Luulisin, että näet Mii-i sen Kuun nopeuden ehkä helpoiten siten, kun piirrät Astro.comissa karttasi vaikka siinä "Chart drawing, Ascendant" -kohdassa, jonka jälkeen painat sitä vasemmassa yläkulmassa olevaa "View the additional tables (PDF)". Näin saat näkyville Planeettasijainnit ja siitä "Speed" -kohdasta näet Kuun nopeuden. Itselläni on nopea kuu.
Ai niin, mun on pitänyt ennenkin sanoa tämä, mutta sanonpa nyt - mun mielestä Mii-i sulla on ainakin hyvin mielenkiintoinen ja kiehtova tyyli kirjoittaa... Ilmaisusi on jännällä tavalla selkeää ja oivaltavaa...paremmin en nyt osaa sitä kuvailla.
Kiitos! Mulla tää sanasaivartelu on osa työtä, tulee ehkä siksikin joustavasti/ omalaatuisesti (/omituisesti) selkärangasta. Ja se vahva
on osasyyllinen, tietty
Tasapainottanee tätä astro-aloittelua, spekuloin ja hypotetisoin näissä planeetta-asioissa aika paljon.
Arvelin oikein, isällä ja mulla on nopeet kuut (ja ne hitaat merkkarit). Eli järki juoksee yhtä matkaa, vaan eri suuntiin xD Lähimuisti on hyvä- me imaistaan faktakasat kalloomme niitä ehkä tajuamattakaan (hyvä taito peruskoulussa, kun luetaan ulkoa mitään käsittämättä, puklataan paperille ja unohdetaan autuaasti kaikki, mikä ei kiinnosta)- ja tuodaan käytäntöön sitten, kun ollaan vedetty joka ikinen viiva entisiin oppimisiin, punnittu tarkkaan.
Äiti taas on hitaasti tajuava, vaan vetää ne johtopäätökset (mulle ja isälle) liiankin nopeesti.
Meillon loppuporukkakin nopeakuisia takamerkkareita, mut pikkusisko on hidas sekä havannoimaan, että käsittelemään tietoa (hidas kuu). Sillä on
, ja
n rajalla, melkein
. Ettei aina tiedä, miten päin olis ja sanois: toisaalta koettaa päteä, ja toisaalta on vähän herkkis (
voi sekin vaikuttaa) : heivaa essun-tassun (ettei vain vielä ois
-nousu, kuten minäkin, paha mennä sanomaan, kun ei sekään kelloa tiedä).
Mutta tästä ymmärtelisin, miten meidän perheen suhteet muodostuu- äiti on se vilkkain (me muut tarvitaan aikaa puntaroidaksemme sanojamme), mutta putoaa, kun ruvetaan kaivelemaan arkipäivää syvemmältä. Suhteissa tosiaan riippuu paljon siitä, että kuinka nopeaa se toisen viesti menee päähän- ja kuinka sen prosessoi. Jos siis se kieli on yhteinen :
Vanhempi pikkuveli on
,
, joten siinäkin on äidin puheliaisuutta. Mä oon
nä sitten se hiljaisin ja kiviä eniten kääntelevä, mutta omassa kannassani sitten äärijääräpää (tosin siitä kannasta ota selvää, toi
kun tekee niin syviä vesiä, että jos kaiken sais ylös, menis kirjaksi). Mun kartta on melko plutoninen, joka näkyy mm. jo mainitussa
: en oo aina niin selvä tapaus, ja mulle tärkeimmissä asioissa käytän sanoja mieluummin vähän vierestä kuin suoraan, tai sitten lauon ihan mitä sattuu ajattelematta- etten menis rikki, ettei musta ajateltas mitään, mitä en ole , ettei musta kukaan sai kiinni (tai jotain, mulle kun sanat merkityksineen on myös niin rakkaita, työtä, ja rakkaimmissa asioissa sitä on herkimmillään). Olen halutessani hyvä satuilemaan, valehtelemaan, näyttelemään, manipuloimaankin. Mun vahva
tekee sit sitä, etten aina itekään tajua tekeväni jotain noista: todellisudentaju on välillä ihan hukassa (elän työkseni pääni sisällä valtaosan päivästä). Toisalti osaan kääntää senkin hyvällä hyödykseni.
Meistä rationaalisin
on pienimmällä,
n kanssa
. Se onkin sellainen sovittelija.
Eli muilla lapsilla paitsi mulla on luonteenomaisesti
-merkissään. Muilla nuo persoonaplaneetat menee muutenkin ristiin, mä oon siinäkin se vaihdokas :