Verninia:
"Jos lähdetään liikkeelle äänestä, ja siitä mitä voi kutsua musiikiksi tullaan jossain vaiheessa siihen, että kaikki ääni tässä maailmassa on musiikkia."
En sanois noin - musiikki on sukua matematiikalle, värien ja kuvioiden logiikalle; ainutlaatusimmat ja mestarillisimmat säveltäjät työskentelee taitotasolla jonkun ihan muun ku "kaiken maailman äänien" tai hälyn kanssa.
Alkuperäisen viestin tarkoituksena ei ollut päätyä loppuajatuksena tähän lainaukseen, mutta ilmaisin itseäni ehkä vähän epätarkasti, pahoittelut siitä. (Nyt kun luen viestin uudestaan, sen siitä mieltääkin ydinajatukseksi.)
Musiikista, kuvataiteesta, tanssista, taiteesta yleensä on joku sanonut hienosti, että niistä saadaan taidetta, kun kehystetään tekeminen. Tanssiesityksessä kukaan ei kyseenalaista, jos koreokrafiassa on kävelemistä tilan läpi, kun taas kadulla käveleviä ihmisiä ei koeta tanssiesityksenä tai tanssina. Kallistuisin tähän. Jos joku muistaa, kuka tämän viisauden on maailmaan suoltanut niin sivistäköön minua!
"Esitys"- sana nyt on myös kyseenalainen ja siitäkin pääsee vaikka mihin, kun alkaa pyörittelemään. Olen jollain lailla kaikenmaailman "esityksiä" ja tekijöiden korokkeelle nostamista vastaan, mikä esimerkiksi näkyy korkeakulttuurissa ja ulottuu myös katsojiin. (Jos käy oopperassa on se valtavan hienoa pelkästään sen takia että on käynyt oopperassa, mutta jos menee kansanmusiikkikonserttiin on asenne lähtökohtaisesti eri.)
ihmiset on kyllä saanu aikaseks paljon häiritsevää taustahälyä joka puolelle joka ei anna mitään, ainoastaan stressaa. Se voi olla matalaa ääntä, kimeetä pentujen kiljuntaa aamusta iltaan kurkku suorana jotain teeveen animaatiota matkien, tuulettimien taustahurinaa, jatkuvasti auki pidettävää teeveetä, kaikenlaista mikä estää ihmistä olemasta kokonainen, pääsemästä sisimpäänsä, kokevansa huojentunutta rauhaa ja harmoniaa, estää olemasta vahva - ja vielä pahempaa - tekee ihmisen usein fyysisesti sairaaksi.
Oon samaa mieltä. Varsinkin jos arki sisältää paljon erilaista taustaääntä, on hyvä muistaa rauhottaa ittensä siltä ettei tule yliannostusta.