Sivuja: 1 2 3 [4]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Ikuinen yksinäisyys?  (Luettu 37809 kertaa)
0 jäsentä ja 10 vierasta katselee tätä aihetta.
Eklektikko
Astroholisti
*****
Viestejä: 3687


Profiili WWW
« Vastaus #45 : 28.11.2014 16:05:37 »

Eivätkös sanat tyytyä ja tyytyväinen ole sukua toisilleen?  Wink
tallennettu

DISCLAIMER: Teksteissäni ei ole tulkinnanvaraa vaan kirjoitan juuri tismalleen niinkuin tarkoitan. Rivien välien lukeminen  ja oma tulkinta on aina lukijan vastuulla ja tähän mennessä ollut 100% virheellistä. Merkurius jousimiehessä: Kuulostan saarnaajalta vaikka asia olisi täysin triviaali.
Ritsa
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 715



Profiili
« Vastaus #46 : 28.11.2014 16:47:45 »

Voipi olla. Ehkä asian voisi muotoilla niin, että on tyytyväinen aina siihen mitä ilmaantuu - tyytyy vähään ja pyrkii paljouteen.
tallennettu
Ritsa
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 715



Profiili
« Vastaus #47 : 28.11.2014 17:26:26 »

Asiat ovat aina todella moniulotteisia eli eivät yksiselitteisiä ja saman asian voi perustella myös aina eri tavalla/näkökulmasta.
tallennettu
Magellan
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 86



Profiili
« Vastaus #48 : 29.11.2014 11:42:03 »

Tyytyminen: minusta sillä on sellainen kaiku, että ei vaadi enempää. Tyytyväisyys taas viittaa siihen että on saanut riittävästi tai ylikin. Eli tämmöinen hiuksenhieno aste-ero.
Mutta sitten itse aiheeseen: mä olen aina heilahdellut yksinolon ja yhdessäolon tarpeiden välillä jotenkin äärevästi. Kun tapasin nykyisen pitkäaikaisen miessuhteen, mun oli pakko pari päivää viikossa käydä omalla kämpällä huilaamassa päihdyttävästä läheisyydestä. Vieläkin se olisi kai mulle sopivin ratkaisu, mutta melko kallis näillä asumishinnoilla.
Nykyään tehdään niin että vietetään noin kuukausi vuodesta erillään. Sellainen jakso alkoi juuri ja olen tosi helpottunut. Vaikka toisaalta joutuu aina käymään läpi ne hylätyksi tulemisen tunteetkin. Läheinen suhde naisystävään on kanssa tärkeä, mutta siinäkin pitää olla noita huilausjaksoja. Näissä läheisissä suhteissa se johtuu kohdallani ainakin siitä, että lapsuudenkodissani ei henkilökohtaisia rajoja oikein tunnettu tai tunnustettu.
Mutta muutenkin mun on vaikea pysyä toisten seurassa ptikään, jotenkin tiputtaudun aina ulkopuoliseksi. Ole ajatellut sen johtuvan tästä hörhöydestäni, mene ja tiedä.
tallennettu
Eklektikko
Astroholisti
*****
Viestejä: 3687


Profiili WWW
« Vastaus #49 : 01.12.2014 08:40:43 »

Minä en parisuhteessakaan halua olla yhdessä kuin viikonloppuna, pari päivää viikossa yksin ei riitä alkuunkaan. Ja vaikka yhdessäasuminen olisi varmaan halvempaa, niin suhde jossa asuttaisiin yhdessä olisi tuhoon tuomittu, koska minulla olisi paha olo koko ajan kun yksinolokiintiö jäisi vajaaksi koko ajan. Lisäksi se, että ohittaisin sillä lailla omat tarpeeni yksinoloon antaisi itselleni viestiä siitä että en rakasta itseäni terveellä tavalla. Ei hyvä idea sekään, eikä tuota myöskään hyvää oloa, eikä hyvää ennustetta parisuhteelle.

Tarjolla oleva potentiaalisten parisuhteiden määrä on tietysti pienempi, kun edellytys on että kummallakin on oma kämppä. Lisäksi on ihmisiä, jotka luulevat että rakkauden määrää mitataan sillä miten paljon aikaa haluaa viettää yhdessä ja pitävät halua asua yksin rakkauden puutteena ja ottavat siitä pultit. Onneksi yksin viihtyvänä voin kuitenkin rauhassa odotella että tulee sopiva ihminen eteen.  Smiley

 Menin kouluun 6,5 vuotiaana ja olin ns. avainlapsi, eli sain onneksi olla halutessani iltapävät koulun jälkeen yksin ja olinkin paljon ihan omasta tahdostani, joskin jos niin halusin niin oli myös niin aikuista kuin lasten seuraakin kyllä naapureissa tarjolla. Mutta usein kun kaveri soitti ovikelloa ja pyysi ulos leikkimään saatoin mieluummin jäädä lukemaan mielenkiintoista kirjaa yksikseni, jos sellainen oli kesken.

Kauhistuttaa nykyinen 'koulun jälkeen iltapäiväkerhoon' meininki, johon kai kaikki lapset pakotetaan. Olisin varmaan tullut hullksi ellen olisi jo lapsena saanut itse päättää milloin olen yksin ja milloin seurassa. Lapsetkin ovat erilaisia, toiset ahdistuvat yksinolosta, toiset taas tarvitsevat sitä. Tästäkin seikasta pitäisi ottaa selvää eikä automaattisesti olettaa että kaikki esim. alle 10 vuotiaat tarvitsevat jatkuvasti toisten seuraa.

tallennettu

DISCLAIMER: Teksteissäni ei ole tulkinnanvaraa vaan kirjoitan juuri tismalleen niinkuin tarkoitan. Rivien välien lukeminen  ja oma tulkinta on aina lukijan vastuulla ja tähän mennessä ollut 100% virheellistä. Merkurius jousimiehessä: Kuulostan saarnaajalta vaikka asia olisi täysin triviaali.
Varjotar
Astroholisti
*****
Viestejä: 1262


Starchild


Profiili
« Vastaus #50 : 01.12.2014 17:40:27 »

 Embarrassed
tallennettu

Kuuntele tuulta.
Magellan
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 86



Profiili
« Vastaus #51 : 03.12.2014 21:05:09 »

Avainlapsi täällä myös, mutta koulun jälkeen huolehdin pikkuveljestä paitsi omina kerhopäivinä. Mutta en sitä vaihtaisi pois (en pikkuveljeä enkä kerhoa). Enkä haluaisi asua kokonaan yksin.
Olen paljon miettinyt kohdallani itseni rakastamista. Olen sosiaalinen perusluonteeltani mutta tarvitsen paljon omaa aikaa silti. FB;ssä tutkailin erityisherkkien palstaa. Ainakin aistien kohdalla olen selvä tapaus. Luulen että se vaikuttaa myös tähän tarpeesen tulpata ärsykkeiden ylenpalttista määrää. Ja sit kun joskus yöllä kuuntelen miehen kuorsausta tunnen rauhaa ja rakkautta. smitten
tallennettu
Corvus Leonis
Astroholisti
*****
Viestejä: 1652


Kaikkien sisällä on jokainen meistä.


Profiili
« Vastaus #52 : 06.12.2014 10:47:07 »

Minua vastaavasti kyllästyttää ihmisten ainainen ruusunpunalinssit silmillä-tyyppinen sössötys parisuhteen auvoisuudesta aivan kuin sen ylläpitäminen ei olisi kovaa työtä. On työtä, ja sitten on pään hakkaamista seinään! Ei myöskään ole minun asia olla kenellekään yhtään mitään, mitä en halua enkä aio olla.

Nimimerkillä vannoutunut yhden yön juttujen kannattaja. Cool
tallennettu
Corvus Leonis
Astroholisti
*****
Viestejä: 1652


Kaikkien sisällä on jokainen meistä.


Profiili
« Vastaus #53 : 06.12.2014 10:57:28 »

Siksi toisekseen, mulla on ollut ja tulisi aina olemaankin sivusuhteita sen vakisuhteen lisäksi.Tähän asti se ei ole ollut ok kenellekään osapuolelle paitsi itselleni, mikä tekee asiat turhan hankaliksi. :Smiley
tallennettu
Varjotar
Astroholisti
*****
Viestejä: 1262


Starchild


Profiili
« Vastaus #54 : 06.12.2014 12:05:21 »

Ei ehkä niin kaipais sitä yhtä omaa, jos ois ympärillä ystäviä. Mutta kun ei oo ystäviä eikä sitä yhtä, ni on yhtä tyhjän kanssa tämä kaikki  Undecided
Kuka viisas aikoinaan sanoikaan, että "arkkuakin kantamaan tarvitaan kuusi miestä", niin kyllä niitä kulkijoita ois hyvä olla jokaisella..
tallennettu

Kuuntele tuulta.
Corvus Leonis
Astroholisti
*****
Viestejä: 1652


Kaikkien sisällä on jokainen meistä.


Profiili
« Vastaus #55 : 07.12.2014 17:10:17 »

Käsittääkseni nimenomaan suurkaupungissa yksinäisyyden kokeminen korostuu, kun ihmiset ovat niissä juurettomia ja anonyymejä ja ihmisten huomiosta ja ajasta kilpailevat lukemattomat tahot. Itselleni tämmöinen sopii oikein mainiosti (Helsinki tuntuu monesti liiankin pieneltä, tosin - eihän tämä ole edes miljoonakaupunki!) mutta aika usein ihmiset täällä valittelevat yksinäisyyttään, ja herää lähinnä kysymys, että mikä se yksinäisyyden tunteen sitten pitkäaikaisesti mahtaisi poistaa?

Itselleni riittää puhelin, some ja jutustelu naapurin mummon kanssa bussipysäkillä aika pitkälle, varsinkin kun työssäni tapaan joka päivä paljon uusia ihmisiä.

Koska jos on parisuhde, perhe, kämppis - ongelmia tulee kuitenkin. Että ihminen riitelee mieluummin jonkun kanssa rahasta ja ajankäytöstä ja ties mistä triviaaleista asioista kunhan ei tarvitse olla yksin?
tallennettu
Eileithyia
Astroholisti
*****
Viestejä: 1238


Jebah


Profiili WWW
« Vastaus #56 : 15.12.2014 20:29:30 »

Minun on parempi olla yksin kuin tylsässä seurassa tai seurassa joka ei ole samalla aallonpituudella itseni kanssa. Ihmisryhmässä yleensä ennen pitkää istahdan yksikseni jonnekkin nurkkaan, kun kellään ei ole mitään mielekiintoista sanottavaa - ja vajoan omiin maailmoihini. Nautin kyllä siitä, että ympärilläni on ihmisiä ja elämää mutta jos keskustelut eivät ole millää muotoa inspiroivia niin tuntuu kuin minusta imettäisiin kaikki elämänenergia, joten on vain parempi silloin pysytellä oman päänsä sisällä.
kaipaan ihmisiä seuraani, joiden kanssa on helppo olla ja joiden kanssa voi puhua mistä vaan maan ja taivaan välillä niin ettei se ole tylsää.
tallennettu
Varjotar
Astroholisti
*****
Viestejä: 1262


Starchild


Profiili
« Vastaus #57 : 30.12.2014 13:18:34 »

Ikäänkuin ei olisi toivoa enää. Kuin kaikki teoreettisetkin mahdollisuudet olisivat valuneet hiekkana maan uumeniin sormien välistä. En voi tehdä mitään. En voi vaikuttaa.

Aina tietysti jos, mutta entäs jos todella olisi niin, että eläisi elämänsä yksin, ilman muita ympärillään? Eikä koskaan löytäisi kulkijaa vierelleen? Mitä sitten?
Näkisi vain jäämiä ja rippeitä, palasia siellä täällä keräten ne matkansa varrelta ikuisuuteen..

Syvät, synkät vedet ovat soudella eikä aurinkoa luvattukaan enää..

tallennettu

Kuuntele tuulta.
Tigerwoman
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 293


Profiili
« Vastaus #58 : 30.12.2014 13:47:42 »

Varjotar, tiedän tämän kuulostavan fraasilta, mutta olen itse kokenut.
Pointti on, että ensin pitäisi viihtyä itsessään, sitten tulee ne hyvät ihmissuhteet.

Se on vaikeaa.
tallennettu
Varjotar
Astroholisti
*****
Viestejä: 1262


Starchild


Profiili
« Vastaus #59 : 30.12.2014 14:17:14 »

On yhtä sorttia, mutta sitä on liikaa ja mitään muuta ei ollenkaan.
Vaihtoehtojen puute. Olemattomuus.

tallennettu

Kuuntele tuulta.
Sivuja: 1 2 3 [4]
  Tulostusversio  
 
Siirry: