seuraava »

[dum]

Tutustuin syksyllä kaurismieheen, jonka kanssa olen vaihtanut katseita puistonpenkillä kesästä asti ja hän jäi mieleen syvästi...
Syksyllä hän sitten ehdotti tapaamista ennen kun muuttaa ulkomaille muutaman päivän päästä ja silloin räjähti: puhuimme taukoamatta öistä aamuihin ja harrastimme mahtavaa seksiä, kunnes hänen täytyi lähteä.

Jatkoimme kiivasta yhteydenpitoa puolin ja toisin ja molemmat olivat hullaantuneita. Lähdin sitten katsomaan tätä sarvipäätä melkein kuukaudeksi, meillä oli ihania yhteishetkiä ja annoin myös hänelle kokonaisia päiviä yksinoloon, joita minäkin erakkona tarvitsen.

 Sitten loppui tunteista puhuminen, joista ennen oli vuolaasti puhuttu. Huolestuin, ja lopetin itsekin lässyttämisen. Eräänä päivänä sitten kertoi, että hänen matkansa kestääkin muutaman vuoden parin kuukauden sijasta ja näemme vasta silloin.
Sanoin ikävöiväni ja hän havahtui, hänen silmissään loisti ja kysyi: Ikävöitkö?
Kun lähdin Suomeen, hyvästelin hänet itkuisin silmin ja hän oli vaisu.

 Suomessa oleva aika on tehnyt minut hulluksi, kun mietin vain häntä enkä viestittele hänelle jatkuvasti, vaikka mieli tekisi. Poistin hänet myös facebookistani, sillä en kestä katsella häntä siellä, se sattuu. Tänään kuitenkin laittoi viestittelytauon jälkeen: Pidän sinusta.
Onko hän itsekin sekaisin, mitä on lyhyessä ajassa tapahtunut, vai haluaa, että unohdan hänet? Vai kenties pelkää, että löydän toisen ennenkuin palaa Suomeen...

Tilanne raastaa minua päivittäin, sillä hän tuntuu löydöltä, oikealta sielunkumppanilta, joka antaa omaa tilaa tarpeeksi... Onko kenelläkään kokemusta kauriin sielunelämästä? Tai ollut vastaavissa tilanteissa? 

Itse olen siis rapu ja hän kauris. Venus ja mars ovat vastamerkeissä, minulla neitsyessä molemmat, hänellä kaloissa molemmat, kuu minulla skorpionissa ja hänellä kauriissa.

[Downtempo]

Olet kohdannut kauriin kylmyyden! Eli olet saanut hänessä aikaan suuria tunteita, joita kauris järkeilevänä ei pysty järkeilemään, ja hän meni lukkoon. Oon varma että jäit hänen mieleen syvästi, eikä välttämättä sua ikinä unohda, ja kun hän palaa, niin varmasti ottaa yhteyttä, tai odottaa sulta yhteydenottoa. Jos vain itse olet tarpeeksi kärsivällinen 

T: Kauris-magneetti

Toisaalta olis kiva kuulla muilta kauriilta, että mitä kaikkea niiden päässä liikkuu tuon jähmettymiskautensa aikana.
Monet käsittää tuon ajan väärin, ja tuntee suuria vihan tunteita ja pettymystä. Huomaat kyllä ajan kanssa että asiat järjestyy kyllä.
Joillain siihen voi mennä paljonkin aikaa, mutta odotus palkitaan. Ei vaan saa tyrkyttää itseään liikaa. Voihan se olla että tää sun kauris pelkää että löydät jonkun muun sillä aikaa, mutta ehkä voisit vakuuttaa hänet jollain tapaa, jos todellakin itse olet sitä mieltä että olet tosissasi tän sun kauriin kanssa, jaksat odottaa 

[dum]

Voi! Kumpa se olisikin sitä kylmyyttä... Kerroin hänelle myös lähtiessäni, että nauttii elämästään täysin rinnoin muilla mailla ja sinkkumielessä, mutta seuraavassa lauseessa sanoin haluavani olla hänen kanssaan tekemisissä, vaikka aikaa olisi mennyt. Pitääkö minun kokonaan nyt lopettaa yhteydenotto, vai vastata vain hänen aloitteesta? Vai odottaa suoraan ne kuuluisat muutamat vuodet? Sydän särkyy...

[Indium]

Sitten loppui tunteista puhuminen, joista ennen oli vuolaasti puhuttu. Huolestuin, ja lopetin itsekin lässyttämisen. Eräänä päivänä sitten kertoi, että hänen matkansa kestääkin muutaman vuoden parin kuukauden sijasta ja näemme vasta silloin.
Sanoin ikävöiväni ja hän havahtui, hänen silmissään loisti ja kysyi: Ikävöitkö?
Kun lähdin Suomeen, hyvästelin hänet itkuisin silmin ja hän oli vaisu.

 Suomessa oleva aika on tehnyt minut hulluksi, kun mietin vain häntä enkä viestittele hänelle jatkuvasti, vaikka mieli tekisi. Poistin hänet myös facebookistani, sillä en kestä katsella häntä siellä, se sattuu. Tänään kuitenkin laittoi viestittelytauon jälkeen: Pidän sinusta.
Onko hän itsekin sekaisin, mitä on lyhyessä ajassa tapahtunut, vai haluaa, että unohdan hänet? Vai kenties pelkää, että löydän toisen ennenkuin palaa Suomeen...

Aika harva ihminen on valmis lyhyen suhteen jälkeen lupaamaan, että rakkaus kantaa monen vuoden eri maissa olon. Melkein yhtä harva varmaan pitää sitä mahdollisenakaan. Ei sen tarvitse liittyä mitenkään siihen, mitä sinä olet tehnyt tai mitä hän tunnepuolella haluaa; kyllä käytännön asiat voivat tappaa uskon suhteen tulevaisuuteen.

[Downtempo]

Sitten loppui tunteista puhuminen, joista ennen oli vuolaasti puhuttu. Huolestuin, ja lopetin itsekin lässyttämisen. Eräänä päivänä sitten kertoi, että hänen matkansa kestääkin muutaman vuoden parin kuukauden sijasta ja näemme vasta silloin.
Sanoin ikävöiväni ja hän havahtui, hänen silmissään loisti ja kysyi: Ikävöitkö?
Kun lähdin Suomeen, hyvästelin hänet itkuisin silmin ja hän oli vaisu.

 Suomessa oleva aika on tehnyt minut hulluksi, kun mietin vain häntä enkä viestittele hänelle jatkuvasti, vaikka mieli tekisi. Poistin hänet myös facebookistani, sillä en kestä katsella häntä siellä, se sattuu. Tänään kuitenkin laittoi viestittelytauon jälkeen: Pidän sinusta.
Onko hän itsekin sekaisin, mitä on lyhyessä ajassa tapahtunut, vai haluaa, että unohdan hänet? Vai kenties pelkää, että löydän toisen ennenkuin palaa Suomeen...

Aika harva ihminen on valmis lyhyen suhteen jälkeen lupaamaan, että rakkaus kantaa monen vuoden eri maissa olon. Melkein yhtä harva varmaan pitää sitä mahdollisenakaan. Ei sen tarvitse liittyä mitenkään siihen, mitä sinä olet tehnyt tai mitä hän tunnepuolella haluaa; kyllä käytännön asiat voivat tappaa uskon suhteen tulevaisuuteen.

Tuokin on kyllä totta. Voi olla että uudet kuviot kohtaa molempia, onhan tuo aika pitkä aika olla erossa noin lyhyen ajan perusteella.
Mutta olen siltikin varma että tämä rapunainen jäi syvästi tän kauriin mieleen. Ja uskon että saattaa olla yhteyksissä tähän, kun palaa suomeen, ellei suhdekuviot ole muuttunut pysyviksi, löytänyt uuden yms.

[dum]

Toisaalta en jaksa uskoa, että hän löytää kumppania sieltä. Kuitenkin hänen on pakko palata Suomeen ja rikkoisi taas sydämensä.
Kuitenkin juttu on onneksi alussa, ettei tunne toista vielä kokonaan, jolloin pieni kipinä ajatuksissa säilyy...
Itsekin, kun olen ulkomailla pariin otteeseen asustanut, olen palattuani jatkanut yhteydenpitoa kutkuttaviin ihmisiin ja ajanjaksot ovat parhaimmillaan viittä vuotta. Yritän olla optimistinen ja toivoa salaa parasta...

[Inda]

Mä olen aina hullaantunu kaurismiehiin. Jotenki se että ne on niin vaikeita saada. Mutta ymmärrystä ei kyl sit aina löydy. Olin monta vuotta rakastunut erääseen kauriiseen, näimme harvoin ja joskus jopa juttu oli jo "unohtunut" ja sitten jossain törmäsimme ja toinen oli ilosta halkeamaisillaan ja minä ihmettelin että mihkä takia hän ei sitten itse ota yhteyttä.

Toinen juttu oli että tämän tyypin mielestä esim. kolmen kuukauden jälkeen vaikka ei olla nähty, ja kun sattumalta nähdään voi ihan hyvin jotenkin jatkaa siitä mihin jäätiin. Vaikka itse olen kuvitellut suhteen loppuneen.

Aina välillä vieläkin törmään tähän mieheen ja aina se tekee vaikutuksen. Nyt vain itse seurustelen, joten enpä lähde enää leikkiin mukaan. En kyllä koskaan ottanut hänestä selvää..

[Kuuhilda]

No ei kauriista ota selvää...ääääh. On ja sitten taas ei, ja ei ymmärrä tunteita ja suhtautuu itseensä liian vakavasti ja voi ääääh.
En väitä että itsekään niitä juuri ymmärtäisin tunteina, mutta minä ymmärrän kyllä sitten lopulta älyllä, miten asiat on ja pohdin niitä, mutta voi kaurispauris. Kylmä on, vaikka ei toisaalta olekaan.
Ihmeellisiä emotionaalisia rotkoja täynnä koko kaveri.

[Hella]

No ei kauriista ota selvää...ääääh. On ja sitten taas ei, ja ei ymmärrä tunteita ja suhtautuu itseensä liian vakavasti ja voi ääääh.
En väitä että itsekään niitä juuri ymmärtäisin tunteina, mutta minä ymmärrän kyllä sitten lopulta älyllä, miten asiat on ja pohdin niitä, mutta voi kaurispauris. Kylmä on, vaikka ei toisaalta olekaan.
Ihmeellisiä emotionaalisia rotkoja täynnä koko kaveri.

En tiedä kaurismiehistä, mutta kaurisnaisena voin kertoa, että harva muu merkki kykenee yhtä vahvaan aistillisuuteen kuin kauris. Sitä sitten arpoo, ettei tuosta ilmavasta taivastelijasta, vellovasta vetehisestä tai loimottavasta kipinämikosta ole kyllä mihinkään rakentavaan ryhtymään 
 
Edelleen noista emootioista kysyisin,
että mistä emootioista? Mitä ne ovat?

[Kuuhilda]

Kyllä vain, erittäin aistillinen mies.
Kauris ei suinkaan ole tunteeton tai kylmä, mutta vaikuttaa juuri siltä. Ehkäpä se siinä onkin, meistä kumpikaan, minä vesimiehenä ja hän kauriina, ei ole kovin hyvä tunteissa...minä älyllistän ne, ja käsittelen sitä kautta, hän taasen konkretisoi sen kaiken.
Epävarmuutta, pelkoa ja ymmärtämättömyyttä, siitä saadaan jo monta rotkoa, ja mitä tunteellisemmasta asiasta on kysymys, sen kylmemmin sitä käyttäydytään.
Siitä tuleekin ristiriita; hän käyttäytyy kylmästi, ja koettaa sitten vastapainoksi, kuitenkin, näyttää konkreettisesti sen mitä tuntee, ja teot ovat hyvin ristiriidassa käytöksen kanssa, ja minä, joka yritän ymmärtää kaiken, olen aivan tuuliajolla

[täysikuu]

Olen itse rapunainen ja kaurissiippa on ollut vierellä ja kauempana kohta kaksikymmentäviisi vuotta....
Tunneasioissa on hankalaa rapunaisena. Kauris osoittaa tunteensa teoilla paljon paremmin kuin sanoilla!
Jos olet jättänyt "jälkesi" tähän mieheen, hän kyllä muistaa sinut! Hän on ehkä viileän oloinen, mutta niin vastuuntuntoinen, kova tekemään töitä ja perhe on hänelle erittäin tärkeä sekä talous että se toimii.
Kauris on tolaltaan, jos näihin asioihin tulee häiriöitä.
Aikanaan tavattuani hänet, olo oli kuin olisimme olleet eri planeetalta, mutta se jokin veti meitä kuitenkin puoleensa.
Alku oli hidasta etenemistä. Hän kuulosteli tarkkaan, ettei tehnyt hätiköityjä päätöksiä.
Uskollisempaa ja huumorintajuisempaa miestä en olisi varmaan löytänyt mistään muualta. Myös lapset hän on ottanut huomioon kaikin mahdollisin tavoin ja heidän hyvinvointi on tärkein asia.

Puhumattomuus on sitten asia joka voi turmella yhteisolon. Mutta se on muidenkin kuin kaurismiesten "ongelma".

[dum]

Niin, kaurismies on ihmeellinen. Olen useisiin törmännyt, mutta tämä yksilö on ihanasti myös kalatmainen. Sydämeni särkyy tähän tietämättömyyteen, mutta olen valmis hakkaamaan päätä seinään ja ihmisten ilmoilla olen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Myös kauriille en näytä tuskaani, olen vain positiivinen.
Kuitenkin välillä näytin herkkyyttä ja siitä hän piti... Haluan tämän kauriin vielä joskus. Hiljaa hyvä tulee.

[dum]

Miten sitten saan pidettyä tätä kaurista hollilla parin vuoden ajan? Kuitenkin viimeksi sanoi, että pitää minusta, joten pallo mulla. Tekisi vaan mieli avautua hänelle, mutta parempi kai olla vaikeasti tavoiteltavissa. Katoanko hänen elämästä kokonaan siksi aikaa, vai kyselenkö kuulumisia silloin tällöin. Vai avaudun tunteistani silloin tällöin. Mikä ei ahdista kaurista?

[täysikuu]

Minä pitäisin yhteyttä silloin tällöin, kevyttä keskustelua. Ajatuksella et uhohda minua.
Mutta eihän se kaurismies paljoa tuntemuksistaan huutele.
Kylmän viileä, mutta sisältä silti paljon muuta 

[dum]

Tässä vielä ohessa synastriakartta, jos joku osaa sitä tulkita. Itse en oikein täysin ymmärrä synastriaa vielä...
Näkyykö mitään erityistä? Olen siis kartan sisässä ja mies ulkona.