Eron olen itsekin kokenut hyvin nuorena, 23-vuotiaana, silloin väkivaltaisuuden takia.
Siksi kai menin sitten toiseen ääripäähän ja valitsin yltiörauhallisen, kiltin ja "vaarattoman" puolison. En ihmettele, että miehet ovat joskus eksyksissä meidän naisten kanssa, näistäkin jutuista saa sen käsityksen, että paha puoliso on huono juttu, mutta kiltti mies on ihan yhtä huono juttu.
*Tuosta sanoisin vain, että minäkin otin pahiksen jälkeen 4-5 vuoden tauon jälkeen hyviksen, ja kun hän osoittautui pehmoksi, piti ottaa vielä kovis - jonka harrastus on hauskasti päinvastainen kuin ekalla pahiksella, eli pahisten kurissapito (järjestuksenvalvonta jne). En tiedä, tänään pitäisi tavata hänet siis exä ja kysyä vain mihin miesten tunteet menee. En tiedä miksi hän nyt sitten ehdottaa tapaamista niin äkkiä tai elokuvia tai muuta. Vähän outoa jos on tyttöystävä, ja minä puolestani tosiaan haluaisin vain kysyä, mihin miesten tunteet menee. Ei voi olla niin että kaikilla on alemmuuskompleksi kanssani?? Siksi en nyt aloita kiireellä mitään uutta kenenkään kanssa, koska en halua että lapseni kärsii tunnetasolla minun kanssani, eikä kukaan nyt kiinnostakaan. Voin uskoa että exää ei ollenkaan kiinnosta miettiä sitä mitä kysyn, mutta miksi minua kiinnostaisi enää tapailla häntä sitten.
Luulin ensin että joku toiminnallinen kiinnostaisi hänen kanssaan - mutta vailla tunteita, miksi? Ihan turhaa on tapailla, mieluummin sitten sen kanssa jota saa rakastaa vapaasti. Meillä on mielestäni koko ajan ollut yhteys, minkä edessä hän kiemurtelee kovasti. Selvästi ei tiedä mitä kanssani tehdä. Haluatko sinä ketään muuta elämääsi? Minulla on yksi ystävä jolle uusi mies ilmestyi aina liian aikaisin, ennenkuin edellinen juttu oli edes loppunut. On sekin rasittavaa.
Niin sitä aina yrittää parantaa tilannettaan, toivon että sinäkin pääset ratkaisuun. Joskus mies on ratkaissut asiat minua ennen. Exä saattaa kokea tilanteen "hieman ikävänä" kun esitän hänelle paperilla kaikki lupaukset ja sanat ja kysyn, miten koskaan uskallan rakentaa mitään kenenkään kanssa, kun näin käy aina..
Mutta kysyn silti, samalla kun on pitänyt kuolettaa tunteet häntä kohtaan. Jos se taas johtaa siihen, ettemme näe kuukausiin, sen parempi. Jatkuva tunteiden kuolettaminen voi johtaa siihen, ettei tunne muutakaan elämää kohtaan, tai elämä tuntuu näytelmältä, joskus turhalta, mutta yhtaikaa on ollut pakko oppiakin tällaista etääntymistä, ettei mene ihmisten kuohuihin ja tilanteisiin mukaan. Aineellisella elämällä on kuitenkin JOKU merkitys.. vaikka alussa olimme kaikki yhtä, sieluja, ja valoa. Siksipä kaikilla on kaipuu kotiin, ja ohessa voi olla kaipuu toiseen sieluun.
Eikö ole outoa siihen nähden ajatella, miten erilaisia polkuja ihmisille tulee? Eri elämiä jne. Missä he kehittävät ihan erilaisia ominaisuuksia, tulee erilaista karmaa, sielunvelkaa jne.. no joku päivä näen kokonaiskuvan. Suosittelen sinullekin meditaatiota, se rauhoittaa mieltä kuohuissa ja voit saada rauhallisemmalta mieleltä ideoita siitä, miten pitäisi toimia.
Itsellä on suhdemyllerryksen lisäksi ainakin työmyllerrys menossa, eli minkään haastavan suhteen saaminen tähän lisäksi EI innosta. En osaa jotenkin kuvitella että olisin 20v jonkun kanssa. Ja kummaa oli kun Italian ystävällä ei tunnu olevan mitään romantiikkaa suhteessa (10 v avoliitossa). Kyllä siinä nyt minusta jotain puuttuu. Hän elää kulttuurissa jossa on aviopuoliso ja rakastajia, mutta siitä puolesta en kysynyt. Nätti tyttö ja kunnon mies, mutta tunne puuttui minusta kyllä aikalailla. Hoitavat taloutta.
