Jannek, minäkin kirjoitin eilen ja viestini katosi lähetä-painalluksen jälkeen.
Luettuani tekstiäsi huoleni sinusta hälveni. Tunnut olevan kuitenkin tilanteen tasalla ja osaat pohtia asiaa analyyttisesti. Sinusta tuli maanläheinen vaikutelma. Siltikin tilanteesi pitää saada rauhoittumaan.
Sain tunteen, että tavallaan pidät siitä kundaliinikokemuksesta - pidät sitä hyvänä ja tavoiteltavana asiana. Fyysisen kehosi ja mielesi reaktiot uuteen energiaan laukaisevat paniikkikohtaukset, jotka tietenkin ovat paha juttu.
Ymmärrän hyvin, että auringon valo voi laukaista kundalinnin nousun ja paljon muutakin. Onhan se meille muistutus Alkulähteestämme. Sielumme pyrkii voimakkaasti valoa kohti. Aurinko ei ole "vain aurinko", se on henkinen planeetta ja monen täällä elävän kotiplaneetta.
Tämä on ehkä vähän kaukaa haettua, mutta kirjoitan kuitenkin
Monella tässä ajassa elävällä on valaistumisen pelko. Hassua kyllä. Mielemme pyrkii valaistumaan ja sielumme haluaa Kotiin, mutta samalla kuitenkin alitajuinen mielemme pelkää sitä. Monilla se johtuu Atlankisen tuhosta. Elimme siellä paljon korkeammassa värähtelyssä ja moni oli valaistunut tai ainakin lähelllä sitä. Sitten kaikki tuhoutui ja sieluumme jäi pelonsiemen. Olen löytänyt itsestäni tuon alkukantaisen pelon tuhoutumisesta ylösnousemukseen liittyen. Myös moni ystäväni tunnistaa sen. Myös muissa inkarnaatioissa on voinut olla samantapaisia kokemuksia. Itselläni muistan ainakin yhden hyvin traumaattisen kokemuksen, joka on vaikuttanut taustalla ja hidastanut kulkuani. Vain tiedostamalla sen sitä voi työstää ja vapautua.
Voisiko tämä olla sinun kohdallasi syy paniikkikohtauksiin? Halu valon yhteyteen ja samanaikaisesti tunne alitajunnassa, ettei tästä hyvää seuraa?
Tällä kerralla voimme valita viisaammin ja onnistua valaistumisessa ainakin yksilöinä, jos ei kollektiivisesti.
Mitä, jos sallisit tapahtua sen, minkä Sielusi on suunnitellut tapahtuvaksi?
Kuulisin
erittäin mielelläni OBE-kokemuksestasi ja muutenkin kuulumisiasi
