seuraava »

[Eklektikko]

Perheelliset kiinnostuksenkohteet herättävät aina minussa tämän kysymyksen, jonka vuoksi itse en sellaisia tavoittele ja jos tavoittelevat minua, niin saavat suorasanaiset pakit välittömästi:

Jos perheellinen mies olisi valmis pettämään vaimoaan minun kanssani, niin miksi hän olisi sitten minullekaan uskollinen, jos meille joskus  suhde syntyisi? Onhan hän jo minusta kiinnostumalla osoittanut, että hän ei ole yksiavioisuuden suhteen luotettava.

Jos haluaa miehen joka varmasti pettää, niin perheellisistähän niitä sitten löytää...

[Yep]

Jos perheellinen mies olisi valmis pettämään vaimoaan minun kanssani, niin miksi hän olisi sitten minullekaan uskollinen, jos meille joskus  suhde syntyisi? Onhan hän jo minusta kiinnostumalla osoittanut, että hän ei ole yksiavioisuuden suhteen luotettava.

Jos haluaa miehen joka varmasti pettää, niin perheellisistähän niitä sitten löytää...

Aikamoista yleistämistä. Minä ainakin haluaisin tietää tapauksesta tarkemmin ennen tuomitsemista - ja toisaalta ennen seksiä.

Perheellisellä saattaa olla suhde päättynyt ja miehellä/naisella haku päällä. Tietysti jotkut odottavat toisilta niin korkeaa moraalia, että entinen suhde pitää lopettaa ennen uutta. Joskus kuitenkin käy niin, että rakastuu liitossa ollessaan. Se ei automaattsesti tarkoita, että ihminen olisi valmis pettämään hyvässä suhteessa.

[Eklektikko]

Yep, minä tarkoitin tilannetta, jossa perheellinen ei ole eroamassa, ero ei ole vireillä tms.

Ja juu, kyllä minä ihan suoraan vaadin että entinen suhde pitää lopettaa ennen uutta - paitsi jos omin korvin kuulen vaimon antavan miehelleen luvan etsiä sitä uutta, vaikka edellinen suhde on vielä meneillään.   On ihan eri juttu, jos puolisot jotka ovat eroamassa yhteisymmärryksessä toteavat että molemmat voivat jo ruveta etsimään uutta, vaikka paperisota vielä onkin  meneillään. Sellaisia tilanteita en tarkoittanut. Tarkoitin niitä, joissa se edellinen puoliso ei ollenkaan tiedä että uutta jo haetaan, olipa ero sitten vireillä tahi ei. Sellainen on ihan suoraa epärehellisyyttä ja minä edellytän kumppanilta rehellisyyttä - muitakin kuin minua kohtaan. Ja jos hän on muita kohtaan epärehellinen, en voi luottaa siihen että hän olisi minua kohtaan rehellinen.

Vaadin myös että entinen suhde pitää lopettaa ennen uutta sen vuoksi, että en halua olla kenellekkään se vanhasta suhteesta irrottautumaan auttava motivaattorisuhde, tai se laastarisuhde johon vanhan suhteen ongelmat siirtyvät ellei vanhan suhteen jälkeen ole kohtuullista aikaa yksikseen ja mieti mitä meni pieleen. Lisäksi edelliseen puolisoon kohdistuvat kaunat saattavat siirtyä huomaamatta uuteen suhteeseen, ellei niitä käsitellä ennen uuden suhteen alkua. Minulla on kokemusta tällaisesta, toinen rupeaa puhumaan minulle kuin vieraalle ihmiselle. Oudolta tuntui, kunnes tajusin että edellisen traumaattisen suhteensa naiselle hän siinä puhuikin, eikä minulle.

Vasta eronneen kanssa kimppaan ryhtymisessä on aina riski sen vuoksi, että yhdestä suhteesta suoraan toiseen pomppaaminen estää käsittelemättä niitä solmuja jotka edellinen suhde aiheutti, tai joiden vuoksi se edellinen suhde meni mönkään. En halua toisten traumoja omiin suhteisiini.

Mutta meitä on niin moneksi, joku voi juurikin haluta turhaa draamaa tai kolmiodraamaa jostain oudosta minulle käsittämättömästä syystä.

[Mäntysuopa]

Aikamoista yleistämistä kyllä... Omasta puolestani en voi sanoa muuta kuin että elämä ei ole niin mustavalkoista ja yksinkertaista, että kaikki aina ensin lopettaisivat suhteen ennen kuin ryhtyvät uuteen. Itselläni ei ole kokemusta moisesta enkä todellakaan ole edes saamassa mitään tältä varatulta mieheltä, eli en osaa sitä sen kummemmin eritellä ja ajatella, miten kaikki menisi jos jotakin...

En ole ennen ollut kiinnostunut kenestäkään varatusta, mutta näin nyt on päässyt käymään. Taistelen asian kanssa joka päivä. Yritän hyväksyä etten saa mitään.

En tahtoisi kuitenkaan rajoittaa rakkautta niin, että minua esim. ei saisi lähestyä kukaan varattu. Joogassakin käskettiin rakastua mahdollisimman moneen, ja mustasukkaisuus oli kuulemma henkisesti kehittymätöntä. Oli kai vähän avoimia suhteita kannattava joogakoulu?!

[Yep]

Aikamoista yleistämistä kyllä... Omasta puolestani en voi sanoa muuta kuin että elämä ei ole niin mustavalkoista ja yksinkertaista, että kaikki aina ensin lopettaisivat suhteen ennen kuin ryhtyvät uuteen. Itselläni ei ole kokemusta moisesta enkä todellakaan ole edes saamassa mitään tältä varatulta mieheltä, eli en osaa sitä sen kummemmin eritellä ja ajatella, miten kaikki menisi jos jotakin...

En ole ennen ollut kiinnostunut kenestäkään varatusta, mutta näin nyt on päässyt käymään. Taistelen asian kanssa joka päivä. Yritän hyväksyä etten saa mitään.

En tahtoisi kuitenkaan rajoittaa rakkautta niin, että minua esim. ei saisi lähestyä kukaan varattu. Joogassakin käskettiin rakastua mahdollisimman moneen, ja mustasukkaisuus oli kuulemma henkisesti kehittymätöntä. Oli kai vähän avoimia suhteita kannattava joogakoulu?!

Samaa mieltä.

Olen pääsääntöisesti pettämistä vastaan,enkä halua pettää tai tulla petetyksi. Tiedän kuitenkin, että rakkaus voi yllättää täydellisesti. Sekin on yleistämistä, että luulee sen aina johtavan draamaan. Tai johtuvan draamahakuisuudesta.
Jos on kontrollifriikki ja yrittää vaatia ihmisiltä sitä ja tätä, saattaa menettää elämästään parhaat palat. Yksin siinä äkkiä jää.

Kannattaa  myös miettiä, miksi vetää puoleensa Ekletkikon kuvaamia miessuhteita. Jos ei usko olevansa rakkauden arvoinen, vetää puoleensa miehiä, joita voi skipata elämästään? Hallinnan tarve siinä ainakin tulee tyydytettyä.

[Kuuhilda]

Juup. Se on epärehellistä, mutta niin on kovin moni muukin asia maailmassa. Voi olla, että molemmat elävät siinä suhteessa kärsien, mutta he eivät kertakaikkiaan tiedosta mitään vaihtoehtoja tilanteelleen, ja sitten tulee tälläinen "yllättävä" rakastuminen ja se nostaa valaan pöydälle, josta seurauksena on, että tilanne selviää tavalla tai toisella.
Olin ennen sitä mieltä itsekin, että en ottaisi suhdetta joka alkaa tuollatavoin epärehellisesti...mutta. Koskaan ei voi sanoa ei koskaan. Tähän asti olen jättänyt varatut miehet suosiolla lehdellä soittelemaan, mutta en kyllä sano, ettei toisinkin voisi olla, jos tunteet olisivat tarpeeksi voimakkaat.
Manipulointia ja toisen tahallista satuttamista en siedä, vaan homman olisi tultava päivänvaloon mahdollisimman reilusti ja suoraselkäisesti, vähin vaurioin. Hatkat ottaisin mikäli mies ei aikoisi hetimmiten ottaa eroa naisestaan. Tulee hyväksyä tosiasiat, ja tehdä niiden kanssa parhaansa, sen mitä voi, loukkaamatta tahallisesti ketään enempää kuin on pakko. Rehellisyyttä omalle itselleen ja omille tunteilleen. Rehellisesti; olen paska.

[Yep]

Juup. Eri asia on sitten ne patologiset pettäjät, jotka etsimällä etsivät suhteita.

Ex-työkaverini oli akoinaan säälittävä. Hän kerjäämällä kerjäsi seksiä firman naisilta. Eipä tainnut liikoja saada. Kotona vaimo (äkäinen ja tunteeton kuin jääpuikko) ja lapsia muutama.
Surullista kyllä, narun jatkoksi päätyi  
En tiedä, oliko kerjäämisellä osuutta asiaan.
Tässä tapauksessa tulee väkisinkin mieleen, että vaimo kontrolloi, hallitsi ja alisti miestään. Mies sitten yritti kohottaa egoaan toisilla naisilla. Tai sitten mies oli alkujaan häntäheikki, jota vaimo yritti pistää kuriin.

Surullinen tarina joka tapauksessa.

[Kuuhilda]

Se on taivaan tosi, että  jos toinen rakastuu seläntakana, se satuttaa paljon enemmän kuin se että hän käy peuhaamassa sängyssä. Ainakin Minua.
Oikeastaan tuokaan ei taida olla se lopullinen pointti siellä, vaan se, että jos kumppani kertoo toimistaan täysin rehellisesti, ja jättää puolisonsa päätettäväksi miten haluaa tämän tekoon suhtautua, tilanne on parempi kuin se, että toinen valehtelee ja huijaa kenties pitkänkin ajan, mutta lyhytkin riittää, jos ylipäänsä valehtelee.
Tuollaisesta tilanteesta, jossa se muihin pöytiin huikkiva on rehellinen, voi jopa olla hyötyä ja suhde voidaan rakentaa uudelle pohajlle paljon terveemmäksi kuin ennen, vaikka työt sekin tietenkin teettää.
Tilanteessa taas jossa on valehdeltu ja peitelty totuttaa, asiat eivät ole ollenkaan yhtä hyvin, vaan jotain hyvin perustavanlaatuista on särkynyt.

[Mäntysuopa]

Mä siis koen pettämisen sellasena, että rakastelee tai pussailee jonkun vieraan kanssa. Kyllä mäkin voin nähdä tilanteen, jossa rakastun varattuun, mutta en tekis sen kanssa mitään fyysistä, ennenkuin hän olis eronnut/pyytänyt eroa kumppanistaan. Eihän siinä mene kuin se muutama minuutti, kun kertoo, että haluaa erota ja vie vaikka eromispaperit käsiteltäväks..

Mieluummin olisin sitten yksin koko elämäni, jos ei tuollaista rehellistä ihmistä löytyis... Jos joskus menneisyydessä jollekin on tehnyt noin, niin uskon, että ihminen voi muuttua, eli en lähtis suoriltakäsi tuomitseen. Kyseessä siis tän hetkinen tilanne, mitä nyt tekis.

Hih, olisipa se noin helppoa ja yksinkertaista! Ihminen lienee kuitenkin niin turvallisuushakuinen olio, että harva eroaa nykyisestä kumppanistaan niin helposti ja nopeasti, jos sattuu ihastumaan toiseen... Käsittääkseni pettävät miehet eivät yleensä kuitenkaan jätä puolisoitaan. (Jos siis puhutaan kroonisista pettäjistä.) Minulla ei siinä mielessä ole moraalia, että voisin kyllä tehdä mitä tahansa varatun kanssa, mutta varmaan kärsisin jossain vaiheessa, kun en kuitenkaan saisi miestä kokonaan. Ihannehan olisi, että kukin käsittelisi parisuhteensa, eronsa ym. ym. ennen kuin ryhtyy uuteen suhteeseen, mutta jos katsoo ympärilleen, huomaa ehkä että tämä ei ole kovin yleistä...   

[Yep]

Mä siis koen pettämisen sellasena, että rakastelee tai pussailee jonkun vieraan kanssa. Kyllä mäkin voin nähdä tilanteen, jossa rakastun varattuun, mutta en tekis sen kanssa mitään fyysistä, ennenkuin hän olis eronnut/pyytänyt eroa kumppanistaan. Eihän siinä mene kuin se muutama minuutti, kun kertoo, että haluaa erota ja vie vaikka eromispaperit käsiteltäväks..

Mieluummin olisin sitten yksin koko elämäni, jos ei tuollaista rehellistä ihmistä löytyis... Jos joskus menneisyydessä jollekin on tehnyt noin, niin uskon, että ihminen voi muuttua, eli en lähtis suoriltakäsi tuomitseen. Kyseessä siis tän hetkinen tilanne, mitä nyt tekis.

Jos pitäis valita tuleeko petetyksi pikkujoulupanolla vai henkisellä pettämisellä, valitsisin pikkujoulupanon. Henkinen pettäminen loukkaisi enemmän - samoin kuin vuosia kestävä sivusuhde.

Eropapereissa ei mene kuin muutama minuutti, mutta eroprosessi vie paljon enemmän. Jos ihastuessaan laittaa talon myyntiin ja lapset jakoon päästäkseen lakanoiden väliin, riski on tosi iso. Entäpä, jos uusi ihminen osottautuukin flopiksi? Ymmärrän niitä, jotka eivät halua kipaista kotiin laittamaan stoppia liitolle taksimittarin raksuttaessa kadulla.

Uskoisin, että suurin osa ihmisistä toimii sen hetkisen parhaan ymmärryksensä mukaan. En tahdo tuomita, sillä en tiedä ihmisten taustoja.

[Mäntysuopa]

Sydäntään ei voi kahlita mihinkään suhteeseen, se tavallaan elää omaa elämäänsä eikä mitään allekirjoitettua, maallista sopimusta.

Olipa hyvin sanottu! 

[Yep]

Se on taivaan tosi, että  jos toinen rakastuu seläntakana, se satuttaa paljon enemmän kuin se että hän käy peuhaamassa sängyssä. Ainakin Minua.
Oikeastaan tuokaan ei taida olla se lopullinen pointti siellä, vaan se, että jos kumppani kertoo toimistaan täysin rehellisesti, ja jättää puolisonsa päätettäväksi miten haluaa tämän tekoon suhtautua, tilanne on parempi kuin se, että toinen valehtelee ja huijaa kenties pitkänkin ajan, mutta lyhytkin riittää, jos ylipäänsä valehtelee.
Tuollaisesta tilanteesta, jossa se muihin pöytiin huikkiva on rehellinen, voi jopa olla hyötyä ja suhde voidaan rakentaa uudelle pohajlle paljon terveemmäksi kuin ennen, vaikka työt sekin tietenkin teettää.
Tilanteessa taas jossa on valehdeltu ja peitelty totuttaa, asiat eivät ole ollenkaan yhtä hyvin, vaan jotain hyvin perustavanlaatuista on särkynyt.

Joo. Ajatus siitä, että toinen odottaa tilaisuutta tavata, soittaa tai tekstata rakkaalleen selkäni takana, on paljon kurjempi, kuin pelkkä seksisuhde.  
Monet pitkään aviossa olleet, ovat sitä mieltä, ettei pitkässä suhteessa voi välttyä ihastumisilta. Se on sitten valinnan paikka, hyppääkö sänkyyn, vai pysyykö ihastuksen tasolla.

[Yep]

Sydäntään ei voi kahlita mihinkään suhteeseen, se tavallaan elää omaa elämäänsä eikä mitään allekirjoitettua, maallista sopimusta.

Olipa hyvin sanottu! 

Kyllä! Juuri siksi en automaattisesti skippaisi ketään elämästä.

Sydäntään ei voi kalhita, eikä elämäänsä hallita kaikilta osin.

[Yep]

yepille, että ihastuminen on mun mielestä täysin luonnollista, vaikka olisikin vakituisessa suhteessa. Täytyy vaan itse selvittää ilman pikapanoja tai pidempiä, että kannattaako sen takia erota. Joskus ihastumiset väistyvät ja yhteiselo voi jatkua ilman eroamistakin.

Näinpä.
Samaa tarkoitin minäkin.

[Kuuhilda]

No niin, tässä taas kaikki puhuu lopulta ihan samaa asiaa niinkö?
Hauskoja kun keskustelut jatkuu ja jatkuu vaan eri näkökannalta, vaikka ollaan ihan samaa mieltä.