ajatus jota olen itsekkin miettinyt..
saattaa olla jopa niin, että joku "hullu" porukka toteuttaa maailmanlopun..
eipä tässä mitään jännää oo pitkään aikaan tapahtunutkaan.. jos ei luonnonvoimia oteta lukuun..
en malta odottaa kyseistä päivää..!!
Merkittävä syy siihen, että liki läpi ihmiskunnan historian lienee ollut maailmanlopun profeettoja,
saattaa olla niin sanottu hedoninen adaptaatio (HA). Useimmille yksi merkittävimmistä HA:n kokemuksista
on se kun rakastuminen vaihtuu yleensä viimeistään kolmen vuoden kuluttua arjen puuduttavaksi rutiiniksi.
Tai sitten se, että lottovoitolla hankittu Mersu tai Bemari onkin muutaman viikon kuluttua enää
auto, jossa on mukavampi itkeä kuin vaikkapa Ladassa. Kukin voinee keksiä parempiakin esimerkkejä
tuosta lähes pilvin pimein...
Eli kyse on siitä, että miltei mikä tahansa innostusta tai vastaavia positiivisia tuntemuksia aikaansaava
seikka muuttuu vääjäämättä ajan myötä tylsän arkipäiväiseksi.
Niinpä varsinkin ns. seikkailugeenin pitkän variantin omaavat ihmiset kaipaavat jännitystä elämäänsä,
jotta eläminen tuntuisi elämisen arvoiselta. Yksi helppo konsti siihen on mennä kybällä mukaan maailmanlopun
skenaarioihin, joissa riittää jännitettävää aina siihen asti, kunnes ennustettu hetki on muuttunut menneisyydeksi.
Noiden maailmanlopun vouhotusten varjopuoli tietysti on se, että heikkohermoiset ja suggestioille
alttiit tyypit kärsivät jopa suunnattomista peloista ja ahistuksista ennustetun päivän lähestyessä.
Luultavasti nyt joillakulla veijareilla on jo mietittynä seuraavia päivämääriä, joilla seikkailuhenkisille
adrenaliiniaddikteille saadaan hyviä viboja ja "pissihousuille" ylimääräisiä pyykkipäiviä...
: