seuraava »

[Lilli]

Kyllähän tuo satyaghara tosiaan kuullostaa, että olet oleskellut Prahassa useammin kuin kerran. Ehkä minunkin pitää ottaa tuo kaupunki vierailulistalle, vaikka tällä hetkellä en edes tunne erityistä vetoa kyseistä paikkaa kohti. Ja jos tarkkaan ajattelen, niin vaikka tuttuja on siellä lomaillutkin ja he ovat kertoneet Prahasta lähinnä positiivisia kokemuksia, niin minulla on ollut vain sellainen tunne, että en halua mennä sinne. Viittaa siis siihen, että entinen elämä siellä olisi voinut olla mukavampikin.  

[Ave^^]

Miehellä on  ja kaikenmoiset sodat kiinnostaa sitä niin paljon. Tietää paljon kaikkea faktaa sotiin ja armeijaan liittyen. On muuten ensimmäinen tapaamani, joka haluaisi uudelleen mennä inttiin.  Tosin hän pitää eräilystäkin, että osittain siksi.
Mutta ei hän muuten yleisesti ole aggressiivinen tai mitenkään väkivaltainen luonteeltaan. Tulipainotteisena kuitenkin energisyydessään ja (välillä käsittämättömässä  ) itsepäisyydessään voi vaikuttaa...en keksi tähän kuvaavaa sanaa..mutta ei se minusta ole aggressiivisuutta kuitenkaan..


Minusta aggressiivisuus on paljon kytköksissä stressikäyrään. Itselläni tulee lauottua kovaa sen ollessa korkealla, muuten taas ei samoihin provoihin edes reagoi.

[Artemis]

Kyllä, Praha on kerta kaikkiaan yksi lempikaupungeistani Euroopassa. Olen muutenkin tykästynyt kovasti itä-euroopan vanhoihin kaupunkeihin
Tällä hetkellä asun länsieuroopassa ja uskon eläneeni tässä maassa ennenkin.

Itseäni on aina kiehtonut niin rikoskirjallisuus kuin kauhu kuin fantasiakin.

[Suomityttö]

Prahassa on käyty ja Kaarlen siltaa kuljettu. Kaupungilla liikkuessani oli kyllä helppo pysyä "kartalla". Kiinnostusta on tätä kaupunkia kohtaan, samoin joillakin perheeni jäsenillä. Berliiniin on kyllä samat tuntemukset. Tuleekohan ne sitten entisistä elämistä... Minun aggressiivisuuden aurani on muuttunut lempeyden auraksi.

[sherpa]

Hei,
mielenkiintoisia kommentteja tuosta "agressiivisuuden aurasta".Tunnistan tuolta rivien välistä kovin myös itseäni, mutta olen myös oppinut jotenkin kanavoimaan sen ainakin työelmässä. Nyt kahdessa viimeisimmässä työpaikassa minulle on sanottu, että eivät voisi kuvitella sitä tilannetta että vetäisin herneen nenään.Tämä tietysti herätti suunnatonta hilpeuyttä perheessä. Toimin asiakaspalvelussa ja auttajana ja ehkä tämä pidättyväisyys on tyystin opittua ja tunteiden pullottamista! Kartallani myös neliöt ja kolmiot kaikki sikin sokin..ja kyllä, karttani mielestäni kuvaa minua, vaikken siitä mitään ymmärräkkään!

[Artemis]

No niin, se olit Artemis sinä jot aminä muistelin tuolla jossain toisessa ketjussa tässä männä päivänä
Juu-u, agressiolle erinomainen 

Mitä sie minua oot muistellut? 

Niin, agressioita minulla herää herkästi, mutta väkivaltaan en ole taipuvainen koskaan! Sitä en siedä millään.
Kunhan mölisen vaan.

Olen muuten miettinyt, että mikä mahtaa olla pluto-kuu-askendantti t-ristin perimmäinen oppi? Voisiko joku valaista asiaa?
Eli onko minun tarkoitus tulla tunteitteni herraksi ja opetella hallitsemaan impulssejani? Vai päinvastoin, olisiko minun tunnetta täysillä juuri niinkuin usein tunnen ja onko minun opittava hyväksymään ja todella elämään kaikki tunteeni ilman tukahduttamista?

Kun en oikein tiedä, että pitäisikö niitä tunteita tuulettaa toden teolla, vai pitäisikö niitä jotenkin hallita paremmin?
Anybody?? 
Onko muita joilla mahdollisesti pluto-kuu oppositiota tai pluto-kuu-askendantti t-ristiä?

On se tavallaan rankkaa, että tunteet on nollasta sataan hetkessä ja joko tai. Tai että joka kerta pitää sukeltaa alamaailmaan saakka ja nousta sieltä korkeuksiin, kuin jonkin sortin maanisdepressiivinen. Vaikka en olekkaan depressiivisyyteen taipuvainen.

[Artemis]

Niin ja jatkoa juttuuni vielä. Kuinkahan sitä löytäisi tasapainon sen kanssa, että jos joku juttu ei todella herätä intohimoja, niin se ei kiinnosta lainkaan. Täytyy todella herätä suuria tunteita asioita kohtaan, tai muuten ne on vaan blaah enkä jaksa kiinnostua lainkaan.
Uskokaapa, mutta ennemmin kohtaan ihmisen joka saa minut raivon valtaan, kuin ihmisen joka ei herätä mitään tunteita.

[Kuuhilda]

No en minä enää muista  
Jossain yhteydessä kun puhuttiin tyypeistä, joilla on jotain tiettyä sorttia paljon, muistin että joku täällä oli tuollainen multi-  :

Mulla ei ole Pluto-vaivaa, mutta Venus-Mars-Vesta-Kuu Stellium kala/oinas 2/3 ja olen päätellyt, että minun on opittava nimenomaan HALLITSEMAAN se. Ei tukahduttamaan, jolloin loputulos on tuhoisaa räjähtelyä, eikä tuomaan tuntemuksiani ilmi liian pontevasti, koska siitä ei seuraa muuta kuin ongelmia. Oman ongelmansa soppaan lisäävät Jupiter ja Uranus nousulla. Hallitse siinä jotain sitten  

Etsi oma voimasi ja opi käyttämään sitä?

[Artemis]

Juu, minä se olen nelinkertainen oinas jonka oinasplaneettoja pluto ja saturnus niin kivasti oppositioi 

En tiedä luetaanko myös esimerkiksi saturnus oppositio mars myös "agressiiviseksi" aspektiksi? Minulla on myös se, väljänä.

[ghede]

Olen tätä jossain vaiheessa alkanut miettimään, että usein ilmaisultaan aggressiiviset ihmiset kokevat (tai he ainakin puhuvat kokemuksistaan) aggressiivisuutta heitä kohtaan.
Se tuntuu jokseenkin hassulta, sellaiselta pata kattilaa soimaa meiningiltä.

Mutta mikä tässä on se muna ja mikä kana?

Siis, jos törmää jatkuvasti p:hen, kyllähän se kyynistyttää. Aggressiivisuuteen törmääminen aggressiivisuttaa.
Aggressiivisuus taas itsessään houkuttelee aggressiivisuutta luokseen.
Voiko siis olla esimerkiksi aggressiivinen olemus, niin ettei siihen voi itse vaikuttaa? Vaikka olisi kuinka rauhallinen itsensä kanssa, silti houkuttaa aggressiivisuutta muilta?
Vai onko tässä kyse jostain sellaisesta, että miten kohtaamaansa aggressiivisuuteen suhtautuu?

Kokemus+astrologia keskustelun ajattelin aloittaa tästä ajatuksesta..



Itse en oikeastaan edes osaa sanoa kuinka aggressiivinen olen. Toisinaan huokaututtaa, että onko ihmisten pakko kaikesta taistella niin aggressiivisesti, kun kaikki puolet asiasta ovat oikeastaan hyviä asioita. Toisinaan taas paasaan jostakin hyvinkin aggressiivisesti. Kaiken kaikkiaan tunnen, että aggressiivisuus syö minua, en pidä siitä. Mielummin vältän sitä. En ole sellainen, että kokisin sen tuovat minulle voimaa, kuten joku voi kokea. En koe muidenkaan aggressiivisuutta voimana, vaan enemmänkin hengästyttävänä. Ihailen enemmän diplomaattisia henkilöitä kuin aggressiivisia asiansa ajajia. Miten muut kokevat? Monet varmasti kokevat aggressiivisen ilmaisun ihailtavana.

Mun pitäisi kai karttani perusteella olla todella agressiivinen ihminen, koska Mars on kartallani osana suurta ristiä tehden neliötä Kuulle, Saturnukselle ja Uranukselle. Toisaalta taas Marsini sijaitsee Kalojen viimeisessä asteessa ja on ns. pysähtynyt eli Stationary direct sekä lähellä 9.huoneen kärkeä. En ole kyllä koskaan oikein osannut varsinaisesti ulkoistaa pinnan alla vällyviä tunteitani agressiivisuuden muodossa ja siitä kai on sitten seurannut itselleni jonkinasteisia patoutumia aikojen saatossa. Monesti olen kyllä saanut muilta ihmisiltä paskaa niskaan, mutta olen vain yrittänyt kestää sen tavalla tai toisella. Olen huomannut, että monesti ihmiset eivät ole kestäneet minun osittain tarkoituksellista taka-alalle vetäytymistäni ja ovat ikään kuin alkaneet suhtautumaan minuun syrjäytyvästi sen vuoksi, että todennäköisesti tulkitsivat väärin tuon käyttäytymiseni. Todellisuudessa olen kuitenkin vain liian herkkä ja haavoittuvainen ihminen enkä uskalla noin vain lähteä avautumaan varsinkaan lyhyen ajan sisällä tuntemattomille ihmisille, vaikka halua siihen varmasti olisi. Joskus tuntuu siltä, että minun ulkoinen ja sisäinen minäni ovat täydellisesti ristiriidassa keskenään, koska ulospäin saatan näyttää melko karskilta, mutta silti aika tavanomaiselta ilmestykseltä, mutta sisältä olen kuin jokin hylätty pikkulapsi. Tämän huomattuaan ihmiset sitten monesti luulevat, että he ovat jotenkin oikeutettuja kohtelemaan minua kuin jotakin roskaa. 

Rauhalliseksi minua on kuitenkin useasti luonnehdittu ainakin läheisteni osalta. Totuus taitaa kuitenkin olla se, että persoonassani ilmenevät kärkevät muodot on todennäköisesti pyritty tukahduttamaan muiden toimesta enkä enää ole niistä itse edes täysin tietoinen ts. minut on ikään kuin vähitellen valjastettu osaksi ns. "tavallista riviväestöä." Toisaalta taas koen sen jossain määrin omalta osaltani helpommaksi, kun voin sosiaalisissa kontakteissa vain mukailla toisten toiveita ja haluja, koska minulla valitettavasti harvoin on uskallusta tutustua ihmisiin tavanomaista syvemmin niin harmittavalta kuin se tuntuukin. Tässäkin taitaa osasyynä olla se, että menneisyyden surkeat kokemukset ihmissuhteissa ohjailevat vieläkin negatiivisesti käyttäytymistäni arkitasolla.

[- Kastehelmi -]

Koen itsessäni olevan aggressiivisuuden lähestulkoon täysin positiivisena asiana. Saan siitä ytyä, eteenpäin työntävää voimaa. Taistelen itselleni tärkeiksi kokemieni asioiden puolesta. Puolustan itseäni ja muitakin. Kääntöpuolena se, että temperamenttini tekee musta joskus äkkipikaisen, enkä voi kehuskella tulevani toimeen ihan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Sen takia en ole maailman paras tiimipeluri, joka sulautuu vaivatta joukkoon kuin joukkoon. Mulla on , ja . -lla ja -painotus vaikuttavat varmaan myös.

[Lizzy]

Minulla on väljä 

Mars vielä 7. ja 8.huoneen rajalla... Olen kuulemma piiloagressiivinen. Oikeastaan hyvin samoja kokemuksia kuin Lilli kertoi. Minusta tuli joskus teininä kamalan vihainen ja jonkinlaista vihaisuutta on ollut siitä asti. Ihmeellistä on vain se, että vaikutan usein toisten mielestä vihaiselta silloinkin kun en sitä mielestäni ole. En todellakaan ole väkivaltainen. Kyllä minun agressio näkyy enemmän verbaalisti, että saatan sanoa kiukuspäissäni asioita, joita en todellakaan tarkoita. Toisaalta olen oppinut kanavoimaan tuota energiaa urheiluun. Lenkin jälkeen olo on parempi ja kiukku haihtunut tuulen mukana.

Kai minä olen jollain tavalla agressiivinen, mutta sen voiman voi kääntää myös positiiviseksi energiaksi. Ja naisille on tosiaan aina ollut vaikeampaa ilmaista vihan tunteita. valitettavan usein ne kääntyvät sisäänpäin ja kohdistuvat itseen jollain ikävällä tavalla. Niin minullakin nuorempana syömishäiriönä.  Kun sitä vihaa oppii ilmaisemaan niin joskus voi tulla ylilyöntejä, esim juuri sanoo sellaista mitä ei oikeasti tarkoita. Opettelenkin nykyään olemaan maltillisempi sanoissani, vaikka välillä sitä pääsee sammakoita. 

Kuulostat aivan eräältä tutultani. Hänellä on myös mars 7. ja 8 huoneen rajalla vesimiehessä, myös nousu rapu.
Aggressio hänellä näkyy nimenomaan verbaalisesti, ja monet käsittävät hänet usein väärin, koska ovat jo saanet kuvan hänestä, että on joskus aggressiivinen puheissaan, niin eivät aina osaa sitten ottaa vitsejä tai muuta ihan normaaleja kommentteja normaalisti, vaan ottavat tosi henkilökohtaisesti. Joskus hänellä on kyllä itsehillinnässä opeteltavaa. Ja on myös mulle tullut tilanteita, jotka on saanut mun sotakilvet esiin, kun hän liian rohkeesti ampuu asioita, vaikkei välttämättä tarkoittaisikaan. Hän on Aurinko kauris.

Jännä sillain on ollut seurailla, että missä tilanteissa tämmönen aggressiivisuus tapahtuu. Tiedän että hän on pohjimmiltaan aika herkkä, vaikkei sitä näytäkkään, mutta haluaa peitellä sitä kaikin keinoin. Mutta tuo nousurapu taas sotii häntä vastaan, eli jos joku osuu arkaan paikkaan, tai omalle reviirille, niin silloin ei kyllä häntä mikään pitele. Harkitsevainen sanoissaan. Jotain samaa kuin mulla, eli tunnistan ravun piirteet, mutta kuitenkin enemmän rapu kuin minä.  Ne sammakot ei satu, jos malttaa myös edes myöhemmin selittää itseään että miksi näin pääsi käymään
Esimerkki: "Eräs osoitti kärkkääsi kysymyksen ko. henkilölle, joka oli oikeutettu, tämä kauris-nousu-rapu meni ensin lukkkoon, ja sen jälkeen räjähti takaisin, ei edes kysynyt että miksi tälläistä kritiikkiä esitettiin. Myöhemmin tämä toinen tuli esittämään asian uudelleen positiivisemmalla tavalla, jolloin tämä kauris-nousu-rapu heltyi, ja pyysi melkein tippa silmässä anteeksi käytöstään."

No kuulostaa kyllä ihan minulta tuo tuttusi. Olen aina ihmetellyt sitä kun koen itse olevani surullinen niin muiden mielestä näytän vihaiselta? Ja joo, noita myöhempiä selittelyjä...  Joskus sitä melkein nolottaa niin paljon, että ei viitsi pyytää edes anteeksi. Ja sitten vaikuttaa vielä tylymmältä... vaikka kyllä sitä useimmin onneksi pyytää anteeksi ja saakin. Se on todella extremeä olla nousu-rapu ja vielä tuolla kyseisellä asetelmalla...

[mii-i]

Mulla on  . Suuttuessani olen oikeastaan tosi herkillä, itkuun pillahtamaisillani. Ja surullisena näytän mäkin ehkä vihaiselta (tosin kulmakarvani ovat vähän sen muotoiset, että vähänkin rypistettynä voi vaikuttaa asiaan).
   
  
  Q 
Ärsyynnyn silloin, kun joku sattuu sorkkimaan ilkeästi ja tosi kovaa minulle rakkaisiin ja tärkeisiin asioihin. Tai ei kuuntele, vaan stereotypisoi minut ja tekemiseni omaan itseensä heijastaen.
Tai menee tökkimään pääni sisällä käymiäni keskeneräisiä kasvunpaikkojani :DD

Teini-iässä olin hyvinkin tulinen: syvältä nousi viattomastakin hyvin osuneesta kommentista hyvin epäloogisesti "ton laitan kärsimään, tapan" . Vielä en ihan täysin muista entistä elämääni, jossa olisin käyttäytynyt niin aggressiivisesti: ehkä joku korkeammassa asemassa oleva, joka ei siedä itseään vastaan ajattelemistakaan :DD (kuun alasolmu leijonassa, osin ysihuoneessa).

Olen tehnyt itseni kanssa töitä, etenkin, kun nuorempana tukahdetettu aggressio kääntyi myöhemmin voimakkaasti myös sisäänpäin ja laittoi tän elämän vaakalaudalle.
Toisaalta aggressioni tuli ilmi myös näkymättömänä, saatoin pitää hautuvan vihan häkissä ja sanoa sitten tosi pahasti tai järjestää henkilön ikävään tilanteeseen. Mullon jostain elämästä muistoja tässä kierossa vihassa, raakuudessa ja tuhossa kellimisestä o.O . Siihen liittyi kiinteästi myös vallan tavoittelu.

Nykyään en viitsi käyttää energiaani muihin. Ihan sama, kunhan se ei ite vahingoita toisia oikeesti.

Eikuhei, mulla ON viime aikoina pyöriny mielessä vahva muisto/ tunne elämästä naisena, joka tavoitteli valtaa/ omaisuutta vähän femmesti (mullon    lilith), miesten kautta: tuotti tuskaa, vihaa ja kipua (ei kuitenkaan koskaan halunnut katella silpomisia tai rumia kuolemia, ei arvolle sopivaa). Ehkä mä tästä vielä muistan enemmän ^^

[pluto]

Minä niin tunnistan tuon aggressioiden imuroinnin. Olen itse aggressiivinen.  Pystyn työssäni asiakaspalvelijana sen useimmiten pitämään pinnan alla ja moninkertaisena vaakana ja muutenkin ymmärrän, että ylenpalttinen rähjääminen vain syö energiaa.
Yritän olla ihmisille kiva, mutta pinna palaa heti, kun joku alkaa hyökkääväksi.  Ja aina joku alkaa. Selkeästi mun aurassa on jotain, joka houkuttaa jotkut ihmiset haastamaan riitaa.
Jotkut ihmiset on selkeästi herkempiä aistimaan toisen ihmisen voiman/aggression ja puolustautumaan kuvittelemaansa uhkaa vastaan. Eräs puolituttu on monesti sanonut minusta, että huoun voimaa, sen näkee ryhdissä ja katseessa, kuulee äänessä ja jopa puheessa on kuulemma selkeä sotilaallinen sointi. Se on hassua, koska monesti se on sanonut sen hetkinä, jolloin olen saattanut tuntea itseni kovinkin epävarmaksi. Selkeästi hän näkee jotakin mun olemuksesta, jota kaikki ei näe, joka ei välttämättä ole kaikille ihmisille yhtä päivänselvää kuin hänelle.
Toisaalta jotakin samaa varmaan näki se eräskin asiakas, joka koki mun auttamisyrityksen v***uiluna. Hän ei ihan tiennyt mitä tahtoi, ja olin kieltämättä sisimmässäni vähän turhautunut siihen jankkaamiseen. Kuitenkin ihan ystävällisen asiallisesti esitin erästä toimintavaihtoehtoa, jolloin aivan puskista asiakas alkoi syyttämään, että mulla on asennevamma ja hyökkään hänen kimppuunsa ilman mitään syytä. Kyseisellä kaverilla oli ilmeisesti pahanlaatuinen alemmuuskompleksi, koska esimiehelleni lähettämässä viestissä hän muun muassa sanoi, että vaikka minulla olisikin joku yliopistotutkinto (no ei kyllä ole), ei se oikeuta minua kohtelemaan tavallista työläistä ylimielisen hyökkäävästi, eikä hän yhtään tiedä, miksi minä ilman syytä kävin (sanallisesti) hänen kimppuunsa. Se oli aika pelottavaa, koska minä koin sen niin, että tämä asiakas kävi ilman syytä minun kimppuuni.
Olisi ehkä ollut vielä pelottavampaa, jollen olisi silloinkin ollut tietoinen siitä, että vedän puoleeni aggressioita, vaikka kuinka yritän toimia sovittelevasti.
Ja astrologisesti aika selkeä tekijä on  yhtymä, joka neliöi kuuta ja muodostaa auringon kanssa stelliumin 1. huoneeseen. Myös selkeä painotus johtavissa merkeissä (8 planeettaa, jos Chironkin lasketaan) saattaa vaikuttaa.

[- Kastehelmi -]

Mulla varmaan tekee sen, että vihastuminen näkyy ja kuuluu yleensä heti ulospäin. En pysty teeskenteleen, että ei tässä mitään, jos suututtaa.