seuraava »

[Mamie]

Heheh, lähes koskaan näihin aloituksiini ei vastailla, mutta kokeillaan nyt kuitenkin, jos jotakuta aihe kiinnostaisi..

Millaiset aspektit "aiheuttavat" henkilössä tietynlaista identiteetin puutetta ja häilyvyyttä.
Juuri tällä hetkellä koen olevani hyvin lost ja identiteettini on hukassa... Ajattelin, jos näitä tuntemuksia voisi purkaa jotenkin ehkä astrologian kautta.

[nikki]

Oisko "irtopääpeikko" -aspekti eli  ,
minuus ja ulkoinen minuus leikkivät kuurupiiloa.
Sitten ajankohtasista vois olla kyllä retro  transiitti jollekin henk.kohtaselle planeetalle.
Kaksosissa kun on tuo kuolematon ja kuolevainen puolensa, kaksinaisuus.
Muuttuva Merkuriuksen alainen merkki.

[Kuuhilda]

Minä huutelen taas Neptunusta.
Nousulla ja ykkösessä ainakin.

[nikki]

Vestahan kuvastaa vahvaa keskittymistä, fokusoitumista,
vahvuutta omassa keskuksessa. En näkisi sitä häilyväisenä vaan nimenomaan sen kautta voi tuntua muut ihmiset blaah..
ja Skorpioni, häilyväinen ?
Kiintein merkki kiinteistä sanosin.
Ja tuohon Neptunukseen.
On helppo vastata että joo Neptunus. Kosminen planeetta?
Esim.  ei taas olleskana, eikä  yksinään.
Miettikää, pohtikaa, spekuloikaa, niinku tuossa edellä.

[Kuuhilda]

Josko nyt paneudun omalla kohdallani asiaan...löytynee vaikka ja mitä.

Neptunus on helppo osoittaa siellä ykkösessä, se hämärtää omaa käsitystä itsestä ja muiden käsitystä minusta myös. Mutta voidaanko puhua identiteettittömyydestä, vai siitä, että mikä tahansa haluttu identiteetti on mahdollinen nähdä, joko itsen tai ulkopuolisten...onko se sitten identiteetittömyyttä, vai jotain muuta. Minä mietin jokunen kotva sitten näitä, ja tulin siihen tulokseen, että minun identiteettini on juuri se, että esitän niitä monia eri rooleja, joiden suoritustapaan ja kulloisenkin roolin valintaan vaikuttaa minun oma kokemusmaailmani elämästä ja minuuteni, se kuka minä olen; sillä tottahan toki minä olen paljonkin sen kaiken takana.

Joku joskus sanoi, että muistaakseni  äiti Teresan kartalla oli Uranus ja Jupiter yhtymä kuutosessa, ja se meinasi persoonan häivyttämistä..? Noh, minulla tuo on nousulla, että jos se sitä tuo, niin olemme asian ytimessä. Mutta muutenkin, Uranus nyt ainakin, tempoohan se sinne ja tänne ja nopsaan käydään vielä vähän tuollakin ennenkö palataan takaisin että keritään vielä sinne....ja Jupiter ei mahda tälle jarruja laittaa, vauhkoonnuttaa vain entisestään...ehken todella tiedä, mitä oikein olisin vai olisinko kaikkea yhtaikaa vai sittenkin takaperin, mutta olen sitä kuitenkin  Ja Jupiter on se, joka saa minut varmaan pohtimaan näitä asioita tälläviissiin ja saamaan niistä jotain tolkkuakin, ehkä 

Noh, ainakin minulla on vaikeuksia olla läsnä. Olen jossain muualla kuin siinä missä kulloinkin olen...se varmaan on ehkä identiteettittömyyttä itseään?

Vestani seisoo stelliumissa Marsin, Venuksen ja Kuun kanssa...minusta se on ihan hyvä siellä, se pitää paletin kasassa ehkä vähän paremmin   :
Ja sitten palaamme Neptunukseen joka neliöi tuota koko stelliumia sieltä ykköshuoneesta käsin....ihan oikeesti mulla on ilmeisesti  läksy oppia kuka olen ja missä mun rajat on ja mitä olen vai olenko sittenkään muuta kuin kaikki ja missä minulla on mukava olla? 

Vesimiehen persoonattomuus...tavallaan joo olen samaa mieltä, kaikki on yhdessä ja yksi on kaikessa...mutta tekeekö juuri se sitten suurimmasta osasta vesimiehiä juuri niin omituisia hattarpäisiä haahuilijoita, jotka evät oikein sovi kuuluvansa joukkoon...?

 

[skipidoway]

Mielestäni ravut tai joiden kartalla on paljon rapua ovat tietynläisiä kameleontteja.

[Mamie]

Neptunus on helppo osoittaa siellä ykkösessä, se hämärtää omaa käsitystä itsestä ja muiden käsitystä minusta myös. Mutta voidaanko puhua identiteettittömyydestä, vai siitä, että mikä tahansa haluttu identiteetti on mahdollinen nähdä, joko itsen tai ulkopuolisten...onko se sitten identiteetittömyyttä, vai jotain muuta. Minä mietin jokunen kotva sitten näitä, ja tulin siihen tulokseen, että minun identiteettini on juuri se, että esitän niitä monia eri rooleja, joiden suoritustapaan ja kulloisenkin roolin valintaan vaikuttaa minun oma kokemusmaailmani elämästä ja minuuteni, se kuka minä olen; sillä tottahan toki minä olen paljonkin sen kaiken takana.

Myös mulla on tuo ongelma, että voin olla periaatteessa mitä vain. Voin omaksua minkä roolin tahansa. Tietysti siellä jossain on se ydinminuus... Niin, siellä jossain. Mukaudun hyvin paljon olosuhteiden ja toisen ihmisen mukaan. Toinen ongelma on se, että jos koitan olla täysin oma itseni, niin muut ihmiset kuitenkin näkevät mut joidenkin ihme lasien läpi. 2 pidempää parisuhdetta (ja useampi lyhyempi) ja kummassakin mies ihannoi ja jumaloi mua aluksi. olin jo ensimmäisestä suhteesta plus noista muista oppinut, että miehet kuvittelee mun olevan jotain ihan muuta kuin olen. Kysyin sitten viimekertaisen suhteen aluksi mieheltä, että ootko nyt ihan varma että sä näät MUT etkä vaan jotain mielikuvituksesi tuotetta, jotain unelmaa. Hän meni vaikeaksi, eikä sen koomin puhuttu aiheesta. No, suhde kuitenkin loppui juuri ja varmasti nyt näkee ne ruusunpunaiset lasit joilla mua katseli. Itse näin rakastumisenkin pauloissa hänet, enkä mitään fantasiakuvaa (tosin saattaa johtua mun kuu neitsyestä, hitaasti, analysoiden ja aprikoiden..)

Ikiviuh, juu se vesta on junon ja kuun kanssa yhtymässä neliössä uranukseen ja kheironiin. Tulee siis t-risti. Tekee noi vesta, juno ja kuu kuintenkin quintiiliä askendentille, että voisivatko jotenkin jopa purkaa tuota t-ristiä...

Ja neptunus mullakin vahvana. Kakkoshuoneessa yhtymässä marsiin ja jupiteriin ja neliössä aurinkoon, MC:lle, kolmiossa kuulle ja sextiilissä venukselle.

Pohdin tossa junassa tänään, kun oli aikaa, että tietysti syy voi olla tuossa saturnuksessa askendentillakin. Sensuroin itseäni liikaa. Jotkut ihmiset on sellaisia että tekevät heti mitä päähän pälkähtää, puhuvat mitä sylki suuhun tuo. Jos itse ilmaisisin itseäni täysin sensuroimatta, luulen että sieltä löytyis hyvinkin sellaisia  itselleni tyypillisiä perus toimintamalleja... Ongelma on vain se, että oon aika erikoinen tyyppi, kaukana sovinnaisuudesta ja siitä miten kuuluisi käyttäytyä. Jos antaisin palaa, olemalla täysin oma itseni, mua varmasti pidettäisiin tärähtäneenä. (se uranus sielä 1. huoneessa). Tietty tääkin voisi olla syy siihen miten tuntuu iralliselta, eikä identiteettiä meinaa löytyä... se on siellä jemmassa, en vain saa sitä ulos, koska se on liian omituinen ja omalaatuinen.

Plääh, vaikee sanoa... Mutta kiva lukea teidän pohdintaa aiheesta 

[- Kastehelmi -]

Miten olis ? Lähipiirissä vain yksi kylläkin. Sellasta poukkoilua, että vaikeeta on ymmärtää. Yhtenä päivänä yhtä mieltä, toisena toista. Ja sinä toisena päivänä on sitä mieltä, ettei mieli olis ikinä muttunutkaan Tässä on kyllä se, että uskoo itse tarinoihinsa, mutta muille identitetti näyttää todella ailahtelevalta.
Sitten toisena :n aspektit persoonallisille planeetoille? Valtapelejä. Hallitsijana tai ajautuu itse ohjailtavaksi. Oma minä hukkuu.

[mii-i]

Aihe on koskettanut kyllä, etenkin tuossa murrosvaiheessa vähän nuorempana. Kun ei tiedä, mikä tuntuu hyvältä, kun ei osaa tätä fyysisyyttä, kun ei halua elää, kun kuitenkin elää niin vahvasti ja sydämellä; samaistuu jokaiseen niin, että kadottaa omat tunteensa. Ja kun maailma (itse) tulee päin vaatien päätöksiä, suunnitelmia, juuria ja vakautta, määreitä ja meriittejä. Kun toisaalta tahtoisi joka suuntaan, eikä kuitenkaan minnekään.

Mahdollisia, jo tässä mainittujakin kuvioita löytyy kartaltakin. Ja/ mm.

  ,  .  .

 -komerossa ruuhkaa, avain-   .

Vahva, T-ristejä aiheuttava      - komero, jossa ihan likellä myös tuo  .
    . Kollektiiviset ja  kulmittavat karttaa muutenkin: neppari ja pluto silmiin pistäviä.

+ Muita muuttavia ja vastakkaisia elementtejä ja niiden välisiä yhteyksiä: luonteenpiirteitä/ taipumuksia, jotka pitää ennemmin tai myöhemmin tasapainottaa ja hyväksyä. Osa näkyvimmin eri ikä-kriiseissä jne. Elämä nostaa ne pimeimmätkin sopet silmien alle- käsittelytavan voi valita, -aikaa siirtää vain eteenpäin.

Uusi aikakin, oli kuinka käytetty lause hyvänsä, kuinka se nostaa ja kyseenalaistaa ihmisyyttä (persoonaa), laittaa muuntumaan ja ymmärtämään.

Kysyykö, hakeeko sanoja vai tunteita, merkityksiä, jotka kuvastavat itseä; ja mitä on persoonattomuus?

Pitääkö sitä edes olla 'jonkinlainen'; millaisena kokee tarpeensa itsensä määrittelyyn (mitä se sisältää, mistä oikeasti pitää ja mitä tahtoo?)

Jos vaan menee ja tekee niin kuin hyvältä tuntuu, niitä tuntemuksia tunnustellen ja opetellen: kokeilee ja pitää hyvän.

- Tunne, että Minä olen tässä.

[nikki]

Jos etsitään otsikon mukaan identiteettiä, niin kyllä sitä astrologisesti pitää etsiä Auringon kautta.
 
-ego, sisäinen minä, minuus, todellinen olemus
-tahdonvoima, lämpö, elämänhalu
-itsensä tiedostaminen ja toteuttaminen
-IDENTITEETTI, itseluottamus, itsetunto
-tietoiset motivaatiot
-henki, elävä yksilö
    Juhani Nummela, Astrologian käsikirja

[Kuuhilda]

Hmmm.
Voisinkohan ajatella että  se on se, joka  noiden kaikkien roolien takana näytelmää ohjaa?

Mulla on melko kiva aurinko.
Se 
Huoneessa kaksi, kolmio Saturnus, MC ja Pluto.
Napakka 60 astetta Lilith, Ceres ja Vesta....siinäpä niitä on, naiseuden prinsiippejä... on 8 asteen päässä.
Neliö Chironille.
Sekstiili Neptunukselle.

Miten tuo sitten mahtaakaan kaikkea ohjata, mutta kolmioineen Plutkulle ja Satkulle sillä on varmaan aika vankasti ohjat käsissään...ja kakkonen lie tuo sitä itsearvostusta ja henkistä voimavaraa peliin mukaan?
Ehkei siis lopulta lainkaan identiteetitön?

[nikki]

Siis auringon kauttahan meillä kaikilla on se identiteetti,
uniikki ja ainutkertainen.
Tuolla aiemmin sillä irtopääpeikolla ajoin takaa just sitä kokemusta ja tunnetta
että miks sitten joku kokee olevansa identiteetitön.
  liittyy minusta osaltaan tuohon minuuden kokemiseen, koskapa myös se on tarkan syntymäajan muodossa jokaisella uniikki,
ja ihmistä ei ole olemassa ilman toista ihmistä DC eli peilaamme sitä itseämme toisista.

Anne Massey sanoi joskus mun kartasta että missäs sinä itse olet,
koska henk.kohtasten planeettojen sijainti on hyvin yhteisöllinen 11 ja 12 huone,ja egoa korostamaton,
itsensä piilottava  tai uhraava. 2 ja 3 huone   ja  .
Mutta kyllä se identiteetti   sieltä stelliumin kautta ittensä marsmaisesti jyrää esille.
Tai emmä tiijä tarviiks sen jyrätä, aamu nousun lähellä on aika simppelisti oma ittensä.

Täällä oli joskus ammoin  mielikuva kielikuva -topikki,
ja semmosen kautta oli oikeestaan aika jännä peilata itseään muiden silmin.

Kai kaikilla on joskus oma mielikuva itsestä hukassa,   transiitti ? vetäytyminen,
että tämmönenkö minä olen, itsensä yllättäväkin   transiitti,
epärealistinen tai miksei kokonaisvaltainen universaali ihmisyys sen Neptunuksen kautta.
Julkisuushakuinen Jupiterin transiitilla,
tai Narkissoksen omahyväinen silloin tällöin.
Mutta että se uniikki sormenjälki kyllä sormessa säilyy vaikkei aina siltä tunnu.

[Mamie]

Mulla se aurinko tekee noi kaksi haastavaa neliötä neptunukselle ja jupiterille. Kuvittelenko kenties enemmän itsestäni mitä olen tai mihin pystyn? Toisaalta, mulla on huono itseluottamus ja epäilen kaikenaikaa kykyjäni, joten eikai se siitäkään voi olla kiinni..

Aurinko yhtymässä vielä MC, oppositio lilithille, semineliö saturnukselle, semisextiili plutolle, kolmiot solmulle ja kheironille

eikai noilla aspekteilla pitäisi olla identiteetti hukassa? Paitsi tietty ne neliöt hiertää.

[nikki]

Eikun ne neliöt nimenomaan rakentavat sitä identiteettiä pikkuhiljaa.
Oma     stellium 
ja kyllä sekä oma tahto että nuo mars-mieskokemukset ovat rakentaneet ainakin omaa identiteettiäni.
Ja sitä kokemusta, milloin koen olevani ALIVE!!

[Kuuhilda]

Ah, neliöt rakentavat identiteettiä. Ja minulla siis Chironin kautta, kyllä vain.
Ai että mikä ketju, tää on suorastaan ihan mahtava, juurikin kun olen näitä asioita viimeaikoina pohtinut