seuraava »

[Vagabond]

Joo no lähinnä olen miettinyt sitä että mikä ihmeen tarkoitus noilla yhteensattumilla on. Varmaan toki osa on myös tuota
että oma mieli tavallaan "hakemalla hakee", eli kiinnittää just tiettyihin asioihin huomiota. Mutta erityisesti se tuntuu täysin
käsittämättömältä että tuo kuvaus tuolta 2006 vuodelta sopii niin hyvin, vai onko sekin nyt vaan jäänyt tonne koteloon ja
sit yhtäkkiä kun sellanen tilanne oikeesti tuli niin se vaan tuntu yliluonnolliselta. Siinä oli kuitenki paljo semmosta mikä
ei ole mitenkään kovin yleismaailmallista. Tiettyjä yksityiskohtia oli jotka tuntuu aika epätodennäkösiltä ollakseen ihan
sattumaa, ja toisaalta myös miettii että minkähän takia hän sitten työtilanteestani kirjoitti siihen yhteyteen...

Se olis eri että jos mä esim. sulle/teille nyt sanoisin että "ylität katua ja vasemmalta tulee punainen auto, niin seuraava
vastaantulija on elämäsi rakkaus" Noin tilastotieteellisesti niin jos kotoota mihinkään lähtee niin varmasti tuommonen
tilanne saattaa tulla hyvinki pian. Voihan tietysti tuostakin olla kysymys, se vaan kesti yli 6 vuotta että moinen tilanne
tuli jossa kaikki osu kohdilleen, ja sitte mukamas tuli joku ahaa elämys. 

Siihen kun tietäis vastauksen että mikä yhteensattuma on "tarkoituksellinen" ja mikä ei. Lähinnä mä olen kiinnittänyt
niihin huomiota jotka tuntuu epätodennäkösiltä, en siis niihin että kuinka moni ajaa samanlaisella autolla kun minä,
taatusti tuhat muutakin tässä kaupungissa.

Ja esim. sellaisiin uniin en niin kiinnitä huomiota jotka aika selvästi ovat edellisen päivän pohdintoja.

Nojaa...

Mä oon kyllä itse kallistumassa siihen että en enää kiinnitä noihin yhteensattumiin mitään huomiota. Energiaa vaan menee
hirveesti kun miettii, eikä siltikään tajua. Menee vaan polla sekasin.

[Indium]

No hei, se on tervettä että ei ajattele tietävänsä varmasti kaikkea kun on näkevinään kasan merkkejä.
Ja jos se miettiminen ahdistaa, niin miksi sitä sitten liikoja tekisikään. Jälkikäteen nämä jutut kumminkin vasta parhaiten ymmärtää.

[Vagabond]

No näinpä. Se on sitäkin kun hermostun itseeni kun fundeeraan tämmösiä kun olis parempaaki tekemistä, hehh.

Voisinhan pitää esim. sitäkin "merkkinä" että nyt asutaan samalla kadulla, ja sitä että meinasin ostaa asunnon
samasta talosta jossa hän on asunut. Toki laittaa miettimään, mutta nuo nyt ei sinänsä ole yhteensattumaa jos
ajattelee että tälläkin kadulla asuu varmasti satoja ihmisiä. Toisaalta, on tässä kaupungissa yli tuhat muutakin
katua Paljon paljon on muitaki tommosia "semi-yhteensattumia", mutta ne nyt ei ilmeisesti meinaa mitään.

Että ota tost nyt sit selvää.

[mii-i]

Toisaalta merkkien lukeminen on vähän kuin kielen opettelua, jossa toiset on lahjakkaampia kuin toiset, ja opettelu vie aikansa.

Merkitysyhteys voi olla myös ihan päinvastainen, kun aluksi luulee. Varsinkin noissa sydämen kipeimmissä haaveissa on vaikee erottaa mielen ja sielun (/yliminän tarkoittama tai tarkoittamaton) totuus.

Sattui btw aika kiva pieni juttu tässä taasen:

Sain tuossa (samasta syystä saapuvaa, mutta sinänsä toisiinsa ja kuviinsa liittymätöntä) kaksi tilhi-aiheista postikorttia. Myöhemmin satuin löytämään kauniin, akustisen Waxwing-nimisen laulun, jonka sanoma oli kuin minua varten ^_^
Tilheen liittyvää symboliikkaa en tarkemmin tiedä, mutta sinänsä linnulle ominainen käytös on osin hyvin selkeää vinkkiä siihen suuntaan, mistä mun kannattaisi kaivella omia hulluja kohtia valoon.

[Vagabond]

Aika päinvastaselta tuntuu, mut eikös sitte olis selvintä jättää tuommoset yhteensattumat pois niin ei tulis
epäselvyyksiä? Eritoten tässä tapauksessa en olisi varmaan edes tullut ajatelleeksi koko ihmistä tältä
kantilta jos noita yhteensattumuksia ei olis ilmennyt. Vaikkei tässä nyt mistään järin loogisista asioista
puhutakkaan niin mun logiikkaan ei kyllä mahdu että sua yritetään saada unohtamaan joku asia tai
ihminen noilla yhteensattumilla? Aika erikoinen teoria. Heh.

Hieman OT, mut tuli nyt mieleen:
Eikä siinä ny periaatteessa mitään jossei oliskaan mitään sen ihmeempää, mutta ns. ottaa päähän kun
olis edes kiva tutustua paremmin niin ei jäis vaivaamaan. Jotenkin tuntuu ettei olis universumilta liikaa
vaadittu. Kun tää ihminen on siis ihan yleisellä tasolla niin hulvatonta seuraa, että uusi ystävyyskin
virkistäisi kummasti. Tuntuu vaan että tänäpäivänä jos otat yhteyttä tai ehdotat jotain ihan ystävystymis
mielessä, erityisesti jos on vähänkään vieraampi kysymyksessä, niin heti se tulkitaan joksikin ihan muuksi.

Tossa viime vuonna koetin ystävystyä erään ihmisen kanssa, niin siihen asti meni hyvin kunnes ehdotin
että jos oltais tehty jotain yhdessä, ihan kavereina. Reaktiosta olisi voinut luulla että kysyin jotain tyyliin
"mennäänkö naimisiin". Tai sitte mulla on jokin pettämätön vainu kysyä aina vääriltä ihmisiltä. Who knows.

Ja takasi asiaan: Sitä en sano ettenkö toivoisi että löytyis se sielunkumppani, mutta sitä en jotenki anna
periksi että olisin ihan koko jutun mielessäni tai alitajuisesti keksinyt. Toisaalta sillä nyt ei ole mitään
merkitystäkään jos toinen ei halua tutustua. Ihmetyttää vaan että mikäli meitä ihan oikeasti koitetaan
johdatella oikeaan suuntaan näillä yhteensattumilla, niin miksi mua sitte viedään näissä harhaan?

Toisissa asiayhteyksissä joissa näitä yhteensattumia on mulle tullut, on aina ollut merkitys se että oikealla
suunnalla ollaan.

Sen takia, niinkun tuossa jo mainitsinkin, on ilmeisesti selvempi että en kiinnitä niihin isompaa huomiota,
jospa ne sitten onki ihan päinvastasia suuntaviittoja mitä luulen niiden olevan. Hakoteillä nyt tunnun olevan
jokatapauksessa, viitoista huolimatta tai niiden takia. Todellakin, tämä ei taaskaan johtanut mihinkään

[Indium]

No, "päinvastainen merkitys" ei välttämättä tarkoita että joku täytyy nimenomaan unohtaa vaikka tyyppi pöllähtelee eteen ja mieleen joka käänteessä, vaan ehkä että teidän merkitys toisillenne on jotain muuta kuin ensin kuvittelisi. Ehkä tökkäätte toisianne joihinkin uusiin suuntiin, joihin sitten jatkatte erillänne, tai jotain sellaista. Ehkä teistä tulee parhaat kaverit ja autatte joskus myöhemmin toisianne jollain tosi strategisella hetkellä. Ehkä teistä tulee pari. Sielunkumppani on kumminkin aika väljämerkityksinen asia. 

Ei sitä saa selville kuin avoimuudella, oikeasti. Ja sillä ettei itse lähde karkuun tilanteita kun hän tulee vastaan, tms.

[mii-i]

Mulle ton tapaset 'epäselvät puoleensavetävyydet' on olleet sellaisia, että tartuinpa tilaisuuteen tai en, ennen pitkää tapaus on muodossa tai toisessa kuitenkin torpannut tielle. Jossakin muodossa ko. tilanteen/ tyypin opetus on kuitenkin siis tullut käsiteltäväksi. Itse olen vain saanut valita ajankohdan: sen, tartunko tarjottuun oppikurssiin annetulla hetkellä.

Nimenomaan nää vaikeemmat 'yhteensattumien kielen' kommervinkit on sisältäneet asioita, jotka tulee ennemmin tai myöhemmin käsiteltäväksi- tarvittaessa useaan kertaan eri muodossa. Arkielämään liittyy myös paljon pienempiä yhteensattumuksia ja symboliikkaa, jonka oivallan heti- asioita, joita on helpompi vetää puoleensa ja toteuttaa, mutta joihin ei liity sinänsä mitään suurempaa oppiläksyä. Ovat vain sellaisia kivoja päänsilityksiä ja rakkaudenosoituksia 'korkeammalta' tälle sellaiselle, joka osaa jo käsitellä ko. asioita oikealla selkeydellä, keveydellä, luottamuksella ja rakkaudella.

Kuten Indium kerkes väliin kirjottaa, merkitys avautuu vain tarttumalla asiaan avoimesti. - Siis hyväksymällä mielen toiveet ja odotukset, mutta myös sen mahdollisuuden, että kaikkeudella on tapauksella jotakin muuta annettavaa kuin se, mitä niin kovin toivoisi (vaikkei sekään mahdollisuus poissuljettu ole).

[Vagabond]

Joo, no siis sen tiedän että tuo sana "sielunkumppani" on vain määritelmä, ja monihan kokee sen ihan siten että on joku jonka
kanssa on samansuuntaisia näkemyksiä asioista. Ja sitten esim. siskoni saattaisi olla kaksoisliekkini, ollaan niin ääripäistä
kun melki olla ja pääsee. Ja sitten eräs kaverini saattais olla jonkinsortin sielunkumppani myös, yleensä useimmiten riittää
ymmärtämystä puolin ja toisin.

Nyt vielä painotan tota että sitä ihmettelen että onko sillä jokin tarkoitus että mut halutaan saada uskomaan että esim. tämä
ihminen olis nyt vaikka sielunkumppani, tai että meillä olis joku tehtävä toistemme elämässä tms. Vaikkei niin välttämättä olisi?
Tai onko sitten tosiaan ihan kokonaan oman pään tuotoksia.

Itse en mielestäni nyt tähän asiaan ole suhtautunut kovinkaan suurilla tunteilla, melki niin päin että yritin ottaa asiasta selvää
ihan mielenkiinnosta. Kun ihan alkuperänen ajatus mulla oli tästä ihmisestä että "voi että on mukava ja älykäs" ja toinen oli
se että mulla oli todella rento olo, vähän niinkun olis pidempäänkin tunnettu, mutta silti oli sellanen että hän ei oikein vaikuttanut
mun tyyppiseltä "sellaisessa mielessä", ystävänä miksei. Sen oon tosin oppinut että yleensä mielikuvat ei vastaa ollenkaan
todellisuutta, joten ajattelin myös että eihän sitä tiedä jossei tutustu tarkemmin.

Jännä kun sanoit Indium tuon että "ettei lähde karkuun". Minä en lähde karkuun, mutta vastapuolesta en sitten tiedä
Mä oon niin utelias tutustuun ihmisiin, että vaikkei nyt etenis edes ystävyydeksi niin monesti kumminkin jotain oivaltaa.

Ja mii-i, nimenomaan tuota ajankin takaa että olen pohtinut että mitä tällä jutulla nyt sitten olis annettavaa. Mielestäni oon tätä
nyt kohtuu objektiivisesti omassa päässäni pyöritellyt, vaikka niinkun sanottu, voi olla että nyt olen vaan "sovitellut" noita palasia
juuri häneen. Samaan aikaan en sitten ymmärrä että miksi, kun olin jo käytännössä "unohtanut" tämän ihmisen, vai jäikö se sitten
tuonne johonkin alitajuntaan tms. Sekavaa.

Voihan tietysti olla että mä olen hänen elämää (jo) jollain tavalla muuttanut. Niin monia ihmisiä olen tavannut ihan ohimennen ja
aika usein ei sitten olla tavattu enään sen koommin. Toisiin sitte törmäilee sillon sun tällön.

[Lilli]

Minulla on useampikin esimerkki siitä, miten joku ihminen on narahtanut valheista tai salaisuuksista yhteensattumaketjujen kautta. Laitan yhden tähän:

Tarinan henkilöt minun lisäkseni (nimet muutettu  ):

Arttu, avomieheni
Ville, avomiehen ystävä
Kalle, Villen ystävä
Heikki, satunnainen pubituttavuus

Asuessani yhdessä Artun kanssa meillä oli usein tapana käydä viikonloppuna kylässä miehen ystävän, Villen luona. Villen luona kokoontui sekalaista seurakuntaa, mutta Kalle oli siellä meidän lisäksemme useimmin nähty vieras. Ville asusteli keskikaupungilta, joten siitä oli hyvä lähteä illan päätteeksi jonnekin yöelämään, jos siltä tuntui. Oli aika tavallista, että illanvieton päätteeksi minä erosin miesseurueesta ja kävin korkeintaan parilla pubissa ja lähdin sitten kotiin poikien jatkaessa omaa iltaansa.

No, oli taas tällainen tyypillinen ilta, minä, Arttu ja Kalle Villen luona. Minä toivottelin jossain vaiheessa miehille hyvää illanjatkoa ja kävin suosikkipubissani, jossa baaritiskillä jäin hetkeksi suustani kiinni itsensä Heikiksi esitelleen miehen kanssa. Hän oli liikenteessä miespuolisen ystävänsä kanssa ja kaverukset häipyivät aika pian jonnekin muualle iltaansa viettämään. Minä olin kotona nukkumassa jo ennen puoltayötä. Arttu tuli kotiin sitten kuin tuli ja köllähti viereeni nukkumaan. Seuraavan päivän vietimme aika tiiviisti yhdessä, taisimme käydä jollakin luontoretkelläkin, kaunis kesäpäivä kun oli.

Alkuillasta Ville soittelee taas Artulle, joka kertoo olevansa terassille Kallen kanssa ja houkuttelee meitäkin liittymään seuraan. Koska paikka oli aivan kävelymatkan päässä, lähdimme piipahtamaan. Terassilla oli melko paljon ihmisiä ja Ville ja Kallekin olivat joutuneet istuaan varattuun pöytään. Pöydässä istui kukas muu kuin tämä edellisillan juttukaverini Heikki. Sanoin tietysti päivää ja kerroin muille tuntevani hänet edellisillalta. Ville ja Kalle katselivat minua vähän omituisesti ja minä ihmettelin vähän tilannetta. Sillä hetkellä he eivät kuitenkaan sanoneet mitään minulle. Vasta huomattavasti myöhemmässä illanvietossa Ville avasi suunsa.

Tämä Heikki oli tosiaan ollut Villelle ja Kallelle täysin tuntematon ihminen, mutta siinä samassa pöydässä istuessaan oli ehtinyt kerskua, miten oli edellisiltana viettänyt tosi mahtavaa iltaa naisseurassa ja jatkotkin olivat olleet tosi kiihkeät ja venyneet myöhään hänen asunnollaan. Sitten kun minä ilmestyin paikalle ja osoitin tuntevani tämän Heikin, Ville ja Kalle päätyivät siihen johtopäätökseen, että olin pettänyt Arttua. Artulle pojat olivat kertoneet heti näistä ajatuksistaan, ja asiasta kuultuani toivoin, että olisivat kertoneet minullekin heti. Mitään suurempaa vahinkoa ei tässä kuitenkaan tapahtunut, koska Arttu ei ollut uskonut minun olleen missään kiihkeillä jatkoilla, löysihän hän minut kotoa nukkumasta kyseisenä iltana.

Eli mitenkäs se sanonta kuuluukaan?  Valheella on lyhyet jäljet. 

[kosmonautti]

Toden totta, valheella on lyhyet jäljet! 

Vagabond: Huvittavaa, että olen jo vikon ajan katsellut/haaveillut tiettyjä VAGABOND-merkkisiä kenkiä itselleni. Ja kuinka ollakaan täällä MERKITSEVÄT YHTEENSATTUMAT -otsakkeen alla sitten ko. nimimerkki....

Tämä varmaan tarkoittaa että mun on ne nyt hommattava itselleni! 

[Vagabond]

Kosmonautti: Ilman muuta, mulla oli joskus kouluaikoina sellaiset ja oli muuten kestävät ja hyvät jalkaan. Sitten vasta suostuin
niistä luopumaan kun pohjat kulu puhki ja alkoi tulla vesi saumoista läpi. Tällä hetkellä mulla on Adidakset, niissä on ollu kyllä
pohjat kestävämmät, mutta sieltä sisältä ne alkaa olla aika puhki. Oon aina kävellyt paljon, siitä tuo mun nimimerkkikin.

Uusi yhteensattuma, tai mikälie: Luin tässä foorumilla jotain parisielu topicia ja sieltä sitten jotain ihme kautta päädyin edelliset
elämät topiciin jossa oli linkki tämmöselle sivulle missä on semmonen "kalkulaattori" joka syntymäajan perusteella laskee että
kuka ja missä sä oot ollut edellisessä elämässä. Nnoh, ne jotka on jaksanut näitä mun höpötyksiä lukea, niin muistan kun sillon
2006 kysyin siltä selvänäkijältä edellisestä elämästäni, niin hän on näemmä käyttänyt tota ohjelmaa...!!! Teistä en tiedä, mutta
aikalailla nakertaa nyt mun mielessä sitä hänen uskottavuutta. Tuli ehkä vähän tyhmä olo... Kun ajattelin että en ole nyt pitkään
aikaan mitään tuommosta "katsantoa" keltään pyytänyt, ja ajattelin sitten kysyä siitä asiasta samalla, tältä samaiselta henkilöltä.
Eihän se nyt periaatteessa tarkoita etteikö hän muuten olis pätevä, mutta melkonen yhteensattuma että nyt just tänään löysin
tuon linkin... Tämä henkilö lupas ens tiistaina palata asiaan. Tuntuu tosin uskomattomalta että todella moni muu asia mitä hän
silloin monta vuotta sitten sano, on kyllä pitänyt melkosen hyvin paikkansa... Mitäs te ootte mieltä?, ja sori tämä lievä OT.

LILLI: Valheella on näemmä joskus yllättävän pitkätkin jäljet = melkein 7 vuotta. Vaikka, eihän hän sitä omaksi tulkinnaksi
suoranaisesti väittänytkään, mutta ymmärrät varmaan tunteen kun jostain maksat ja sitten se onki kopsattu jostain
nettisivulta...

Ja nyt pää hajoo viimeistään että mikä ihmeen tarkotus nyt tuollakin. Omalla tavallaan tuo vaan lyö vettä myllyyn näihin mun
"uskomuksiin" ja omalla tavallaan vie kaiken pohjan. Periaatteessa uskon henkimaailmaan erittäinkin vahvasti, ja ehkä se
ns. oikea henkimaailma nyt viestittää mulle että mun ei pitäis uskoa enään kehenkään.

Esim. Viime vuoden alkupuolella koin sellasen ihan käsittämättömän ihastumisen, en vieläkään tiedä mitä se lopuksi oli, mutta
siinä menin tavallaan omalla intuitiolla, ja oli ihan sellasia fyysisiäkin juttuja joiden "ohjaamana" sitten toimin. No, se meni sitte
ihan kiville, ja sitten epätoivoissani kysyin eräältä näkijältä siitä ihmisestä, ja hän sitten oli ihan varma että minä olen täysin
oikealla suunnalla tuntemusteni kanssa, ja että mun pitää vaan odotella. Toisin meni, ja siitä oli paljon enemmän haittaa kun
hyötyä että kuvittelin vielä monta kuukautta senkin jälkeen että kyllä se tästä. Kyllä oli palikat sekasin, ja on varmaan vieläkin.

Ehkä mä sitten ihan liikaa tukeudun aina näihin henkimaailman juttuihin, ja niiden kanssa oon nyt sitte menny ihan harhaan, oli
se sitten muiden aistimia juttuja tai oma intuitio.

End of rant.

ARGH!!!

[Lilli]

Jatketaanpas tätä ketjua.

Olen ihmetellyt jo useamman vuoden ajan Pyhän Yrjön pomppimista silmille. Se voi tulla eteen monellakin eri tavalla, esim. aivan vastikään eräs ystäväni kertoi lähtevänsä perheineen eräälle Karibian saarelle lomailemaan anoppinsa luo. Kuinka ollakaan, facebookissa joku oli linkittänyt Kristina Cruisesin matkakertomuksen juuri kyseiseltä saarelta ja sen pääkaupungista (?) St. Georgista. Tuskin olisin kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, ellei tällaisia sattumia olisi tullut vastaan kymmenittäin, ellei sadottain. Entisellä miesystävällä oli hieno Pyhää Yrjöä esittävä ikoni seinällään ja olisin halunnut ostaa sen häneltä, mutta sillä oli ilmeisesti hänelle huomattavaa tunnearvoa, eikä siitä luopunut.

Syy kummitteluun taisi selvitä pari viikkoa sitten, kun otin kirjahyllystäni esiin Jose Stevensin kirjoittaman "Kesytä lohikäärmeesi" -kirjan. Tässä kirjassa lohikäärmeillä tarkoitetaan omaa pimeää puolta, varjoa, pelolle rakennettua väärää persoonaa, kuorta - millä nimellä sitä nyt haluaakin kutsua. Olen sen kyllä pariin, kolmeen kertaan lukenut, mutta nyt avatessani sen, sieltä tuli esiin - kuinka ollakaan - pieni kertomus Pyhästä Yrjöstä. En muistanut lainkaan koko asiaa, mutta vähän pisti naurattamaan kun tekstissä sanotaan:

"Jos olet kiinnostunut lyömään lohikäärmeesi, sinun täytyy muuttua legendaarisen Pyhän Yrjön kaltaiseksi ja olla oman tarinasi sankari tai sankaritar. Kaikki lohikäärmeiden tuhoajat tarvitsevat aseita taistellakseen ilmeisen musertavaa ylivoimaa vastaan. Sinun miehiset aseesi ovat taianomainen miekka ja sauva, jotka edustavat totuutta ja tietoa. Naiselliset aseesi ovat sisäisen vaiston ja rakkauden taikapilari ja viisikulmainen lantti, joka edustaa todellista kokemusta ja tietoisuutta."

No, ilmeisesti olen sitten Pyhän Yrjön kaltainen, kun kohtasin omat sisäiset peikkoni vuosituhannen vaihteessa. Pitkän taistelun jälkeen häädin ne matkoihinsa 23.4.2000, joka oli paitsi pääsiäinen, myös Pyhän Yrjön päivä. 

[Nefarian]

tää mun stoori ehkä sopii hyvin tähän ketjuun.. pakko vaan saada jollekkin kerrottua..
kun mikään ei oo sattumaa..
Mulla oli tosi omituinen kauppareissu äskettäin.. Olin jo noussu autosta ja menossa kauppaan, niin muistin, että takapenkille jäi kasa pulloja mitä piti palauttaa.. noh, käännyin ja hain ne.. mielessäni mietein, että mikäköhän tarkotus tälläkin unohtamisella oli.. noh, sen enempää miettimättä menin siihen pullonpalautusmaatille ja tietty se toinen oli pois käytöstä ja just siihen ennen mua hiihti pari tyyppiä.. (se olis ollu tyhjä ilman sitä unohdusta) ja taas ajattelin,et joku juttu tässä nyt on.. Nooh, se juttu selvis ku pääsin sinne kaupan puolelle.. mua ennen meni joku harmaahapsimies ja se otti kauppakorin ja jäi omituisesti tuijottaan mua.. Mietein vaan, että mikäköhän hiippari tuokin on ja jatkoin matkaa.. Se tyyppi jäi sitten siihen suklaaosastolle ja mä jäin siinä niistämään nenääni ja haaveilin suklaasta kunnes tajusin,et tää tyyppi sulloo suklaalevyjä takin taskuunsa ja pälyilee.. se ei ollu tajunnu et mä olin sen selän takana.. kun se sen tajus, se lähti viipottaan miljoonaa pois.. Mulla iski ihan kauhee olo, että pitääkö mun ilmottaa tosta.. pään sisällä oli kauhee taisto.. "no tottakai pitää" ja "no en mä kehtaa, jos mä näinkin väärin.." siinä aikani pyörittyäni ympyrää tuli sopivasti myyjä lähistölle ja pakko mun oli käydä sanomassa ja se tyyppi oli jo ehtiny kassajonoon ni kävin sen näyttämässä siitä.. Mut oli kuitenki tosi vahva tunne, että mun on se käräytettävä, että tää on nyt joku selkee karmajuttu mikä pitää hoitaa.. En halua tilannetta enää uudestaan.. Jäin sitte miettimään, että olinkohan oikeessa.. tein ostokset ja näin sen myyjän ja kysyin, niin kyllä vain.. olin nähnyt oikein.. Hyvä niin, en mitään syytöntä miestä syytellyt.. Kamalaa kuinka se olis jääny vaivaamaan jos en olis sanonu siitä myyjälle..
Päivän ja ehkä monen muunkin päivän pelastus..
 

[Kuuhilda]

Aika moinen juttu Nefarian  :
Hienoa, jos tuli semmonen päivän pelastaja olo 

En oikeesti tiiä mitä itte tuommosessa tilanteessa tekisin 
Jos ne olis muksuja, niin sitten menisin käräyttämään ihan niitten ittensä takia pääasiassa, mutta niin, en tiiä.
Mulla ei olisi siitä kehtaamisestkaan kiinni, vaan siitä että kumpi on oikeudenmukaisempaa, suvaita sen yhden suklaanpöllimiset...ehkä sillä ei ole koskaan rahaa ostaa niitä, vai käräyttää hänet sitten myyjälle, josta voi tulla ties mimmoset sanktiot jo ennestään kökköön tilanteeseen, ja siis kauppiaanhan pussiin muutama suklaalevy ei juur tunnu ja kas  NÄIN saadaan itsestään selvästä asiasta moraalinen dilemma oikein hienosti aikaan Sitä kun jää tuommosia miettimään niin sitten ei tosiaan saa tehtyä mitään millekään ja asiat jää.

[Nefarian]

Mielenkiintonen näkökulma kyllä Kuuhilda..
Mulla kun ei edes käyny mielessä, että tällä tyypillä ei olis varaa tai et se sais jotain suurempaa sanktiota, tai että ei olisi oikein häntä käräyttää.. Näytti siltä ettei ollu ekaa kertaa pöllimässä ja joo, tuskin se kauppiaan pussista pois oli, mutta onhan se pidemmän päälle jos jokasella kauppareissulla pöllii muutaman suklaalevyn.. Itse kun en hyväksy varastamista.. Joskus itsellä kun jääny vahingossa joku maksamatta tai muu vastaava tilanne, niin ihan paniikissa ollu.. Se vaan ei mun mielestä oo oikein.. Voihan olla ettei ollu herralla eka kerta kun jää kiinni, koska näytti ettei mitään suurempaa showta tapahtunut.. ja aikuisten nyt ainakin täytyis olla esimerkkinä.. mitä jos joku lapsi olis sen nähny.. mitä isot edellä sitä pienet perässä.. Ehkä eriasia olisi ollut, jos tää tyyppi olis näyttäny kodittomalta ja vieny jotain ruokaa ja poistunu paikalta ostamatta mitään tai vain vähän.. Moraalisia kysymyksiä joihin tuskin on oikeaa vastausta..