Joskus tulee suunnattoman turhautunut olo, kun kuulee/lukee tällaisista tilainteista, joissa sinäkin nyt olet. Turhautunut siksi, että olen itse kulkenut pitkän taipaleen depression kanssa. Äärimmäisen mielelläni auttaisin muita oikopolulle kohti valoisampaa tulevaisuutta. Ettei kaikkien tarvitsisi "tuhlata" aikaa kuten minä tein, ja yrittää vaan sinnitellä omin voimin.
Oma kokemus on kuitenkin osoittanut, että oikopolulle lähtijöitä ei tahdo löytyä.
Ehkä se on todella niin, että jokaisen on löydettävä tiensä ihan itse. Kierrettävä joka ikinen kanto, ja kompastuttava joka kuoppaan, ja tehdä ne kaikki umpikujareissut ja ylimääräiset kiemurat... En tiedä.
Jos nyt kuitenkin haluaisit tarttua ojennettuun käteen:
Ota yhteyttä asuin-/opiskelupaikkakuntasi Mielenterveystoimistoon tai Psykiatrian poliklinikkaan. Ei maksa mittään, tai hyvin vähän. Ei kannata aikailla. Pääset alkuun, ja saat lähetteen, kun muutat paikkakuntaa. Pyydä päästä tapaamaan mielenterveyshoitajaa tai psykologia, joka arvioi tilanteesi. Parhaassa tapauksessa pääset ilmaiseen viikottaiseen terapiaan. Pahimmassa tapauksessa et menetä yrittäessäsi mitään.
Depressiolla on ikävä tapa kroonistua ja vaikeutua ajan kuluessa, joten älä aikaile.
Kukaan ei pakota syömään lääkkeitä, niistä voi aina kieltäytyä. Olen itse todella kiinnostunut vaihtoehtohoidoista; joitakin olen opiskellut ja lähes kaikkea mahdollista sinnikkäästi ja ennakkoluulottomasti kokeillut. Ikävä kyllä itselleni ei ole ollut niistä ratkaisevaa apua. Rahaa on kyllä palanut vuosien mittaan. Tällä hetkellä näkisin, että ns. pehmeitä hoitoja voi hyödyntää mielenterveyden(kin) ylläpidossa silloin, kun mitään ei varsinaisesti ole "vialla", mutta keskivaikeasta vaikeaan masennukseen ne eivät tehoa. Toki niitä voi käyttää terapian (ja lääkityksenkin) ohella tukemaan kuntoutumista. Esimerkiksi aroma- ja enkeliterapia tuottavat mielihyväkokemuksia, joita depressiota sairastavan on muuten vaikea saada. Kun mikään ei tunnu miltään...
Kirjoitan näin "jyrkästi" senkin uhalla, että pidät minua tylynä tai ylimielisenä. Pakko uskaltaa, sillä vaikka en paljon muuta tietäisikään tästä elämästä, tämän asian minä tunnen.
Depressiosta VOI parantua. Ennuste on hyvä.
Mutta hae apua.
Ihan kaikkea hyvää Sinulle! Siunausta ja voimaa...
Venny
p.s. Depression ei tarvitse olla kirous. Jos sen uskaltaa kohdata kasvoikkain, ja uskaltaa katsoa, mitä sen takaa löytyy, se antaa mahdollisuuden jatkaa elämää entistä eheämpänä, vahvempana ja piirun verran viisaampana ihmisenä. Ja onnellisempana!
Depressio voi kääntyä siunaukseksi.