seuraava »

[Lilli]

satayrgha, se olisikin oivallista, jos hänellä olisi hyvä yhteys henkioppaisiinsa, mutta se näyttää nyt puuttuvan. Meditoinnin ja rentoutumisharjoitusten kautta yhteys voisi tietysti löytyä.

[sideman]

Tällaisen URL'in sain jenkkiläiseltä meditaattorien ja joogalentäjäin foorumilta:

www.kundalinicare.com

[unelmassa]

tai mitäs jos pelkkä rakastaminen vaan auttais ja sitten kaikki muu menee kohilleen kuin ittestään!?!?
No kokkeiles..     :               
Ihmeitä voi  tapahtuu     :        

[unelmassa]

Tää mennee kyl varmaanki ohi aiheen..Anteekss
http://www.adonai.fi/2040   

Pitkä pitkä rimpsu.   :   

[unelmassa]

Tää mennee kyl varmaanki ohi aiheen..Anteekss
http://www.adonai.fi/2040   

Pitkä pitkä rimpsu.   :   

kotiin palataksenne tarvitsette rakkautta, luottamusta ja anteeksiantoa sekä ykseyttä, yhteenkuuluvuutta ja tasapainoa. Se ei ole pitkä lista.

 

T: sinisen säteen sielu

Siksi usein kehotamme - ja Jeshua on usein kehottanut - rakastamaan vihollisianne, rakastamaan niitä joiden ajattelette olevan erilaisia kuin te. Se on osa monimuotoisuutta ja lahjaa.

 T:Myöskin sininen..    

[Lilli]

Minäpäs kiittelen tässä vaiheessa kaikkia hyvistä ohjeista, mutta koska tilanne on edelleen päällä, niin saatan kertoa jatkossa, miten homma eteni. Ja hyviä ohjeita saa laittaa ketjuun edelleenkin, mikäli sellaisia tulee mieleen! 

[pikkari]

Tosi hyvä ketju 
Kiitos 

[Yep]

Traumojen käsittely on ehkä parempi tehdä sellaisena aikana, kun fyysiset ja energeettiset oireet eivät ole niin vahvoja.

Juuri näin!

Minä puolestani peräänkuuluttaisin edelleen sitä kuhunkin chakraan mahdollisesti liittyvien maallisten traumojen ja solmujen käsittelyä.

Myös minä yleensä peräänkuulutan traumojen käsittelyä ja olen omiani työstänyt vuosia. Mutta en todellakaan tässä tapauksessa. Jos hänellä avautuu sakrat hallitsemattomasti, on suuri riski, että myös traumat poksahtavat pintaan hallitsemattomasti. Varsinkin, jos niitä alkaa tietoisesti kaivella. Siitä voi päätyä mielisairaalaan tai itsemurhaan.
Tuo on mielestäni vastuuton neuvo, ellei samalla tarjoudu päivystämään rinnalla 24/7. Eikä sekään takaa, että järki pysyisi päässä.
Sitäpaitsi jokaisesta traumasta irtipäästäminen vapauttaa lisää energiaa, eikä lisää tässä kohtaa tarvita

Hänen kehonsa joutuu nyt koville - puhumattakaan psyykkeestä. Hivenaineet ja vitamiinit ovat tarpeen. Ehkäpä homeopatiasta olisi apua?
Fyysistä rasitusta, ulkoilua, uusi maallinen harrastus, runsas nukkuminen, hyviä keskusteluja ihan tavallisista asioista, hyvä ruoka, seksi, lomaa henkistä harjoituksista  jne. Jos jotain traumoja nousee pintaan, ne olisi hyvä purkaa pois mahdollisimman kevyesti. Päästää irti ja unohtaa - ei mitään syväanalyysejä.

Myös henkioppailta voi ja pitää pyytää apua. Pyynnön jälkeen hänen tulisi jättää asia sikseen.

[Eklektikko]

Hyvä Yep, luepa tämä ote viestistäni tuolta ketjun ensimmäiseltä sivulta oikein ajatuksen kanssa, huomaa lihavointi:

"Jos chakrat rupeavat aukeilemaan ja kundalini nousemaan kun tällaiset asiat ovat vielä käsittelemättä, niin en yhtään ihmettele rajuja fyysisiä oireita. Suosittelisin itse tässä kohtaa sitä, että hän lukisi läpi jonkun hyvän esityksen siitä mitä maallisia asioita kukin chakra edustaa ja pohtisi mihin niistä hänellä liittyy traumoja. Perfektionismista toipuminen voisi olla myös hyvä aloittaa ja siihenkin löytyy kyllä myös maallisia keinoja. Homman voi tehdä joko itse tai sitten terapeutti matkaoppaanaan, työ on joka tapauksessa tehtävä itse."

Minä en ole missään vaiheessa suositellut mitään hallitsematonta prosessia, vaan ainoastaan siihen mahdollisuuteen tutustumista, että näillä energeettisillä ilmiöillä on taustansa tämän elämän maallisissa traumoissa.

Minun näkemykseni mukaan nämä tämänhetkiset ilmiöt johtuvat jo nyt nimenomaan niistä maallisista traumoista, jotka käsittelemättöminä ilmenevät tällä tavalla, kun chakrat aukeilevat itsekseen ja kundalini nousee. Näen nämä tämänhetkiset ilmiöt siis jo nyt nimenomaan hallitsemattomasti pintaan nousevina - ja sen vuoksi potentiaalisen vaarallisina - asioina. Ne vain ovat 'piilossa' tavallaan energeettisinä ilmiöinä, koska ei ole tiedostettu että niillä  voi olla maallinen trauma taustallaan.

Tilanne on siis jo minun mielestäni sellainen, jota itse viestissäsi ennustelet vaaralliseksi, jos traumat tulevat noin vain esiin. Ne vain ovat nyt tulleet esiin energeettisinä ilmiöinä eivätkä muistoina ja tunnetiloina.

Hallitsematon asia on jo käynnissä: Se on se chakrojen aukeaminen ja kundalinin nousu. Joko on jollain tavoin pysäytettävä se, tai sitten suostuttava käsittelemään ne traumat, esimerkiksi juurikin terapeutin avustuksella.

[Lilli]

Kyseisellä miehellä on suunnitelma kundaliinin suhteen:

Minulla on suunnitelma asian etenemisen suhteen. Siihen kuuluu fyysinen ja psyykkinen puhdistautuminen. Eli ei alkoholia, pkv-lääkkeitä, puhdas ravinto (kasviksia, vähän/ei ollenkaan lihaa) jne. EN tiedä kuuluisiko selibaatikin tuohon, olen valmis siihenkin jos se auttaisi. Sitten sydänchakran aktivointi: kai se tarkoittaa lähinnä muiden auttamista ja huomioimista, uhrautumistakin. Sitten kun kykenen näihin asioihin, niin voisin koettaa kundaliinin nousua ylimpiin chakroihin. Ei mitenkään painostamalla kundaliinia vaan lähinnä antautumista sille ja passiivista odotamista. Jos se tapahtuu niin se tapahtuu. Jos ei, niin toivon, että se jättäisi mihut rauhaan siinä mielessä, että nuo hankalat kundaliinisyndroomaoireet jäisivät pois.

Asumme samalla paikkakunnalla ja pystyn keskustelemaan hänen kanssaan kasvotusten, jos hän juttukumppania kaipaa. Hänellä on ei-niin-tavallisille-ilmiöille-avoin naisystävä, joka voi sitten akuutissa tilanteessa olla läsnä, jos tarve vaatii.

[Eklektikko]

Disclaimer: Kaikki allaoleva on vain omia ajatuksiani ja kokemusteni perusteella syntynyttä pohdintaa, mutta ongelmat joista olen toipunut itse työskennellen, olivat paljolti samoja kuin tällä henkilöllä,  nimenomaan täydellisyydentavoittelua ja kontrollifriikkiyttä. Tekstini tulee kuitenkin ottaa vain yhtenä mahdollisuutena, eikä ainoana vaihtoehtona.

Lilli: Kyseinen suunnitelma jota siteerasit tuohon on lista asioista, jotka olivat tarpeellisia aiemmin energioiden nostattamiseksi, kun värähtelyt olivat alempana kuin nyt. Nyt ne temput eivät ole enää ollenkaan tarpeen, kun värähtelyt ovat kohonneet. Ja kun tällä ihmisellä sitä energiaa on jo liiaksikin kundalinin muodossa, niin voi tulla vaikka mitä yllätyksiä jos ryhtyy nyt matalien värähtelyjen aikana tarvittuja temppuja tekemään, kun värähtelyt ovat nousseet.

Ennen oli pakko paastota, meditoida, olla selibaatissa yms. jotta värähtelyjä saisi nostettua edes sen verran, että pystyisi juttuihin joita tavalliset pulliaiset nyt kohonneiden energioiden aikana tekevät puolivahingossa. En suosittele, kun kundalini on muutenkin nousussa kovempaa vauhtia kuin mitä tuntuu miellyttävältä. Yhteydenotto omaan korkeampaan minään ja opassoppaan voisi olla tässä kohtaa vähemmän rajuja tuloksia tuottava juttu.

Toinen huolestuttava ote tekstistä on tämä:
"Sitten sydänchakran aktivointi: kai se tarkoittaa lähinnä muiden auttamista ja huomioimista, uhrautumistakin. Sitten kun kykenen näihin asioihin, niin voisin koettaa kundaliinin nousua ylimpiin chakroihin."

Jos täydellisyydentavoittelija ryhtyy uhrautumaan ja palvelemaan, niin siitä harvoin seuraa mitään hyvää. Loppunpalaminen on mahdollinen lopputulos.

Intuitioni (ja myös oma kokemukseni kun olen samanlaisista asioista toipunut) sanoo, että nyt se sydänchakran tukkoisuus johtuu omasta hylätystä sisäisestä lapsesta ja lapsuudessa koetuista tunteista siitä, ettei ole tullut hyväksytyksi ja rakastetuksi omana itsenään. Ainoa, jota tässä vaiheessa itse palvelisin ja auttaisin, olisi se oma hylätty sisäinen lapseni. Kontaktin saaminen siihen ja sen sisäisen  lapsen tasapainottaminen avaisi myös sitä sydänchakraa.

Kun ongelmat ovat - todennäköisesti - peräisin siitä, ettei lapsena ole tullut hyväksytyksi omana itsenään ja sitä sitten aikuisenakin kompensoi täydelilsyydentavoittelulla ja kontrollifriikkiydellä, niin pahin mahdollinen tapa edetä - siis minun mielestäni - on suunnata huomiota entistä enemmän pois siitä haavoitetusta omasta sisäisestä lapsesta. Ja se juuri tapahtuu, jos ryhtyy palvelemaan muita, saati sitten uhrautumaan heidän puolestaan.

Tässä kohtaa huomio pikemminkin sisäänpäin, siihen sisäiseen lapseen ja sen tuntemuksiin, kontaktin saamiseen siihen sisäiseen lapseen, sen haavojen parantaminen ja rakastavan suhteen luominen siihen. Ne ovat todennäköisemmin auttavia toimenpiteitä, kuin muiden palveleminen joka vain johtaa sen sisäisen lapsen tarpeiden hylkäämiseen jälleen kerran.

Ja se sisäisen lapsen hoivaaminen, siihen kontaktin saaminen, jotkut siis tarvitsevat siihen sitä terapeuttia matkaoppaaksi.

Tuo viestisi lainaus siis on vanhojen energioiden mukainen (mikä tahansa ennen harmonista konvergenssia 1987 annettu ohje on vanhentunut sillä tavoin) ja lisäksi suuntaa huomion ulospäin, kun se kannattaisi suunnata sisäänpäin.

Nuo vanhan energian keinot toimivat toki edelleen, mutta saattavat tuottaa yllätttäviä tuloksia ja monet mahdollisuudet jäävät käyttämättä. Kanssaluominen on uusi tapa, sitä yhteyttä sisäiseen lapseensakin voi pyytää korkeamman  minän kautta ja samoin voi kanssaluoda tilannetta, jossa eteen tulisi tietoa ja ihmisiä juurikin omaa paranemisprosessia varten.

[Eklektikko]

Ja vielä:
Kun häntä rasittaa sen kundalinin nousun yms. aiheuttamat tuntemukset, ei ole tietenkään pahitteeksi tukea kehon jaksamista terveillä elämäntavoilla, yrteillä, homeopatialla yms. keinoilla.

Siinä yhteydessä kannattaa muistaa, että esimerkiksi hampaat-irvessä-väkisin selibaatti on keholle ja mielelle raskasta ja vahingollista, ei suinkaan terveellistä ja toipumista tukevaa. Samoin, kun euroopassa tehtiin kysely kasvissyönnin lopettaneille, 70% kertoi kasvissyönnin lopettamisen syyksi terveysongelmat.

Eli sanoisin, että fyysisen tason jutuissa - ruokavalio, seksi, nukkuminen jne - tässä kohtaa se toipumista tukevin vaihtoehto ei ole ryhtyä matalien värähtelyjen ajan rankkoihin värähtelyjennostatus-askeesitoimenpiteisiin, joiden tarkoituskaan ei ole koskaan ollut terveydellinen tai toipumista edistävä, vaan ihan vaan niitä värähtelyjä nostattava. Mikä ei enää ole siis tarpeen.

Mutta silti kyllä tuossa oli tavallaan oikea ajatus: Sitä kroppaa on tosiaan nyt tämän prosessin aikana hyvä helliä riittävällä unelle, rakkaudellisella seksillä (jos saatavissa), runsailla  haleilla ja fyysisellä turvallisuudella, sekä mahdollisimman käsittelemättömällä ja ei-teollisella ravinnolla. Sen ravinnon ainesosilla - eli onko lihaa ja kuinka paljon - on paljon vähemmän väliä kuin sillä, mikä on niiden ainesosien laatu. Eli jos eläinkunnan tuotteita haluaa ja ne omalle keholle sopivat, niin niistä ei ole mitään erityistä haittaa kun tekee ruokansa raaka-aineista itse. Eineksiä, chipsejä, karkkeja jne. sen sijaan en suosittelisi, vaikka olisivat kuinka vegaanisia.

[Lilli]

En minäkään ollut täysin samaa mieltä tuosta hänen ehdottamastaan sydänchakran aktivoinnin tavasta, mutta toisaalta hän on jo kokenut tarpeelliseksi esim. vapaaehtoistyön tekemisen ja tämän jälkeen kundaliini lähtikin nousemaan. Kyseessähän on entinen huippu-urheilija, ja vaikka urheilu-urasta on paljon hyviäkin muistoja, niin hän on pitänyt sitä hyvin itsekkäänä touhuna ja on pitänyt tarpeellisena karman tasapainottamista työskentelemällä hyvinkin vaikeissa oloissa elävien ihmisten parissa (mainittakoon nyt, että ko. henkilö on lääkäri) ja aikoo ehkä lähteä vielä uudestaankin vapaaehtoistyöhön ulkomaille. Hänellä on kaikki tietämys ja resurssit hoitaa itseään asianmukaisesti, mutta tämä syndrooma ei taida löytyä virallisista oppikirjoista. Epäilen myös vahvasti, että vaikka hyviä neuvoja tulisikin, niin tämä ihminen ei välttämättä ole kauhean vastaanottavainen niille, vaan ehkä hänellä on enemmän vain tarvetta tilittää asiasta jollekulle.

[Eklektikko]

Kuulostaapa juurikin meikäläiseltä ennen kuin tajusin tilani ja ryhdyin hoitamaan sitä keinoilla jotka todella toimivat.  

Ihminen jota ei ole lapsena hyväksytty ja rakastettu omana itsenään on yleensä hirveän kriittinen itsensä ja omien tekemistensä suhteen. Mikään suoritus ei ole kyllin hyyvä ja juuri tästä kumpuaa se täydellisyydentavoittelu. Niinpä hänen kokemuksensa suuuuuuuuuresta itsekkyydestään aiemmin on juurikin osa sitä hänen traumaansa: Kaikki mitä hän tekee on rajun oman kritiikin alla, kohtuuttomankin sellaisen. Ja juuri siitä se sisäinen lapsi haavoittuu vain entisestään - se saa häneltä itseltään sitä samaa hyväksymättömyyttä omana itsenään, jota se sai jo hänen vanhemmiltaan. Ja taas tarvitaan enemmän suorituksia - epäitsekkyys on tässä se suoritus - jotta olisi hetkeksi parempi olo itsestä ihmisenä, mutta tämä vain pahentaa ongelmaa entisestään.

Hän ei ilmeisesti ole vielä ylittänyt sitä rajaa/kriisiä, joka vihdoin saa pysähtymään ja katsomaan niitä perusasioita:
Rakastanko ja hyväksynkö itseni juuri sellaisena kuin olen, ilman mitään ehtoja ja vaatimuksia suorituksista? Sitä se sisäinen lapsi parantuakseen haluaa.

Mutta tuon rajan ylittäminen on vaikeaa, koska silloin joutuu myöntämään kodin ja vanhempien olleen osatekijöinä sisäisen lapsen haavoittumisessa, sekä kohtaamaan ja käsittelemään tästä syntyneet vanhempiin kohdistuneet vihan ja pettymyksen tunteet, jotka silloin lapsena joutui piilottamaan ulkomaailmalta.

Se on se kynnys: Lapselle viha vanhempia kohtaan tarkoitti luonnontilassa hengenvaaraa, sen vuoksi lapset edelleen - ja aikuisenakin sitten edelleen - mieluummin syyttävät itseään niistäkin asioista, jotka oikeasti olivat vanhempien vika. Tämä kynnys on niin kova - siellä sisällä kummittelee edelleen se lapsuuden viha vanhempia kohtaan = kuolemanvaara - että monet eivät koko elämänsä aikana kykene sitä ylittämään. Se hetki tulee vasta sitten, kun olo entisellä mallilla on niin kauheaa ja tuskaista, että on joko muututtava tai kuuoltava. Ja silti toiset valitsevat siinä kohtaa kuolla...

Asia on vaikea ja paradoksaalinenkin: Aikuinen minä kyllä ymmärtää, että vanhemmat vain tekivät parhaansa sen tiedon ja kykyjen mukaan, mitä heillä oli. Mutta tästä aikuisesta ymmärryksestä huolimatta sisäisen lapsen kanssa pitäisi saada yhteys ja antaa sen sitten raivota vanhemmille sitä lapsen raivoaan kunnes se saa sen ulos systeemeistään. Kyse ei siis ole mistään vanhempien syyttelystä tai syyllistämisestä - heidän ei tarvitse ikinä edes tietää prosessista - vaan siitä että sisäisen lapsen annetaan kohdata ja käsitellä padotut tunteet sen oman sisäisen aikuisen tukemana ja suojaamana.

Se, että vapaaehtoistyö aiheutti sitä kundalinin nousua on jo osoitus siitä, että se oli virheliike, sillä muuten kundalini olisi noussu sopivaan tahtiin ja ilman sivuoireita. JOs hän jatkaa sillä tiellä, voisi olettaa että vielä pahempaa vain seuraa. Sisäinen lapsi haavoittuu aina vain lisää kriittisistä vaatimuksista ja siitä että huomiota annetaan vain muille, mutta sisäinen lapsi jää -  taas - hylätyksi.

 Mutta toisaalta toisille täytyykin seurata pahempaa: Yleensä on kriisiydyttävä oikein kunnolla ennen kuin muutos alkaa. Mitkään neuvot eivät tuo toivottua vaikutusta ennen kuin hän on itse valmis myöntämään mistä on kyse ja ryhtymään asian käsittelyyn.

[Eklektikko]

Perfrektionismi on tappava tauti ja tekee kantajansa myös ympäristölle ikäväksi ihmiseksi. Ja minä puhun nyt tässä ex-perfektionistina.

Ex- ?

Toipumistyöni ongelmistani ja solmuistani tapahtui enimmäkseen 2000-luvun alkuvuosina ja ensimmäisten joukossa käsittelyssä oli tuo perfektionismi. En ole enää perfektionisti, nyt olen siis ex-perfektionisti. 

Enää olen vain sen verran pikkutarkka, mitä tuottaa järjetön planeettarypäs neitsyessä...