No juuh, kyllähän ainakin omalla kartallani sekä Pluto että Saturnus tekevät aspekteja myös henkilökohtaisten planeettojeni kanssa. Mullahan on sinänsä kinkkinen tilanne, että joudun läpikäymään nuo kollektiivisetkin käsitteet ja energiat oman henkilökohtaisen tunne-elämäni kautta, kun Kuuta jokapuolelta niin pommitetaan. Ehkä siksi mulla meneekin usein nämä kollektiiviset ja henkilökohtaiset sekaisin, enkä oikein osaa tehdä niille selkeää pesäeroa mielessäni. Ja kyllähän se omat vaikeutensa elämässäni muodostaa, etenkin just tuolla tunnepuolella -kaikki ilmiöt elämässä kun eivät ehkä ole tarkoitettu sen henkilökohtaisen lähteen kautta peilattavaksi ja koettaviksi.
Aurinko kyllä sinänsä saa aikalailla rauhassa loistella siellä 10. huoneessa, eikä Marsillekaan pahempia paineita aiheuteta. Sen sijaan Kuu, Merkurius ja Venus saavat sitten vastaanottaa vähän kaikenmoista...
Näin siis omalla henk.koht. kartallani, mutta ehkä sekoitan nyt taas tämän yksityisen ja yhteisen
...Varmaankin tarkoitit, että tällaiset kollektiivisiksi luokitellut aspektit korostuvat silloin, jos tällä synastriakartalla samanaikaisesti käydään näiden ko. planeettojen energioita läpi myös niiden henkilökohtaisten planeettojen kanssa. No, onhan sielläkin vaikka mitä: Saturnuksen pilkuntarkkaa yhtymää Auringon kanssa, Pluton oppositiota Kuun kanssa ja yhtymää Merkuriuksen kanssa, molempien planeettojen välisiä neliöitä Venuksen kanssa ynnä muuta ynnä muuta.
Heh, tosta äkkiseltään tulee tunne, että huh, mitähän minäkin varsinaisesti ystävyydeltä haen
. En mitään kovin helppoja ja keveitä juttuja ainakaan ja tottahan se onkin. Kaipaan niin ystävyydessä kuin rakkaudessakin sellaisia todella syvältä kouraisevia kokemuksia ja elämyksiä, vaikeuksien kautta voittoon tyyppisiä juttuja, sitä tunnetta, että vuosien saatossa hitsaudutaan yhteen tavalla, joka kantaa yli myrsykyjenkin. Että se ihmissuhde on kulkenut läpi niin monesta kivikosta ja mankelista, että tunnetaan toistemme kaikki puolet; hyvät ja pahat, kauniit ja rumat -ja kaikesta huolimatta rakastetaan toisiamme, hyväksytään toisemme. Tärkeää on myös se, että ihmissuhde pystyy elämään mukana muutoksissa, venymään ja paukkumaan, muuttamaan alati muotoaan. Uudistumaan ja kasvamaan ihmisten mukana. No joo...eikös tuossa jo riittämiin noita Pluton ja Saturnuksen teemoja tullutkin
Tyypillistä näille ystävyyssuhteilleni on myöskin eräänlainen syklimäinen elämä. Lähes hurmosmaisesta yhtenäisyyden tunteesta ja saumattomasta, telepaattisesta sielujen sympatiasta ja sanattomasta yhteisymmärryksestä, inspiroituneesta tunnelmasta ajaudutaan ristiriitoihin, joiden myötä tulee etääntyminen ja viilentyminen, erillisyyden tunne, jonka aikana tutkiskellaan itseä ja omia tunteita. Sitten tulee taas käännekohta, josta uusi lähentyminen alkaa jne, aaltomaisessa liikkeessä yhä uudestaan ja uudestaan.
En nyt tiedä, liittyykö juuri tämä kyseinen aspekti välttämättä tähän kuvioon ja jos, niin kuinka kiinteästi ja olennaisesti, mutta tulipahan nyt mieleeni ja jotenkin tuntuu, ettei sentään sattumalta
Tuo taistelu auktoriteetteja vastaan...tarkoitiko nikki sillä yhteistä taistelua ulkopuolisia auktoriteetteja vastaan, vai suhteen sisäisiä valtakamppailuja? Voi olla, että jossain määrin ilmenee noita jälkimmäisiäkin (minä ja minun plutonisuuteni
), mutta enemmän koen, että kyse olisi tuosta ensin mainitusta. Minä ainakin taidan jo ihan perusluonteeltani olla vähän kapinallinen ja aatteiltani aika palavan punainen (tietyssä mielessä, vaikka en kuitenkaan kommunisti). Vähemmistöjen puolesta enemmistöä vastaan, pieni ihminen vs yhteiskunnan ja markkinatalouden koneisto. Yhteisöllisyys kunniaan, mutta ilman diktatuuria jne. Ristiriitaako? No, ristiriita on toinen nimeni
. Aatteen ja hengen paloa joka tapauksessa, voimakas sisäinen moraalikäsitys ja oikeudentaju (joka ei välttämättä aina kuitenkaan mene yksiin yleisten käsitteiden kanssa!) ja kyky herättää (tahtomattakin, siihen tarkoituksellisesti pyrkimättä) taistelutahtoa myös läheisissäni. Usein minulla tuntuu olevan sellainen vaikutus ihmisiin, että saan heidätkin kyseenalaistamaan ja pohtimaan niin yleisesti vallalla olevia kuin omia sisäisiäkin motiiveja ja toimintatapoja. Älä niele mitään pureskelematta asenne tuntuu tarttuvan minusta muihin ihmisiin ja hyvä niin. Auktoriteetit...niitä en tunnusta kuin siinä tapauksessa, että ne kiistattomasti pystyvät minulle todistamaan toiminnallaan ja oikemielisyydellään asemansa ansaitsemisen. ja vain harvat pystyvät...että ainakin henkilökohtaista tiastelua auktoriteetteja vastaan käydään jatkuvasti.