Luojan olen kokematta tarvitsevan meiltä mitään - edes ajatuksiemme välityksellä.
Eli Luoja-tietoisuus on hakematta täydentymistä sille, joka on jo täysi.
Aivan kuten armokaan on parhaillaankaan laskeutumatta viemään meiltä harhojamme - miten menetellen se vain hyysäilisi harhojemme maailmaa.
Siten ihmisen ajatuksien synty ja loppu on omien valintojemme varassa siitä, kullaista Luojaa kauttamme haluamme toteuttaa - millaista Jumalaa ilmentää.
Etteikö Luoja siis halajakaan saada tahtoaan läpi?
Erillisyyteen liittyy tahtonsa läpi saaminen kuten yhden erottuminen muista.
Sinällään käsitys "yhdestä" on vielä osa erillisyytemme kudelmaa:
ei voisi olla ilmaistavissa ja koettavissa tuota alkamatonta saati loppumatonta "yhtä", ellei se olisi ensin hahmottunut rajautumansa ulkopuolisuudeksi - jostakin alkanutta ja johonkin päättyvää "ei-yhtä" vasten.
Ja vaikka ihminen kärsimättömyydessään pitäisikin tuota "ei-yhtä" äärettömiin ulottuvana ja ainaisen tuntuisena piinaajanaan. :
Sillä tämä "ei-yksi" on silkkaa ajattelun dualismia, kaksijakoisuutta - muodostaen vasta- eli täydennysparin tuolle "yhdelle".
Mutta, mutta..., sitten on vielä ilmaus "Ainokainen" taikka "ainut" -
sen "yhden suhteen ei-yhteen" itseensä sisällyttäjän kutsu jokaiselle meistä, jota kutsua sisimpämme alati projisoi ulkoisuuteen - etsiäksemme suuntiota takaisin jumaluuksiimme yhdistymiseen.
Ainut todellisuus on sanojemme "synnyn ja kuolon" takaisuudessa - eriytymättömyydessä - sekä aivopuoliskojemmekin jakamattomassa "yhteen hiileen puhaltamisessa".
Kunhan nyt näistä kahdesta aivopuolistostamme on hyvää vauhtia jälleen tulossa toiminnallinen kokonaisuus - "yksi yhteen pelaajia" näiden välittäjänä toimineen aivokurkiaisen edustaessa kolmatta, yhdistävää tekijää sekä niistä muodostuessa "yksi kolmessa ja kolme yhdessä" - niin mitä syntynyt yhteys meille ilmaiseekaan:
Minkä Jumalan "neljien kasvojen" näemmekään todentuvan toinen toisistamme esiin!!!
Miksi mies äkkäsikään ilmaisun "olennainen" - ellei siksi, että sen kuiskasi hänen korvaansa nainen, ilmoituksena Hänestä, perisiunauksestamme, jonka mies jollakin tasolla tiedosti edustavan sitä korkeampaa energiaa - ajatussuuntaajaa.
Vapun malja korkeimmalle ajatussuuntaajalle - Itsen Luojalle.