seuraava »

[Tiigris]

Mä kysyn mitä te tekisitte.

Ystäväni,  on tosi vaikeaselkoinen ihminen. Hyvin miellyttävä ja avulias noin ulkopuolisesti. Mielistelee kaikkia. Ja uusille tuttaville varsinkin on aina tosi hurmaava ja sympaattinen. Ehkä sen voimalla me oltiin 3 vuotta ystäviä, toki mulle tuli jo ekan vuoden jälkeen ilmi hänen luonteensa oikkuilevuus ja sellanen kierous. Lisäks naureskelee tummaihoisille, vammaisille tms mikä musta on tosi lapsellista. Yrittää kaikin keinoin saada tahtonsa läpi ja manipuloi ihmisiä. Antaa ihmisten ymmärtää että hän tarkoittaa vain hyvää kaikella. Valheita satelee koko ajan.

Nyt siis hän on vältellyt, keksinyt tekosyitä ja valehdellut mulle viimesen vuoden aikana tosi paljon. Ei koskaan ehdi nähdä vaikka asutaan 300m päästä toisistamme. Silti aina vaan esittää olevansa edelleen hyvä ystävä. Viime viikonloppua ennen kyselin tekstarilla hänen kuulumisia. Ei vastannut. Seuraavana päivänä lähetin viestin etten ollut varma lähentinkö eilen viestiä (vaikka olin varma), kysyin edelleenkin että mitä kuuluu ja mitäs viikonloppuna. Vastasi, että ei ole eilen saanut viestiä, eli valehteli ja vastasi vaan että nähdään sunnuntaina kun ollaan molemmat aamuvuorossa. Töissä hän sit jutteli isoon ääneen tooisen nuoren työkaverin kanssa lääkehuoneessa jossa oltiin kolmistaan, toissaillan tapahtumista kun olivat baarissa sen sen sen ja sen yhteisen kaverimme kanssa ... Tuntui että he pitivät tämän keskustelun oikein tarkoituksella mulle vittuillakseen. En kysynyt asiasta mitään, olevn vaan joskus kertonut heille toiveen että vaikka olenkin hoitovapaalla saa muakin kutsua edelleen yhteisiin illanviettoihin. Tämä oli klmas kerta kun multa salattiin joku meno mutta heti jälkeen päin keskusteltiin mun vieressä ääneen niin että kuulen varmasti että vat olleet jossain.

Mä nyt mietin että jätänkö vain yhteydenpidon kokonaan ilman selityksiä, vai kiitänkö yhteisestä ajastamme ja ilmoitan että ystävyys on tässä ohi, hyvää jatkoa. Jotenkin pelkään että vaikka lopettaisin ystävyyden ystävällisesti (toisin kuin hän on kohdellut mua kuin paskaa koko vuoden) hän kostais mulle jollain tapaa sen "jättämisen".

Mitä ajatuksia herää? Sori sekava ajatuksenvirtateksti...

[Eklektikko]

Ihan mitään astrologisia juttuja pohtimatta, tekstisi perusteella sanoisin seuraavaa:

En näe että mitään ystävyyttä olisi edes ollut, sillä minun maailmassani ystävät eivät kieroile ja/tai mielistele. Tai siis pikemminkin: Miksi ottaisin ystäväkseni ihmisen joka kieroilee, mielistelee, manipuloi ja koettaa saada tahtonsa läpi? Ja vielä valehteleekin.

Tässä on nyt vastakkain kaksi mahdollisuutta
1) Katkaiset "ystävyyden" ja joudut ehkä jonkin yksittäisen kostotoimenpiteen kohteeksi, mutta jos olet varautunut ja otat talteen mahdolliset todisteet sellaisesta, tuo kostotoimenpide kalahtaakin tekijänsä omaan nilkkaan
2) Jatkat "ystävyyttä" jossa kyseinen henkilö edelleen valehtelee, manipuloi, kieroilee jne.

Minä en kutsuisi teidän välistänne suhdetta muutenkaan ystävyydeksi, vaikuttaa tekstisi perusteella pikemminkin hyväksikäyttösuhteelta, tekstisi perusteella ihminen on manipuloija (=vallan korruptoima), jolloin kukaan ei oikeasti muutenkaan ole hänen ystävänsä, kaikki ovat vain välineitä omiin tavoitteisiin pääsemiseksi.

Herää oikeastaan kysymys, mitä sinä tästä "ystävyydestä" olet edes saanut?

Parempi yksin eli taatusti hyvässä seurassa, kuin ala-arvoisessa toisten seurassa. 

[Tiigris]

Mä oon koko ajan vaan odottanut et tää ihminen jotenkin alkais huomioimaan mua paremmin, pyytäis mua lenkille, tulis joskus lapsenvahdiks (kun on kerran omasta aloitteestaan sanonut niin kymmeniä kertoja, mut silti välttelee mun pojan näkemistä?) eikä vaan pyytäis mua puolen vuoden välein jonnekin kun akuutisti tarvitsee mua. Nyt mä vihdoin alan tajuta et tää saa loppua, mun ei tarvii pettyä eikä itkeä enää yhtään että miksi en kelpaa.

Eklektikko, ihan oikeassa olet että ei tämä varmaan mitään ystävyyttä ole koskaan ollutkaan. Minä tein hänen opinnäytetyönsäkin. Sanotaan näin että hänen kanssaan oli hauskaa bilettää kun elin itse sitä vaihetta. Meidän välejä en ole halunnut laittaa lopullisesti poikki siitä syystä että meillä on sama työpaikka ja poikakaverimme ovat keskenään ystäviä. Mutta ehkä se niin on kun oppii luopuun huonoista asioista, tekee tilae hyville asioille. Ei tuolla naisella ole minun lisäkseni muitakaan läheisiä ystäviä. Joku tosi paha luoottamusongelma hänellä ainakin oon kun ei oikeen koskaan jaa elämästään tai tunteistaan mitään, ainakaan niin paljo kun olettais hyvän ystävän jakavan.

[Ave^^]

Jos oisin sun tilanteessas, varmaan vaan lopettaisin aktiivisen yhteydenpidon (siis jos esim. töissä joutuu olemaan tekemisissä, niin vaan sen mikä on pakko) ja antaisin pallon hälle, että jos haluaa olla vielä ystävä, hän saa lähestyä. En silti menis mitenkään juhlallisesti ilmoittamaan, että tää oli sitten tässä, en kokisi siihen edes mitään tarvetta sen lisäksi että siitä voi seurata sitten turhia ongelmia. Omassa päässään voi tehä sen työn, että tää henkilö on mulle enää nyt hyvänpäiväntuttu, enkä anna enää hälle mitään henkilökohtaista itsestäni. Noi henkilökohtaset asiat on kanssa sitten niitä, joilla voi sitten kostaa, ja jos niitä on jo hällä aseina, niin parempi vaan, ettei hän tunne sun mitenkään julkisesti nolaavan häntä tms. vaan kuvittelee yhä olevansa jonkinlaisessa valta-asemassa. Mutta, tää on vaan mitä mää tekisin. 

[Eklektikko]

Tiigris, kirjoitit että olet odottanut tämän ihmisen rupeamaan huomioimaan hänet paremmin.
Mutta miksi hän tekisi niin, kun hän on saanut ystävyytesi/palveluksesi nykyisellä huomioinnin määrällä?

Se vastavuoroisuuden aste, joka ystävyyssuteisiin heti alkuun kehittyy, tuppaa pysymään samana. Ihmiset eivät sitäpaitsi koskaan muutu mistään muusta syystä kuin sen vuoksi, että haluavat itse ihan oman itsensä takia muuttua.

Tämän ihmisen kohdalla muutos vaatisi sitä, että hän tajuaisi koko yleisen asenteensa toisiin ihmisiin olevan kontrolloiva, valtaa käyttävä, hyväksikäyttävä. Ja se on muuttumismielessä niin valtava asia ihmiselle, koko oman elämänasenteen muutos, että sellainen ei taatusti ikinä tapahdu yhden ystävyyssuhteen vuoksi, vaan ihmisen pitää yleensä tavalla tai toisella kriisiytyä oikein kunnolla, ennen kuin hän edes suostuu myöntämään että ehkä tarttis tehdä itselle jotain.

Tämä pätee yleensä kaikkiin ihmisiin ja ihmissuhteisiin, niin kavereiden/ystävien, sukulaisten kuin puolisoidenkin kanssa: Jos toinen heti alkuun oppii käyttämään hyväksi, hän pitää sitä saavutettuna etuna eikä taatusti muutu ja vielä protestoi jos palveluiden määrää yrittää vähentää.

En itse viitsi olla mitään muuta kuin hyvänpäiväntuttu kenenkään manipuloivan ja valehtelevan hyväksikäyttäjän kanssa. Mitä pikemmin sellaiset tunnistaa, sen nopeammin ne voi sulkea pois lähipiiristään. Maailma on täynnänsä tasapainoisia ihmisiä jotka kykenevät vastavuoroisiin suhteisiin, miksi haaskaisin aikaani muunlaisten kanssa?

Avea komppaan siinä, että mitään aktiivista 'nyt katkaisen suhteen' ilmoitusta ei kannata tehdä, kunhan vain lopetat itse yhteydenpidon kokonaan ja kohtelet töissä kuin kaikkia muitakin työtovereita.

[pikkari]

Nimenomaan viileän asiallinen käytös. Älä välitä kakka-akasta.
Joskus toki tekee varmasti mieli laukasta jotain mutta yleisesti ANNA OLLA.
Työniloa 
Onhan siellä varmasti mukavia ihmisiä kenen kanssa voi kommunikoida 

[Varjotar]

Käsittämättä miksi ja koskaan kysymykseeni tuskin vastausta saamatta vielä kerron, vaikket sitä kuulisikaan.

Minä kaipaan. Minä arvostan.
Olen aina siellä, kuten lupasin.
Muistathan, mitä opetin? Kaiken takana seison.
Olen täällä, jos haluat tulla.
Tule yksin.

Hyvällä en kaikkea katso enkä rumia tekoja hyväksy, sinä tiedät sen.
Odotan, mutta en unohda.
Raskaita päätöksiä on tehtävä, kun niiden aika on.
Mutta vain siten, palvemme parhaiten itseämme ja toisiamme.
Rakkaudesta.

Puhu, kun sinulla on puhuttavaa.
En selkääni käännä, en vihaa pidä.
Minä kysyn, miksi?
Ja odotan.