seuraava »

[Lilli]

Eräs puolituttu mies kääntyi puoleeni muutama kuukausi sitten pyytäen tukea ja neuvoja spontaanisti nousseeseen kundaliiniin. Jos termi on jollekin vieras, niin tällä tarkoitetaan käärmemäisesti selkärankaa pitkin nousevaa energiapyörrettä ja sen nousu tapahtuu yleensä selkärangan tyvestä noussen kohti päälakea. Monet itämaiset joogit suorastaan pyrkivät tähän kokemukseen, mutta tämä mies ei ole mikään joogi, vaikka onkin kyllä harjoittanut muuten itämaisia kamppailulajeja melkeinpä täyspäiväisesti. Asiasta on keskusteltu pitkään,  hartaasti ja yksityiskohtaisesti mutta yritän selittää lyhyesti, miksi tämä ei ole hänestä erityisen toivottava kokemus.

Voimakkaita nousukausia on tullut jaksottain ja ensimmäinen oli n. 3 vuotta sitten. Kokemus alkoi soivasta korvasta ja kun mies rassasi korvaansa ja keskittyi ääneen, niin yhtäkkiä energiat "räjähtivät" juurichakrassa (miellyttävä, orgastinen kokemus) aiheuttaen OBE-kokemuksen, jossa hän tapasi mm. entisten elämiensä persoonia. Sittemmin energia on noussut chakrajärjestelmää ylöspäin systemaattisesti: auki poksahtelivat sakraalichakra ja sitten solar plexus. Koska chakrat ovat auenneet kuin shampanjapullon korkit, niin näihin on liittynyt myös voimakkaita fyysisiä oireita ja tuntemuksia, sekä erinäisten kykyjen aktivoitumista. Fyysisistä oireista voisi mainita vapinan ja kouristukset ja ihan puhtaan kivun, jota viimeksi on joutunut lääkitsemään diapamilla: energia pyrkii nyt nimittäin ulos otsachakrasta. Jos ko. chakra avautuu samoin kuin alemmat chakrat, niin taatusti kokemus tuntuu siltä, kuin pää räjähtäisi. Lisäksi kokemukset ovat aiheuttaneet paniikkikohtauksia, kuolemanpelkoa ja ehkä jopa hulluksi tulemisen pelkoa.

Tässä on englanninkielinen artikkeli, missä noita kundaliinin nousun vähemmän miellyttäviä puolia kuvaillaan tarkemmin, jos joku haluaa lukea:

http://en.wikipedia.org/wiki/Kundalini_syndrome

Entisenä huippu-urheilijana hän elää varsin kurinalaisesti ja terveesti ja on itsekin huomannut, että maadoituksesta, urheilusta ja ulkoilusta on apua, mutta oireet ovat tästä huolimatta olleet viime aikoina erittäin rajuja ja kivuliaitakin. Hän arveli, että kundaliinin nousu liittyi alunperin Aurinkoon, koska sekä ensimmäinen että toinen vahvempi aktiivisuusjakso alkoi hänen ollessaan ulkomailla Suomea huomattavasti lämpimämmissä maissa. Nyt hän on kuitenkin taas Suomessa ja vaikka hän luuli oireiden tasoittuneen, niin ilmeisesti energian nousua ei voi estää.

Onko hyviä ehdotuksia kyseiselle herralle?

[Eklektikko]

Intuitiivinen ensimmäinen tuntemukseni kun luin viestsi oli, että tämän ihmisen henkinen kehitys ei ehkä ole pysynyt itsekseen alkaneen kundalinin nousun mukana.

Jos chakra aukeaa ja siihen liittyvissä asioissa on käsittelemättömiä tämän elämän traumoja ja solmukohtia, niin melko todennäköisesti nuo solmut nousevat tavalla tai toisella tietoisuuteen. Tämä saattaa tapahtua niin, ettei edes tajua että kyse on omista solmuista ja traumoista, vaan tulee vain kaikenlaisia juuri kuvaamiasi kipuja ja henkisiä tuntemuksia.

Eli nyt voisi olla kiireesti syytä käydä läpi, mitä kaikkia mahdollisia käsittelemättömiä traumoja henkilöllä on kuhunkin chakraan liittyen ja voisi olla syytä aloittaa sieltä juurichakrasta asti. Siitä mitkä asiat liittyvät mihinkin chakraan on paljon tietoa saatavissa, tässä ihan pikaisella googlauksella löytynyt sivusto: http://www.amoritas.fi/sisin/alkemia-spagyrick/chakra

Yleensä chakrat aukeilevat ja kundalini nousee vasta, kun ko. traumat ja solmut on käsitelty tai ainakin ovat parhaillaan käsittelyn alla. Kun tällä henkilöllä kundalinin nousu (=chakrojen aukeaminen) on alkanut itsestään ja tahattomasti, niin niihin liittyvät traumat ja solmutkin ovat käsittelemättä ja siitä luultavasti johtuvat nämä ongelmatkin.

HUOM: Korkeimmalta minältään voi pyytää taukoa/hidastumista/loppumista ihan mille tahansa henkiselle kyvylle tai energeettiselle oman kehon tapahtumalle, jos siltä tuntuu. Vapaata tahtoamme kunnioitetaan tässäkin asiassa.

[Lilli]

Olenkin ohjannut hänet jo chakra-kirjallisuuden pariin. Ehdotin keskittymistä sydänchakraan, jonka kautta chakrajärjestelmän tasapainottaminen on kirjallisuuden ja oman kokemukseni kautta helpointa.

[Eklektikko]

Olenkin ohjannut hänet jo chakra-kirjallisuuden pariin. Ehdotin keskittymistä sydänchakraan, jonka kautta chakrajärjestelmän tasapainottaminen on kirjallisuuden ja oman kokemukseni kautta helpointa.

Kun oireet ovat olleet noinkin rajuja, niin jos traumat liittyvät muuhun kuin sydänchakraan 'kuuluviin' asioihin, ei sydänchakraan keskittymisestä ole paljoakaan apua.

Toistan siis: Hänen kannattaisi lukea nyt chakroista sillä silmällä, mitkä maallisen elämän asiat liittyvät kuhunkin chakraan ja pohdiskella sitten niiden chakrojen osalta jotka ovat tuottaneet hänelle rajuja oireita, mitkä ko. chakran asiat maallisessa elämässä ovat ehkä tuottaneet hänelle henkilökohtaisia traumoja/solmuja, jotka nyt kundalinin noustessa tuottavat näitä ongelmallisia oireita.

Jokaisella chakralla on omat tyypilliset asiat ja kun esim. pelot asuvat 3. chakrassa, ei sydänchakran eli 4. chakran asioihin keskittyminen auta niiden pelkojen käsittelyssä.

[Lilli]

Kertomansa perusteella hänen helmasyntejään olisivat perfektionismi ja kontrollifriikkiys. Tällainen hallitsematon tapahtuma on varmasti lähinnä egoa ja elämänhallinnan tunnetta uhkaava asia.

Muoks: Kävin vielä lukemassa hänen selostuksiaan. Eli hänen oma diagnoosinsa on, että alachakrat ovat täysin auki, eivätkä niiden avautumiset olleet erityisen epämiellyttäviä kokemuksia, päinvastoin. Sydänchakra olisi osin auki, kurkkuchakra vähän ja ylächakrat vain vähän tai että ne olisivat erittäin tukossa. Ylöspäin pyrkivä energia siis aiheuttaa ylächakroihin erittäin voimakasta painetta ja kun vastustus on pelkojen takia kova, niin oireetkin ovat pahat.

[sideman]

Eräs puolituttu mies kääntyi puoleeni muutama kuukausi sitten pyytäen tukea ja neuvoja spontaanisti nousseeseen kundaliiniin. Jos termi on jollekin vieras, niin tällä tarkoitetaan käärmemäisesti selkärankaa pitkin nousevaa energiapyörrettä ja sen nousu tapahtuu yleensä selkärangan tyvestä noussen kohti päälakea. Monet itämaiset joogit suorastaan pyrkivät tähän kokemukseen, mutta tämä mies ei ole mikään joogi, vaikka onkin kyllä harjoittanut muuten itämaisia kamppailulajeja melkeinpä täyspäiväisesti. Asiasta on keskusteltu pitkään,  hartaasti ja yksityiskohtaisesti mutta yritän selittää lyhyesti, miksi tämä ei ole hänestä erityisen toivottava kokemus.
Onko hyviä ehdotuksia kyseiselle herralle?

Ei tule mitään muuta mieleen kuin ns. paradoksaalinen intentio. Sehän lienee vanha totuus,
että pelkäämämme asiat tuppaavat toteutumaan, koska käsittääkseni pelkoa voidaan
ajatella vankkana *uskona* siihen, että jotain negatiivista tapahtuu.

Siis, hänen pitäisi lakata pelkäämästä noita kokemuksia, vaikka se saattaa olla helpommin
sanottu kuin tehty. Hän voisi vaikka alkaa yrittää toivoa, että noita kokemuksia tulisi
paljon tiuhemmin kuin nykyään. Niin sanotusti pelko pois, ja tulta päin iloisin tai
ainakin humoristisin mielin.

Kyseessähän lienee ainutlaatuinen tilaisuus edistää henkistä kehitystään by leaps and bounds...

 

[Patteri]

Omasta kokemuksestani kehon, tai jopa vielä tarkemmin hermoston hyvä kunto auttaa oireiden kanssa. Yhden päivän vesipaasto, jonka jälkeen kevyt kasviksia ja pähkinöitä sisältävä ruokavalio ja jooga teki itselleni ihmeitä ja sai fyysiset tuntemukset tuntumaan hyvältä ja niitä on myöskin helpompi "kuunnella". Tietysti tämä on hyvin yksilökohtaista, mutta keho on kuitenkin mielen temppeli. Lisä- ja kuona-aineilla kyllästetyt kropat eivät välttämättä ole optimaalisia kundalinille kun nadit on joka puolelta sykkyrässä... 

[Lilli]

Omasta kokemuksestani kehon, tai jopa vielä tarkemmin hermoston hyvä kunto auttaa oireiden kanssa. Yhden päivän vesipaasto, jonka jälkeen kevyt kasviksia ja pähkinöitä sisältävä ruokavalio ja jooga teki itselleni ihmeitä ja sai fyysiset tuntemukset tuntumaan hyvältä ja niitä on myöskin helpompi "kuunnella". Tietysti tämä on hyvin yksilökohtaista, mutta keho on kuitenkin mielen temppeli. Lisä- ja kuona-aineilla kyllästetyt kropat eivät välttämättä ole optimaalisia kundalinille kun nadit on joka puolelta sykkyrässä... 

Hän ei olekaan puhunut ruokavaliostaan, mutta mainitsi sen verran, että pelkkä D3-vitamiinin napsiminen on stimuloinut kundaliinioireita. Eli aika herkässä tilassa elimistö ja hermosto ovat nyt. Hyvä neuvo, Patteri. 

[Patteri]

Omasta kokemuksestani kehon, tai jopa vielä tarkemmin hermoston hyvä kunto auttaa oireiden kanssa. Yhden päivän vesipaasto, jonka jälkeen kevyt kasviksia ja pähkinöitä sisältävä ruokavalio ja jooga teki itselleni ihmeitä ja sai fyysiset tuntemukset tuntumaan hyvältä ja niitä on myöskin helpompi "kuunnella". Tietysti tämä on hyvin yksilökohtaista, mutta keho on kuitenkin mielen temppeli. Lisä- ja kuona-aineilla kyllästetyt kropat eivät välttämättä ole optimaalisia kundalinille kun nadit on joka puolelta sykkyrässä... 

Hän ei olekaan puhunut ruokavaliostaan, mutta mainitsi sen verran, että pelkkä D3-vitamiinin napsiminen on stimuloinut kundaliinioireita. Eli aika herkässä tilassa elimistö ja hermosto ovat nyt. Hyvä neuvo, Patteri. 

Painotan vielä, että kundalinin kanssa toimiminen on niin yksilöllistä ja yksityistä kun mikään asia voi olla ja oman kehon kuunteleminen on tärkeintä. Kummalliset äärivenytykset ja -asennot on mulla ainakin avanneet monia tukoksia. Itse kun 2011 kesällä koin kokemuksen, jota voisin kutsua kundalinin heräämiseksi laukaisi semmoisen kiihkon kehossani kehittyä että sitä on paikka paikoin jopa mahdoton vastustaa. Olin tosin silloin lihaksistollisesti aika alikehittynyt ja ymmärrys tuli jossain vaiheessa matkaan sen suhteen. Nykyisin pyrin kävelemään vähintään sen 5km päivässä ja venyttelyä jos jonkinlaista tulee duunailtua koko ajan.

[Lilli]

Olisiko sinulla Patteri vaikka jotain linkkiä hyviin joogavenytyksiin? Näin maalaisjärjellä ajateltuna ne voisivat helpottaa juuri vapinoita ja kouristuksia. Ko. mies ei harrasta joogaa, mutta on muuten fyysisesti erittäin hyvässä kunnossa ja edellytykset on varmasti taipua outoihinkin asentoihin.

[Patteri]

http://www.yoga-age.com/modern/mudras.html

Itse aloittelin ko. sivustolta, vaatii vähän englanninkielentaitoa, kun ei kaikista kuvaa löydy, mutta kun ne asennot alkaa loksahtelemaan kohdilleen niin homma kyllä helpottuu. Varmasti kyllä kun googlettelee noilla nimillä niin jokaisesta kyllä löytyy kuvatkin. Suosittelen myös lukemaan ainakin linkkaamani sivuston ja muitakin kundaliinijoogaan liittyviä artikkeleita ja TÄRKEINTÄ omasta mielestäni on se ettei ala pakottamaan kroppaa mihinkään asentoon, vaan jos ei taivu niin ei taivu, kyllä se sieltä tulee   Hengitysharjoittelu eli pranayama on myös erittäin tärkeää että saadaan energia ohjailtua oikeaan paikkaan, valitettavasti tähän on tosi vaikeaa alkaa neuvoja antamaan, mutta hyvänä ohjenuorana pitäisin sitä että opettelee käyttämään koko vatsalihaksistoa hengittämiseen eikä ainoastaan palleaa, tuntuu tosi hyvältä ja sitä voi suorittaa koko ajan!  

Kattavampiakin artikkeleita olen lukenut, mutta niiden löytäminen tuolta googleviidakosta on aika hankalaa näin akuutisti, mutta eiköhän tuolla jollain tapaa alkuun pääse  

*Muokkaus* Selailin muutaman sivun ja löysin tuolta tarkasti sen mitä pitikin elikkäs http://www.yoga-age.com/modern/asanas.html suosittelen silti lukemaan koko nivaskan

[Eklektikko]

Minä puolestani peräänkuuluttaisin edelleen sitä kuhunkin chakraan mahdollisesti liittyvien maallisten traumojen ja solmujen käsittelyä.

Hengellinen ja energeettinen työskentely toki auttaa siinä hommassa, mutta itse esim. juuri perfektionismista 12 vuotta sitten irti kamppailleena sanoisin, että maallinen trauman/solmun kanssa työskentely tarvitaan ehdottomasti siihen rinnalle, jotta tuloksia saisi aikaan jollain järkevällä aikataululla.

Mutta se vasta onkin tuskallinen prosessi ja ihmiset usein mielellään väistävätkin sen osuuden keskittyen vain hengellisiin ja energeettisiin keinoihin, koska silloin ei tarvitse paneutua niihin kivuliaisiin tämän elämän kokemuksiin.

Perfektionismin taustalla on yleensä heikko tai puuttuva itsetunto/ihmisarvon tunto. Syyt ovat useimmiten lapsuudessa, jossa lapsi ei ole tullut hyväksytyksi omana itsenään, vaan on oppinut ostamaan hyväksyntää suorituksilla ja siitä sitten päässyt tilaan, jossa mikään muu kuin täydellinen suoritus ei riitä, muuten tuntee itsensä kelvottomaksi.

Perfrektionismi on tappava tauti ja tekee kantajansa myös ympäristölle ikäväksi ihmiseksi. Ja minä puhun nyt tässä ex-perfektionistina. Esimerkki omasta menneisyydestäni: Vuosikaudet ajattelin etten voi olla perfektionisti, koska teen asiat puolihuolimattomasti sähläten. Lopulta minulle kuitenkin selvisi, että minä vain koin tekeväni asiat puolihuolimattomasti sähläten, koska odotin omilta suorituksiltani täydellisyyttä ja jos ne eivät sitä olleet niin olivat puolihuolimatonta sähläämistä.

Jos ihminen itse kertoo kärsivänsä perfektionismista ja kontrollifriikkiydestä, on hänellä luultavasti ihan kunnolla niitä lapsuudessa syntyneitä haavoja jotka vaativat hengellisten ja energeettisten harjoitteiden lisäksi ihan maallista työskentelyä. Ja se maallinen työskentely voi olla rankkaa, sillä perfektionistiksi kehittyminen  vaatii sellaisen lapsuuden, että todennäköisesti kuviossa on mukana hylätty sisäinen lapsi ja vanhempaan/vanhempiin kohdistuvia vihan tunteita.

Jos chakrat rupeavat aukeilemaan ja kundalini nousemaan kun tällaiset asiat ovat vielä käsittelemättä, niin en yhtään ihmettele rajuja fyysisiä oireita. Suosittelisin itse tässä kohtaa sitä, että hän lukisi läpi jonkun hyvän esityksen siitä mitä maallisia asioita kukin chakra edustaa ja pohtisi mihin niistä hänellä liittyy traumoja. Perfektionismista toipuminen voisi olla myös hyvä aloittaa ja siihenkin löytyy kyllä myös maallisia keinoja. Homman voi tehdä joko itse tai sitten terapeutti matkaoppaanaan, työ on joka tapauksessa tehtävä itse.

[Lilli]

Traumojen käsittely on tietysti tärkeää, ei sitä käy kieltäminen, mutta myös akuuttien oireiden helpottamiseen on hyvä olla muitakin keinoja kuin diapamin napsiminen. Traumojen käsittely on ehkä parempi tehdä sellaisena aikana, kun fyysiset ja energeettiset oireet eivät ole niin vahvoja.

[Eklektikko]

Traumojen käsittely on ehkä parempi tehdä sellaisena aikana, kun fyysiset ja energeettiset oireet eivät ole niin vahvoja.

Paitsi jos asia on niin - kuten esimerkiksi itselläni oli - että fyysiset ja energeettiset oireet ovatkin osin tai jopa suurelta osin niiden traumojen aiheuttamia. Silloin on syytä sekä pyrkiä helpottamaan ko. oireita, että aloittaa samaan aikaan niiden omien solmujen kanssa työskentely.

Esimerkki: Minullla oli ns. pelkovyö 3. chakran kohdalla. Se veti jatkuvasti selän jumiin kovin ja rajuin lihaskrampein. Mikään fyysinen hoito ei tehonnut, jumit selästä hävisivät vasta kun ne pelot oli käsitelty. Ja kyllä, kun chakrajärjestelmäni alkoi aukeilla, niin silloin nimenomaan tämäkin aluksi puhtaasti fyysiseltä tuntunut vaiva paheni entisestään.

Vaikein asia omien traumojen työstämisessä on suostua myöntämään itselleen, että niitä ylipäätään on olemassa ja että ne ylipäätään tarvitsevat jotain käsittelyä. Että vanhemmat eivät ehkä olleet täydellisiä, lapsuus tuotti traumoja ja ne on omin toimin työskenneltävä itsestä pois. Tämän myöntäminen ja hyväksyminen on se iso ja vaikea asia ja se on myös se, mitä usein pakoillaan. Pakoilou käy sitenettä  fyysistyneet psyykkiset vaivat tulkitaan vain fyysisiksi tai site että työskennellään asian 'ympärillä' esim. energeettisin ja hengellisin keinoin, mutta kieltäydytään edes huomaamasta tai myöntämästä että maallisen tason asioiden  - esim lapsuuden ja hylätyn sisäisen lapsen - kanssa olisi sitä työtä tehtävänä.

Perfektionisteilla on erityisen suuri vaara glorifioida oma perfektionisminsa kaikille tavoiteltavaksi normaalksi asioiden tilaksi, sen sijaan että ymmärtäisivät sen haittaavan kovasti sekä omaa että läheisten elämää. Ja taas puhun omasta kokemuksesta.

Oma näkemykseni on, että näitä asioita voi tehdä aivan hyvin yhtä aikaa. Voi ryhtyä helpottamaan fyysisiä oireita samalla, kun joko aloittaa traumojensa kanssa työskentelyn tai ainakin aloittaa jonkinlaisen vuoropuhelun itsensä kanssa siitä, onko ehkä jotain traumoja joita pitäisi käsitellä.

[Lilli]

BTW, minäkin olen ex-perfektionisti. Siitä pääsin jo onneksi 25 vuotta sitten.

Minä olen toki jo painottanut pelkojen kohtaamista tälle miehelle, mutta harvemmin ihmiset siihen ihan vapaaehtoisesti ryhtyvät. Itselläni chakrojen tasapainottuminen lähti käyntiin siitä, että jouduin kohtaamaan omat pahimmat pelkoni pakkotilanteessa. Tämä avasi sydänchakran väkivaltaisesti ja kun energiat lähtivät voimakkaasti suihkuamaan, ne avasivat kurkkuchakran, joka niin ikään oli tukkoinen. Selvästi epätasapainoiset alachakrat tasapainoittuivat hissukseen ajan kanssa. Ylächakroihin ei liittynyt sen ihmeempiä tuntemuksia, mutta olihan niitä selkeitä selvänäön jaksoja ja yhteyden tuntemista universumiin. Minä näen sydänchakran sielun paikkana enkä vain chakrana muiden joukossa. Siksi se on tärkeä ja on kirjallisuudenkin mukaan jonkinlainen chakrajärjestelmän risteysasema. Sydänchakrasta lähtenyt avautuminen sisälsi perusteellisen omien traumojen ja tukahdutettujen tunteiden läpikäynnin sekä hurjan kasvun. Niinkin voi käydä, että sisäiset lapset kasvavat isoksi.