seuraava »

[Ave^^]

Olen tätä jossain vaiheessa alkanut miettimään, että usein ilmaisultaan aggressiiviset ihmiset kokevat (tai he ainakin puhuvat kokemuksistaan) aggressiivisuutta heitä kohtaan.
Se tuntuu jokseenkin hassulta, sellaiselta pata kattilaa soimaa meiningiltä.

Mutta mikä tässä on se muna ja mikä kana?

Siis, jos törmää jatkuvasti p:hen, kyllähän se kyynistyttää. Aggressiivisuuteen törmääminen aggressiivisuttaa.
Aggressiivisuus taas itsessään houkuttelee aggressiivisuutta luokseen.
Voiko siis olla esimerkiksi aggressiivinen olemus, niin ettei siihen voi itse vaikuttaa? Vaikka olisi kuinka rauhallinen itsensä kanssa, silti houkuttaa aggressiivisuutta muilta?
Vai onko tässä kyse jostain sellaisesta, että miten kohtaamaansa aggressiivisuuteen suhtautuu?

Kokemus+astrologia keskustelun ajattelin aloittaa tästä ajatuksesta..



Itse en oikeastaan edes osaa sanoa kuinka aggressiivinen olen. Toisinaan huokaututtaa, että onko ihmisten pakko kaikesta taistella niin aggressiivisesti, kun kaikki puolet asiasta ovat oikeastaan hyviä asioita. Toisinaan taas paasaan jostakin hyvinkin aggressiivisesti. Kaiken kaikkiaan tunnen, että aggressiivisuus syö minua, en pidä siitä. Mielummin vältän sitä. En ole sellainen, että kokisin sen tuovat minulle voimaa, kuten joku voi kokea. En koe muidenkaan aggressiivisuutta voimana, vaan enemmänkin hengästyttävänä. Ihailen enemmän diplomaattisia henkilöitä kuin aggressiivisia asiansa ajajia. Miten muut kokevat? Monet varmasti kokevat aggressiivisen ilmaisun ihailtavana.

[Yep]

Minä reagoin todella herkästi aggressiiviseen auraan. Toisen ei edes tarvitse sanoa mitään. Toimii se täällä foorumillakin.

Yritän ensin hillitä itseäni, mutta voimakas aggressio saa minut reagoimaan hyökkäävästi. Tietysti joskus ihan ihminen tai asiat ärsyttää. Usein sama ihminen saa erilaisia reaktioita aikaan riippuen omasta fiiliksestään.

En pidä aggressiivisesta käytöksestä - myöskään itseni kohdalla.

[Yep]

Omalla kohdalla vihan tunteiden noustessa pintaan, koen sen olevan hyvä buusteri saada aikaan monia asioita.

Totta. Apinanraivolla saa ihmeitä aikaan 

[Corvus Leonis]

Itselläni on tarkka  ja  ja onhan tuo näkynyt läpi elämän, että mulla on paitsi aggressivinen, myös suorastaan uhkaava aura, halusin tai en, ja varsinkin aggressiivinen puhetapa. Nuorempana oli kova työ pitää itsensä kurissa, mutta suostuttelen itseni siihen aika helposti muistuttamalla itseäni vaihtoehtoista saatavista hyödyistä.  :

Parilla aggressiivisen maineessa olevalla kaverillani on kummallakin haasteellinen Mars, toinen on  jolla  , toinen puolestaan  jolla  , ovat karismaattisia persoonia, mutta väkivaltainen elämä on tehnyt tehtävänsä ja he ovat aina uhoamassa milloin mitäkin tyhjänpäiväistä ja mitä tekevät sille ja sille. :

[Mamie]

Tämä osui ja upposi itseeni..
Mulla on tietynlainen aggressiivinen aura.. Lopputulos on se, että hyvin harva ihminen uskaltaa sanoa mulle mitään kritiikkiä päin näköä vaan seläntakana sitten avaudutaan. Itse arvostan suorapuheisuutta, enkä todellakaan söisi tällaista henkilöä vaan suuresti arvostaisin. Kestän erittäin hyvin kritiikin jos se sanotaan rakentavasti ja ystävällisesti. En ymmärrä miksi olemukseni saa ihmiset pelkäämään. Tai tavallaan ymmärrän. Olen yrittänyt hioa särmiäni ja olla lempeämpi, mutta jotenkin tuntuu että se on niin syvällä minussa: saada asiat toimimaan tehokkaasti, suoruus, suorapuheisuus, energia, aktiivisuus... En yritä siis loukata tai polkea muita ihmisiä, vaan saada asiat vain rullaamaan.

Auringon neliöt marsille, nepparille ja jupiterille
Marsin neliöt mc:lle, merkuriukselle ja sekstiili askendentille
Uranuksen neliö kuulle ja merkuriukselle
Merkuriuksen puolineliö venukselle
ainiin ja
mars neptunus yhtymä
venus ja pluto yhtymä
Neliötä kerrakseen... kenties kulmikas luonne..

[Mamie]

Ainiin, lisäyksenä...

Vaikka en yritäkkään loukata ketään, vaan olen pohjimmiltani kovin lempeä ja tunnen suurta empatiaa, niin jotenkin vain niitä sammakoita hyppii suusta ihan huomaamatta epäsäännöllisen säännöllisesti... Joskus puhun ennen kuin ehdin edes ajatella. Tai reagoin paremminkin.

[Lilli]

Itse olen joutunut tekemään paljonkin töitä oman aggressiivisen puolen kanssa. Ensinnäkin meni kauan, että ylipäänsä tunnistin itsestäni sellaisen ja sitten kun se oli siinä käsiteltävänä, niin seuraavaksi piti opetella, kuinka sen kanssa eletään. Lapsenahan kaikki negatiiviset tunteet olivat minulta kiellettyjä ja ne oli vain pidettävä sisällään, mutta eivät ne niin vain katoa. Nuoruuden masennuskin oli pitkälti itseen kohdistunutta vihaa, jota ei kuitenkaan tunnistanut vihaksi ennen kuin salli näiden tunteiden tulla ulos. Tämä tapahtui omalla kohdallani siinä kolmikymppisenä. Sen jälkeen alkoikin suuremmassa mittakaavassa valtataistelut, joissa joutui koko ajan testaamaan soveliasta aggression käyttöä. Parhaimmillaanhan se antaa vain elinvoimaa ja sellaista toimeliasta sisu-energiaa, mutta jos sitä liikaa ruokkii, niin sitten mennään helposti rähinöinnin ja tahallisen riidanhaastamisen puolelle. Prosessissa on tietysti joutunut kohtaamaan muidenkin ihmisten joskus järjettömiltä tuntuvia vihanpurkauksia. Nämä ovat kuitenkin kausiluontoisia ja jos astrologian puolelle mennään, niin yleensä on ollut päällä joku Pluto- tai Uranus-transiitti henkilökohtaiselle planeetalle (Aurinko, Kuu, Mars), jotka tuovat mukanaan näitä yhteenottoja. Aggressio on kuin tuli: hyvä renki, mutta huono isäntä. Seuraavaksi esimerkki ihmisestä, jolla aggressio oli selvästi isännän asemassa.

Liitteenä on jo kuolleen henkilön kartta. En olisi välittänyt tutustua häneen alunperinkään, mutta tutustuin kuitenkin olosuhteiden pakost. En ole varmaan koskaan tuntenut näin väkivallan kyllästämää ihmistä: hän puhui vain väkivallasta, oli jutuissaan aina hirveiden rikosten uhri tai sitten löylyttämässä muita jostain heidän tekemistään vääryyksistä. Osa jutuista oli selvästi mielikuvituksen tuotetta tai myötätunnon tai kaljarahojen kalastelua (patologinen valehtelija), mutta oli osa varmasti tottakin. Hän oli osallisena myös ainakin yhteen henkirikokseen, josta pääsi kuitenkin kuin koira veräjästä todisteiden puutteessa. Kuinka ollakaan, hän kuitenkin joutui taas vaikeuksiin ja kuoli putkassa vuosi sitten yllättävää kyllä ns. luonnollisesta syystä. Hän oli vasta 39-vuotias ja ihmettelin, että eli noinkin vanhaksi.

[Kuuhilda]

Mulla on Lilli justiin samanmoisia kokemuksia mitä kirjoitat. Oppimista elämä kaikki.

[aeiouyäö]

Itselläni on tarkka  ja  ja onhan tuo näkynyt läpi elämän, että mulla on paitsi aggressivinen, myös suorastaan uhkaava aura, halusin tai en, ja varsinkin aggressiivinen puhetapa. Nuorempana oli kova työ pitää itsensä kurissa, mutta suostuttelen itseni siihen aika helposti muistuttamalla itseäni vaihtoehtoista saatavista hyödyistä.  :

Parilla aggressiivisen maineessa olevalla kaverillani on kummallakin haasteellinen Mars, toinen on  jolla  , toinen puolestaan  jolla  , ovat karismaattisia persoonia, mutta väkivaltainen elämä on tehnyt tehtävänsä ja he ovat aina uhoamassa milloin mitäkin tyhjänpäiväistä ja mitä tekevät sille ja sille. :

Samoja fiiliksiä löytyy tältä  -hässäkän omistajalta.Lapsena olin oikeasti fyysisesti keskivertotyttölasta aggressiivisempi, nykyään pystyn kyllä hillitsemään itseni, mutta kyllä se pinnan alla oleva aggressio musta vaan paistaa (aurinko 1. huoneessa...).Joskus ihan tahtomattanikin, vaikka olisin hyvällä tuulella enkä vihainen kenellekään, monet saattavat luulla että olen jotenkin pahalla päällä, koska näytän kuulemma siltä.

[Artemis]

Minulla vähän sama kuin Lillillä, että nuorena ei saanut purkaa negatiivisia tunteita oikein ulospäin.

Minä olen hyvin herkästi provosoituvaa tyyppiä. Ei tarvitse paljoa tökkiä kun ärsyynnyn ja jos huomaan toisessa agressiota, se leimahtaa itsessänikin. Vieläkin minulla on toisinaan taipumusta tukahduttamiseen, sillä minusta tuntuu, että jos annan sen tulla esiin täydellä teholla, se on liian pelottavaa minulle itselleni.
Perheessäni toinen vanhemmistani on plutoninen persoona ja hän ei ole koskaan osannut hillitä raivoaan. Siksi kai olen itse alkanut pienestä pitäen uskottelemaan itselleni, että kaikki viha ja raivo on hyvin paha juttu.

Karttani on agressioille melko oiva? Uskoisin  :

      
      
    
      

[Kuuhilda]

No niin, se olit Artemis sinä jot aminä muistelin tuolla jossain toisessa ketjussa tässä männä päivänä
Juu-u, agressiolle erinomainen 

[Lizzy]

Minulla on väljä 

Mars vielä 7. ja 8.huoneen rajalla... Olen kuulemma piiloagressiivinen. Oikeastaan hyvin samoja kokemuksia kuin Lilli kertoi. Minusta tuli joskus teininä kamalan vihainen ja jonkinlaista vihaisuutta on ollut siitä asti. Ihmeellistä on vain se, että vaikutan usein toisten mielestä vihaiselta silloinkin kun en sitä mielestäni ole. En todellakaan ole väkivaltainen. Kyllä minun agressio näkyy enemmän verbaalisti, että saatan sanoa kiukuspäissäni asioita, joita en todellakaan tarkoita. Toisaalta olen oppinut kanavoimaan tuota energiaa urheiluun. Lenkin jälkeen olo on parempi ja kiukku haihtunut tuulen mukana.

Kai minä olen jollain tavalla agressiivinen, mutta sen voiman voi kääntää myös positiiviseksi energiaksi. Ja naisille on tosiaan aina ollut vaikeampaa ilmaista vihan tunteita. valitettavan usein ne kääntyvät sisäänpäin ja kohdistuvat itseen jollain ikävällä tavalla. Niin minullakin nuorempana syömishäiriönä.  Kun sitä vihaa oppii ilmaisemaan niin joskus voi tulla ylilyöntejä, esim juuri sanoo sellaista mitä ei oikeasti tarkoita. Opettelenkin nykyään olemaan maltillisempi sanoissani, vaikka välillä sitä pääsee sammakoita. 

[Lizzy]

^ Olen myös nousu rapu ja allekirjoitan kyllä kaiken! Ajatukset pauhaa päässä, vaikka ulkoisesti voi olla ihan normi. Tosin jossain vaiheessa aina tiedän, että kuitenkin räjähtää, joten olen opetellut ilmaisemaan itseäni paremmin. Ainakin yritän. Juuri tuo psykologisuus voi pelottaa monia. Harvoin jaksan sellaista ihan pintapuolista hyväntuulista höpötystä. Saatan myös vaikuttaa aika kriittiseltä ja ilmaisuni voi olla välillä vähän liian kärkästä, ilman että sitä todellakaan tarkoitan. Minulla myös ainakin yksi edellinen sotilas elämä ollut. Joskus tuntuu, että sellainen selviytymisvaisto tulee vähän liiankin helposti pintaan ja vaikutan vain toisten mielestä ylidramaattiselta...

[Lilli]

Jahas, sotilaselämiä on minullakin takana ja niitä on useita. Joskus olen ollut siviili sotaisissa olosuhteissa tai joskus yksityiselämä on ollut väkivallan ja kuoleman värittämää (Kuun alasolmu Skorpionissa!). Eli tässä elämässä haluaisi olla vain rauhassa ja välttää konflikteja, mutta olen silti tiennyt 14-vuotiaasta lähtien, että minussa on se soturipuoli olemassa. Se on helposti provosoitavissa esiin uhkaavissa tilanteissa. Se provosoituu esiin myös silloin, kun jotakuta läheistä uhataan tai jos joudun sivullisena todistamaan jotakin uhkaavaa tilannetta. Näitä tilanteita on tullut eteen aika ajoin. 

[Kuuhilda]

Onko sotilaselämät siis erityisesti nousurapujen juttu? 
Mulla poika nousurapu, ja siinä on kyllä semmonen oman elämänsä soturi...pienihän hän vielä on, mutta kuitenkin.