Sekin on yleistämistä, että luulee sen aina johtavan draamaan. Tai johtuvan draamahakuisuudesta.
Jos on kontrollifriikki ja yrittää vaatia ihmisiltä sitä ja tätä, saattaa menettää elämästään parhaat palat. Yksin siinä äkkiä jää.
MInä viittasin draamalla nimenomaan ja ainoastaan niihin tilanteisiin, jossa hypätään uuteen suhteeseen niin, että edellisen suhteen aiheuttamat traumat jäävät käsittelemättä, jolloin ne tulevat mukaan uuteen suhteeseen konflikteja aiheuttamaan halusipa sitä tahi ei.
Kolmiodraamat ovat myös draamaa.
Mutta yön aikana prosessoitui jotakin: Aamulla tuli mieleen tähän aiheeseen liittyen tällainen ajatus: Haluan ihmissuhteissani rehellisyyttä ja rehellisen kumppanin sen vuoksi että minä ansaitsen sen. En ansaitse yhtään vähempää. Ja niin ansaitsee jokainen. Minun maailmankatsomuksessani huonosti kohtelevan (valehtelu on huonoa kohtelua) kumppanin kanssa oleva ei rakasta itseään riittävästi. Ongelma ei siis tosiaan välttämättä ole kumppanissa ollenkaan, vaan kaikki lähtee siitä omasta suhteesta omaan itseen - se heijastuu sitten kaikissa ihmissuhteissa, myös ystävyyssuhteissa ja sukulaissuhteissakin.
Ei ole mitenkään kontrollifriikkiä vaatia kumppanilta hyvää kohtelua ja oma mottoni on 'mieluummin yksin kuin paskassa suhteessa.'
Siitä miten rakastumiselle ei voi mitään: Aina välillä näin onkin, joskus asialle ei vain voi mitään ja se tapahtuu tosi salamannopeasti. Mutta jos huomaa ajattelevansa rakastuneita ajatuksia jostakusta, jonka kanssa ei vielä ole mitään suhdetta, on kyseessä tilanne jossa on ihan itse aiheuttamassa itselleen rakastumisen täyttä hormonimyrskyä. Siitä on ihan taatusti itse vastuussa ja sen voi estää ihan vain sillä, että pistää ne ajatukset isännän paikalta rengin paikalle.
Minulla on kokemusta molemmista ylläkuvatuista rakastumisista ja otan ihan täysin vastuun itse niistä jälkimmäisistä: Aiheutin ne rakastumiset ihan itse itselleni ilman, että toinen tiesi asiasta mitään. Sille olisin hyvin voinut itse jotakin, jos vain olisin silloin aikaa sitten tiennyt, että tunteita voi aiheuttaa itselleen omilla ajatuksillaan. Vakituisessa parisuhteessa olijalta pitäisin aika vastuuttomana käytöksenä sitä, että hän tekisi sellaista - ainakin jos on tietoinen tästä mekanismista. Mutta kyllähän minua myös nyppii se, ettei omien ajatusten vaikutusta tunteisiin opeteta jo viimeistään yläasteella: Ei ihmisiä voi vastuuseen pistää asiasta, josta eivät ole tietoisia.