seuraava »

[T-H]

Nostanpa tätä ylös

[T-H]

Mutta mistä johtuu mielentilan tyhjyys joskus? Liian monet puhuvat myös elämänsä tyhjyydestä. Mikä on tuo tila tai hetki, jolloin ei mikään maita tai kaikki tuntuu mitäänsanomattomalta. Onko sillä jokin tarkoitus? Vai onko se vaaratilanne, kuilu?

Koen tyhjyyden niin, että silloin kun olen menettänyt jonkun tai jotain elämästäni hetkellisesti tai kokonaan pois.

[Kotkansilmä]

                                 

            Tyhjyys olkoon tila, joka edellyttää aikaa, jolloin luodaan uutta.

               Tyhjyys olkoon tila, joka on saavutettu toteutuksella.

                   Tyhjyys olkoon tila, joka antaa tilaa uudelle.


                                               

[Kotkansilmä]

                                     


                   Kiitos on aina tyhjää parempi. 


                               

[Esmiralda]

Hm...löytyi taas vanhat jutut, tosi hienoa keskustelua!

Hassua, kun vertaa Metsätonttua ja jotakin Esmiraldaa, tuntuu kuin ne olisi kaksi eri oliota. On ollut eri aikoja. Olenkohan eksynyt jotenkin nyt sivupoluille josta luulen saapuvani kotiin vai onko se just se, joka pitääkin käydä, vai tallaanko jotakin uudestaan, vai olenko ihan eksyksissä. Vai olenko löytänyt juuri sen oman polkuni, jota ei ole vielä edes tallattu?

Oikeastaan tylsyyskin on joskus eksyksissä olemista tai ihmettelemistä, hämillisenä oloa ja varmaan tarpeellistakin joskus. Sitä kaahailee sinne tänne, hakee tai yrittää jättää taakkaa pois, taakse, eikä oikein tiedä mitä laskea ja mihin laskea ja harhailee. Kun ei tiedä missä menee, eikö sekin ole tyhjyyttä.

Tällainen olotila tuli, kun luki vanhoja tekstejä!

[Minerwa]

Kun ei tiedä missä menee, eikö sekin ole tyhjyyttä.

Mielestäni tämä juuri nimenomaan on tyhjyyttä. Mutta tyhjyyttäkin tarvitaan, sitä eksyksissä oloa. Kotkansilmä tiivisti sen hyvin; tarvitaan tilaa, jotta voi versoa jotakin uutta. Joskus se ottaa aikansa ja pitää odottaa tyhjyydessä - mutta niitäkin hetkiä tarvitaan.

Minulla on jo pitkään ollut olo kuin tyhjällä kirjansivulla. Yksi luku tuli päätökseen vuodenvaihteessa ja nyt on odoteltu uutta. Ilokseni huomaan, että näin kevään tullen sinne sivulle on alkanut pikkuhiljaa versotakin tekstiä. Ja hiljaa hyvä tulee, sanoo hämäläinen    Oikeastaan tyhjä vaihe on ollut valtavan hyvä. Annoin kaiken mennä omalla painollaan ja jättäydyin ikäänkuin tarkkailijaksi omaan elämääni. Nyt on ohjat taas käsissä ja edetään. Hieno tunne!

[Esmiralda]

Näin on! Toisaalta minäkin tykkään olla tässä tilassa, teen sen minkä voin! 

[Kotkansilmä]

                                           

               
               Menikö? Vai miten se menikään?    Saavutta SE, tyhjyyden tila!

                 Josta kaikki luonnollinen elämäntarkoitus kumpuaa itsestään!

                    Meillähän ON, ja hyvä onkin, siis päämääriä!  JOPA,

                       kirjoittamattomia sivuja elämämme kirjassa!


                                                 

 

[Tao]

Hassua. Olin lukemassa kyseistä ketjua kun soittimeni soitti sekoitettua soittolistaa ja valitsi 500 laulusta juuri Laurie Andersonin laulun/runon "Same Time Tomorrow", joka sopi täydellisesti hetkeen. Tajusin sanoituksien kiteyttävän kaikki ne tyhjyyden vivahteet joita olen viimeisen vuoden aikana kokenut.
Olen pahoillani jos tämä kuulostaa heprealta teidän korviinne. Toivottavasti kuitenkin sopii, että jaan sen kanssanne:)



Laurie Anderson - Same Time Tomorrow

You know that little clock, the one on your VCR, the one that’s always blinking twelve noon ’cause you never figured out how to get in there and change it? So it’s always the same time, just the way it came from the factory. Good morning. Good night. Same time tomorrow. We’re in record.
Ooohaaa
Ooohaaa
So here are the questions: is time long or is it wide? And the answers? Sometimes the answers just come in the mail. And one day you get that letter you’ve been waiting for forever. And everything it says is true. And then in the last line it says: burn this.
Ooohaaa
Ooohaaa
Ooohaaa
And what I really want to know is: are things getting better or are they getting worse?
Stop, stop. Pause, pause. We’re in record.
Because there are 180244 stories that we have remembered, and most of them never even get written down. And so when they say things like “We’re gonna do this by the book”, you have to ask “What book?”, because it would make a big difference if it was Dostoyevsky or just, you know, Ivanhoe.
Ooohaaa
Ooohaaa
I remember where I came from; there were burning buildings and a fiery red sea. I remember all my lovers. I remember how they held me.
Ooohaaa
Ooohaaa
East, East. The edge of the world.
West, West. Those who came before me.
We’re in record.
Ooohaaa
Come here little girl. Get into the car. It’s a brand new Cadillac. Bright red.
Come here little girl.
Ooohaaa
Ooohaaa
When my father died we put him in the ground.
When my father died it was like a whole library had burned down.
Stop, stop. Pause, pause.
Ooohaaa
Ooohaaa
Same time tomorrow.
And wild beasts shall rest there
And owls shall answer one another there
And the hairy ones shall dance there
And sirens in the temples of pleasure
Speak my language.
Good night.