seuraava »

[Daria]

Mistä tietää mikä on suvun karmaa ja mikä omaa, henk.koht. sielullista karmaa? Jossain oli juttua että suvun karmat voidaan "maksaa" pois mutta missä ja miten ja tosiaan mistä tietää mikä on se suvun karma?

Jos joka sukupolvessa on yksi täyskahjo ja toinen umpijuoppo, voiko nuo olla sitä suvun karmaa? Entä köyhyys, työttömyys, perinnölliset sairaudet? Mihin asti sukupolvia niitä pitää kestää/olla?

Lukuisia kysymyksiä 


  

[Artemis]

Jaa´a, enpä osaa oikein sanoa.. Meidän suvussa ongelmia on riittänyt  : Mutta missäpä ei 
Eräs suku josta  voisi luulla olevan jollain tavoin "kirottu" on Kennedyt. Olen aina pohtinut miten yhteen sukuun voi tulla niin paljon ongelmia ja vastoinkäymisiä, salamurhia, huumeongelmaa, sairauksia, onnettomuuksia, syrjähyppyjä jne...

[mateve]

Oma kokemukseni on että kartalla  kertoo karmasta eli mitä tässä elämässä saa korjata menneestä teoista. Itselläni  on  2.huoneessa Koch huonejärjestelmän mukaan ja se on yhtymässä  .kseen
Äkkinäisiä rajujakin tapahtumia jotka ovat kohdistuneet omaan arvooni ja omaisuuteen. Kun jälkeenpäin ajattelee tapahtuneita huomaan että aina on ollut voimaa selvitä ja nyt niinsanotun uuden elämän mahdollisuuden saatuani on kaikki hyvin , ei tarvitse vahtia omaisuutta, eikä pelätä mitä muut ajattelevat, silti jokainen päivä on kaikkea mitä tarvitsen ja se on siinä

  mateve

[Elektra]

Käsitykseni mukaan ns. suvun karma kulkee dnan mukana.

Elämähän on sukupuolitauti, joka saa alkunsa yhdynnästä ja johtaa kuolemaan, kuten olen kuullut pessimistisesti kerrottavan...

Siis silloin kun olet päättänyt tulla tänne Tellukselle suorittamaan jatko-opintojasi, niin valitset kurssimateriaalisi huolella:
- vanhemmat, joiden geeniperimästä löytyy juuri sinulle sopivat teemat: esim. isän puolelta vääjäämätön suhtautuminen asioihin, joka johtaa yleensä sydän- ja verisuonitauteihin, valtimonkovettumatauteihin, niskaongelmiin (uppiniskaisuus) jne. sekä esim äidin puolelta itsensä vähättely ja aliarvionti luterilaiseen tapaan, nämä sitten ilmenee taasen sydän- ja verenkierto-ongelmana, anemiana, sokeritautina jne. Lisää herkkuja tulee siitä, jos päätät valita isovanhempien puolelta vanhemmissa latenttina olevia taipumuksia. Kyllä geeneissä löytyy - eihän niitä ole pahemmin puhdisteltu aikoihin. Siellä majailee kaunaa, kateutta, vihaa ja vaikka mitä 'syöpäläisiä'. Onhan siellä myöskin hyviä ominaisuuksia, jotka auttavat opiskelijaa jaksamisessa: kärsivällisyyttä, rakkaudellisuutta, kykyä antaa anteeksi niin itselleen kuin muillekin.

Nyt on siis ensimmäiset kurssimateriaalit valittu. Homma lähtee rullaamaan: koska olet päättänyt suorittaa tentit, otat nämä valitsemasi ominaispiirteesi itseesi ja heti syntymästä alkaa vanhempien, suvun, ympäristön uskomusmaailman opettelu.

Tätä esikoulua kun käy muutaman vuoden, niin alkaa olla jo pääpiirteet selvillä. Suvun karman puhdistaminen alkaa siis yksinkertaisesti niin, että annat ensinnäkin itsellesi ja suvunjäsenillesi anteeksi sellaiset asiat, jotka sinua suuresti ottaa kupoliin ja sitten nekin, jotka ottavat vain vähän pinnan päälle jne.. Puhdistat uskomusmaailmasi täysin, eli tarkistat kaikki pienetkin asiat, joille sinulla on annettuna jokin merkitys, että onko tämä merkitys toimiva vaiko luutunut juttu.  

Siis ei siinä sen kummempaa Kun pystyt antamaan kaiken anteeksi itsellesi ja muille, hyväksymään toiset rakkaudellisesti, pystyt seisomaan selkä suorana ja pitämään oman tonttisi omanasi, niin eiköhän siinä ole jo karmaa selvitetty... ja saattaapi olla että se omakin karma on kenties putsattu siinä samalla aikas mukavasti...

[Keijutar]

Olen tuota miettinyt,että jos sukupolvissa on ollut pahoja ihmisiä tai että olen itse ollut edellisessä? elämässä paha ihminen,niin miksi minun pitää heidän teoistaan kärsiä vielä tässä elämässä,juuri nyt??

Olen lukenut,että teot kantautuvat aina kolmannelle sukupolvelle saakka,olenkin jo omani saanut osakseni,eikö jo riittäisi 

Miten pystyn antamaan sukulaiselleni hänen tekonsa vilpittömästi anteeksi?Niin monia hän on satuttanut  En ole nähnyt häntä pitkään aikaan,paitsi uniini hän tulee melkein joka yö.Miten käsittelen nämä asiat jotta voisin puhtaasti hänelle antaa anteeksi?

 

[Lilli]

Kyllähän se niin on, että lapsena sitä imetään ympäristöstä vaikutteita pesusienen tavoin. Se, mitä vanhemmat opettavat tahallaan tai tahattomasti, tulee osa meitä. Jos koemme mallin huonoksi, voimme päättää tehdä kaiken juuri päinvastoin mitä vanhemmat, mutta tässäkin hypätään yleensä ojasta allikkoon. Sanotaanko nyt vaikka että vanhempasi olivat väkivaltaisia ja kontrolloivia ja itse päätät olla pitämättä omille lapsillesi mitään kuria. Rajojen puute aiheuttaa kuitenkin turvattomuutta ja alkoholiongelmat tulevat todennäköisesti mukaan jo nuorella iällä, ehkä se väkivaltaisuuskin. Eihän kullannupuilta ole koskaan kielletty mitään.

Hyvin tavallista on myös se, että huomaa keski-iässä olevansa juuri samanlainen kuin inhoamansa vanhempi. Eräs tuttavanaiseni on kärvistellyt lapsuudentraumojensa kanssa, hylkääminen on se iso juttu. Isä on hylännyt fyysisesti ja äiti henkisesti ja tyttö lähti jo 15-vuotiaana kotoa ja perusti oman perheen jo 16-vuotiaana. Hieman yli 30-vuotiaana tuli avioero, nainen rakastui pikana toiseen mieheen ja oli täysin valmis hylkäämään suureksi paisuneen lapsilaumansa tämän miehen takia. Lapset jäivätkin ex-miehen huostaan.

Eli näin sitä kehää kierretään. Sukupolvien ketjut jatkuvat niin kauan, kunnes pystyy todella itsenäistymään, käsittelemään kipeät kohdat ja kyseenalaistamaan niin kasvatuksensa ja kulttuuriympäristönsä. Napanuora edellisiin sukupolviin on yllättävänkin voimakas ja sen katkaiseminen on tarpeellinen, vaikkakin kivulias toimenpide, jotta itse välttyisi toistamasta vain samoja juttuja sukupolvesta toiseen.

[Lilli]

Minä uskon kyllä ihan yhteiskunnalliseenkin karmaan. Jossain määrin maailmaa kierrelleenä ja ulkomailla asuneenakin osaa katsoa tätä Suomea aivan uusin silmin. Tällaiset seikat tulevat esiin, kun joko ulkomaalainen tai pitkään ulkomailla asunut kommentoi Suomea:

-humalahakuinen juominen pistää silmiin voimakkaasti
-miehet eivät ole herrasmiehiä eivätkä naiset naisia
-suomalainen ei osoita tunteita muuten kuin päissään ja silloinkin yleensä vain aggressioita
-koulutus on tolkuttoman yliarvostettua
-suomalaiset eivät ole solidaarisia, tarkoittaa sanoa, että yhteiskunnan epäkohtien korjaamiseksi ei liittouduta (Suomessa asuvan ranskalaisen kommentti eräässä TV-ohjelmassa)

Toisaalta taas suomalainen on yleensä raha -ja bisnesasioissa rehellinen, toisin kuin ranskalainen (omakohtainen kokemus) ja arkipäivän byrokratia, aikataulut yms. toimivat. Suomalainen ei ole yleensä small talkissa guru kuten amerikkalainen, mutta joskus vähäpuheisuus ja töksähtäväkin rehellisyys on mukavampaakin kuin vain jonniin joutava äänessä oleminen.

Pakko sanoa, että niin kauan kuin ei saa etäisyyttä omaan kulttuuriinsa, niin sen omituisuuksille tai vahvuuksille on melko sokea. Kaikkea pitää itsestäänselvyytenä. Näin lienee myös pienempien yksikköjen kohdalla, perhettä siis tarkoitan. Ja siltikin, vaikka osaisikin omaa perhe- ja kulttuuritaustaansa tarkastella kepin nokasta, niin silti se on aina osa sinua.

Esim. suomi on ja pysyy äidinkielenäni ja olen pysyvästi leimautunut suomalaiseen, vetiseen maisemaan selkeine vuodenaikoineen.

[sindek]

No ompas vähän pelottava aihe.. Mun suvussa on mielenterveydenhäiriöitä, alkoholismia, kaikenlaista luonnevikaa, sairauksia.. viime aikoina miettinyt sitäkin, että mitenkähän tässä maailmassa käypi, kun on syntynyt kaikenmaailman vääryyksien seurauksena, siis että olisin jäänyt syntymättä jos asiat olisi menneet niinkuin olisi pitänyt. Ei liity varmaan tähän, mutta kipiänä kun näitä lukee niin alkaa vaan kauhistuttaa. Odotan kyllä kovasti, mitä pätevää tähän aiheeseen sanotaan...

[*Nikita*]

Mutta kertokaapa mistä sen erottaa mikä on sukuun liittyvää karmaa, mikä omiin entisiin elämiin liittyvää karmaa ja mikä sitä mitä on omilla ajatuksillaan aikaisemmin tässä elämässä luonut tähän hetkeen?

*ajatukset ja karmat sekaisin*

Kyllä kai siinä joku täytyy olla millä ne erottaa... eikö... vai? 

[Ikitosi]

Suvuissa kulkevat geenit ja meemit - geeni- ja tunne- perimät.
Niistä mielenkiintoista juttua:
http://www.qnet.fi/mpeltonen/meemit.htm

Toiseen ja kolmanteen polveen periytyminen on todistettu oppimisen evoluutiossa, eli niin kauan kestää jostakin käyttäytymismallista pois oppiminen, kunhan siis ensin on alettu opetella. Jälkimainingit näkyvät siis vielä niin kauan perillisissämme.

[Asterix]

Voi miten tämä on niin vastenmielinen aihe itselleni, mutta silti pitää vastata..  

Minun suvustani on aina sanottu, että se on kirottu.

Sukumme kaikki miespuoliset ihmiset ovat kuolleet hyvin nuorina mukaan lukien lähipiiristä isäni, veljeni, 2 setääni ja serkkuni.
2 elossa olevaa miestä ovat molemmat setiäni, joista toisesta sanotaan, että hän teki sopimuksen Pirun kanssa, että jäisi henkiin.
Nykyisin huhutaan jopa, että hän teki sopimuksen entisen KGB:n, nykyisen FSB:n kanssa ja Venäjän Mafian kanssa tässä maallisessa elämässä.  

Toinen elossa oleva setäni vammautui onnettomuudessa ja taantui mieleltään lapsen tasolle, eikä pärjää ilman 24 h apua.

Lisäksi tätini vammautui myös toisessa onnettomuudessa ja halvaantui. Sitä ennen hän oli 60 -ja 70-luvuilla yksi kansainvälisiä suomalaismalleja maailmalla.

Kaikkiin näihin onnettomuuksiin ja kuolemiin liitetään aina jotain epämääräistä ja mystistä. Liekö sitten sattumaa vähän liiankin kanssa vai liittyykö niihin sitten jotain suunnitelmallisuutta vai ei.  

Joka tapauksessa olen viimeinen tällä nimellä ja nuorin koko suvustani ja kun minä kuolen, niin koko nimi lakkaa olemasta. 
Tiedä tuota, onko sillä nimellä edes väliä.. edes geeneillämme, joiden jatkuvuus minunkin kautta on hyvin kyseenalaista. 

Tätini, 18 v, kuoli -70 (kuolinsyylle ei virallista selitystä)
Isäni, 27 v, kuoli -75 (kuolinsyylle ei virallista selitystä)
Vaari, 98 v, kuoli -79 (luonnollinen kuolema)
Setäni, 34 v, kuoli toukokuu -89 (kuolinsyylle ei virallista selitystä)
Serkkuni, 23 v, kuoli 2.7.-89 (auto-onnettomuus)
Veljeni, 17 v, kuoli 4.7.-89 (huom. vain 2 päivää serkkuni jälkeen toisella puolella Suomea, sukellusonnettomuus)
Setäni, 54 v, kuoli -91 (kuolinsyylle ei virallista selitystä)

Kolmas setäni taantui onnettomuudessa lapsen tasolle -85 ja tätini halvaantui pahoin -93.

Kaikki onnettomuudet ja kuolemantapaukset ovat omia erillisiä tapahtumia, eikä kukaan sukulaisista ole ollut mukana samoissa onnettomuuksissa tai tilanteissa.

Kaikki tapaukset ovat sattuneet Suomessa, eikä poliisi koskaan lähtenyt tutkimaan tarkemmin näitä yhteensattumia, etenkään jos kuoleminen sattui pienellä paikkakunnalla, mutta ehkei niihin sitten ole ollut syytäkään.

Äidistäni sanotaan, että hän menetti järkensä juuri näiden tapausten vuoksi, koska myös hänen äitinsä kuoli äidin ollessa lapsi ja se oli ikään kuin jo valmiiksi painamassa siellä.  

Tragediaa lisää se, että äitini ja isäni suvut, etenkin äitini ja isäni sukulaiset ovat erittäin huonoissa välessä, joka alkoi vuonna -75, jolloin isäni kuoli ja sille ei löydetty luonnollista kuolinsyytä ja isän suku syytti äitiäni, joka ilmeisesti oli paikalla.
Tosin poliisi ei koskaan edes (mielestäni) tutkinut asiaa, vaan jätti homman äitini kuulusteluun. Äitini uudelleen avioitui samana vuonna isäpuoleni kanssa.

Kun minut murrosikäisenä veljeni, serkkuni ja setäni kuoleman jälkeen lähetettiin pois yksityiseen kouluun opiskelemaan normaalin yläasteen sijaan, alkoi tietyt piirit olla kiinnostuneita sen syistä, että oliko sillä jotain tekemistä outojen kuolemien kanssa jne. koska vielä -89 oli jotenkin tavatonta, että lapsia lähetettiin ulkomaille sisäoppilaitokseen.

Kun äitini isoäiti näki kaikki nämä onnettomuudet unissaan ennalta ja kun minä selvisin varmalta kuolemalta 3:sta eri onnettomuudesta terveenä ja muutenkin hiukan erikoinen kersa, niin voitte kuvitella, että huhumylly sukuni ympärillä sen kuin vain jatkuu.  

Mikähän juttu siinäkin on, että minun piti ylipäätään syntyä Suomeen..?  

Onneksi pikkuveljeni on eri sukua kanssani.  

Että tälläistä..

Iloa, valoa ja rakkautta  

Asterix[/color]

[Riitta]

Ilmeisesti on myos muita jotka ovat karsineet suvun karmasta, en ainoastaan mina.Isani kuoli syopaan 44 vuotiaana, veljeni kuoli 26 vuotiaana  ja siskoni 38 vuotiaana ja aitini eli kauan minun perheessa 60 vuotiaaksi, muista sukulaisista puhumattakaan, en tieda syyta dna-geenit ,paha onni vai paha karma
Diamond

[Kotkansilmä]

  Hieno idea, kantaa vain oma taakkansa, ja tulla autuaaksi.

    Täällä vaan on joitakin. tai joku, joka pyrkii kantamaan

       jopa koko pohjolan taakkaa, ja se saattaa olla paljon.

               

[Eklektikko]

Karman osaltahan sanotaan, että valitsemalla kansansa ja perheensä sitoutuu samalla myös kansalliseen ja suvun karmaan. Geneettinen komponentti olisi näpsäkkä keino asian toteuttamiseen.

[sideman]

Jälleen kerran, hämärän muistikuvani mukaan MMY* suhtautui erittäin karsaasti
geenien manipulointiin, koska hänen mukaansa DNA on karman välittäjä...

 

*Maharishi Mahesh Yogi, TM-liikkeen "guru"