seuraava »

[Artemis]

Jahas, sotilaselämiä on minullakin takana ja niitä on useita. Joskus olen ollut siviili sotaisissa olosuhteissa tai joskus yksityiselämä on ollut väkivallan ja kuoleman värittämää (Kuun alasolmu Skorpionissa!). Eli tässä elämässä haluaisi olla vain rauhassa ja välttää konflikteja, mutta olen silti tiennyt 14-vuotiaasta lähtien, että minussa on se soturipuoli olemassa. Se on helposti provosoitavissa esiin uhkaavissa tilanteissa. Se provosoituu esiin myös silloin, kun jotakuta läheistä uhataan tai jos joudun sivullisena todistamaan jotakin uhkaavaa tilannetta. Näitä tilanteita on tullut eteen aika ajoin. 

Hmmm.. Minä olen myös soturipuolestani tietoinen. Ja olen nouseva rapu.

Vahvalla oinaspainotuksella ja noilla "agressio" aspekteillani jotka mainitsin, olen usein ratsastamassa taisteluun miekka ojossa  : Tosin ikä on tuonut sen verran viisautta, että joka taisteluun ei tartte enää rynnätä.

[Lizzy]

Hmm, onpa jännä juttu. Liittyisikö pikemminkin vastamerkki Kauriiseen nämä sotaisat menneisyydet? Itselläni on vielä laskusolmukin Kauriissa 6 asteen päässä Dc:stä. Eikö laskusolmu kerro myös edellisistä elämistä? Noususolmu taas on sitten   korostamassa empatiaa ja tunteellisuutta, jota pitäisi tässä elämässä nousumerkin kautta omaksua. Ja kun Lilli mainitsi tuon Oinaan ja täällä on jo kaksi aurinko jouskaria    niin liittyiskö tulimerkit myös jotenkin tähän?

Sama juttu tuon keskittymisen kanssa kuin Satyagrahalla. Jos jään vain paikalleni niin sitten todella jään. Välillä sitä kaipaa sellaista potkua persuksille ja tuolla Mars kuviolla niitä potkijoita kyllä löytyy...  

[Lilli]

Jos ajattelee Rapu-nousuisen habitusta, niin eihän se yleensä järin aggressiivinen ole, päinvastoin. Sehän on yksi herttaisimmista nousumerkeistä. Soturielämät voivat löytyä esim. kuunsolmujen kautta tai karmahuoneista, joiksi lasketaan ainakin 12. huone, mutta myös 4. 8. huone. Saturnus-Mars, Mars-Pluto ja Mars-Uranus -aspektit tuovat persoonaan taatusti jotakin aggressiivisuuteen liittyvää. Joku vetää vain puoleensä hyökkääviä ihmisiä, joku toinen on itse sellainen.

[Kuuhilda]

No silläpä minä tätä ihmettelenkin, kun rapu ei heti ensimmäisenä se sotaisin merkki olisi minustakaan 

[Lilli]

Mielenkiintoista!! Soturielämiä, nousurapua, kaurista.... Mun sotilaallinen elämä, josta nämä kumpuaa, on 1600-luvulta kolmikymmenvuotissodasta. Olin silloin Ranskassa sotapäällikkönä.
 

Mielenkiintoista. Minullakin on elämä 30-vuotisen sodan aikana, jossa todennäköisimmin siviilinä jouduin taisteluun. Joka tapauksessa 30-vuotisen sodan lopussa, v. 1648 ruotsalaiset (ja varmaan suomalaiset hakkapeliitat heidän joukoissaan) ryöstivät Prahan ja pyrkivät Kaarlen siltaa pitkin Prahan linnaan siinä onnistumatta. Paikalliset asukkaat, jotka koostuivat lähinnä juutalaisista ja opiskelijoista, puolustivat sillalla kaupunkia, minä heidän joukossaan.

[Lilli]

Praha on aivan ihastuttava kaupunki. Varsinkin tuo Kaarlen silta! Voi, siellä sä olet sitten ollut. Kuolitko puolustaessasi? Ootko käyny siellä? Suosittelen kaikille erittäin paljon. Edullistakin! Vielä joskus haluaisin käydä.

Heh, vastasit muuten mun syntymäaikana, 17:03! Synkroniaa

En tiedä kuolinko, muistikuvat tästä elämästä ovat hyvin rajalliset. Uskon kuitenkin, että olen ehkä jäänyt henkiin. Tämä elämä tuli esiin unessa ja siinä minulla oli pääsy Prahan linnan alueelle, jonne juoksin varoittamaan muita ihmisiä.

Prahassa en ole käynyt ja Kaarlen sillan sijaintikin selvisi vasta, kun kysyin poikaystävältä unta seuraavana päivänä, onko sellaista paikkaa olemassakaan. Hänen mielestään minun olisi pitänyt tietää, että kyseinen silta on suhteellisen tunnettu ja sijaitsee Prahassa. Enpä tiennyt, mutta onneksi hän valisti minua.

Soturielämissä olen taatusti ollut taistelujen tiimellyksessä. Olen ollut esim. Hastingsin taistelussa v. 1066 normanniarmeijassa ratsumiehenä.

[Lizzy]

Praha on hieno kaupunki ja Kaarlensilta on upea kohde. Olin Prahassa talvella, joten silta ei ollut täynnä turisteja kuten joskus kesällä, mutta sopivan vilkas silti. Prahassa on hienoja oluthuoneita ja paljon kulttuuria.

Minä olin kuulemma saksalainen sotilas ja tuo elämä ajoittui I Maailmasotaan. Se oli kai tätä elämääni edeltävä elämä. Toisaalta Eurooppa (ja muukin maailma) on 1900-luvulla ja aiemminkin ollut niin sotaisa paikka, että kukapa täällä ei olisi ollut sotilas/sodassa.

Muuten tuli yksi asia mieleen tästä  kun Lilliko se laittoi sellaisen henkilön kartan, joka puhui koko ajan kaikista väkivaltaisista jutuista. Itse en ole ikinä lukenut esim. dekkareita. Enkä ahmi rikosuutisia uutisvirrasta. Ne saavat minut ahdistumaan. Mutta kauhukirjallisuudesta olen aina tykännyt. Mielellään sellaista kauhua, jossa on jotain yliluonnollista. En vain voi sille mitään, että minuun ei yhtään vetoa sellainen söpö "naiskirjallisuus", jossa puidaan herttaisesti ihmissuhteita ja perhe kuvioita. evvk En vain jaksa kiinnostua sellaisesta.  Mutta joku Kingin yliluonnollinen kauhunovelli yms.  :

[Kuuhilda]

Mullekaan ei muuta kun romanttista ja hömppää vain. Poikkeuksena historialliset sotaleffat, länkkärit tai inkkarit. Ei kauhua missään nimessä eikä toimintamättöä tai jotain poliisi dekkari juttuja.

[Yep]

No silläpä minä tätä ihmettelenkin, kun rapu ei heti ensimmäisenä se sotaisin merkki olisi minustakaan 

Nurkkaan ajettu rapu nappaa saksillaan ja se sattuu...

[Lilli]

Kyllähän tuo satyaghara tosiaan kuullostaa, että olet oleskellut Prahassa useammin kuin kerran. Ehkä minunkin pitää ottaa tuo kaupunki vierailulistalle, vaikka tällä hetkellä en edes tunne erityistä vetoa kyseistä paikkaa kohti. Ja jos tarkkaan ajattelen, niin vaikka tuttuja on siellä lomaillutkin ja he ovat kertoneet Prahasta lähinnä positiivisia kokemuksia, niin minulla on ollut vain sellainen tunne, että en halua mennä sinne. Viittaa siis siihen, että entinen elämä siellä olisi voinut olla mukavampikin.  

[Ave^^]

Miehellä on  ja kaikenmoiset sodat kiinnostaa sitä niin paljon. Tietää paljon kaikkea faktaa sotiin ja armeijaan liittyen. On muuten ensimmäinen tapaamani, joka haluaisi uudelleen mennä inttiin.  Tosin hän pitää eräilystäkin, että osittain siksi.
Mutta ei hän muuten yleisesti ole aggressiivinen tai mitenkään väkivaltainen luonteeltaan. Tulipainotteisena kuitenkin energisyydessään ja (välillä käsittämättömässä  ) itsepäisyydessään voi vaikuttaa...en keksi tähän kuvaavaa sanaa..mutta ei se minusta ole aggressiivisuutta kuitenkaan..


Minusta aggressiivisuus on paljon kytköksissä stressikäyrään. Itselläni tulee lauottua kovaa sen ollessa korkealla, muuten taas ei samoihin provoihin edes reagoi.

[Artemis]

Kyllä, Praha on kerta kaikkiaan yksi lempikaupungeistani Euroopassa. Olen muutenkin tykästynyt kovasti itä-euroopan vanhoihin kaupunkeihin
Tällä hetkellä asun länsieuroopassa ja uskon eläneeni tässä maassa ennenkin.

Itseäni on aina kiehtonut niin rikoskirjallisuus kuin kauhu kuin fantasiakin.

[Suomityttö]

Prahassa on käyty ja Kaarlen siltaa kuljettu. Kaupungilla liikkuessani oli kyllä helppo pysyä "kartalla". Kiinnostusta on tätä kaupunkia kohtaan, samoin joillakin perheeni jäsenillä. Berliiniin on kyllä samat tuntemukset. Tuleekohan ne sitten entisistä elämistä... Minun aggressiivisuuden aurani on muuttunut lempeyden auraksi.

[sherpa]

Hei,
mielenkiintoisia kommentteja tuosta "agressiivisuuden aurasta".Tunnistan tuolta rivien välistä kovin myös itseäni, mutta olen myös oppinut jotenkin kanavoimaan sen ainakin työelmässä. Nyt kahdessa viimeisimmässä työpaikassa minulle on sanottu, että eivät voisi kuvitella sitä tilannetta että vetäisin herneen nenään.Tämä tietysti herätti suunnatonta hilpeuyttä perheessä. Toimin asiakaspalvelussa ja auttajana ja ehkä tämä pidättyväisyys on tyystin opittua ja tunteiden pullottamista! Kartallani myös neliöt ja kolmiot kaikki sikin sokin..ja kyllä, karttani mielestäni kuvaa minua, vaikken siitä mitään ymmärräkkään!

[Artemis]

No niin, se olit Artemis sinä jot aminä muistelin tuolla jossain toisessa ketjussa tässä männä päivänä
Juu-u, agressiolle erinomainen 

Mitä sie minua oot muistellut? 

Niin, agressioita minulla herää herkästi, mutta väkivaltaan en ole taipuvainen koskaan! Sitä en siedä millään.
Kunhan mölisen vaan.

Olen muuten miettinyt, että mikä mahtaa olla pluto-kuu-askendantti t-ristin perimmäinen oppi? Voisiko joku valaista asiaa?
Eli onko minun tarkoitus tulla tunteitteni herraksi ja opetella hallitsemaan impulssejani? Vai päinvastoin, olisiko minun tunnetta täysillä juuri niinkuin usein tunnen ja onko minun opittava hyväksymään ja todella elämään kaikki tunteeni ilman tukahduttamista?

Kun en oikein tiedä, että pitäisikö niitä tunteita tuulettaa toden teolla, vai pitäisikö niitä jotenkin hallita paremmin?
Anybody?? 
Onko muita joilla mahdollisesti pluto-kuu oppositiota tai pluto-kuu-askendantti t-ristiä?

On se tavallaan rankkaa, että tunteet on nollasta sataan hetkessä ja joko tai. Tai että joka kerta pitää sukeltaa alamaailmaan saakka ja nousta sieltä korkeuksiin, kuin jonkin sortin maanisdepressiivinen. Vaikka en olekkaan depressiivisyyteen taipuvainen.