seuraava »

[Kuuhilda]

Minä päätin aikanaan myös, ja samasta syystä, eli siitä että kaipasin oikeaa ja aitoa välittämistä ja auttamista ja kiinnostusta, että en hae apua ammattilaisilta. Koetin, mutta se oli lähinnä tyhjää vain, ja ehkä jopa se, että kukaan ei välitä olo paheni ja yksinäisyys hädän keskellä kasvoi. Ei ollut minun juttuni. Minä olen tehnyt itse itseni kanssa paljon työtä, ihan tarkoituksella, ja päässyt eteenpäin. Sekin on vaihtoehto päästä pahasta olostaan, joskaan ei helppo, eikä sovi kaikille.

[Lilli]

tuollapuolen, jos haluat keskustella omista ongelmistasi, aloita siitä vaikkapa oma ketju jollekin sopivalle aihealueelle. Tässä ketjussa keskustellaan yhteensattumista ja mieluusti pitäisin keskustelun otsikon aiheessa.

[johannatuuli]

Joo, muutamia hupaisia yhteensattumia minullakin. Parikin kertaa olen mieskuvioita pohtiessani miettinyt että "joku sellainen kuin Kalle (nimi muutettu ) olis kiva" Ja sitten jonkin ajan kuluttua olen juuri sen nimiseen tyyppiin törmännyt ja jotain on kehkeytynytkin. Ja eräs vanha tuttu tuntui aina putkahtavan eteeni junassa, kaupungilla tms vaikka asuimme eri kaupungeissa.
Ja jonkun työpaikankin sain kun vaan mietin ett sehän vois olla kiva duuni. Lisäksi nykyinen kihlattuni on saman niminen kuin lapsuusajan nukkeni. Tällä nukella oli toinen silmä rikki ja aika hassu sattuma on se ett kihlattuni toinen silmä on aika heikko näkökyvyltään. Erikoisia sattumia   Ainiin, lisäksi meillä on sama aurinkomerkki, siskoni on oinas, hänen sisarpuolensa on oinas, me molemmat olemme esikoisia ja äitimme olivat 23v kun synnyimme.

[Suomityttö]

Tuollapuolen,
jos nuo on jotain karmallisia juttuja, karmasta aiheutuvia. Kannattaako kokeilla Eklektikon ohjetta vapautua karmasta. Jaksamista ja valoa.

[Gisella]

Tuollapuolen,
jos nuo on jotain karmallisia juttuja, karmasta aiheutuvia. Kannattaako kokeilla Eklektikon ohjetta vapautua karmasta. Jaksamista ja valoa.

Sori, että sotken ketjua off-topicilla, mutta minusta nuo eivät kuulosta karmallisilta ongelmilta. Jotain häikkää ehkä mielenterveydessä? Apokalyptiset toivekuvat, näyt, naksumiset pään sisällä, kuvittelut "lääkkeistä ja kusettamisesta" ja taivaan romahtamisesta maailman niskaan eivät varsinaisesti ole tasapainoisen mielen tunnusmerkkejä.

Ja itse aiheeseen: Mulla oli aika, kun törmäsin kaupungilla jatkuvasti ex-poikakavereihin. Kyseessä oli tyypit, joiden kanssa ei tullut pyörittyä samoissa piireissä, mutta parin viikon sisään törmäilin heihin jatkuvasti eri yhteyksissä. Meinasin kirjaimellisesti kävellä syliin    Sen jälkeen en ole heitä nähnyt. Hassua.

[r-o-s-e]

---------------------

[Verninia]

Tuntuu että törmään yhteensattumiin koko ajan, mutta joku ääni ohjailee tapahtumien kulkua ja mun liikkeitä. Mehevin synkronisiteetti on ehkä viime kesältä, kun otettiin äkkilähtö ja lähdettiin reissuun, kiireellä ja ilman kameran laturia. Kuvaan sekä työkseni että huvikseni, ja lomalla varsinkin huviksi ja intohimoksi, ja akku loppui ensimmäisenä iltana.

Mistään liikkeestä ei löytynyt vastaavaa laturia, ja tarkoituksena oli seuraavana päivänä lähteä lähisaarelle tsekkaamaan tilannetta. Seuraavan päivän reissua suunnitellessa kirkas ääni päässä sanoi: "Ei löydy." Tuhahdin. Myöhemmin illalla törmäsin "sattumalta" paikalliseen seiloriin joka tuntui tuntevan kaikki. Sama ääni sanoi: "Kysy." Tuhahdin taas, ja keskustelun edetessä sama kirkas viesti toistui, mutta painokkaammin. Huokaisin ja kysyin.

 Selorilla ei ollut tarjota minulle laturia, mutta oli tarjota hänen tuttavansa valokuvausliikkeen osoite, jonne suunnistin välittömästi. Mies oli sulkemassa liikettä, kun pölähdin sinne ja selitin asiani. Hänellä ei ollut laturia, mutta hän alkoi soittamaan vieraskielisiä puheluita, ja kun tein liikettä lähteäkseni hän viittoi minut jäämään. "Soitin jo koko saaren valokuvaamot läpi eikä kukaan kuvaa Nikonin kameralla" , mies kertoi mutta lupasi keksiä jotakin!

Päätin, että jos kamera latautuu, uskon että tässä elämässä on järkeä ja valoa, sitä valoa jota koko kevään pyysin maailmaa minulle näyttämään. Pyysin enkeleitä mukaan, ja puolen yön jälkeen istuimme valokuvaamon lattialla kun mies viritti kamerani akkua johonkin yleislaturiin, joka ei toiminut, joku kosketushäiriö. "Nyt ollaan hiljaa, lähetä hyvää energiaa!", mies sanoi ja istuimme siinä hetken. Padam! Laturi rupesi lataamaan!!

Sain reissusta muuten älyttömän hyviä kuvia. Enkä ikinä unohda tuota vierasta miestä, joka auttoi minua. "Herkkyyden tunnistaa aina", sanoi hän kun kysyin myöhemmin miksi hän halusi ojentaa kätensä.

[Lilli]

Verninia, tuohan oli varsin ihana yhteensattuma. 

Itse voisin vielä jatkaa omia tarinoita.

Aloin viimeistään 15 vuotta sitten ihmetellä, kuinka vedän puoleeni ilman selkeää syytä tietynlaisen taustan omaavia ihmisiä. Eli näillä ihmisillä oli taloudellisen menestymisen kausi, joka joillakin yhteiskunnallisista, joillakin omien mokien kautta päätyi ylivelkaantumiseen ja velkasaneeraukseen. Hieman myöhemmin aloin vetää puoleeni ihmisiä, joilla oli oikea hirviölapsuus, siis sellaisia lapsuuksia, joita lukee lähinnä kreikkalaisista tragedioista. Sitten vielä matkusteluun liittyvä ilmiö: olen matkustellut 6-vuotiaasta lähtien, kiitos reissukärpäsen pureman äitini. Ensimmäisessä vierailemassani Välimeren maassa tuli heti matkamme jälkeen vallankumous, jonka lisäksi käyttämämme lentoyhtiö meni konkurssiin. Niukin naukin pääsimme pois paikanpäältä täysin turvallisesti. Sama kaava on jatkunut oikeastaan siitä lähtien. Joskus kohdemaahan on iskenyt jokin luonnonmullistus, joskus vallankumous tai siellä on koittanut erittäin levottomat ajat. Ja silti itselle ei ole tapahtunut mitään sen kummempaa.

Nämä yhteensattumat pistivät epäilemään karmisia juttuja, mutta sitten selvisi, että aivan siitä ei ole kyse. Olen pistänyt merkille kaavan, jonka mukaan minun menneisyyteni on muiden nykyisyyttä. Nämä yllämainitut teemat eivät ole kuitenkaan nykyisen elämäni menneisyyttä, vaan ne kumpuavat entisistä elämistä. Olen itse kokenut vastaavia asioita ja selvinnyt niistä (jos en ole kuollut). Siksi olen nyt hyvä tukihenkilö niille, jotka käyvät samoja asoita lävitse.

[mii-i]

Nämä yhteensattumat pistivät epäilemään karmisia juttuja, mutta sitten selvisi, että aivan siitä ei ole kyse. Olen pistänyt merkille kaavan, jonka mukaan minun menneisyyteni on muiden nykyisyyttä. Nämä yllämainitut teemat eivät ole kuitenkaan nykyisen elämäni menneisyyttä, vaan ne kumpuavat entisistä elämistä. Olen itse kokenut vastaavia asioita ja selvinnyt niistä (jos en ole kuollut). Siksi olen nyt hyvä tukihenkilö niille, jotka käyvät samoja asoita lävitse.

Mielenkiintoista. Tästä tukihenkilyydestähän oli puhetta tuolla pariutumis-ketjussa. Aavistelen nytkin, että pari uudempaa tuttavuutta tuli sen tähden, että heillä on edessään ratkaisu ja murrosvaihe, jonka olen itse käynyt läpi.

Myös eräs ulkonäkötyyppi (kasvonpiirteet, hiukset, silmien ilme) asteittaisella epävarmuudella ja itsetunto-ongelmilla (pinnan alla), tietyllä herkkyydellä ja musikaalisuudella varustettuna on seurannut minua sen jälkeen, kun kohtalonomaisesti törmäsin n. 10-vuotiaana koulun käytävällä minua pari vuotta vanhempaan poikaan. Päähän iski 'no tonhan kans me mennään naimisiin', ja ihailin poikaa kaukaa yläasteelle asti (luulen itse asiassa pojankin olleen ihastunut, mutta ei ujona saanut sanaa suustaan, ja tiemme erosivat, kun lähdin lukioon toiseen kaupunkiin).  Olen miettinyt mahdollisia mennyt-elämä-yhteyksiä, mutta mitään selkeää en ainakaan vielä ole oivaltanut. Mutta näitä klooneja tuntuu tupsahtelevan esiin tuon tuostakin. Tuohon poikaan liittyen myös tietyt nimet variaatioineen tuntuvat vainoavan minua, mutta eri yhteyksissä.
Tai ehkä juuri nuo toistuvat piirteet kulminoituvat rosoisen täydelliseksi paketiksi jossakin tärkeässä, tulevassa parisuhteessani    : ? En tiä.

Lukusynkat ja muut kummallisuudet on kyllä varsinkin viime aikoina vyöryneet vastaan. Olen myös nähnyt enneunia, ja esimerkiksi viime viikolla kaupungilla minua seurasi rekisterikilpi 'ASK', vaikken yleensä autoihin kiinnitä huomiota hiukkaakaan.

// Ai niin, melko vasta kun täällä kun kehuttiin yhtä kirjasarjaa (josta tiedustelin sitten tarkemmin), törmäsin saman sarjan kirjojen kehumiseen toisaallakin, siis niin, että piti silloinkin kysyä nimeä, kun kiinnosti. 'Sattumalta' olinkin juuri lainannut ko. kirjat. Ne kannattaisi kai sitten todella lukea  

[Gisella]

Nämä yhteensattumat pistivät epäilemään karmisia juttuja, mutta sitten selvisi, että aivan siitä ei ole kyse. Olen pistänyt merkille kaavan, jonka mukaan minun menneisyyteni on muiden nykyisyyttä. Nämä yllämainitut teemat eivät ole kuitenkaan nykyisen elämäni menneisyyttä, vaan ne kumpuavat entisistä elämistä. Olen itse kokenut vastaavia asioita ja selvinnyt niistä (jos en ole kuollut). Siksi olen nyt hyvä tukihenkilö niille, jotka käyvät samoja asoita lävitse.

Aika jännä. Ehkä omista kokemuksista alkaa myös selvitä jossain vaiheessa tällaisia entisen elämän yhtäläisyyksiä... Juurikin tänään mietin, että mussa on ilmeisesti jokin energia, mikä vetää puoleensa jonkinlaisessa kriisissä olevia tai sen läpikäyneitä henkilöitä (miehiä). Kolme viimeistä seurustelu/tapailukumppania ovat olleet joko juuri pitkästä suhteesta eronneita tai leskeksi jääneitä, kuten tämä viimeisin tapaus. Hänessä tosin on jotain hyvin tuttua. Sellaista, että ensi kertaa tavatessani hänet olisi tehnyt mieli kapsahtaa kaulaan iloisen jälleennäkemisen kunniaksi. Hassua.

Eräs näkijä on kommentoinut mulle, että mussa on niin paljon hoitavaa ja parantavaa energiaa, että sen takia tällaiset tyypit hakeutuu mun luo. En tiedä miten asia oikeasti on, mutta jos tosiaan kyse on tällaisesta, niin onhan se hieman rasittavaa näin puolison etsimisen kannalta... Kun en mä kenenkään hoitajaksi tai terapeutiksi halua, vaan tyttöystäväksi.

[liveforever]

90-luvulla menin opiskelemaan vuoeksi toiselle paikkakunnalle.tutustuin siellä erääseen tyttöön josta myöhemmin tuli erittäin tärkeä henkilö minulle.

ajauduimme koulussa erääseen tehtävään sattumalta siinä piti kertoa itsestään.

molempien isät tarvitsivat työssään univormua,meillä oli saman rotuiset koirat,olimme nirsoja ruuan suhteen,olimme hakeneet samalle alalle pääsemättä ym. mutta "paras" kaikesta oli se kun muutaman päivän päästä kävin hänen huoneeessaan niin näin lyijykynä piiroksen koirasta.ja siinä piiroksessa oli koiran nimi ja se oli Meidän koiramme joka oli oluut kuolleena jo vuosia!!

[kosmonautti]

Näin kerran unta eräästä ala-asteen aikaisesta koulukaverista. Hän asui eri paikkakunnalla, emmekä ole mitenkään ystäviä, tuttavia kouluajoilta siis...Unessa hän lähti eri suuntaan kadun risteyksessä miehestään. Seuraavana päivänä kotipaikkakuntani kaupassa törmäsin tähän koulukaveriin, joka kertoi että oli muuttanut tänne takaisin ja odotti kaksosia, oli myös eronnut ensimmäisestä miehestään. 

- - -

Olin ajatellut äskettäin muutaman viikon aikana erästä vanhempaa naispuolista henkilöä vähän väliä, ja ajatellut soittaa tai pyytää käymään uudessa kodissani. Meillä on sama harrastus, ja sen tiimoilta pidimme aikanaan yhteyttä enemmänkin noin kymmenen vuotta sitten. Nyt yhteydenpito jäänyt varmaan viisi vuotta sitten...ja kaksi vuotta sitten näin ko. henkilön viimeksi ohimennen. No, nyt sitten ajattelin häntä useana päivänä, kunnes sain nyt kuulla että tämä henkilö on kuollut aivan äskettäin. 

- - -

Työpaikalla taas olin ajatellut sanoa eräälle miehelle jotain todella ihanaa, mikäli hänellä on tietty nettisivu auki, jolloin pääsen toteuttamaan suunnitelmani. Ja kas, heti seuraavana aamuna näin käy ja juuri suunnitelman mukaan...!  :

[Päivi]

Seurustelin  90-luvulla erään jarnon kanssa kun se oli armeijassa lähikunnassa. Armeija loppu ja erottiin sitten. Tapasin sitten esikoiseni isän ja tehtiin sitten lapsi sen kanssa.
Kulu vuosia ja satuin näkeen tän tyypin sitten baarissa ja juteltin. tää Jarno oli mennyt naimisiin samannimisen naisen kanssa ku minä, ja heillä oli samanniminen tytär ku mulla. tais olla vuoden vanhempi kun tää mun lapseni. Eikä siis missään tekemisissä oltu noina välivuosina

[Lilli]

Joitakin vuosia sitten olin melko ryytynyt työpaikkaani, jossa olin ollut 10 vuotta. Kaipasin selkeästi jotakin uutta suuntaa ja meidän alallamme on tapana käydä hankkimassa lisäoppia/kokemusta ulkomailta. Itsekin olin haaveillut jo pidemmän aikaa tällaisesta, mutta silloinen mieheni ei ollut erityisen halukas muuttamaan minnekään. Koska en halunnut lähteä ilman kumppania minnekään, niin hautasin sitten tämän haaveen.

Yhtenä kauniina päivänä hän sitten kysäisi, olenko hakenut työpaikkoja ulkomailta. En tietenkään ollut, mutta nyt hän ilmoitti, että voisi lähteä mukaan vuodeksi, pariksi. Seuraavana päivänä oli työpaikan sähköpostissa jokseenkin täydellinen työpaikkailmoitus Ranskasta, johon vastasin heti. Sain paikan ja muutimme kahden kuukauden päästä. Sähäkkää toimintaa!

Miehen muutto ei sitten niin yksinkertainen juttu ollutkaan, hänelle ilmaantui muita velvollisuuksia, joita ei voinut välttää. Parisuhde meni pilalle kyseisenä aikana.

[mii-i]

Myös eräs ulkonäkötyyppi (kasvonpiirteet, hiukset, silmien ilme) asteittaisella epävarmuudella ja itsetunto-ongelmilla (pinnan alla), tietyllä herkkyydellä ja musikaalisuudella varustettuna on seurannut minua sen jälkeen, kun kohtalonomaisesti törmäsin n. 10-vuotiaana koulun käytävällä minua pari vuotta vanhempaan poikaan. Päähän iski 'no tonhan kans me mennään naimisiin', ja ihailin poikaa kaukaa yläasteelle asti (luulen itse asiassa pojankin olleen ihastunut, mutta ei ujona saanut sanaa suustaan, ja tiemme erosivat, kun lähdin lukioon toiseen kaupunkiin).  Olen miettinyt mahdollisia mennyt-elämä-yhteyksiä, mutta mitään selkeää en ainakaan vielä ole oivaltanut. Mutta näitä klooneja tuntuu tupsahtelevan esiin tuon tuostakin. Tuohon poikaan liittyen myös tietyt nimet variaatioineen tuntuvat vainoavan minua, mutta eri yhteyksissä.
Tai ehkä juuri nuo toistuvat piirteet kulminoituvat rosoisen täydelliseksi paketiksi jossakin tärkeässä, tulevassa parisuhteessani    : ? En tiä.

Taas tänään käveli yks uus lempeä-silmäinen-tummakypäräinen-herkkä-aurainen-söpistys vastaan