Omakohtainen kokemus; edellisen miehen kanssa yritimme saada lasta, sensijaan saatiin 6 alkuraskauden keskenmenoa ja ero. Nyt olen tavannut melkein ½v sitten miehen jonka kanssa meillä on kummankin osalta ennenkokematon henkinenkin yhteys, esimerkkejä on tullut mm.telepatian muodossa, aavistuksia toisen kokemista tunnetiloista(kun ne liittyvät juuri tähän vastapuoleen)vaikka ollaan kaukana toisistamme. Tulin sitten raskaaksi, en käyttänyt minulle edellisen suhteen aikana määrättyjä lääkkeitä raskauden jatkumisen varmistamiseksi, jostain syystä..samoihin aikoihin kissani pyrki useamman kerran komerolle, jossa kyseiset lääkkeet olisivat olleet. Yhteensattumaa? Kisu oli muutenkin enemmän minun kimpussani, istui lähellä ja katseli muutenkin "perään"..nyt on palautunut senkin oleminen normaalimmaksi. Raskaus oli miehelle pienoinen shokki, hän oli sitä mieltä että ei vielä, ei kuitenkaan ollut perinpohjaisesti raskautta/yhteisen lapsen saamista vastaan, ainoastaan huonoa ajankohtaa(rahatilanne, työttömyys, erotilanne). Näin paljon unia raskauden aikana, raskaus kesti viikolle 6+5 asti. Viikkoa ennen keskeytymistä heräsin keskellä yötä omaan naurahteluuni ja pitelin hellästi vatsaani; olin käynyt keskustelun meidän "alkumme" kanssa ja lupasin hälle jotain. En vain muista yksityiskohtaisesti että mitä, mutta herätessä oli sellainen tunne, että hän oli minulta lupaa kysynyt johonkin asiaan ja minä siihen hetken pohtimisen jälkeen myönnyin hymyssäsuin ja luottavaisin mielin. Herätessä oli jännän äidillinen tunne, "lapsi" oli kysynyt äidiltä luvan
..muutamassa päivässä sitten heräsi toisenlainen tunne, sellainen että kohdussa ei enään ikäänkuin olla läsnä. Ei kuitenkaan pelottanut, harmitti kyllä. Aikaisemmin minulla oli tunne, ei suoranainen yhteys "alkuun" vaan tunne siitä että en ole enään yksin omassa kehossani, sellainen kokonaisvaltainen tyyneys tietyllä tasolla. Keskenmeno siis ei sinänsä tullut yllätyksenä kun muistelee näitä henkisiä enteitä, en osaa yhtään kyllä arvailla mistä se johtui..ennen tätä keskenmenoa mies oli jo alkanut tottumaan ajatukseen. Aikaisemmat keskenmenot ajoivat meidät erilleen edellisen miehen kanssa, nyt asianlaita on aivan toisinpäin; tästä miehestä tuli suojelevainen minua kohtaan ja minä sitävastoin uskalsin näyttää tunteeni, itkeä hänen sylissään. Keskusteltuamme ko.tapahtumasta ja ylipäätään rakastumisesta, tuntuu (ja hänelle sen kerroinkin) että hänen kanssaan mikään asia ei tunnu ylivoimaisen vaikealta. Tämä menee nyt vähän jo vau.fi-sivuston juttujen puolelle, mutta kun se keskenmeno tuli, katsoin niitä "jäänteitä" ja pienen höytyväisen nesteen täyttämän pallon sisällä oli n.3mm pituinen "alku"..oli jotenkin pakko katsoa että oliko siellä ketään, saada jotain todisteita tästä yöllisestä keskustelusta. Olisin varmaan menettänyt iäksi uskoni henkimaailman asioihin jos se olisi ollut tuulimunaraskaus, mutta näin ei ollut. Huvittavan häiritsevää vain on etten muista sitä keskustelua, vain sen että luvan myöntämiseksi sanoin naurahtaen että "noniin, niin onki"..minulle siis selvästikin esitettiin jokin pätevä perustelu luvan saamiseksi. Tämän raskauden aikana olin myös ajatellut kaksosten saamisen mahdollisuutta, mikä ei aikaisemmin ollut käynyt mielessä sen koommin. Ihmisellä kun on tarve saada selitys kaikennäkösille ilmiöille, niin olen pohtinut josko tämä luvan kysyminen liittyisi siis ajankohtaan ja juurikin kaksosuuteen..josko alku kunnioitti isää olla syntymättä vielä ja seuraavalla kerralla saamme kaksoset
Eihän nämä ajatukset kuitenkaan ihan tyhjästä synny
