seuraava »

[Mio]

Minä Olen Oksa Jonka Lehdet Sinä Avaat
Sinä Olet Virta Sammuttaen Ikuisen Janoni
Minä Olen Tuuli Jonka Läpi Sinä Paistat
Sinä Olet Väre Peilini Pinnalla
Punoudumme Taivaan Juuriin
Luomme Toisemme Ilman Kasteeseen
Herätämme Valon

 

[Solarbion]

:

Kiitos, Lumor - kaunis, ytimekäs runosi on kuin Oodi Wapulle...

...taikka hymni kanssaluomiselle! 

[Mio]

Ollos hyvä, Solarbion 

Mehän itse asiassa luomme Elämää - se muovautuu sellaiseksi miten sen näemme, tunnemme, kuulemme, maistamme, haistamme, ymmärrämme ja tiedostamme Olevaisen rihmastojen ulotteet meidän kauttaan kulkeutuvan Luonnon näkymättömiin tasoihin sekä prosesseihin jotka vaikuttavat siihen mitä Elämä On 

Ilmennämme itseämme Luojan kautta 

[Solarbion]

Ollos hyvä, Solarbion 

Mehän itse asiassa luomme Elämää - se muovautuu sellaiseksi miten sen näemme, tunnemme, kuulemme, maistamme, haistamme, ymmärrämme ja tiedostamme Olevaisen rihmastojen ulotteet meidän kauttaan kulkeutuvan Luonnon näkymättömiin tasoihin sekä prosesseihin jotka vaikuttavat siihen mitä Elämä On 

Ilmennämme itseämme Luojan kautta 

Niin, ja... Luoja ilmentyy meidän kauttamme. 

Mutta - ja tätä olen viime aikoina pohtinut - huomaammeko aina sitäkään,
ettemme voi edes luoda mitään, ellemme ensin valitse, mitä olemme luodessamme.

Nämä olemista koskevat valinnat vain ovat niin silmänräpäyksellisiä taikka esivaiheellisia - ja kyse on silkasta reagoimisesta siihen, mitä kulloinkin havaitsee siitä, mihin itsessään katsoo - että saatamme jopa luulla omia käsityksiämme muiden ajatteluksi eli pitää omia käsityksiämme muiden käyttäytymistä ennalta määräävänä tekijänä.

- Päästen tässä "tilausten toimittelussa" dramatisoiviinkin tuloksiin! 

Valinnanvapaus, kuinka se onkaan juuri sitä, että luomme ei vain omin teoin vaan aina muidenkin kanssa, heidän välityksellään - tekojemme koostaessa, tiivistäessä yhteistä "teollisuutta".

Silti voimatta kuin tapailla tuntumia muuttumattomasta todellisuudesta.


Mutta sehän se juuri onkin Rakkaus-trubaduurin tehtävä: tunnusteleminen. 

[Ikitosi]

Sen tunnustaa minkä tuntee
muuttumatonta sisintään vasten.

[Keho]

Ja sen luomisen voi sanoa tapahtuvan sitenkin, että se samainen eli Yksi ja Ainoa Luoja tuo sen yhden ajatuksen jokaiseen aivosoluunsa, jotka sitten erikoistuessaan esim. kuulemaan tai näkemään, tuovat sen ilmiasuunsa kukin omalla tavallansa eli tuoden sen Luojamme rikkauden esiin.

Sillä niinhän se tapahtui nytkin, kun kukin kerromme siitä vähän eri tavalla, vaikka aivan taatulla varmuudella vain YKSI ainoa ajatus oli sen takana, että mitenkä sen tänne maan päälle luomme teoiksi! 

[Mio]

(http://www.integratedenergytherapy.net/christ_consciousness_light.png)

[Ikitosi]

Yhtyvät Valomme Kirkastuvat
        KristalliYtimeen
  Puhtaaseen Olevaisuuteen
       

[Rakkauden enkeli]

           

[metsätonttu]

Ja sen luomisen voi sanoa tapahtuvan sitenkin, että se samainen eli Yksi ja Ainoa Luoja tuo sen yhden ajatuksen jokaiseen aivosoluunsa, jotka sitten erikoistuessaan esim. kuulemaan tai näkemään, tuovat sen ilmiasuunsa kukin omalla tavallansa eli tuoden sen Luojamme rikkauden esiin.

Sillä niinhän se tapahtui nytkin, kun kukin kerromme siitä vähän eri tavalla, vaikka aivan taatulla varmuudella vain YKSI ainoa ajatus oli sen takana, että mitenkä sen tänne maan päälle luomme teoiksi! 

Siis YKSI ainoa alkulähde ja miljardit tavat luoda se fyysisesti esiin! Siinä meidän vapaus, yksilöllisyys ja rikkaus!? Jota meidän tulisi kunnioittaa, ihmetellä ja johon tulisi heijastaa sitä omaa myös kunnioittaen, ei kiukkuisesti sitä puolustellen ja peläten että se on väärä.

Mutta kun etsimme samankaltaisuutta, emme halua muutoksia, arvostamme vain sitä. Miten voisimme lopettaa erilaisen tuomitsemisen ja löytää sen rikkauden aina vain yhtä ihastuneena? Kun se voimavara esim. muutoksiin on loppujen lopuksi siinä.

Siinä rakkaudelle haastetta, eikö?

[Keho]

Erilaisuuden hyväksymisen lähtökohta taitaakin olla sen Ykseyden tajuaminen siten, ettei ole kuin se Yksi Luoja, jonka ajatuksia täällä toteutamme, sillä egommekin on sen vasemman aivopuoliskonsa tuotoksia eikä sen tähden väärää ajatusta koskaan ole ollut. 

On vain erilaistumisen tuomia kokemuksia rikkauden lähteeksi, Luojamme aivojenkin uudistuessa siten, ettei se enää toteuta aivojensa vain yhden puolen tuotoksia vaan yhdisti ne jälleen. Elikkä nyt se on mahdollista jokaiselle muullekin tehdä se samoin! 

[Solarbion]

Luojan olen kokematta tarvitsevan meiltä mitään - edes ajatuksiemme välityksellä.

Eli Luoja-tietoisuus on hakematta täydentymistä sille, joka on jo täysi.

Aivan kuten armokaan on parhaillaankaan laskeutumatta viemään meiltä harhojamme - miten menetellen se vain hyysäilisi harhojemme maailmaa.

Siten ihmisen ajatuksien synty ja loppu on omien valintojemme varassa siitä, kullaista Luojaa kauttamme haluamme toteuttaa - millaista Jumalaa ilmentää.

Etteikö Luoja siis halajakaan saada tahtoaan läpi?

Erillisyyteen liittyy tahtonsa läpi saaminen kuten yhden erottuminen muista.

Sinällään käsitys "yhdestä" on vielä osa erillisyytemme kudelmaa:
ei voisi olla ilmaistavissa ja koettavissa tuota alkamatonta saati loppumatonta "yhtä", ellei se olisi ensin hahmottunut rajautumansa ulkopuolisuudeksi - jostakin alkanutta ja johonkin päättyvää "ei-yhtä" vasten.

Ja vaikka ihminen kärsimättömyydessään pitäisikin tuota "ei-yhtä" äärettömiin ulottuvana ja ainaisen tuntuisena piinaajanaan.  :

Sillä tämä "ei-yksi" on silkkaa ajattelun dualismia, kaksijakoisuutta - muodostaen vasta- eli täydennysparin tuolle "yhdelle".

Mutta, mutta..., sitten on vielä ilmaus "Ainokainen" taikka "ainut" -
sen "yhden suhteen ei-yhteen" itseensä sisällyttäjän kutsu jokaiselle meistä, jota kutsua sisimpämme alati projisoi ulkoisuuteen  - etsiäksemme suuntiota takaisin jumaluuksiimme yhdistymiseen.

Ainut todellisuus on sanojemme "synnyn ja kuolon" takaisuudessa - eriytymättömyydessä - sekä aivopuoliskojemmekin jakamattomassa "yhteen hiileen puhaltamisessa".

Kunhan nyt näistä kahdesta aivopuolistostamme on hyvää vauhtia jälleen tulossa toiminnallinen kokonaisuus - "yksi yhteen pelaajia" näiden välittäjänä toimineen aivokurkiaisen edustaessa kolmatta, yhdistävää tekijää sekä niistä muodostuessa "yksi kolmessa ja kolme yhdessä" - niin mitä syntynyt yhteys meille ilmaiseekaan:

Minkä Jumalan "neljien kasvojen" näemmekään todentuvan toinen toisistamme esiin!!! 

Miksi mies äkkäsikään ilmaisun "olennainen" - ellei siksi, että sen kuiskasi hänen korvaansa nainen, ilmoituksena Hänestä, perisiunauksestamme, jonka mies jollakin tasolla tiedosti edustavan sitä korkeampaa energiaa - ajatussuuntaajaa.

 

Vapun malja korkeimmalle ajatussuuntaajalle - Itsen Luojalle. 

[Keho]

Vapun malja korkeimmalle ajatussuuntaajalle - Itsen Luojalle. 

Näinhän se on! 

Sillä kukaan toinen sitä luoda ei voisikaan kuin se yhteisen mielemmekin Luoja. Jota ajatuksen suutaajaksikin ehkä sanotaan, ellei Itseään laske siis mukaan, sillä sekin se Luojamme on. 

Joten annetaan kunnia sille kelle kunnia kuuluukin ja katsotaan kukin silten peiliin, kun senkin Aika on! 

[faust-]

Itselleni ja muillekin:

Miser Catulle, desinas ineptire

"Catullus parka,
älä ole narri,
mennyttä mikä mennyttä.

Päivät paistoivat sinulle,
riensit kun tyttösi vei,
ei ketään ole rakastettu niin
kuin sinä häntä.

Paistoivat päivät.

Nyt hän ei halua enää: älä sinäkään, tolkuton,
hänen perässään juokse,
kun hän pakoilee,
äläkä voivota,
ole itsepäinen, ja kova!

Mene menojasi, tyttö! Catullus
on kova,
ei etsi sinua, ei nyrpeältä kerjää.
Voi sinua herjaa! Mitä sinun elämästäsi tulee?
kuka tavoittelee sinua?
kenestä sinä olet kaunis?
ketä sinä rakastat?
kenen oma sanot olevasi?
ketä suutelet? kenen huulia puret?
Sinä, Catullus, ole itsepäinen ja kova!"

-Catullus, suom. Pentti Saarikoski.

[Ikitosi]

faust- ylpeyden tuominen rakkauden piiriin on tapahtumana aina yhtä järkyttävä, osoittaen sen rajallisuuden, johon Rakkauden maallisuuteen vedetyssä muodossa Itsensä, sekä myös itse Itsensä satuttaa.

Rakkauden Ajatuksen viljeleminen
vain, vailla rikkaruohoin siementä,
antaa menestyksekkään sadon