seuraava »

[Marion]

Muistan kun olin 1 vuotias. Minut oli kylvetetty ja sain ylleni puhtaat yövaatteet. Sen jälkeen sain maitopullon, jossa oli tosi kylmää maitoa ja isäni otto minusta kuvan.

Toinen muisti kuva on, kun tein isäni kanssa hiekkakakkuja uimarannalla. 

      

[metsätonttu]

Tämä on vahva muisto, koska tajusin ensimmäisen kerran ehkä sen mitä on 'minä'.

Olin kolmen ja löysin tikapuut. Ne menivät katolle. Siitä vain ylös, jalka ylsi. Jännää. Ja kun tulin katon rajalle, näin isäni, joka oli siellä tervaamassa kattoa. Hän näki myös minut. Ja voi mikä ilme! 

Tajusin että minä olen hirviö hänelle! En muista kuinka pääsin alas, mutta sen muistan että isä tyydytteli minua sylissä ja itkunsekaisella äänellä toisti rakkauttaan. 

[Usvametsä]

Muistoni on myös alle vuoden ikäisenä. Äitini laski minut lattialle sylistään ja minä jäin katselemaan häntä sieltä ruohonjuuritasolta. 

[Tiikerililja]

Ensimmäinen lapsuusmuistoni on, kun vanhempieni kanssa kävimme katsomassa asuntoa. Olin n. vuoden ikäinen. Muistan makuuhuoneen vihertävän tapetin, vihreän kerrossängyn ja eteisessä jollain penkillä olevat esineet, jotka olivat tuolloin minun silmieni tasolla. Muistan myös, kun tapetoimme makuuhuonetta. "Osallistuin" itsekin remonttiin istumalla lattialla ja nypräämällä vanhaa tapettia irti. 

[Jem]

Voi kun kiva kuulla että moni muukin muistaa asioita noin varhaisesta iästä. Eiköhän me näin olla aika hyvin romutettu se psykologian teoria siitä neljästä vuodesta
Ehkä nuo muistot, jotka tuntuvat ihan tavallisilta ja arkisilta, ovat kuitenkin niitä hetkiä, jolloin oman itsen merkitys tai luonne alkoi selvitä itselle (niinkuin metsätonttu mainitsikin oman esimerkkinsä yhteydessä)..

[Raskaiden Vesien]

minulla on paljonkin muistikuvia noin vuoden tai alle sen ikäisestä. puolivuotiaana olin eläintarhassa, muistan leijonat. puolitoista vuotiaana norjassa, muistan rannan. muistan vaipat ja muistan sen kun olin rattaissa ja muistan pinnasänkyni, mutta siellä taisin nukkua aika myöhäiseenkin ikään.

[valonkantaja]

Lähes kaikki alle 4v. muistot liittyvät talvisiin iltakävelyihin ja isään... Muistan kuinka isä kantoi minua harteilla, näin tummansinisen taivaan ja kirkkaat tähdet.

Muistan myös yhden kesäisemmän jutun, istuin jälleen isän hartioilla ja isosiskoni oli ensiimäistä kertaa ratsastamassa. Kävelimme isän kanssa siskoni ponintaluttajan vierellä ja nukahdin.

[eppana]

vuoden vanhana n. suunnilleen. Kävelen mummolassa pyöreää pöytää ympäri olohuoneessa, ja hakkaan kansilevyä kävelyni ja Boney M:n "tahdissa" . Pöytä oli niin korkea, että just ja just yletin(ehkä n.60-70?). Tuttipullossani oli mansikkamehua, kaulastani riippui tutti ja mummo pyyhki pölyjä jammaten samalla. Sen muistan parhaiten mummostani, hänen todella hoikan uumansa ja pitkät mustat kiharat hiukset. Ja aina kun tuli rokkia, alkoi mummo twistaamaan, muistan opetelleeni sitä n.3-4 vuotiaana mummon näyttäessä mallia(oli "kuuluisa" taidostaan)

Boney M  muuten sykähdyttää vielläkin 

[helen]

Moottoripyörään liittyvät ensimmäiset selkeät muistikuvat olen aina
pitänyt vauhdista Isälläni oli ennen ensimmäisen volkkarin ilmestymistä
pihaan viininpunainen Kawasaki hän kuljetti minua sillä usein mummolaan
viikonlopunviettoon kaulaliinalla itseensä kiinni köyttäen päässäni minulla oli nahkainen lentäjän lakki ja paljon päällä moottoripyörän kyydissä
kylmä tarttuu ja matka taittui hiekkateillä nopeasti johtuiskohan siitä
että olen melkein syntynyt kuormaautoon nopeasti tähän maailmaan. Tänä
päivänä poliisi ei varmaan oikeen tykkäis ,mutta turvallisesti
mentiin! on muitakin muistoja mutta,tämä tällä kertaa riittäköön

[heguli]

Ensimmäiset lapsuusmuistoni ovat alle vuoden ikäisenä.

Hassua on se, että suurimmasta osasta näissä tilanteissa, on otettu valokuvia. Uskonkin että syy, miksi nämä asiat, tunnelmat, tuntemukset ja ajatukset muistan, johtuu siitä, että olen lapsuudessani saanut katsella näitä kuvia uudelleen ja uudelleen eläytyen ko. tunnelmiin yhä uudestaan.

Osa muistoista on "valokuvattomia" rakkaita lämpöisiä tunnelmia.

[Ajatus]

Lapsuusmuistoihin liittyen kannattaa lukea mielenkiintoinen juttu juuri ilmestyneestä Hesarin kesäkuun kuukausiliitteestä. Siinä jo eläkkeellä oleva rehtori Rauno Väntsi kertoo, kuinka hän 7-vuotiaana eksyi 4-vuotiaan pikkuveljensä kanssa evakkomatkalla äidistään ja pelastui aika uskomattomalla tavalla neuvostoarmeijan jaloista. Väntsi myös hypnotisoitiin muutaman kerran ennen jutun julkaisemista ja jutussa pohditaankin sitä, miten pystymme muistamaan lapsuusajan tapahtumia ja miten luotettavia muistikuvat ovat.

Tuossa jutussa ei nyt ole kysymys ihan varhaisimmista muistoista, mutta aihe on silti kiinnostava. Itse muistan ainakin tunnelmia ja tapahtumia eräältä kyläilyreissulta jolloin olin n. 2-vuotias. Tilanteesta on myös valokuva, mutta muistan itse että kuvaushetkellä sukulaismies kiusasi minua kutittamalla heinänkorrella ja tätä ei mielestäni ainakaan äitini muistanut kun asiasta ollaan joskus puhuttu, vaikka oli läsnä silloin.

Muisti on ylipäätäänkin aika jännä juttu, kuten myös se, että esim. sisarukset voivat muistaa esim. lapsuudestaan samat asiat ja tilanteet eri tavalla. Tästä aiheesta tuli mieleen myös sellainen kirja kuin Auringonkukkametsä/Torey Hayden.

[maallikko]

Hei!

Varhaisin muisto, jonka muistan vielä on luultavasti kesältä -71, jolloin olin 2-vuotias. Pelasin palloa isäni kanssa parvekkeella ja pallo vieri kaiteen alta ja putosi maahan. Alhaalla oli joku poika/nuori mies, joka heitti sen takaisin ja muistan vieläkin, kuinka uskamaton temppu se mielestäni oli. Heittää nyt pallo toiseen kerrokseen!
   Nuorempana muistin tai olin muistavinani kaksi kivuliasta juttua, jotka tapahtuivat, kun olin vähän yli vuoden ikäinen. Tuoreempi tapaus oli se, kun astuin pallon päälle ja kaaduin ja löin pääni lattiaan. Varhaisempi tapahtui, kun opettelin kävelemään ja osasin jo kävellä, kun otin seinistä tukea. Sitten menin keittiöön ja äitini paistoi jotain uunissa ja minä löin molemmat kämmeneni uunin luukkuun ja poltin käteni. Kaksi viimeistä tapausta muistin joskus lapsena, kun vanhemmat kyselivät minulta mitä minä muistan. Enää minulla ei ole näistä muistikuvia, liekö koskaan ollutkaan.

[sawotar]

1-v lähtien jotain hämäriä juttuja...muistot enemmänkin surullisia, kun ei hyvää tapahtunut koskaan

[Jinx]

1-v lähtien jotain hämäriä juttuja...muistot enemmänkin surullisia, kun ei hyvää tapahtunut koskaan

Ikäviä nuo surulliset muistot!!!! 
Toivotaan että vanhemmalla iällä on surulliset muistot korvautuneet hyvillä! 

[Emelia]

1-v lähtien jotain hämäriä juttuja...muistot enemmänkin surullisia, kun ei hyvää tapahtunut koskaan

Myös minun ensimmäinen lapsuusmuistoni (2v) liittyy valtavaan pettymykseen ja siitä seuranneeseen kiukkuun ja raivon puuskaan.. Olen selittänyt asian niin omalla kohdallani, että pullamössö -lapsuudessani oli elämä niin tylsää ettei hyviä ja mukavia asioita jäänyt mieleen, mutta sitten kun oikein jotain tapahtui ja se tuntui sen muistaa kyllä...