Sivuja: 1 [2] 3 4
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Ikuinen yksinäisyys?  (Luettu 37572 kertaa)
0 jäsentä ja 5 vierasta katselee tätä aihetta.
Nefarian
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 327



Profiili
« Vastaus #15 : 13.12.2012 17:20:59 »

itse ainakin kun koin uuden heräämisen henkisyyteen, koin yksinäisyydenkin paljon paljon helpommaksi ja se on kokenut uuden merkityksen.. Jopa välillä toivoo, että jäisi kotiin yksin, että saa rauhassa harjoittaa omia juttujaan henkimaailman kanssa..
Olen suhteellisen uusi tässä asiassa vaikka jo vuosia vuosia tiennyt omista kyvyistäni..
Helpottavaa on kuitenkin se, että ympärilläni on muutama henkinen ystävä jonka kanssa jakaa näitä asioita ja hauska huomata
kuinka paljon samanlaila ajattelevia ympärillä onkaan, täytyy vaan avata silmät ja välillä uskaltaa avata suu..
Helpottavaa on myös se kun tietää, että vierellä on aina yksi tai useampi ystävä vaikkei heitä näekkään..  smitten
siis minä en näe ja se on oma tahto.. Cheesy
mutta se on varma, että samanlailla ajattelevia ystäviä ei koskaan ole liikaa.. moi tuttuja on ihan tarpeeksi..  :Smiley
tallennettu

..just go with the flow..
Lilli
Supermoderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 3522



Profiili WWW
« Vastaus #16 : 13.12.2012 20:22:35 »

Hassua että täältä löytyy monia yksinäisiä ihmisiä vaikka foorumilla vilisee keskenään samanmielisiä sieluja joiden kanssa voisi koittaa muodostaa ystäväkontakteja.. vai asuuko kaikki niin kaukana toisistaan ettei tapaamiset järjesty?


Tällä foorumilla on sellainenkin osio kuin Astromiitti, jossa voi osallistua johonkin järjestettävään tapaamiseen tai ehdottaa itse tapaamista sopivalle paikkakunnalle. Itse olen käynyt useammassa tapaamisessa, vaikka matkaa on ollut kaikkiin yli 500 km. Jotkut ovat kirjoittaneet foorumille vain muutaman viestin, mutta tykkäävät käydä hyvinkin aktiivisesti erilaisissa tapaamisissa. Facebook-kavereiksi on päätynyt useita kymmeniä foorumilaisia. Eli kyllä tätä kautta voi hyvinkin löytää samanhenkistä seuraa.
tallennettu

Aurinko Kaksonen, huone 12, Kuu Härkä, huone 11, AC Rapu, MC Vesimies

www.horoskooppi.com
Golden Peacock
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 13


Profiili
« Vastaus #17 : 14.12.2012 06:50:19 »

Helpottavaa lukea, kun muutkin selviävät yksin jatkuvasti elämässään. Auttaa ymmärtämään, ettei sittenkään ole NIIN erilainen kuin mitä elämä ja ihmiset ympärilläni antavat ymmärtää. Vaikka hälyyttävän erakoitunut olen ollut jo pitkään, eikä ihmispelko auta yhtään asiaan.  Grin

Minulla sellainen ongelma mikä aiheuttaa yksinäisyyden tunnetta on se, kun nyt olen taas siinä pisteessä, että Pitäisi päästä karkuun joitakin ihmisiä.   Sad   sellaisia jotka vain hyväksikäyttävät tai satuttavat minua. Kaksi tekee sitä ihan tahalteenkin, mistä olen todella järkyttynyt.. Ehkä uskaltaisin jättää heidät, jos tietäisin varmasti, että löytäisin vielä ihmisiä jotka hyväksyisivät minut.


Kumpa elämässäsäni olisi edes joku joka näyttäisi, että ihan vieras ihminen voisi hyväksyä minut, ja jolle toiset ihmiset todella ovat tärkeitä. Silloin todella saisi tasapainoinen kaveruuden mitä jo pitkään olen kaivannut  smitten
« Viimeksi muokattu: 14.12.2012 06:52:00 kirjoittanut Golden Peacock » tallennettu
Thuileann
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 221



Profiili
« Vastaus #18 : 14.12.2012 10:02:56 »

Hyväksikäyttäjät ja satuttajat yli laidan vain. Paremmin pärjäät ilman, olipa heille korvaajia eli ei.
tallennettu
sideman
Astroholisti
*****
Viestejä: 8253


Profiili
« Vastaus #19 : 14.12.2012 10:56:38 »

MaharSi* Patañjalin (n. 200 eaa??) yoga-suutrain mukaan yksinäisyyden rakastaminen, tai ainakin oman ja toisten kehojen kokeminen vastenmielisinä on "puhtauden" (shauca; lausu: shautsha) indikaattori:

shaucaat svaan.ga-jugupsaa parair asaMsargaH (YS II 40).

(shautshaat svaang´ga-dsugupsaa parair asansargahaa)

Måns Broon käännös:

Puhtaudesta: vastenmielisyys omia jäseniä kohtaan, haluttomuus koskea muihin,

(virke jatkuu seuraavassa suutrassa, siksi päättyy pilkkuun...)

* sandhi: mahaa + RSi -> maharSi, eli vokaalinen (syllabinen: voi yksinään muodostaa tavun, kun taas konsonanttiset
äänteet eivät sitä tee) R-äänne muuttuu vokaalin jälkeen vastaavaksi
konsonanttiseksi ärräksi!
« Viimeksi muokattu: 14.12.2012 11:00:27 kirjoittanut sideman » tallennettu
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5943



Profiili
« Vastaus #20 : 14.12.2012 11:08:41 »

OK, mun yksinäisyys loppui, ja kyllä vain, tultiin hakemaan juurikin kotiovelta kuten ajattelinkin.
Mutta täältä katsoin nyt huomaa, että ei se yksinäisyys oikeasti ollutkaan NIIN kamalaa. Sen tunsin ja tiesin mitä se on, osasin suhtautua siihen ja se oli tavallaan turvallista. Minä vain eikä muita. Mutta tämä parisuhdehässäkkä tuo eteen ihan uusia vaatimuksia, epävarmuutta ja oppiläksyjä ja vanhojen oppien testaamista, menikö se nyt sitten kaaliin vai jäinkö luokalle kuitenkin? Mitäs minä nyt sitten haluankaan?
Hirmuisen pelottavaa avata itsensä sekä itselleen uudesta näkövinkkelistä että erityisesti sille toiselle!
tallennettu
Varjotar
Astroholisti
*****
Viestejä: 1262


Starchild


Profiili
« Vastaus #21 : 05.03.2013 21:14:33 »

Täällä myös yksi "väärältä palleroiselta" tullut, joka ei sovi tämän ajan ihmisten kanssa mitenkään yhteen.
Hirveää taistelua tämä oleminen ja jaksaminen välillä.
« Viimeksi muokattu: 01.12.2014 17:31:12 kirjoittanut Varjotar » tallennettu

Kuuntele tuulta.
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5943



Profiili
« Vastaus #22 : 05.03.2013 21:18:10 »

Noh, tuo juttu oli ja meni, yksin taas, mutta sen se teki, että nyt minä jumalantähden NAUTIN itsenäisyydestä ja yksinäisyydestä ja omasta elämästäni. Se, minkä ennen kuvittelin ahdistavan minua, tuokin nyt minulle onnen  smitten
On tämä elämä mielenkiintoista!
tallennettu
Avicii
Astroholisti
*****
Viestejä: 1114


Profiili
« Vastaus #23 : 06.03.2013 10:53:19 »

Voi harmi Kuuhilda. Ei muuta kun uutta kohti  smitten
tallennettu

You were born to be real not to be perfect.
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5943



Profiili
« Vastaus #24 : 06.03.2013 17:40:07 »

Ei ole harmi kyllä ollenkaan, hyvä ja varma olo nyt tämän jälkeen. Kyllä kummallista kautta minäkin hyvän oloni saan, ei voi muuta sanoa  Cheesy
tallennettu
Avicii
Astroholisti
*****
Viestejä: 1114


Profiili
« Vastaus #25 : 06.03.2013 18:18:29 »

Totta  Grin Hyvä juttu!
tallennettu

You were born to be real not to be perfect.
Varjotar
Astroholisti
*****
Viestejä: 1262


Starchild


Profiili
« Vastaus #26 : 15.11.2013 17:44:30 »

Miksi meillä olisi joka elämää varten se joku, ehkä se oikeakin?
Mikä tarkoitus elämämittaisella yksinäisellä kulkemisella on?
Entäs, jos ei ole sitä oikeaa, ystävääkään, joka tuli jäädäkseen? buck2
Ihn yksin? Cry
tallennettu

Kuuntele tuulta.
Ave^^
Vieras
« Vastaus #27 : 15.11.2013 22:33:40 »

Miksi meillä olisi joka elämää varten se joku, ehkä se oikeakin?
Mikä tarkoitus elämämittaisella yksinäisellä kulkemisella on?
Entäs, jos ei ole sitä oikeaa, ystävääkään, joka tuli jäädäkseen? buck2
Ihn yksin? Cry

Yksinäisiä kausia tai yksinolon kausia voi olla, pidempiä tai lyhyempiä, mutta yksikin elämä on usein niin pitkä, että ei siitä tulevasta voi mitään tämän hetken perusteella sanoa. Se on ihan oikeasti täysin tuntematon. Täälläkin kun lueskelee vanhoja ketjuja, huomaa miten ihmisten elämät muuttuvat. Tuli nimittäin juuri äsken lueskeltua..

Taaksepäin katsottuna on helppo sanoa, että sillä yksinäisellä kaudella oli jokin tärkeä merkitys, mutta vaikeampaa se on siinä vaiheessa kun tuntuu pahalle. Voin itsestäni sanoa, että en olisi minä, ellen olisi kulkenut sitä polkua mitä olen kulkenut. En vaihtaisi pois, ehkä jotakin, mutta en koko pakettia. Tälläkään hetkellä en ole mikään sosiaalisuuden huippu, enkä kyllä vaihtaisi sitäkään. On helpompaa, kun ei ole paineita elää liikaa muiden kautta.

Paljon voimia sulle, näytät liikkuvan nyt synkissä vesissä.  smitten smitten smitten
tallennettu
Anno
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 57


Profiili
« Vastaus #28 : 16.11.2013 00:44:29 »

Tätä ketjua lukiessani tuli fiilis, että yksinäisyydestä kärsivät koittavat etsiä ulkopuolelta jotain, mikä löytyy vain sisältä. Kuuhilda kertoi tarinansa, miten käy, kun se ulkoa etsitty muuttuukin sisältä löydetyksi.

Jos leikkisin tällä ajatuksella lisää (siis fiilistelen, en sano että näin olisi...), niin tavallaan se etsiminen ja ikävä toisen luo voisi jopa karkottaa muita ihmisiä. Esimerkki: Joku janoaa suorastaan ystävää/parisuhdetta/tms. Kohde tuntee suorituspaineita ja klaustrofobiaa (sieluna) koska toinen tavallaan tukahduttaa haluamisellaan. Vaativaa energiaa. Pääsettekö jyvälle? "Anna mulle tätä." "Tee minut onnelliseksi." Mikä muotoillaan lauseeksi "haluan tehdä sinut onnelliseksi (kunhan teet minutkin onnelliseksi)". "Älä jätä!" "Älä jätä minua! Älä jätä! Minä tarvitsen sinuaaaaa"..., kuten Tero Vaara laulaa.
Sellaisen tavallaan vaativan ihmisen seurassa ei halua olla. Sielu ei tykkää pakottamisesta. Alkaa ahistaa. Tekee mieli vetäytyä tai jos on vilunkityyppi: alkaa käyttää asemaansa hyväksi.

Otetaan toinen esimerkki: Ihminen on tyytyväinen itseensä, oloonsa ja elämäänsä, ainakin suureksi osaksi. Hän säteilee hyvää oloa, ystävällisyyttä (koska ei koe muita uhkana tai pettäjinä tai mahdollisesti ikävinä ihmisinä). Tästä tyypistä huokuu tasapaino, omassa keskuksessaan viihtyminen, itsevarmuus, hyväntahtoisuus, tai muita positiivisina tunnettuja fiiliksiä. Hänen itsevarmuutensa ei riipu muiden mielipiteistä, sillä hänen itsevarmuutensa tulee sisältä, ei ulkoa. Hän tuntee itsensä ja hyväksyy itsensä. Hänen mielestään hän on hyvä tyyppi ja hän viihtyy seurassaan tosi hyvin. Tunteeko hän yksinäisyyttä? Veikkaan, että harvemmin. Veikkaan, että hänen seurassaan viihdytään. Veikkaan, että hän tapaa ihania ihmisiä. Veikkaan, että hän ei ole niin altis hyväksikäytölle, koska hän ei tarvitse toisten hyväksyntää tunteakseen itsensä hyväksytyksi. Hän hyväksyy itse itsensä. Jos joku suhde katkeaa, hänen elämänsä ei mene palasiksi (näin veikkaan), sillä hänen todellinen voimansa tulee sisältä, ei siitä katkenneesta suhteesta.

Itsensä tunteminen, itsensä hyväksyminen ja itsevarmuus. Siinä jotain tärkeitä palikoita.

Tällaisia mietteitä tuli entiseltä koulukiusatulta yksinäiseltä, joka nykyään viihtyy itsekseen ja seurassa, eikä edes halua parisuhdetta, ellei toinen osapuoli ole yhtä tasapainoinen. Pääsääntöisesti tasapainoinen. En itsekään ole Ihan Aina kuosissa.  Grin Itsevarmuus kukoistaa ja se on seurausta oman pään kaivelusta ja piiitkästä matkasta sisimpään. Sitä edisti yksinolon aika, mikä parisuhderintamalla on kestänyt vuosia. Ei siis ollut häiriötekijöitä, positiivisessa tai negatiivisessa mielessä. Vain minä ja minun mieleni oppimat väärät käsitykset itsestäni ja elämästä. Erakkoaika kesti useamman vuoden. Silloin myös ystävien kanssa oli hiljaisempaa monista eri syistä. Nykyään minulla on kaksi hyvää ystävää: toinen lapsuudesta ja toinen muutaman vuoden takaa. Viihtymisseuraa on oikein mukavasti.

Jos yksinäisyys vaivaa jatkuvasti, sillä on syynsä. Se syy kannattaa kaivaa esiin. Ja sitten käsitellä. Sen verran osaan sanoa, että sielulleen kannattaa antaa ohjat. Se näyttää tien. Sillä on tuhansien vuosien kokemus yhteen ihmiselämään verrattuna. Se tietää kyllä tasan tarkkaan, mitä on tekemässä. Anna mennä ja luota. Siitä se alkaa etenemään.  Smiley Voisin jopa veikata, että yksinäisyys voi johtua sielun ja mielen välisestä kuilusta. Siitä, että mieli tarpoo (mielestään) yksin elämässä ja sielulla olisi sananen sanottavana, navigaattori tarjottavana ja rakkautta annettavana yli äyräiden, mutta kun mieli ei ota vastaan, ei usko, ei kykene yhteistyöhön, pelätessään syrjäyttämistä... Kun mieli vain tajuaisi, että se ei ole kaikki mitä itse on. Se on vain muutaman vuoden osa, irrallaan muusta itsestä. Itse, se tyyppi joka oikeasti on, on jotain käsittämättömän mahtavaa. Se on sielu, joka on elänyt monta kertaa, nähnyt vaikka mitä, kokenut uskomattomia asioita ja viisastunut matkalla. Se ei ota mielen määräysvaltaa, eikä kyykytä tai vedä mattoa alta. Se vain haluaa tulla enemmän esiin. Olla symbioosissa nykyisen mielensä kanssa. Luoda yhdessä, kokea yhdessä ja rakastaa yhdessä. Se on oikeasti hyvä tyyppi. Kaikilla meillä on todellinen oma itsemme ja se on hintsusti viksumpi ja viisaampi kuin nykyisen elämän mieli. Se on valinnut just tämän kehon ja tämän elämän kokemukset ja se rakastaa kehoaan ja mieltään ihan täysillä. Keho ja mieli ovat lahja. Ne mahdollistavat kokemukset ihmiskehossa. Matkaa kummasti helpottaa yhteistyö: sielun ja mielen välinen yhteistyö. Se, että mieli tajuaa olevansa vain osanen isompaa kokonaisuutta ja antaa sielulle tilaa "tulla alas", lähentyä mieltä, vahvistaa yhteyttä. Antaa luvan itselleen tulla siksi joka oikeasti on: ihmiskehossa asuvaksi sieluksi, jolla on yhteistyökykyinen mieli.
Kun mieli ja sielu sulautuvat rakastavasti yhteen, lakkaa yksinäisyys. Ja tulee rauha, tasapaino ja hemmetin hyvä fiilis.

Meni vähän hypetykseksi, mutta mutta kun on niin hyvä fiilis!  smitten

Tsemppiä kaikille yksinäistä polkua tallaaville! Se polku VOI olla lahja.
tallennettu
Varjotar
Astroholisti
*****
Viestejä: 1262


Starchild


Profiili
« Vastaus #29 : 16.11.2013 13:35:54 »

Tähti taivaalta.
Vieras taivaanrannalta.
Alla täydenkuun.
Valon kelmeän.
***
Tanssii.
Tanssii vaan.
***
Aamun säteet ensinnmäiset auringon.
Tanssin saa loppumaan.
***
Varjoihin kadoten.
Jälleen odottamaan.
Aikaa sopivaa.
Jotain parempaa.
***
Jota odottanut kauan on.
Niin kauan on.
***
Et kiinni saa.
Koskaan kiinni saa.
***
Kuutamolla tanssijaa.
Vain yksi tehdä niin voi.
Yksi ainoa.
***
Avaimen kantaja
Joka  tuntee.
Ajan menneen, yhteisen.
***
Ei sanoja, ei ääntäkään.
Niitä ei silloin olekaan.
Kun löydän sen.
Ainoan, ikuisen.
Salaisuuden jakajan.
***
tallennettu

Kuuntele tuulta.
Sivuja: 1 [2] 3 4
  Tulostusversio  
 
Siirry: