seuraava »

[rapuskorppari]

Tämä aihe ei varsinaisesti liity uniin mutta kokeilen täällä kertoa huoleni, jos joku osaisi sanoa jotain, mikä auttaa minua selvittämään tämän ongelman.

Nukun mieheni talossa usein, ja silloin jokaikinen yö herään klo kolmen aikaan ja valvoin viiteen saakka ennen uudelleen unen löytämistä. Aika vaihtelee, viimeyönä se oli jo kahdelta.
Kotona ja muualla nukun todella hyvin. En ole koskaan kärsinyt unionglemista, ja olen iloinen siitä koska psyykeeni on herkkä unettomuudelle.
Näen kymmeniä unia jokaikinen yö, olen aina nähnyt ja niillä on paljon kerrottavaa noin muutenkin kuten varmasti tiedätte. Joskus saattaa olla viikko kaksi, etten juuri muista niitä, mutta harvemmin kuitenkin.

Mutta yritän etsiä vastausta siihen, miksi en saa tässä talossa unta??? Sänky on vaihdettu, sängyn paikka on vaihdettu, lämpötilaa säädelty, päivän rasituksia suhteutettu väsymykseen, jopa parilla rentouttavalla oluella ei ole vaikutusta. Olen kokeillut nukkua jopa olkkarin kahdella eri sohvalla     ja sama juttu. Herään tiettyyn aikaan ja sisäinen tilani on täysin hereillä.
Kulkeeko talon alla/ympärillä jotain voimalinjoja?? tai jotain vastaavaa, johon mieleni reagoi, onko talossa henkiä, onko se kellonaika itseeni liittyvää ja muisto jostakin menneestä elämästä? Joskus tunnen kyllä, että siellä talossa olisi joku muukin paikalla, mutta en ole ketään tavannut tänä kolmen vuoden aikana.

Kun herään yöllä. Olen ihan hereillä. Kristallinkirkas on usein mieleni. Aikaisemmin murehdin ja ressasin sen pari tuntia, nyt vaan yritän laskea lampaita, meditoida, rukoilla, mietiskellä TAI olla miettimättä mitään erityistä. Viimeyö oli siitä poikkeus että näin unikuvia vilkkaana vaikka olin hereillä. Jos joskus saan vähän enemmän tajuntaani unenkaltaiseen maailmaan on se puoliksi hereillä ja pyörin ja käännyn kuin pyörremyrsky sen pari tuntia. Mitäh?? Ihmettä?

Kuulin että ukkini kuvitteli koko ikänsä ettei nukkunut ja viritteli jotain ihme kuparilankoja ja peltejä pattereihin... äitini ei ole vuosikausiin nukkunut kuin muutaman täyden yön vuodessa ja siskoni vajaa kolmevuotias poika ei myöskään ole nukkunut kuin pari hassua kokonaista yötä elämänsä aikana.

Tunnetteko ketään uniexperttiä tai vastaavaa keneltä kysyä apuja, rasittavaa olla päivät senvuoksi väsynyt ja kireänä, että ei saa jossain yhdessä talossa nukuttua    ja myös tosi erikoista jokseenkin  

Kiitos  

[nemoroses]

Hei

Mielenkiintoinen on tarinasi. Jotenkin tuttuakin. Minkälaisia unikuvia sinä näet silloin kun olet puoliksi hereilläsi? Ne voivat viestittää sinulle jotain. Oletko yksin talossa vai onko miehesi siellä mukana?  Selvästi olet herkempi tunnistamaan talon energiaa tai jotain. Olen joskus kokenut itse samaa joissakin paikoissa ja tunnistan jotenkin paikan energian. Voi olla, että sinä tiedostamattasi herkkänä ihmisenä olet jo jotenkin varuillasi nukkumaan mennessäsi ja ohjelmoit itsesi heräämään määrättyyn aikaan tietämättäsi, miksihän.
Selvitä vähän talon historiaa, että tulet tutuksi sen kanssa ja kokeile hyväksyvästi ajatella  niitä ihmisiä jotka ovat eläneet siellä.
Jotenkin en osaa menneisiin elämiin asiaa liittää.  Itse olen yöpynyt muutamassa paikassa siten, että en ole saanut nukuttua koko yönä ja jos vähän torkkunut, nähnyt todella kummallisia unikuvia, jotka ovat liittyneet paikan historiaan. Seurauksena, että en mene toista kertaa, en halua kokea sitä tunnetta enää.   Koska muualla pystyt nukkumaan, uskoisin, että alitajuntasi viestittää sinulle jotain ja tutkailemalla asiaa, ehkä pääset selville, tai aavistaa mistähän moinen johtuu.

[Eklektikko]

Tiesittekö, että vasta 1600-luvulla Euroopassa ruvettiin nukkumaan yöunta yhdessä yhtenäisessä pätkässä? Sitä ennen oli aivan tavallista, että monet heräsivät yöllä pariksi tunniksi, usein oli muitakin hereillä olijoita seurana, sitten jutusteltiin hiljakseen, syötiin välipalaa, rukoiltiin yhdessä jne. Jumalanpalveluksiakin oli keskellä yötä ja niissä saatettiin joskus käydä. Samoin luonnonkansoilla on hyvin tyypillistä edelleenkin, että herätään keskellä yötä, ollaan hereillä tunti-pari ja sitten nukutaan lisää. (Tästä oli tämän vuoden keväällä tutkimustuloksia ja artikkeleja useammissa lehdissä, mutta melkoisen pienenä uutisena.)

Ihminen tuntuu olevan ihan suunniteltu toimimaa näin, kellotahtisen yhteiskunnan yleistyttyä on sitten ihan tehokkuussyistä siirrytty yhtenäiseen  yöuneen, mutta luonnostaan sellainen ei välttämättä tapahdu. Tämä yöherääminen tapahtuu useimmiten 'suden tuntina' eli tuossa 3-4 aikaan aamuyöllä. Kun kyseessä on sama ajankohta vuorokaudesta, jolloin perussairaat ihmiset useimmiten kuolevat (lääkäreiden kielellä: tapahtuu eniten sydän- ja aivotapahtumia), on oma teorian se, että ihan terveen ja nuorenkin ihmisen elimistö tykkäisi, jos juuri tuossa kohtaa jolloin aineenvaihdunta on alimmillaan, kroppaa vähän heräteltäisiin ja aineenvaihduntaa potkittaisiin vilkkaammaksi noihin aikoihin heräämällä joksikin aikaa.

Tämä teoriani antaa myös syyn siihen, miksi nimenomaan vanhukset heräilevät helposti tuohon aikaan: Kroppa tietää itsekin, että sille olisi hyväksi vähän vilkastuttaa aineenvaihduntaa keskellä yötä ja mitä vanhempi ja/tai sairaampi on, sitä todennäköisemmin kroppa herättää aamuyöstä vähäksi aikaa. Itse olen kevyt nukkuja ja herään aina kylkeäkin kääntämään, unessa en liiku ollenkaan sen verran hyvä on minulla se unihalvaustoiminto. Olen huomannut, että vaikka herään joka unisyklin (noin 1,5 tuntia) jälkeen kylkeä kääntämään, on aamuyön 3-4 tienoille osuva herääminen 'suurempi' kuin ne muut: Silloin avaan silmät ja saatan käydä vessassa tai vettä juomassa, kun muina unisyklin lopun heräämishetkinä saatan vain kääntää kylkeä silmiä avaamatta.

Summa summarum: Oma teoriani on, että kroppa tietää parhaiten ja kaikille olisi terveellistä herätä hetkeksi juurikin siinä klo 3-5 välillä, mutta pakkotahtinen tehokkuusyhteiskuntamme ei vain salli sitä. Mitä sitten voisi tehdä? Minulle riittää herääminen pariksi minuutiksi ja sitten nukahdan heti uudelleen. Mutta jos sinun kroppasi haluaa pidemmän hereilläolon, se saattaa tietää parhaiten  mikä sinulle on hyväksi. Asiaa voi koettaa korjata aikaistamalla nukkumaanmenoa siten, että yöunen määrä on riittävä. Lisäksi ihmiselle on luonnollista haluta pienet (max 20 minuuttia) torkut noin 8-10 tuntia yöunen keskikohdan jälkeen, joten jos se vain on mahdollista, kannattaa ottaa ne torkut.

MIksi sitten kotona ei käy näin, mutta miehesi talossa käy? Minä tarvitsen jopa kuukauden ihan joka yö samassa paikassa nukkumista, ennen kuin aivoni oppivat mitkä äänet ovat 'turvallisia' joihin minua ei tarvitse herättää ja mitkä ovat sellaisia ääniä joihin pitää herättää.  Jos nukkuisin silloin tällöin muualla kuin kotona, pitäisi minun aina käyttää korvatulppia, sillä aivojen vahtikoiran opettaminen talon ääniin vaatii ainakin minulla yhteinäistä nukkumisputkea 2-4 vkoa samassa paikassa, ennen kuin aivot on opetettu talon ääniin. Siihen saakka pieninkin rasahdus herättää heti.

Sitten on vielä sellainen mahdollisuus, että jos teet hengellisiä asioita, olet ns. valotyöntekijä, sinun energiasysteemiäsi säädetään parhaillaan mikä vaatii yöheräämistä. Tällaisista kokemuksista on esim. Kryon kanavoinut tietoa jo vuosikymmenen. Koska vapaata tahtoamme kunnioitetaan, voit pyytää oppailtasi/enkeleiltäsi että säätöä vähän hidastettaisiin, että saisit nukkua kokonaiset yöunet jos niin on tarvis.

Tässä muutamia ajatuksia, tärkeimpänä se, että lajiamme ei ole luonnontilaisessa ympäristössä ilmeisesti suunniteltukaan nukkumaan yöuniaan yhdessä pätkässä, vaan pikemminkin kahdessa. Kulttuurimme on vain väkisin pakottanut meidät yhtenäiseen yöuneen kellon ja tehokkuuden ajamana.

[rapuskorppari]

Ette usko miten iloiseksi tulin, kun sain kuulla teidän arvokkaita ajatuksia. Minulla ei niistä juuri mitään olisi itselläni tullut mieleen tuossa muodossa ja tuntui heti siltä, että sain vastauksia.
Olen varmasti vähän kärsimätön ja pidän tätä uhkana, koska kuka tykkää olla väsynyt päivät pitkät?
Tuo 1600-luvun luontainen käytäntö ja yöllä herääminen muistutti ainakin minua heti tuosta vuosisadasta, josta olen kuullut tarinan menneestä elämästäni ja tästä iästäni ja kuolemastani silloin myös samanikäisenä.
Mutta jos jätetään se omaan arvoonsa niin todella arvokkaita ajatuksia, kiitos tuhannesti, nimittäin myös olen kryonin kanavointeihin päässyt tutustumaan, vaikka en näistä kyseisistä kokemuksista ollut vielä kuullut.

Sekin on hyvä ajatus, että oikeasti pysähtyisi itse kukin unikuviensa äärelle. Paras tapahan on laittaa valo päälle ja kirjata niitä ylös, koska siinä konkretisoituu moni asia. Mutta kuten sanottu, että suklaakakkukaan ei maistu hyvältä joka päivä, niin jotenkin sitä ryhtyy sivuuttamaan uniaan kun niitä tulee joka tuutista.
Kummallisia silti ovat hereillä tulevat unikuvat jota vaan katselee kuin elokuvaa, eikä nuku. Niissä tapahtuu asioita, on ihmisiä ja ne ovat pätkiä, eivät välttämättä liity toisiinsa, mutta kun tulevat runsaina niin niistä ei oikein osaa ottaa kiinni, ihankuin olisi niiden vallassa.
Hmm pitää pähkäillä...

Taidampa ensikerralla nousta jalkeille ja mennä tekemään jokin pikkupuuhan ja lähestyä asiaa sillä tavoin.
Ja korvatulppien inhoajana täytyy myöntää, että kun ne viimeyönä laitoin korviini niin jostainsyystä pääsin paljon paremmin uneen. Että kaikki pienet äänet, joita ei kuuntelisikaan, vaikuttaa meihin kaikenaikaa. Toisiin voimakkaammin kuin toisiin.

Aatella jos se johtuukin miehestäni, nimittäin viimeyön olimme muualla ja silti samoilla heräämisillä mentiin  :