seuraava »

[sideman]

Varsinkin viime vuosina lienee selvinnyt, että aiemmin roska-DNA'na pidetty
osat ihmisen geneettistä koodia onkin sellaista varakamaa, joka mahdollistaa
ympäristötekijöista johtuvia geneettisiä muutoksia, eli epigeneettisiä variaatioita.

Tänä aamuna välähti, että kenties ns. Valaistuksen Aikakausi (Vesimiehen aika, ja silleen)
riippuu huomattavista epigeneettisistä muutoksista riittävän suuressa populaatiossa siten,
että tuo muutos kollektiivisen tietoisuuden kautta heijastuu koko maapallon väestöön?

Tuollaiselta ajatukselta ei oikein voi välttyä, kun näkee BBC-dokkarin, jossa
selitetään, että identtisten kaksosten huomattavat painoerot ja muut ulkonaiset
erot selittyvät juurikin sillä, että osa roska-DNA'sta on joko mennyt on tai off-tilaan?
Eli epigeneettiset muutokset voivat erittäinkin oleellisesti vaikuttaa sekä ihmisen
fysiologiaan että hänen psyykeensä (vai psyykeeseensä, heh...)?

Onhan sitäpaitsi viimeisin hypoteesi homoseksuaalisuudesta sellainen, että vanhemman
epigeneettinen ominaisuus, joka normaalisti ei siirtyne sukupolvelta toiselle, siirtyy isältä
tyttärelle (>lesbo) tai äidiltä pojalle (> hintti). Tai jotain sinne päin...

 

[Lilli]

Geenien toiminta on varmasti vielä paljon monimutkaisempaa, mitä dokumenteissa annetaan ymmärtää. Epigenetiikka on tietysti kiinnostavaa siinä mielessä, että sitä kautta on saatu näyttöä hankinnaisten ominaisuuksien periytymisestä, mutta koska muutos ei ole DNA-sekvenssissä, niin vaikutus katoaa muutamassa sukupolvessa toisin kuin varsinaisten DNA-mutaatioiden kohdalla, jotka tulevat esiin vaikka 10 sukupolven kuluttua (jos kyseessä on ns. peittyvä alleeli).

Mutta geenien säätelyssä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ihan valohiukkasetkin tai vaikka vitamiinien napsiminen voivat aktivoida tavanomaisen säätelyketjun, joka sisältää esim. toisiolähettejä tai reseptorisysteemin. Tämä säätelysysteemi määrää, milloin joku geeni alkaa tuottaa RNA:ta ja sitä kautta proteiinia. Syntynyt proteiini voi sitten aktivoida jonkun toisen geenin ja sitä rataa. Minkähän takia dokumentissa on väitetty identtisten kaksosten painoeron johtuvan epigenetiikasta, eihän heidän elämäntapojen  tarvitse olla identtiset. Suurin osa geeneistä on säädeltyjä koko ajan ehkä jotain housekeeping-geenejä lukuunottamatta ja tämä on ihan normaalia eikä erityisen periytyvää.

Jos ajattelee hedelmöitynyttä munasolua, joka sisältää siis vain yhden solun ja yhdistyneen muna- ja siittiösolun tuman, niin tässä vaiheessa solu on niin sanotusti totipotentti ja sitä se on vielä muutamien jakautumisien jälkeen. Totipotenttius tarkoittaa sitä, että solumöykyn kaikista soluista voi kehittyä kaikkia mahdollisia elimiä (=kantasolu)ja tässä vaiheessahan ne identtiset kaksosetkin syntyvät. Geenien säätely on kuitenkin alkionkehityksen aikana hyvinkin rajua ja ketjureaktion omaista ja tietyn vaiheen jälkeen solut tietävät, mitä niistä tulee isona. Hermosolun säätely on erilaista kuin esimerkiksi kivessolun säätely.

[Lilli]

No jos väitetään, että indigoilla on 12-juosteinen DNA, niin sallin epäillä asiaa ankarasti. Siitä tulisi jo niin jumalattoman iso molekyyli, että sen pitäisi näkyä helposti valomikroskoopin alhaisilla suurennoksilla. Esim. banaanikärpäsillä, geneetikkojen lempikoe-eläimellä, on sylkirauhasissaan ns. jättiläiskromosomeja, jotka ovat moneen kertaan monistuneita ja kaapelimaisia kromosojeja ja ne näkyvät kyllä erinäisillä apuvälineillä erittäin helposti. En ole vastaavia raportteja kuullut Homo sapiensilta, jota tuttavallisemmin myös ihmiseksi kutsutaan.

Täällä kuva jättiläiskromosomista:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Polyteenikromosomi

[Eklektikko]

Kryon kanavoinnit puolestaan kertovat, että se 12-säikeinen DNA muodostuu näin:
2 säiettä on fyysisiä säikeitä, ne loput 10 ovat magneettisia säikeitä. Siellä magneettisissa säikeissä DNA:ta on myös akaasinen arkisto kaikista kehoista joita meillä on inkarnaatiokiertomme aikana ollut.

Enpä ole kenenkään vielä ennen tätä ketjua kuullut väittävän että ihan fyysisellä tasolla kenelläkään olisi 12 säiettä DNA:ta, vaan että 10 niistä on magneettisia ja 12 säiettä on ihan meillä jokaikisellä, ei vaan millään indigoilla.

Se 'roska' dna ei ole roskaa, vaan on se osa jonka kautta niihin magneettisiin säikeisiin päästään käsiksi, me ihmiset nyt värähtelyjen noustua voimme itse vaikuttaa omaan DNA:hamme.

Omalle DNA:lleen kannattaa nyt jutella ja jos on joku vaiva, pyytää sitä etsimään sieltä akaasisista arkistoista magneettisista säikeistä malli terveestä versiosta kyseistä kehon osaa ja ottamaan se käyttöön. Eli voimme nyt värähtelyjen noustua tuottaa itse itsellemme epigeneettisiä muutoksia.

[Lilli]

Itse suhtaudun skeptisesti koko Indigo-käsitteeseen. Jos tämän sukupolven lapsilla näyttäisi olevan jokin erityispiirre, niin se näyttäisi olevan erityisen runsaasti diagnosoitu ADHD, johon tietysti voi liittyä joitain erityiskykyjä, mutta myös runsain mitoin ongelmia.

Maanläheinen veikkaus ADHD:n runsaudesta voisi olla vaikka, että lasten äidit ovat syöneet runsaasti lisäaineita, mm. atsovärejä sisältäviä hedelmäkarkkeja ja salmiakkia raskausaikana.

[Eklektikko]

Entäs jos ADHD ei olekaan diagnoosi, vaan erään ihmisen normaalin variaation määritteleminen sairaudeksi, vaikka kyseessä onkin ihmiselle normaali tila? Ja ehkä tämänhetkinen värähtelyjen nousu edesauttaa tämän variaation esiintymistä väestössä?

Entisaikain maailmassa, jossa ihan kaiken tahti koko ajan oli rauhallisempi ja maailma kaiken kaikkiaan vähemmän monimutkainen, ne ihmiset jotka nykyään diagnosoidaan ADHD:ksi olivat vain 'vilkkaita, eläväisiä' jne.

Tehokkuuskulttuuri, jossa jo koulusta alkaen on liukuhihnatahti ja suorituksia mitataan, ei ole hyvä paikka yhdellekään lapselle. Se että osa lapsista siellä vaihtelevantasoisesti menestyy, on vain osoitus lasten sitkeydestä ja nöyryydestä aikuisten asettamien vaatimusten edessä, ei suinkaan koululaitoksen erinomaisuudesta.

Nykyisentyyppisen koululaitoksen isät olivat 1800-luvun USAssa toimivia teollistumisen alkuajan merkkimiehiä, joiden ongelma oli siinä, miten löytää tasalaatuista ja tottelevaista porukkaa liukuhihnatyöhön, se kas kun oli aivan eri asioita vaativaa kuin teollistumista edeltäneen ajan työtehtävät. Motivaatio ei ollut kansan sivistäminen tai ihmisten oppi tai hyvinvointi, vaan se että saadaan paukutettua jo lapsena päähän tietyt perusasiat ja tietty perustottelevaisuus, jotta työ siellä liukuhihnalla sitten sujuisi hyvin.

Tähän liittyy myös koulukiusaamisen hiljainen hyväksyminen: Kun lasten annetaan keskuudessaan 'nokkia hengiltä' kaikki poikkeavat jo ennen työelämään siirtymistä, eivät he sitten työelämän puolella ole enää häiritsemässä siellä tottelevaisten ja tasalaatuisten työntekijöiden massassa. Hinta joka tästä sitten kollektiivisesti maksetaan, ovat kouluampumiset sitten kun jollakulla syrjäytettävällä vihdoin keittää ylitse.

ADHD voi olla mitattavissa/arvioitavissa oleva tila, mutta se onko kyseessä sairaus/häiriö ei olekaan niin yksinkertainen juttu: Kummassa on vika kun kaikkien on mentävä samaan  muottiin, yksilössä vaiko ehkä siinä muotissa?

[Kuuhilda]

"Entäs jos ADHD ei olekaan diagnoosi, vaan erään ihmisen normaalin variaation määritteleminen sairaudeksi, vaikka kyseessä onkin ihmiselle normaali tila? Ja ehkä tämänhetkinen värähtelyjen nousu edesauttaa tämän variaation esiintymistä väestössä?"

Minä olen ihan tätä mieltä, ja juurikin niin, että kyseessä on yhteiskunta ja maailma joka ei sovi ihmiselle, eikä ihminen joka ei sovi yhteiskuntaan ja maailmaan.

Ja uuden energian lapset jotka ovat tänne syntyneet valmiiksi sopivina...miksi ihmeessä he eivät reagoisi tähän nurinkuriseen ja tasapäistävään tuotantokeskeiseen yhteiskuntaamme olemalla jotenkin "sopimattomia"?

En tiedä tuleeko aika, jolloin systeemejä on PAKKO muuttaa, koska muuten jokaikinen lapsi saisi ADHD diagnoosin  : Toivon että se muuttuu ennen sitä paremmaksi.

[Lilli]

Kyllä ADHD:n voi minusta luokitella sairaukseksi siinä tapauksessa, jos se merkittävästi heikentää arjesta suoriutumista. Tavallinen vilkkaus tai eläväisyys, johon ei liity esim. muistiongelmia, oppimishäiriöitä, saamattomuutta tai hengenvaaralliseksi äityvää elämyshakuista impulsiivisuutta tuskin on mitään ADHD:ta. Saamaton ADHD-tapaus ei oikeasti saa mitään aikaiseksi, kun taas levottomampi tapaus päätyy helposti viranomaisten hampaisiin eikä kykene ylläpitämään terveitä ihmissuhteita.

Tokihan yhteiskuntakin muuttuu ja 40-luvulla syntyneillä on toisenlaiset realiteetit ja haasteet kuin internet-sukupolven lapsilla. Nythän esim. kasvatuksessa näyttää olevan vallalla tuollainen ylisuojeleva trendi entisaikojen kovan kurin sijaan. Pettymysten ja koettelemusten sietokyky lapsilla ja nuorilla näyttää olevan opetusalalla olevien tuttujeni puheiden mukaan melko heikko.

[Kuuhilda]

Noh, ainakin se sairaudeksi luokitteleminen edesauttaa ko. henkilön arkea ja nimenomaan ymmärrystä ja avunsaantia, että se ei ole ollenkaan huono juttu...ja saa myöskin syyn sille, miksi on sellainen kuin on ja asiat ovat vaikeampia kuin muille, että hei, en minä olekaan tyhmä tms. tässä on ihan selvä juttu mistä tämä johtuu.

Ylisuojelevuus ja jalustalle nostaminen juu...melkoista aaltoliikettä sieltä koivuniemenherrasta, mutta kun haetaan suuntaa, sitä täytyy käydä aallonpohjalla ja nousta jonnekin aivan liian korkealle voidakseen löytää sen kultaisen keskitien...ehkä 20v. kuluttua osataan jo olla sopivasti vanhempia ?

[Eklektikko]

Minun teoriani on nimenomaan se, että ADHD on muuttunut ongelmalliseksi variaatioksi ihmisen normaalilla skaalalla yhteiskunnan markkinavetoiseksi muuttumisen seurauksena.

Pettymysten ja koettelemusten sietokyvyn kehittyminen on ennen kaikkea vanhemmista kiinni: Jos vanhempi haluaa olla kaveri sen sijaan että hoitaisi tehtävänsä terveiden rajojen asettajana, ei lapselle kehity sitä pettymysten sietokykyä. Se on opittava ihan vanhemmilta kotona. Ylisuojelevuuden näen erillisenä ilmiönä joka rajoittaa sitten lasta ehkä turhaan, mutta ylisuojeleva vanhempi voi silti olla kelvoton rajojen asettaja muissa asioissa ja siten estää sitä pettymystensiedon kehittymistä. Kovasta kurista lapsi ei puolestaan opi mitään muuta kuin olemaan sitten samanlainen kurinpitäjä omille lapsillee + sitten sen että jos on isompi ja vahvempi kuin toinen ihminen, niin voi alistaa pienempäänsä ihan miten lystää.

[Indium]

Ylisuojelevuus ja jalustalle nostaminen juu...melkoista aaltoliikettä sieltä koivuniemenherrasta, mutta kun haetaan suuntaa, sitä täytyy käydä aallonpohjalla ja nousta jonnekin aivan liian korkealle voidakseen löytää sen kultaisen keskitien...ehkä 20v. kuluttua osataan jo olla sopivasti vanhempia ?

Joo, toivottavasti jo silloin!  Niinhän se monesti menee, että ihmisen pitää tehdä iso kasa virheitä, ennen kuin se vihdoin tajuaa kuinka homma hoidetaan oikein. 

[Lilli]

Ylisuojelevuus ja jalustalle nostaminen juu...melkoista aaltoliikettä sieltä koivuniemenherrasta, mutta kun haetaan suuntaa, sitä täytyy käydä aallonpohjalla ja nousta jonnekin aivan liian korkealle voidakseen löytää sen kultaisen keskitien...ehkä 20v. kuluttua osataan jo olla sopivasti vanhempia ?

Joo, toivottavasti jo silloin!  Niinhän se monesti menee, että ihmisen pitää tehdä iso kasa virheitä, ennen kuin se vihdoin tajuaa kuinka homma hoidetaan oikein. 

Niin ja tietysti kaikilla on omat tarinansa, eihän tässä olla mitenkään yhdestä tuubista puristettua mätitahnaa.  Itsehän tulen siinä mielessä edistyksellisestä perheestä, että tiettävästi äidin puoleisessa suvussa ei ole harrastettu lasten fyysistä kurittamista tiettävästi ainakaan 100 vuoteen. Kyllä tällainen perinne minuun vaikuttaa ainakin niin, että jos lapsi uhmailee, kuten hän nyt 2 v 8 kk iässä tekee, niin piiska ei ole ensimmäisenä mielessä kurinpidollisena toimenpiteenä. Toisaalta en sitten mene siihenkään, että hän saisi vapaasti tehdä kodin kalustosta säleitä. Olen kuitenkin aivan varma, että vaikka kuinka parhaani tekisin hänen kanssaan, niin jokin menee kuitenkin pieleen ja niitä virheitä hän joutuu korjailemaan ehkä omien lastensa kanssa.

[Lilli]

Noh, ainakin se sairaudeksi luokitteleminen edesauttaa ko. henkilön arkea ja nimenomaan ymmärrystä ja avunsaantia, että se ei ole ollenkaan huono juttu...ja saa myöskin syyn sille, miksi on sellainen kuin on ja asiat ovat vaikeampia kuin muille, että hei, en minä olekaan tyhmä tms. tässä on ihan selvä juttu mistä tämä johtuu.

Miten sinulla käytännössä ilmenee nuo ADHD-oireet?

[Lilli]

Indigot ja kristallit luokitellaan mun muistin mukaan juuri auran perusteella erityisryhmiksi. Täällä keskustelu siirtyi ADHD oireyhtymään; siis onko ADHD-ihmisillä tyypillisesti indigo- tai kristalliaura, tai toisinpäin, onko indigo- ja kristalliauraisilla tyypillisesti ADHD?

ADHDn lisääntymisen ihmisillä voisi hyvinkin uskoa johtuvan epigeneettisistä syistä, vaan valaistuksen aikakauden sarastuksen aamunkoiton tuskin sentään.

Aurojen värin ja ADHD:n yhteys pitäisi testata jollain aurakuvalaitteella tai selvänäkijällä..

ADHD:lla, kuten myös vakavalla masennuksella, skitsofrenialla ja bipolaarisella mielialahäiriöllä on kuitenkin todennäköisesti epigeneettinen periytymistapa, koskapa näihin liittyviä geenimutaatioita ei ole erityisemmin löydetty varsin laajamittaisista kartoituksista huolimatta.

[Kuuhilda]

Noh, ainakin se sairaudeksi luokitteleminen edesauttaa ko. henkilön arkea ja nimenomaan ymmärrystä ja avunsaantia, että se ei ole ollenkaan huono juttu...ja saa myöskin syyn sille, miksi on sellainen kuin on ja asiat ovat vaikeampia kuin muille, että hei, en minä olekaan tyhmä tms. tässä on ihan selvä juttu mistä tämä johtuu.

Miten sinulla käytännössä ilmenee nuo ADHD-oireet?

Minä olen helposti jumittuvaa sorttia, impulsiivinen, unohdan ja hukkaan ja kärsin keskittymisvaikeuksista, olen räjähdysaltis...fiilis on toisinaan kuin päässä olisi liukuhihnalla ajatuksia juoksemassa koko ajan ohi, ja nappaan sitten vain kiinni jostakin niistä välillä ja koetan pitää kiinni edes hetken. Stressi ja paine pahentavat asioita, normaalioloissa kaikki suunnilleen ok.
Mulla ei kuitenkaan ole diagnoosia, enkä semmoista itselleni varmaan hankikaan...en voi mitenkään sanoa, ettäkö minulla olisi AD/HD, ehkä kuitenkin olen tavallisen rajoissa 

Mutta tuonne aiemmin kirjoittaessani ajattelin poikaani, joka nyt pääsee tutkimuksiin vuoden alussa. Hänelle, kympin oppilaalle, voi olla suuri apu siitä että saa diagnoosin.

Nyt on joku ihan hajatieto, mutta muistan lukeneeni jostain, että ADHDlla ja Biboläärillä on yksi ja sama geeni, joka ne aiheuttaa...jotenkin niin että käytännössä sama asia mutta eri paikassa