Ihana hopeatähti, annat meille taas purtavaa
Tuleeko kokemus ensin ja sitten saatte tukea omalle kokemukselle jostain kirjasta/kirjoituksista joka joku muu on kirjoittanut/kertonut, vai luetteko ensin ja luotte siitä kokemuksen itsellenne, jotta voitte sitten todentaa omaksi totuudeksi, vai miten tämä prosessi etenee?Luulen, että prosessi riippuu persoonasta. Joku "löytää" totuuden ensin jonkun toisen
kautta, kirjoituksesta tai puheesta, kunnes oma kokemus joko sisäistää sen tai muuttaa käsitystä tyystin toisenlaiseksi. Toinen taas kokee ensin ja etsii sitten vasta sanat, jotka edes likimain vastaisivat tuota kokemusta. Niin kauan kuin toimimme ihmismielen rakenteen mukaisesti, emme kenties voi saavuttaa sellaista Yhtä Oikeaa Totuutta, joka olisi jokaiselle yksilölle sama.
Sanat ovat likiarvoja, joilla kyllä voidaan kuvailla totuutta ja tosia asioita, mutta ne eivät ole itse Totuus.
Mikä on totuus?Pidän tästä sanonnasta: "On olemassa minun totuuteni, sinun totuutesi, hänen totuutensa ja sitten on vielä Totuus." Uskon siihen, että todellakin on olemassa jokin
absoluuttinen, mutta me tavoitamme ikäänkuin välähdyksiä tai sirpaleita tuosta absoluuttisesta. Ehkä hetkittäin jopa oivalluksenomaisesti sen Totuuden, mutta kun alamme viipaloida tuota kokemusta sanoihin, huomaamme niiden olevan riittämättömiä.
...Vaikka harrastaisimme minkälaista käsiteanalyysiä tahansa, ei kaksi eri yksilöä voi koskaan tavoittaa täysin samaa
näkemystä asioista, oma historiamme väistämättä värittää ymmärrystämme. On kuitenkin tärkeää keskustella ja edes yrittää pukea sanoiksi asioita ja käsitteitä, sillä sanat ovat niitä hentoja siltoja mielestä toiseen, lähes ainoa keino jolla voimme yrittää päästä yhteisymmärrykseen. Vaikkapa sitten Totuudesta.
Kuka tietää totuuden ja onko totuus meille kaikille sama asia?Tiedämme kaikki osasia totuudesta, ehkä yhdessä tiedämme Totuuden? Luulen, että se on meille kaikille sama, näemme sen vain oman linssimme läpi.
Miten voimme määritellä ja minkä perusteella voime määritellä jotain/jokin totuudeksi?On olemassa "faktoja" ja ns. fysikaalisia totuuksia; kuten se totuus, että Suomen presidenttinä toimii tällä hetkellä Tarja Halonen, tai se totuus, että Maapallo kiertää Aurinkoa. Perusteena on riittävän monen ihmisen
yhtenevä mielipide asiasta. Mielenkiintoinen esimerkki totuuden muuttumisesta on tieteellinen tutkimus, jossa lisätieto voi muuttaa käsityksiä totuudesta. Kun riittävän moni on samaa mieltä siitä, että jokin perusolettama (eli "vallitseva totuus") ei enää vastaakaan todellisuutta, tapahtuu murros. Maapalloakaan ei enää pidetä litteänä pannukakkuna, jota taivaankappaleet kiertävät
Koska en voi "omin silmin", omalla kokemuksella tuntea kaikkia faktoja ja fysikaalisia totuuksia, olen päätynyt pääasiallisesti luottamaan myös kirjoitettuun/puhuttuun tietoon totuutena (kunnes toisin todistetaan
). Samoin on monien henkisempien totuuksien laita, jokin kirjoitettu tai kuulemani "resonoi" minussa,
tuntuu todelta. Olen alttiimpi omaksumaan nämä "totuudet" osaksi omaa käsitejärjestelmääni kuin jonkin sellaisen, mitä en
halua hyväksyä. Joskus kokemus takoo järkeä päähän ja joudun hyväksymään todeksi sellaistakin, mikä on herättänyt minussa vastarintaa :