seuraava »

[luminant mermaid]

Kyllähän sen huomaa nykyisistä yritysjohtajistakin. Kolmekymppiset luulevat tietävänsä kaiken, eivätkä vaivaudu ottamaan huomioon vanhempien ja viisaampien neuvoja. Ovat todella ehdottomia omissa mielipiteissään, ja lopulta tekevät samat virheet ja kömmähdykset kuin aiempi sukupolvi. Mutta kai se jokaisen on omaa päätään hakattava seinään muutaman kerran, ennenkuin oppii, jos oppii.

Meniköhän aiheen ohi ...  :

[metsätonttu]

No mutta...

Riippuu tietenkin missä asiayhteyksissä puhutaan nuorten ja vanhojen tietämyksestä ja tuntemuksesta.

Liittyen tuohon, että 'maailma muuttuu', niin sanoisin nykyisen nuoruusajan vahvaksi puoleksi tuon, että he ovat tietyllä lailla vapaampia monissa niissä asioissa, joissa meille sanottiin, että 'suu suppuun taikka luulevat hulluksi'. He saavat kypsyä ja kehittyä erilaisissa 'aalloissa' ja virtauksissa.

Okei, voihan sanoa niinkin, että salassa ja hiljaisuudessa kypsyy viisaus. Ehkä vanhempi ikäpolvi oli enemmän hiljaa ja omissa mietteissään, mikään ei tapahtunut sellaisessa vauhdissa ja nopeudessa, mutta ei myöskään vaadittu kaikkea sitä mitä nykynuorilta.

Me puhumme nyt aivan eri asioista eri ympyröissä. Ei niitä voi verrata. Siltikin tykkään, että nuorissa on jotakin sellaista valmiina avoinna, minkä kanssa me ollaan saatu kiertää kehää, kypsyttää tai luovuttaa, polkea järjen taakse unohduksiin.

Mutta en minä vieläkään niin kauheasti aatellut... 

[Ikiaika.]

Peruskysymyshän on alkutopostauksessa, juuri aiheen mukainen.
No hätä.

 

[Ikiaika.]

No mutta...

Riippuu tietenkin missä asiayhteyksissä puhutaan nuorten ja vanhojen tietämyksestä ja tuntemuksesta.

Liittyen tuohon, että 'maailma muuttuu', niin sanoisin nykyisen nuoruusajan vahvaksi puoleksi tuon, että he ovat tietyllä lailla vapaampia monissa niissä asioissa, joissa meille sanottiin, että 'suu suppuun taikka luulevat hulluksi'. He saavat kypsyä ja kehittyä erilaisissa 'aalloissa' ja virtauksissa.


Mutta en minä vieläkään niin kauheasti aatellut... 

Lakkautetaan koulut.
Ruvetaan elämään "pellossa".

 

[metsätonttu]

Ehkä joku katsoo näitä 'indigolapsiakin' vaaleanpunaisiksi. Eihän sellaisia ruukaa olla!

Maailma on aina kinastellut uuden ja vanhan välisistä asioista ja se on hyvä! Se on taaannut aina liikkeellelähtöä muutokseen kuitenkin. Uusi on vanhan toinen puoli. Jin ja jang. Tarvitsevat toisiaan. Muutenhan ei olisi uutta.

Mutta jokaisella on oma rytmi. Nuorikin voi olla mieleltään vanha. Ja taas vanha mieleltään monta nuorta nuorempi. Ja jos tai kun näitä aikoja, ikiä ja laajuuksia on ristiin ja rastiin, alas ja ylös, niin sitten me vasta mutkikkaita ollaan.

Joskus voi ne vaaleanpunaiset lasit olla jopa parempi vaihtoehto tähän maailmaan 

[Ikiaika.]

Entäs nämä indigolapset?

Jokaisen äidin mielestä, juuri hänen lapsensa on indigolapsi. Millä nimellä on milloin kulkenutkaan.
Ja kun sitä äiti hokee lapselleen koko lapsuuden ajan, leijailee ne nuorina aikuisina ruusunpunaisissa pilvissä.
Kunnes elämän kolhut "ampuu" ne alas sieltä.

[salomi]

Kyllähän oppia pitäisi ottaa menneisyydestämme ennen vanhaan kokeneita senioreita kunnioitettiin kuultiin, kuten vielä tänä päivänäki itämaissa. Vaikkakin sinne on levinnyt meidän kultturi tavat pikkuhiljaa ja niiden tavat meille, jonka vuoksi Kolmekymppiset luulevat olevansa henkistyneitä ja tietävänsä kaiken, eivätkä ota huomioon vanhempien ja viisaampien neuvoja vaan haistatellaan, että älkää dementoituneet seniorit yrittäkö isotella.
20-vuotta sitten V...tu oli ruma sana, josta rankaistiin ja koululaiset ei haistatellut opettajille eikä vanhemmille. Entäs nykyään nuoriso haistattelee tv-sarjoja myöten kaikille ja ketään ei kunnioiteta vaan raha ja valta on se, joka ratkaisee. Kriiseissä henkisyys punnitaan. Kyllä kovakin kaveri ja kivi kyynelehtii, jos sitä oikein puristetaan. Ei voi muita auttaa ja opettaa ellei itseään ensin kolhi ja opeta seisomaan jaloillaan.
            

[Mio]

-In Order To Create You Must Destroy-
Satyr

-Tuhoa vastaan voi taistella vain luomalla-
Tori Amos
 
:

[Ikitosi]

Siemenkin itäessään joutuu rikkomaan kuorensa ja maan, josta nousee, ja maankuoren peittävän mätänevän edellisvuoden sadon, josta on ravinnoksi vasta maaduttuaan, päästäkseen kohti Valoa. Saatuaan kaiken kesältä vastaanottamansa Valon, syksyllä, kukintansa jälkeen, tuntee jo vetoa lakastumiseen, eikä enää kasvuun, kuten nuorempana, koska kierto on niin säädetty. Ja seuraavana keväänä joko innolla odottaa maatumista voidakseen ravita tulevia, tai sitten ahdistuu tulevien puhkoessä reikiä lävitse päästäkseen ne taas nuoruuden innolla Valoon...
Kevät keväältä maa on lannoitetumpaa vanhojen ravinteista, ja tulevat kasvit vahvempia joka tapauksessa, mutta varsinkin, jos vanhemmat sen uutta kasvua kunnioittavasti sallivat ja luovuttavat anteliaasti ravinteensa nuorten käyttöön, ymmärtäen olevansa eri vaiheessa ja tarpeessa ja erisuuntaan jo menossa, kuin nuo nuoret. Puhkotuksi tulemiselta voi välttyä antamalla tilaa uusien versojen kasvulle, joita voi sitten sieltä omasta perspektiivistään joko tervehtiä oman keväänsä riemullisuutta muistellen, tai paheksua, etteivät ne ole vielä maatumassa, kuten vanhat, jo kesänsäkin nähneet.
Luonnon luonnollinen kiertokulku kertoo meille paljon ihmisenäkin olemisen kierrosta.           

[Rakkauden enkeli]

Luonnon luonnollinen kiertokulku kertoo meille paljon ihmisenäkin olemisen kierrosta.           

Taivahan tosi. 

[Ikiaika.]

Luonnon luonnollinen kiertokulku kertoo meille paljon ihmisenäkin olemisen kierrosta.           

Taivahan tosi. 

Paljon, mikä on paljon ?
Pitäisi kertoa kaikki.

 

[Ikitosi]

Luonnon luonnollinen kiertokulku kertoo meille paljon ihmisenäkin olemisen kierrosta.           

Taivahan tosi. 

Paljon, mikä on paljon ?
Pitäisi kertoa kaikki.

 

Se kertoo kaiken, jos osaat kuunnella 

[Ikiaika.]

Luonnon luonnollinen kiertokulku kertoo meille paljon ihmisenäkin olemisen kierrosta.           

Taivahan tosi. 

Paljon, mikä on paljon ?
Pitäisi kertoa kaikki.

 

Se kertoo kaiken, jos osaat kuunnella 

Kenellehän asiasta piti huomauttaa.

 

[Keho]

Luonnon luonnollinen kiertokulku kertoo meille paljon ihmisenäkin olemisen kierrosta.           

Juuri näinhän sen itsekin näin jo aikojen alussa, ettei ollakaan oltu Sieluina kuin niitä Valon siemeniä täällä "pimeän" maan tasoilla, josta nyt kurotetaan sinne taivaan Valoisiin energioihin. Eli se vaihe, jolloin ollaan siellä "mullan alla", on kohta ohi jokaisella kukallaan ja päästään siemenestä eteenpäin kauniiksi Kukiksi! Ja sitä varten tänne tuomme sitä Luojamme Valoa! 

[valonkantaja]

Parhaat elämänopetukset, hmm... Useimmiten ne löytyy sellaisista salama kirkkaalta taivaalta-muutoksista - niihin sopeutuminen, elämän oikkujen edessä nöyrtyminen kasvattaa. Kaikki ei mene niinkuin minä sanon ja haluan. Oli sitten kyse pikkujutuista tai suuremmista. On vain pakko heittää ego menemään ja antaa elämänvirran kuljettaa ja luottaa siihen, vaikka tuntee olevansa tuuliajolla.

Toisaalta kokemukset, joita ei edes huomaa, kun ne tapahtuvat niin pitkällä aikavälillä. Niitä ei edes tajua kuin vasta jälkeenpäin, kun alkaa menneitä miettimään. Tarkoitan, joku teema jatkuu ja jatkuu elämässä; joutuu/pääsee aina samantapaisiin tilanteisiin. Otetaan vaikka esimerkiksi, että joillakin on taipumus tutustua aina tietyntyyppisiin ihmisiin. Lapsesta lähtien joutuu tekemisiin vaikkapa hyvin ankarien auktoriteettien kanssa. Sellaiseen kätkeytyy aina jokin opetus. On vain itsestä kiinni, tajuaako yhdistää omia oppiläksyjään tuollaisiin tavallaan vaikeasti löydettäviin elämässä jatkuviin teemoihin.