Voisin vetää johtopäätöksen, että elämä muuttuu tylsän tyhjäki silloin jos asioita aletaan pitää ITSESTÄÄNSELVYYKSINÄ...
Minusta tuo oli kyllä hyvin sanottu.
On minullakin ollut elämässä jaksoja jolloin olen kokenut'tyhjyyden' tunteen.
Silloin ei ole nähnyt muuta kuin sen mitä on ihan lähellä, tässä päivässä.
Kuitenkin ympäröivä maailma kuhisee elämää. Odottaa uteliaisuuttani kokea muita asioita, kuin mitkä tuovat tyhjyyden tunteen.
Kun alan pitää asioita itsestäänselvyyksinä elämässäni menetän kykyni katsella ympärilleni uteliaana.
Kun lakkaan odottamasta vain tiettyjä asioita, elämä muuttuu mielenkiintoisemmaksi, värikkäämmäksi.
Kyllä minäkin tunnistan myös tuon 'nikin' mainitseman tomaatinvarressa roikkumisen.
Mutta sitten kun tarpeeksi monta kertaa joutuu niistä luopumaan, tulee helpommaksi. Vai tuleeko?
maarita