Hm...löytyi taas vanhat jutut, tosi hienoa keskustelua!
Hassua, kun vertaa Metsätonttua ja jotakin Esmiraldaa, tuntuu kuin ne olisi kaksi eri oliota. On ollut eri aikoja. Olenkohan eksynyt jotenkin nyt sivupoluille josta luulen saapuvani kotiin vai onko se just se, joka pitääkin käydä, vai tallaanko jotakin uudestaan, vai olenko ihan eksyksissä. Vai olenko löytänyt juuri sen oman polkuni, jota ei ole vielä edes tallattu?
Oikeastaan tylsyyskin on joskus eksyksissä olemista tai ihmettelemistä, hämillisenä oloa ja varmaan tarpeellistakin joskus. Sitä kaahailee sinne tänne, hakee tai yrittää jättää taakkaa pois, taakse, eikä oikein tiedä mitä laskea ja mihin laskea ja harhailee. Kun ei tiedä missä menee, eikö sekin ole tyhjyyttä.
Tällainen olotila tuli, kun luki vanhoja tekstejä!