seuraava »

[Lilli]

En muista, onko tästä aiheesta puhuttu foorumilla, mutta jos on, niin siitä on varmasti aikaa.

Kuinka tuttua teille on synkronisiteetti, eli merkitsevät yhteensattumat? Kertokaa esimerkkejä omasta elämästänne. Minullehan nämä ovat olleet tuttuja seuralaisia varhaisaikuisuudesta asti ja tarinoita on paljon. Lakkasin pitämästä yhteensattumia sattumina jo kauan aikaa sitten ja tunnistin tämän oppaiden tavaksi toimia arjen tasolla.

Mutta tässä yksi hauskahko esimerkki yli 20 vuoden takaa:

Olin nuorena opiskelijatyttönä hyvin ihastunut erääseen nuoreen mieheen, jonka kanssa koin pienen kevätromanssin. Mies lähti kuitenkin kesäksi kotiseuduilleen satojen kilometrien päähän, enkä kuullut hänestä mitään ennen kuin seuraavana syksynä. Miehen ystävä päivitti hänen kuulumisensa minulle. Hän oli tavannut Lahdessa erään naisen, sanotaanko nimekseen vaikka Anu, joka harrasti hevosia ja suunnitteli lähtevänsä opiskelemaan yliopistoon biologiaa. Se sitten siitä romanssista, tuumin minä.

Kului vuosi. Olin tavannut ensimmäisen avomieheni aika vastikään ja tämä edellä mainittu ihastus oli jo haihtunut. Asuin kuitenkin vielä opiskelija-asuntolan solukämpässä, eli ainahan minulla joku kämppäkaveri oli. Nyt minulle tuli taas uusi kämppis, viehättävä tummaverikkö nimeltään Anu, joka oli kotoisin Lahdesta, ja oli tullut opiskelemaan tänne kauas pohjoiseen biologiaa. Kaapin päällä oli ratsastuskypärä. Näillä tiedoilla oli pakko kysyä, josko hän tuntee tuon nuoren miehen, josta alussa kerroin. Toki vain, Anu oli hänen tyttöystävänsä. En sanonut hänelle mitään kevätromanssista, mutta omassa mielessäni naureskelin, enkä osannut olla yhtään mustasukkainen, koska minun mielestäni hän sopi tuon miehen kanssa yhteen paljon paremmin kuin minä. 

Loogisesti voi tietysti ajatella, että tottahan tuo nainen tuli nimenomaan tänne pohjoiseen opiskelemaan poikaystävänsä perässä, mutta että hän valikoitui kaikista tarjolla olevista asunnoista juuri minun kämppäkaverikseni, on jo aikamoinen yhteensattuma.

[Kuuhilda]

Juu. "yhteensattuma" 
Minä en sattumaan uskokaan.
Ja synkronismi on ihan osa jokapäiväistä elämää, paljon pikkuisia sattumuksia, jotka on ihan luonnollisen tuntuisia jo. En nyt juuri muista oikein hyvää esimerkkiä, mutta niitä on mukana jatkuvasti.
Noh, tyttäreni kanssa, jonka Neptunus on yhtymässä aurinkooni, mm. meillä on tuota paljonkin, ja ihan rasittavuuteen asti. Tiedän esim. unessa, koska hän on heräämässä ja toisinpäin. Ja toisinaan hän tietää mitä ajattelen. esim. jos ajattelen jotain hänen isästään, tyttö alkaa saman tien pölistä hänestä

[Iko]

Kaikella on tarkoituksensa ... sattumia ei ole kun hernekeitossa.

Minullakin on tällaisia "yhteensattuma" tapauksia erään henkilön kanssa, me ollaan jotenkin kummitelleet toisille jo monen vuoden ajan, kunnes tuli pitkä tauko,  tänään hän elää omaa elämää,  osti esmes. hiljattain talon ... mutta ei varmaan käynyt mielessäkään kuka asuu  naapurissa  

[Hamal]

Hahah, mun lempiaihe :DDDDD Mulla on ollut elämässä sellainen henkinen siirtymäkausi jonka aikana kaikkeus on pommittanut mua noilla synkroilla ja merkeillä ihan urakalla.

Kun luin tätä niin mietin mistä aloittaisin ja Spotifyssä alko just silloin soida mainoksena perättäin kaksi biisiä jotka ovat kyllä mulla toimineet aina "merkkeinä"  Universumilla on myös huumorintajua 

myelenelle voisin heittää että merkit ja synkrot ovat universumin/jumaluuden yksi tapa herätellä meitä ja jokainen varmasti sisällään tietää kunkin merkin tarkoituksen. Monesti merkit ovat meille rohkaisuna jotta muistaisimme että meitä autetaan "tuolta jostain" ja joskus ne ovat ihan merkkeinä siitä että ihminen on menossa oikeaan suuntaan eli kannustamassa ettemme antaisi periksi. Usein merkit tulevatkin juuri silloin kun olemme luovuttaneet jonkin asian suhteen  Mutta merkkejä on niin paljon erilaisia eri tilanteisiin. Ehkä kuitenkin niiden tärkeimpänä ominaisuutena on juuri tuo niiden toimiminen henkisinä tienviittoina.

Mulla on tullut aika paljon merkkejä ja synkroja kun olen erästä henkisempää, sielunsuunnitelmaani liittyvää asiaa toteuttanut. Tähän liittyen on sitten sateenkaaria ja tiettyjä lukusarjoja tullut mitä uskomattomimmissa paikoissa vastaan.

Samoin tuo ajatusten peilautuminen tosielämässä on ollut aika hurjaa toisinaan. Eli se että ajattelee ohimennen jotain täysin päätöntä asiaa ja seuraavana päivänä se paukahtaa jossain sitten oikeasti eteen.

Unilla ja muilla random "näyillä" on myös ollut tapana toteutua tämän henkisemmän elämänvaiheen aikana. Unet ja muut visiot ovat toki aina hyviä intuitiivisia oppaita.

sattumia ei ole kun hernekeitossa.

 

[meimi]

Juu, kyllä näitä 'sattuu'!  Viime ajoilta tulee mieleen sellainen tapaus kun otin ja myöhästyin töistä.  Mulle tietenki soitettiin ja lähdin kiireellä autoon, matkaa mulla on töihin reilu kymmenen kilometriä.  Kaikki maailmankaikkeuden kirosanat lausuin, kun ihan omaa tyhmyyttäni olin lukenut kelloa väärin. Käynnistin auton, ja auton radiossa lauloi Samuli Edelman: '...ei mitään hätää..' 

Kyllä siinä kummasti rauhoittui, kun tajusin, että ei täs todellakaan oo mitään hätää.  Soiko kappale sattumalta?

 

[Eklektikko]

Synkronismi on myös se mekanismi jonka kautta kanssaluominen tapahtuu:
Kun kanssaluon jotain elämääni, se toteutuu nimenomaan synkronismin kautta.

Synkronismi ei siis ole voima johon emme voi vaikuttaa, vaan aivan päinvastoin. Me myös kanssaluomme asioita itsellemme tiedostamatta, jolloin ne myös toteutuvat synkronismin kautta, mutta tuntuu kuin jokin ulkoinen voima olisi ollut mukana pelissä, koska emme olleet tietoisia omasta kanssaluomisestamme. Korkeampi minämme siinä vain järjesteli meille sielumme suunnitelmaan kuuluvia kokemuksia.

Emme ole passiivisia kokijoita, vaan aktiivisia toimijoita, luojajumalia kaikki, ihmisen valepuvussa.

[Lilli]

Minullakin on tällaisia "yhteensattuma" tapauksia erään henkilön kanssa, me ollaan jotenkin kummitelleet toisille jo monen vuoden ajan, kunnes tuli pitkä tauko,  tänään hän elää omaa elämää,  osti esmes. hiljattain talon ... mutta ei varmaan käynyt mielessäkään kuka asuu  naapurissa  

Minullekin eräs ex-poikaystävä kummittelee vähän samaan tyyliin. Ei hän nyt ole ihan naapuriin muuttanut, mutta on asunut kyllä veljeni naapurissa. Välillä vähän ihmettelen, että mikä tässä meidän hommassa on vielä kesken, olen ajatellut jo viime vuosituhannella, että mahdolliset skismat on selvitetty.

Laitanpa tähän vielä tällaisen uniesimerkin. Ei tämä ole oikein enneuni, mutta metka kuitenkin.

Näin joskus 10 vuotta sitten unta, jossa olin lapsuudenkodissani, ilmeisesti oppaani kanssa, koska puhuin jollekin. Hän näytti minulle pikku skenaarion erään hyvin etäisen (miespuoleisen) tuttuni elämästä, jossa hän riiteli kiivaasti jonkun naisen kanssa. Jostain syystä tämän riidan perusteella miehen mielenterveyttä alettiin epäillä. Totesin oppaalleni, että tuohan on ihan normaali, hän on vain vähän kiihtynyt.

Uni ei ollut kovin kummoinen ja olisin varmaankin unohtanut sen, ellei seuraavana päivänä tämä etäinen tuttavamies olisi kävellyt kadulla ohitse. Tässä vaiheessa ei tapahtunut sen enempää, kuin muistin uneni. Illalla lähdin käymään vakiopubissani, ja kuinka ollakaan, tämä samainen mies käveli siinä omassa seurueessaan sisään. Istuin omalla paikallani tiskin äärellä, enkä lähtenyt miestä jututtamaan, mutta niinhän siinä kävi, että hän tuli omien tilaustensa kanssa siihen minun viereeni. Siinä vaiheessa avasin suuni, kysyin, muistaako hän minua ja kerroin nähneeni hänestä unta edellisenä yönä. Kerrottuani uneni hän kiitti ja lähti taas viettämään iltaa omaan seurueeseensa. En ole nähnyt häntä sen koommin.

[Lilli]

Minä alan kohta rönsyilemään ylettömästi, mutta näitä esimerkkejä tulee mieleen yksi kerrallaan. Tässä taas yksi:

Olin vasta muuttanut pois kotoa aloittaakseni opiskelut toisella paikkakunnalla. Paikkakunnan maantiede ei ollut minulle vielä tuttua ja pyöräilyreitti kotoa yliopistolle oli katsottu vain kartasta.

No, yliopistolle oli lähdettävä heti muuttoa seuraavana päivänä ja pyöräilin sinne kartta kourassa. Eräässä tienristeyksissä pysähdyin tutkimaan karttaa, kun en ollut varma, mihin suuntaan kääntyä. Siihen karautti eräs nuori nainen, joka kysäisi josko olen eksyksissä ja olenko mahdollisesti menossa yliopistolle. Sinnehän minä olin menossa ja kun tämä nainen kerran ilmoitti tuntevansa reitin, niin pyöräilimme sitten sinne yhdessä. Päästyämme kampusalueelle hän sanoi tapaavansa ystäviään ja minä seurasin häntä kuuliaisesti. Hän esitteli kaverinsa minullekin ja selvisi, että yksi hänen ystävistään oli minun tuleva kurssikaverini. Tämä nainen sitten istahti avausluennolla viereeni, koska ei tuntenut ketään muita tulevista opiskelutovereistaan. Tästä alkoikin sitten ystävyys, joka on kestänyt tähän päivään saakka.  Meitä yhdistää paitsi koulutus myös kiinnostus näihin "huuhaa"-asioihin. Hän oli viimeksimainituista kiinnostunut jo silloin nuorena, minulla kiinnostus heräsi myöhemmin.

[Hamal]

Synkronismi on myös se mekanismi jonka kautta kanssaluominen tapahtuu:
Kun kanssaluon jotain elämääni, se toteutuu nimenomaan synkronismin kautta.

Synkronismi ei siis ole voima johon emme voi vaikuttaa, vaan aivan päinvastoin. Me myös kanssaluomme asioita itsellemme tiedostamatta, jolloin ne myös toteutuvat synkronismin kautta, mutta tuntuu kuin jokin ulkoinen voima olisi ollut mukana pelissä, koska emme olleet tietoisia omasta kanssaluomisestamme. Korkeampi minämme siinä vain järjesteli meille sielumme suunnitelmaan kuuluvia kokemuksia.

Emme ole passiivisia kokijoita, vaan aktiivisia toimijoita, luojajumalia kaikki, ihmisen valepuvussa.

Juuri näin! 

[Godiva]

Nää ovat munkin lempiaiheita. Mulle käy usein näissä myös "päinvastoin" eli olen esim innostunut jostain asiasta vaikka asunnosta, niin siinä käynkin jotenkin epäillyttävästi näissä yhteensattumissa. Siitä sitten tiedän, että se asunto ei ole mun tuleva koti. En tietenkään just nyt saa mieleen mitään esimerkkiä, mutta näin on käynyt usein.

Usein näitä tulee ihan vähäpätöisissäkin asioissa, esim loopu kesällä meillä tuli töihin nuori opiskelija tai siis harjoittelija, eikä oikein kukaan olisi halunnut ohjata häntä. Minä sitten suostuin ja huomasimme meillä on "hauskoja pieniä yhteensattumia". Hän on menossa harjoitteluun Englantiin pienelle paikkakunnalle keväällä ja samalla paikkakunnalla minä olen asunut aikoinaan. Hän on myös harrastanut erästä Suomessa melko harvinaista harrastusta koko lapsuutensa ja nuoruutensa ja mun poika aloitti silloin syksyllä saman harrastuksen samassa paikassa, samojen oepttajien johdolla. Nää nyt on vain tällaisia pieniä juttuja, mutta en taas muista muitakaan.....

[Kesäyön Usva]

Kyllä näitä sattuu, ja ehkä ne ovat merkki oikeasta "tiestä"?

Minun ei tarvitse kuin ajatella jotain harrastuksiin liittyvää tavaraa/hyödykettä, ja se putkahtaa halvalla nenäni eteen jossain  Jopa nykyinen hevonen tuli tuollaisen johdatuksen kautta enkelin kukkaistuoksu mukanaan...

Lottoamisessa se ei ole täysin onnistunut, tai ainakin summat ovat olleet vielä turhan vaatimattomia Olenkin sitten ajatellut, että se ei ollut ainakaan vielä minun tieni.

Miehenikin löysin paikasta, johon en ikimaailmassa olisi normaalisti mennyt, mutta juuri silloin oli sisäinen pakko lähteä käymään. Ja kun hänet näin, oli tunne, että tuossahan tuo nyt on 

[tuollapuolen]

Hei teen tämän lyhyesti ja ytimekkäästi, koska olen huono kaunopuheisuudessa. Kärsin luultavasti jostain mielisairaudesta, koska kuulen ikäänkuin "nuijien kopautuksia sekä vasemmalla, että oikealla puolella. Ikään kuin taivaassa. Tätä paskaa jatkuu pitkin päivää ja reaktiot toisissa ihmisissä ovat vähintäänkin jäätäviä. Olen huono sosiaalisuudessa ja ujouteni sekä itsekriittisyyteni on tehnyt minusta kylmän, armottoman ja julman. En tiedä missä vika, miten se korjataan tai paljon siihen kuluu meille kaikille tärkeää aikaa, mutta minulla on ollut erittäin vahva tunne, että huonompaan ollaan menty. ja mennään. Nään kauheita unia, minulla on apokalyptisia toivekuvia ja näkyjä ja tunne, että ikäänkuin maailma odottaa taivasta tippumaan niskaansa. Voin olla toki väärässäkin, kaikki ovat peloissaan ja vain rohkeat käyvät toimiin aatteidensa puolesta. Kaikki kiitos ja kunnia heille. Pelkurit sorsastetaan, kuulun ehkä heihin.  Kontrollointi ja manipulointi, antennit.... kuulen naksautuksia pääni sisällä, haistan lääkkeen ja kusetuksen. Vanhaa peliä - raha puhuu pyörässä. Loppusanoiksi. Juokaa vitusti ja nussikaa, huomenna voidaan olla jo historiaa =). ps. Kaikki itkijät voivat tulla avautumaan kaikki kritiikki otetaan mielenkiinnolla vastaan. Kielenkäytöllä ei väliä en heilu pienestä ja jos oikein vituttaa pure vaikka kieltäsi. ps. Terveiset äidille<3

[Indium]

Tuollapuolen, jos sinulla on epäily jostain sairaudesta, mene ihmeessä lääkäriin. Se ei muuta asiaa yhtään vähäpätöisemmäksi saatikka nolommaksi, jos sairastava osa sinua sattumoisin on mielesi. 

[Indium]

Mitä tulee yhteensattumiin, niin onhan noita ollut aika paljonkin. Tuo tahaton naapuruus tärkeiden ihmisten kanssa on minullakin ollut toistuvasti esillä monin eri tavoin. Yhdestä ei kyllä ole hajuakaan että miksi helkkarissa hänen naapuriinsa päädyin.

Joskus ajattelin että menenpäs tästä pitämään hauskaa paikkaan jossa henkilö x (ei em. naapuri) ei AINAKAAN ole, ja kuinka ollakkaan, matkalla sinne hän pöllähti nenäni eteen jostain putiikista. Joo, se oli sitä aikaa kun asioita todella oli selvittämättä hänen kanssaan. Eipä tapahdu pöllähdyksiä enää.  

Kesällä mietin että tarvitsisin uuden auton, ja jostain syystä tuttu sai hurjan autokuumeen, ja myi edellisen, tosi kivasti toiveisiini sopivan autonsa minulle.

Joskus teininä mietin, että oispa kiva jos minulla olisi kaveri nimeltä x. No, kohta sitten tapasin hänet, edelleen ollaan kavereita vaikka elämä on vienyt ties minne, ei kovin tiiviisti yhteyksissä olla mutta aina on kamalan mukavaa kun ollaan.

Kaikki merkittävät seurustelukumppanitkin näyttävät löytyneen aika hurjankin pitkien yhteensattumien ketjujen päästä.

[tuollapuolen]

Indium, veikkaan että avoimuus ja tyhmyys ovat sairauksiani. Mutta ei sillä väliä, lääkäriin en suostu menemään, koska ihmiset siellä eivät  oikeasti välitä, puhun nyt psyykisestä puolesta. Ahdistavat vain porukkaa ja sekoittaa pään turhilla neuvoilla ja mihinkään johtavilla kysymyksillä. Mutta en ala väittelemään ja luomaan yleistä ärsytystä enempää. Ps sori tuo viesti oli aika noloa ja hirveetä kamaa kun sen uudestaan luin, mutta empä minä elämääni teille selittämään pysty. Vaikka selittäisin ette tajua siitä mitään joten paras pitää vaan päänsä kiinni. Kiitos kuitenkin neuvostasi sitä en noudata. Ja enemmän viestissä minua haittaa huono kielenkäyttö.