyllä täällä saa tuntemuksiaan jaella.  

[Mäntysuopa]

Olen miltei jo ammattilainen yksipuolisissa rakastumisissa ja tähän asti olen luullut että yksipuoliset tunteet ja torjutuksi tuleminen on pahinta mitä voi olla (siis rakkausasioissa) mutta nyt olen ihan uudenlaisessa tilanteessa: saankin vastakaikua mutta silti en saa mitään.  (Miehellä on perhe.) Tämä kummallinen välitila onkin kaikkein kauheinta - yleensä kun olen tullut torjutuksi, olen suremisen jälkeen kyennyt unohtamaan kohteeni ja jatkanut eteenpäin, nyt olenkin jäänyt pahasti jumiin tähän.  Välillämme on vetovoimaa, mutta mitään jatkoa ei lyhyelle kohtaamisellemme ole tulossa (paitsi 3 ennustajan mukaan, heko heko...), joten olen epätoivoinen ja hukassa. Näköjään ei riitä että toivoo joskus saavansa vastakaikua, pitää toivoa myös sitä että jutusta tulisi jotain! 

Tiedän, että varattu mies on epäterve kohde, ja että minun pitäisi löytää uusi kohde, mutta en osaa, en niin kauan kuin olen kiinni tässä. Ihastun aika harvoin ja sitten se kestää ja kestää... Venus Kaloissa tekee minusta yltiöromanttisen ja sentimentaalisen. 

Olisi helppoa olla ihminen, joka pystyy tapailemaan miehiä ja kokeilemaan tuleeko jutusta jotain. Minä en kykene moiseen koska vaadin että heti alussa on tunnuttava edes joltain, oltava jotain viehätystä ja kipinää (edes ystävätasolla), en jaksa kokeilla muuten koska tiedän että en myöhemminkään tunne mitään. Jotkut sanovat että pitää kiinnostua siitä joka kiinnostuu minusta, mutta hah, suomalaiset miehetkö muka tekisivät aloitteen ja ikinä ilmaisisivat mitään??!!  Tuon varaan ei voi mitään jättää jos jotain haluaa.

(Jos tämä selostukseni ei liity ketjuun niin sori...  )

[skipidoway]

Olen miltei jo ammattilainen yksipuolisissa rakastumisissa ja tähän asti olen luullut että yksipuoliset tunteet ja torjutuksi tuleminen on pahinta mitä voi olla (siis rakkausasioissa) mutta nyt olen ihan uudenlaisessa tilanteessa: saankin vastakaikua mutta silti en saa mitään.  (Miehellä on perhe.) Tämä kummallinen välitila onkin kaikkein kauheinta - yleensä kun olen tullut torjutuksi, olen suremisen jälkeen kyennyt unohtamaan kohteeni ja jatkanut eteenpäin, nyt olenkin jäänyt pahasti jumiin tähän.  Välillämme on vetovoimaa, mutta mitään jatkoa ei lyhyelle kohtaamisellemme ole tulossa (paitsi 3 ennustajan mukaan, heko heko...), joten olen epätoivoinen ja hukassa. Näköjään ei riitä että toivoo joskus saavansa vastakaikua, pitää toivoa myös sitä että jutusta tulisi jotain! 

Tiedän, että varattu mies on epäterve kohde, ja että minun pitäisi löytää uusi kohde, mutta en osaa, en niin kauan kuin olen kiinni tässä. Ihastun aika harvoin ja sitten se kestää ja kestää... Venus Kaloissa tekee minusta yltiöromanttisen ja sentimentaalisen. 

Olisi helppoa olla ihminen, joka pystyy tapailemaan miehiä ja kokeilemaan tuleeko jutusta jotain. Minä en kykene moiseen koska vaadin että heti alussa on tunnuttava edes joltain, oltava jotain viehätystä ja kipinää (edes ystävätasolla), en jaksa kokeilla muuten koska tiedän että en myöhemminkään tunne mitään. Jotkut sanovat että pitää kiinnostua siitä joka kiinnostuu minusta, mutta hah, suomalaiset miehetkö muka tekisivät aloitteen ja ikinä ilmaisisivat mitään??!!  Tuon varaan ei voi mitään jättää jos jotain haluaa.

(Jos tämä selostukseni ei liity ketjuun niin sori...  )

Oletko miettinyt että miksi rakastut tälläisiin jo valmiiksi tavottamattomiin miehiin? Et ehkä kestäisi jos suhde olisikin oikeasti läheisempi? Toivottavasti näin suora lähestyminen ei loukannut

[Mäntysuopa]

Olen miltei jo ammattilainen yksipuolisissa rakastumisissa ja tähän asti olen luullut että yksipuoliset tunteet ja torjutuksi tuleminen on pahinta mitä voi olla (siis rakkausasioissa) mutta nyt olen ihan uudenlaisessa tilanteessa: saankin vastakaikua mutta silti en saa mitään.  (Miehellä on perhe.) Tämä kummallinen välitila onkin kaikkein kauheinta - yleensä kun olen tullut torjutuksi, olen suremisen jälkeen kyennyt unohtamaan kohteeni ja jatkanut eteenpäin, nyt olenkin jäänyt pahasti jumiin tähän.  Välillämme on vetovoimaa, mutta mitään jatkoa ei lyhyelle kohtaamisellemme ole tulossa (paitsi 3 ennustajan mukaan, heko heko...), joten olen epätoivoinen ja hukassa. Näköjään ei riitä että toivoo joskus saavansa vastakaikua, pitää toivoa myös sitä että jutusta tulisi jotain! 

Tiedän, että varattu mies on epäterve kohde, ja että minun pitäisi löytää uusi kohde, mutta en osaa, en niin kauan kuin olen kiinni tässä. Ihastun aika harvoin ja sitten se kestää ja kestää... Venus Kaloissa tekee minusta yltiöromanttisen ja sentimentaalisen. 

Olisi helppoa olla ihminen, joka pystyy tapailemaan miehiä ja kokeilemaan tuleeko jutusta jotain. Minä en kykene moiseen koska vaadin että heti alussa on tunnuttava edes joltain, oltava jotain viehätystä ja kipinää (edes ystävätasolla), en jaksa kokeilla muuten koska tiedän että en myöhemminkään tunne mitään. Jotkut sanovat että pitää kiinnostua siitä joka kiinnostuu minusta, mutta hah, suomalaiset miehetkö muka tekisivät aloitteen ja ikinä ilmaisisivat mitään??!!  Tuon varaan ei voi mitään jättää jos jotain haluaa.

(Jos tämä selostukseni ei liity ketjuun niin sori...  )

Oletko miettinyt että miksi rakastut tälläisiin jo valmiiksi tavottamattomiin miehiin? Et ehkä kestäisi jos suhde olisikin oikeasti läheisempi? Toivottavasti näin suora lähestyminen ei loukannut

Ei loukannut. Olen miettinyt tuota koko ikäni. Kyllä kestäisin läheisemmät suhteet koska olen saanut seikkailuita ja seurustellutkin kahdesti, mutta jostain syystä vaan kiinnostun hankalista kohteista... Ja kukaan ei taas ole minua koskaan lähestynyt eli itse olen aina tehnyt aloitteet. Vaikea siis kiinnostua siitä joka kiinnostuu minusta. Kun en tiedä missä ne ovat. 

[skipidoway]

Olen miltei jo ammattilainen yksipuolisissa rakastumisissa ja tähän asti olen luullut että yksipuoliset tunteet ja torjutuksi tuleminen on pahinta mitä voi olla (siis rakkausasioissa) mutta nyt olen ihan uudenlaisessa tilanteessa: saankin vastakaikua mutta silti en saa mitään.  (Miehellä on perhe.) Tämä kummallinen välitila onkin kaikkein kauheinta - yleensä kun olen tullut torjutuksi, olen suremisen jälkeen kyennyt unohtamaan kohteeni ja jatkanut eteenpäin, nyt olenkin jäänyt pahasti jumiin tähän.  Välillämme on vetovoimaa, mutta mitään jatkoa ei lyhyelle kohtaamisellemme ole tulossa (paitsi 3 ennustajan mukaan, heko heko...), joten olen epätoivoinen ja hukassa. Näköjään ei riitä että toivoo joskus saavansa vastakaikua, pitää toivoa myös sitä että jutusta tulisi jotain! 

Tiedän, että varattu mies on epäterve kohde, ja että minun pitäisi löytää uusi kohde, mutta en osaa, en niin kauan kuin olen kiinni tässä. Ihastun aika harvoin ja sitten se kestää ja kestää... Venus Kaloissa tekee minusta yltiöromanttisen ja sentimentaalisen. 

Olisi helppoa olla ihminen, joka pystyy tapailemaan miehiä ja kokeilemaan tuleeko jutusta jotain. Minä en kykene moiseen koska vaadin että heti alussa on tunnuttava edes joltain, oltava jotain viehätystä ja kipinää (edes ystävätasolla), en jaksa kokeilla muuten koska tiedän että en myöhemminkään tunne mitään. Jotkut sanovat että pitää kiinnostua siitä joka kiinnostuu minusta, mutta hah, suomalaiset miehetkö muka tekisivät aloitteen ja ikinä ilmaisisivat mitään??!!  Tuon varaan ei voi mitään jättää jos jotain haluaa.

(Jos tämä selostukseni ei liity ketjuun niin sori...  )

Oletko miettinyt että miksi rakastut tälläisiin jo valmiiksi tavottamattomiin miehiin? Et ehkä kestäisi jos suhde olisikin oikeasti läheisempi? Toivottavasti näin suora lähestyminen ei loukannut

Ei loukannut. Olen miettinyt tuota koko ikäni. Kyllä kestäisin läheisemmät suhteet koska olen saanut seikkailuita ja seurustellutkin kahdesti, mutta jostain syystä vaan kiinnostun hankalista kohteista... Ja kukaan ei taas ole minua koskaan lähestynyt eli itse olen aina tehnyt aloitteet. Vaikea siis kiinnostua siitä joka kiinnostuu minusta. Kun en tiedä missä ne ovat. 

Tää on nyt ehkä maailman ympäripyörein neuvo Itse uskon vahvasti oikeaan ajoitukseen ja se on ehkä jonkinlainen elämän filosofiani myös. Eli, ehkä löydät sen oikean miehen kun aika on sille kypsä ja muutkin olosuhteet. Itseni kohdalla olen huomannut ettei tahtomani asiat onnistu jos yritän liian aikaisin tai jotenkin pakottamalla.
En tiedä saitko tuosta ajatuksesta mitään kiinni tai oliko siitä mitään hyötyä

[Mäntysuopa]

No enpä oikein tiiä..  Kyllä pitää olla aika flirtti ja hakeutua sinne missä miehiä on, jotain meinaa saada. Vanha viisaushan on että ei kukaan tule kotoa hakemaan!  Ei tänne seinien sisälle voi jäädä ajoituksia odottelemaan. Ja minusta olisi elämänhaaskuuta ja liian traagista, jos nuoruus menisi hukkaan ja vasta vanhainkodissa löytyisi joku pappara rollaattorin kanssa. 

[skipidoway]

No onhan se toki niinkin. Itselläni ei aina tahtomani asiat onnistu jos yritän väkisin. Oon todella huono kirjoittamaan ajatuksiani sanoiksi joten varmaan pointtini taitaa mennä usein ohi tällä foorumilla. Onnea kuiteskin sinulle miekkosen metsästykseen

[Mäntysuopa]

Kiitos.  Haluan vain sen yhden...