seuraava »

[Päivi]

https://www.youtube.com/watch?v=K-8HsRe7nqI&feature=player_embedded
tossa n. 40min kohdalla on hyvä esimerkki. Koitin tota tyttären kanssa ja menee noin kyllä.

[Athene]

Mun on vieläkin vaikea antaa ex-työkavereille anteeksi sitä mitä viime syksynä tapahtui,vaikka olen käsitellyt tätä ongelmaa terapeutin kanssa niin kyllä ajoittain tulee ne vihantunteet esille.Jos mä nyt törmäisin niihin ihmisiin niin en vaan osaisi sanoa mitään.Pitää varmaan vaan noudattaa sitä jätä vanha taaksesi-juttua ja koittaa mennä vain eteenpäin.

[Kuuhilda]

Mutta tuo onnellisuus ja odotus asia ei ihan mene äntiin, vaikka meneekin osin, mutta en pääse eroon siitä ajatuskesta, että meidän tuliskin odottaa jotain elämältä ollaksemme onnellisia.

Ehkä me käsitämme sanan 'odotus' jotenkin eri tavoin. Minä käsitän sen vain sillä tavoin, kuin siinä antamassani syntymäpäivälahjaesimerkissä. Näinollen odotukset vain joko
a) täyttyvät, jolloin ilo on pienempi sen odotuksen takia, kuin olisi ollut jos asia olisi tullut odottamatta
b) eivät täyty, jolloin syntyy pettymyksen tunne

Mitä enemmän odotuksia minulla on, sitä vähemmän minulla on iloisia yllätyksiä ja sitä enemmän omiin odotuksiin pettymyksiä.

Tavoite on ihan eri asia kuin odotus. Minulla voi olla tavoitteita elämäni suhteen ja suunnitelmia myös, mutta tärkeää on se etten aseta niitäkään onnen ja tasapainon edellytyksiksi. Lisäksi kun minulla on jotain tavoitteita tai suunnitelmia, onnellisuuttani ja tasapainoani lisää se, että ymmärrän niiden olevan vain omia suunnitelmiani jotka eivät ehkä toteudu siten kuin olisin kuvitellut. Pyrin siis suunnittelemaan ja asettamaan tavoitteitakin niin, etten liitä niihin odotuksia. Suunnittelemani ja tavoittelemani asiat joko tapahtuvat ennemmin tai myöhemmin, tai sitten eivät. Kun hyväksyn tämän, säästyn odotuksiin liittyviltä pettymyksiltä.

Vai ymmärsinkö jotenkin pieleen sen, mitä tarkoitat yllä niill odotuksilla? Pystyisitkö valottamaan tuota käytännön esimerkillä, ehkä sitten minun olisi helpompi tajuta. 

"Mutta tärkeää on se etten aseta niitäkään onnen ja tasapainon edellytyksiksi"
Tuo oli valaiseva kohta ^^

Tjaa. Minä ajattelen esim. jotain sen kaltaista tilannetta, että henkilö on vaikkapa sitä sorttia, joka kärsii kaamoksesta. Hänellä on lomamatka etelän aurinkoon varattuna marraskuuhun, ja sen odottaminen vie hänet yli niistä surkeista ja masentavista ja loskaisista hetkistä, joita tulee vastaan syksyn pimeydessä. Ah, siellä on se ihana loma!

Toki tuossa voi käydä sitten juuri niin, että hän odottaa siltä matkaltaan ihan liikaa, ja se jääkin sitten pettymykseksi, eikä ole niin mahtava kokemus kuin olisi ollut ellei hän olisi latonut niin kovin suuria odotuksia tuolle viikolle, mutta siitä huolimatta se että hänellä on ollut jotain jota odottaa, on auttanut häntä eteenpäin.

[Kuuhilda]

Se, että vihaa jatkuvasti jota kuta tiettyä ihmistä, tarkoittaa sitä, että tämä ihminen sitoo sinussa energiaa. Tavallaan voi myös ajatella, että miksi ihmeessä se ihminen ansaitsee niin tärkeän aseman, että rajoittaa sinun elämääsi? Joka lopulta muotoutuu: miksi haluat, että se ihminen hallitsee elämääsi? Ja kyseessä ei ole kuin aivan oma päätöksesi asiasta.

Ketjussa mentiin jo hyvinkin syvälle, mutta ainahan vihan syntyminen ei tarvitse todella suurta traumaattista kokemusta. Syvälle meneminen on hyväksi välillä, mutta välillä taas voi pintatason käsittelykin olla ihan hyvä juttu, vai mitä mieltä olette? Ei minusta kaikki ihmiselämän asiat vaadi sitä syväluotaamista, tuo on vähän semmoinen muotiasiakin ehkä nykyään mikä on pinnalla. Että kaikki lopulta juontuu siihen johonkin traumaan mikä itsellä on ja siihen pitäisi aina porautua ja tuntea sen aiheuttama tuska jne. Onko se nyt lopulta aina joka pienessäkin asiassa välttämätöntä?


muok. Ihmiselämäkin kulkee sykleissä. Itselläni tuntuu tällä hetkellä, että olen tarpeeksi kauan käsitellyt omia tuskiani ja miettinyt niitä ympäri ja ämpäri ja tuntenut niitä, niin nyt tällä hetkellä tuntuu, että ei enää, nyt haluan vain elää rauhallisesti ja tasaisesti, katsoa eteenpäin, en taaksepäin, katsoa ulospäin, en sisäänpäin, ja nauttia kaikesta mitä eteen tulee. Ehkä jossain vaiheessa tulee taas se aika, kun tuntuu, että pitää taas palata sinne omaan itseensä ja itsensä käsittelyyn. Mutta lopulta, se on sisäänpäinkääntymistä ja joskus on ulospäinkääntymisen aika. Molemmathan kai kuuluvat ihmiselämään? Mietein, että näiden omien asioiden käsittely laajentaa ymmärrystä sisäänpäin, mutta vain sieltä pois astumalla voi laajentaa ymmärrystä ulospäin?

Ei tämä syväluotaaminen ole varmaankaan välttämätöntä ihan kaiken vastaantulevan kanssa, eikä varmasti olisi pointtiakaan sellaisessa. Luultavasti meille tuodaan sukelletavaksi niitä asioita, joita läksyihimme kuuluukin, ja se tuskin tarkoittaa aivan kaikkia kokemuksia mitä täällä tulee. Osan osaa ja voi hyväksyä sellaisenaan että sitä täytyy sen kummemmin perata.
Minulla vain on nyt henk.koht. tarve tonkia ja perata ja käsitellä ja ymmärtää.

Minä tahtoisin katsoa ulos- ja eteenpäin, ja tahtoisin antaa näiden kaikkien sisällä vellovien juttujen olla, mutta minä en yksinkertaisesti pääse eteenpäin, ennenkö olen nämä asiat kunnolla tonkinut.

[Kuuhilda]

Tuosta esimerkistäni pääsee nyt sitten kyllä siihen tässä ja nyt ajateluunkin.
Jos tuo henkilö vain odottaa koko lokakuun sitä marraskuuta ja matkaansa, eikö hän ole onneton tai ainakin vähemmän onnellinen sen lokakuun? Kuin se että eläisi ja olisi siinä lokakuussa, ja näkisi sen kaiken mitä vaikkapa luonto antaa, kun valmistuu talveen, ensi lumenkin mahdollisesti yms.
Mikäli tuosta odottamisestaan huolimatta osaa olla tässä hetkessä ja nähdä ne ilon aiheet ja ihanuudet, niin sitten on hyvä. Se vain on niin kovin vaikeaa monesti. Mutta takuulla lisää onnellisuutta.
Ja jos hänen matkansa sitten koituukin vähemmän palkitsevaksi kuin hän oli odottanut, siinä meni se koko lokakuukin odottaessa, ja tuntunee varmasti paljon ikävämmältä vielä, kuin että olisi ollut läsnä sen koko lokaakuunkin, ja elänyt siinä.

[Eklektikko]

On tieteen keinoin todettu, että ihmisaivot eivät kykene rinnakkaisprosessointiin, eli tekemään kahta tehtävää yhtä aikaa. (Tietoisen mielen puolella siis). Ne kyllä kykenevät pomppimaan nopeastikin kahden tehtävän välillä, jolloin syntyy illuusio rinnakkaisprosessoinnista, mutta se on vain illuusio. Tietoisessa mielessä voi olla vain yksi asia kerrallaan.

Tästä seuraa se, että jokaisena hetkenä jolloin mieli on tulevaisuuteen kohdistuneissa odotuksissa, se ei voi olla nykyhetkessä ja jokainen hetki jolloin mieli ei ole nykyhetkessä, vähentää onnellisuutta.

Suunnitelmat ja tavoitteet ovat hyvä asia, eivätkä vaikuta tuolla tavoin varsinkaan silloin, kun niitä on valmis päivittämään ja muuttamaan nykyhetken tilanteen muuttuessa.

Mutta odotuksista en löydä kyllä mitään hyötynäkökohtaa.

[Ave^^]

Minä tahtoisin katsoa ulos- ja eteenpäin, ja tahtoisin antaa näiden kaikkien sisällä vellovien juttujen olla, mutta minä en yksinkertaisesti pääse eteenpäin, ennenkö olen nämä asiat kunnolla tonkinut.

Tuli mieleen, että koska aktiivisesti ei jaksa jatkuvasti käsitellä asiaa, välillä on suvantovaiheita, ja itselläni tuntui joskus, että siihen suvantovaiheeseen mielellään jäi. Se taas lopulta tarkoitti sitä, että vain ajatteli niitä vanhoja negatiivisia asioita jatkuvasti ja piti ne elämässään pinnalla, koska oli ajatus päässä, että "käsittelen näitä nyt" vaikka tosiasiassa ei käsitellytkään sillä hetkellä, ainoastaan ylläpiti niitä ja niiden negatiivisia vaikutuksia. Voisiko näissä suvantovaiheissa siis hellittää hetkeksi ja unohtaa koko käsittelyn? Palata hetken päästä uudestaan kun on vaikkapa kerännyt ulkoisesta maailmasta uutta näkökulmaa lisää? Mikään yleispätevä ohje ei tietenkään, jos asia painaa raskaasti, se painaa. Mutta jos antaa itselleen hetkeksi luvan defensoida ilman että se tuntuu taantumiselta tai luovuttamiselta yms., voisiko se auttaa? Onhan nuo defenssimekanismitkin kehittyneet pärjäämistä varten. Puhutaan, että pitäisi niiden sijasta käyttää positiivisempia coping-menetelmiä. No, en ole asiantuntija, termi kuin termi, ne eivät tässä pääasia ole, kierittelin ajatuksia vain päässä.

[Kuuhilda]

Varmaan yleispätevästi kyllä, kannattaisi antaa ollakin välillä, vähän sama kun se että kokoat tonnin palapeliä ja käyt välillä lenkillä, niin johan taas menee monta palaa vaikka aiemmin ei osunut yksikään
Mutta mulla nää tulee sit mm. noihin hemmetin painajaisiin, jos kuvittelen että hohhoijjaa, annetaas nyt olla ja keskitytään johonkin muuhun ja kivempaan, niin nää mustat veet hoituu sit ajallaan.
Mieluummin käsittelen niitä aktiivisesti ja itse niinkun mulle sopii, kun se että menetän yöuneni ja koen kaikenmaailman kauhuja.