seuraava »

[Ave^^]

Tuo onkin mielenkiintoista, sillä vaikka Hkistä puhutaan usein negatiivisesti, ja siellä oikeasti onkin omat negatiiviset puolensa, niin pk-seutu oikeastaan on kaikkein suvaitsevaisin paikka missä kaikenlainen erikoisuus hyväksytään paremmin (vaikka esim. täällä Treelläkään ei ole hirveän ahdasmielistä, niin kyllä Hkissä silti on erilaista tämän suhteen). Kai se on vain siinä, että mitä isompi kaupunki, sitä enemmän erilaista porukkaa sinne tuppautuu yhteen ja on pakko yrittää elää sovussa.

No, tästä aiheesta jos enemmän jatkaa, pitää perustaa oma ketju.  Mutta tätä juuri olen miettinyt aika paljon, mies kun on kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja sitä kautta kaikkea mielenkiintoista tähän liittyen tullut esille. Ja miten voi olla todella juurtunut Helsinki-viha, vaikka ei ole käynyt siellä kuin kerran joskus?

[Indium]

Ei kai se uskollisuus vain ulkopuolelta sanelluista säännöistä (kansantaruista, uskonnoista tms.) tule?
Avoimet suhteet sellaisina, että kaikki osapuolet ovat tietoisia siitä missä mennään ja hyväksyvät sen, ovat tosi kaunis ajatus - hellyyttä ja seksiä ja iloa luulisi piisaavan ja aina saa uudelleen kokea ihastumisia ja rakastumisia ilman että siinä on mitään "sääntöjen vastaista".
Mutta mitäs kun ihmiselle on aika luonnollista tulla mustasukkaiseksi ja loukkaantua, kun rakastettu jakaa intimiteettinsä muidenkin kanssa?

Olen samaa mieltä tässä, mutta aiheesta yleensä on vaikea kommentoida siksi, että en tiedä miten omasta tahdostaan vapaissa suhteissa olevat kokevat asiansa. He voivat olla todella tyytyväisiä ja ei siinä mitään, hyvä silloin. Minulle silti on luonnollisempaa yksiavioisuus, ja toisaalta on loukkaavaa jos vapaamman rakkauden kannattajat haukkuvat minua kehittymättömäksi, koska tunnen mustasukkaisuutta ja haluan olla intiimisti vain yhden ihmisen kanssa, ja haluan että meillä on sopimus siitä, että olemme vain toistemme kanssa. Se on minusta elämänvalinta, joka riippuu siitä mikä tuntuu kenellekin luontaisemmalta, eikä kumpikaan ole toista kehittyneempää.

Joo eihän se haittaa, jos oikeasti ollaan tyytyväisiä tilanteeseen.

Itse olen tuntenut nyt 9 vuotta ihmisen, joka on jo ennen tutustumistamme valinnut elämäntavakseen polyamorian, koska hän halusi ihastumisen ja rakastumisen tunteiden olevan itselleen sallittuja joka tilanteessa.
Noh, monta muutakin ihmistä olen tuntenut yhtä kauan, mutta yhdenkään sydämen en ole nähnyt särkyvän yhtä monesti ja usein (joskus suree montaakin mennyttä tai olevaa suhdetta yhtäaikaa) kuin hänen.

Myös olen psykiatrian ammattilaiselta kuullut, että eivät nuo tapaa pitkiä aikoja toimia niin että kaikki olisivat tyytyväisiä, koska ihmisen omistushalu ja mustasukkaisuus on niin tavallista.

En väitä etteikö joku jossain saisikin sitä toimimaan. Sitä vaan juuri, ettei se automaattisesti ole parempaa kuin yhteen ihmiseen kerrallaan "rajoittuminen" (minkä tosiaan itsekin valitsen vallan mielelläni).

[Eklektikko]

Yksiavioisuus versus polyamoria:
Minä en ymmärrä miksi asian pitäisi kiinnostaa ketään muuta kuin suhteen osapuolia. Ja tämä koskee niin yksiavioisia kuin polyamorisiakin suhteita. Niin kauan kun kaikki osapuolet ovat mukana vapaaehtoisesti, niin mitä mikään kenellekään ulkopuoliselle kuuluu?

Toisille sopii toinen, toisille toinen. Joku voi tarvita polyamorisen suhteen huomatakseen olevansa yksiavioinen, joku voi tarvita yksiavioisen suhteen huomatakseen olevansa polyamorinen. Jokainen ihmissuhde - millainen tahansa - on oppimiskokemus joka auttaa määrittämään mitä elämältä jatkossa haluaa, mikä sopii mikä ei.

Koen juurikin sellaisena haja-asutusalue-kyttäämisenä ylipäätään sen että kukaan pohtii muita kuin omia ihmissuhteitaan. Jopa teoreettiselta kannalta, on mahdollista kyllä listata etuja ja haittoja molemmista ja saada siitä aikaan mielenkiintoinen keskustelu, mutta kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan voi lopulta antaa mitään neuvoja tai ohjeistuksia koska kaikki ovat erilaisia.

Minä olen muuten kykenemätön tuntemaan mustasukkaisuutta. Siinä kohtaa kun muut tunteva ko. tunnetta - ja se että minut saisi sitä tuntemaan jos ylipäätään kykenisin, vaatisi ihan konkreettisen toisen kanssa vehtaamisen, sillä omaehtoisesti en aavistele toisten sellaista tekevän - minä tunnen surua ja osattomaksi jäämisen tunnetta ja aivan oma-aloitteisesti totean 'okei leikkikää keskenänne, minua lakkasi juuri kiinnostamasta'  sekä poistun takavasemmalle. Ymmärrän tunteen älyllisesti, mutta en tunnetasolla. Siitä huolimatta olen ehdottoman yksiavioinen - ihan vain sen vuoksi että jos en ole partnerilleni se kaikkein kiinnostavin johon hän haluaa panostaa ilman muita häiriötekijöitä, hän lakkaa välittömästi kiinnostamasta minua. Ihan ilman sitä mustasukkaisuutta siis.

[Kuuhilda]

Minua ainakin kiinnostaa toisten ihmisten parisuhteet, hyvin monessa mielessä. Ei yleensä ottaen ventovieraiden, mutta elämässäni olevien ihmisten, koska se on ihmisille hirmuisen tärkeä asia ja suuri osa elämää.
Ja kyllä sittenkin ventovieraidenkin, sillä minua kiinnostaa jos on vaikka kyseessä polyamoria, taikka sitten homopari, että millaista se elämä on ja miten se poikkeaa ja millaisia haastetia tuollainen henk.koht. elämä tässä yhteiskunassa asettaa, ja vaikka mitä. Tai että mitä parsiuhteelle on tapahtunut jos toinen puoli on vaikkapa sairastanut syövän, tms.
Mutta, minä asunkin haja-asutus alueella..tai ainakin hyvin lähellä

[Eklektikko]

Nojoo, jos läheinen ihminen erikseen haluaa kanssani parisuhteestaan jutella, niin mikäs siinä. Sen sijaan selän takana juttelu toisten parisuhteista on usein....höö, parempi että jätän vain sanomatta. 

Mediahan suoltaa meille kyllä paljon tarinoita erilaisista ihmissuhteista ja toiset ihmiset tykkäävät ruotia parisuhteidensa yksityiskohtia ihan blogeissakin. Elämme sellaista aikaa, että on valtavasti ihmisiä jotka ihan vapaaehtoisesti haluavat tuoda esiin omia parisuhteitaan, niiden erikoispiirteitä ja elämäänsä niissä. Sen vuoksi jotenkin tuntuu että ei tarvitse sitten jutella kenenkään sellaisen parisuhteesta, joka ei asiaa itse esille tuo medioiden ulkopuolella.

Tämän on varmaan näitä 'tee toisille kuten haluaisit itsellesi tehtävän' - minä kun en koe mitään tarvetta avata yksityiselämäni yksityiskohtia kellekään missään. Jos joku haluaa toisten  yksityiselämiä tarkastella, niitä vapaaehtoisia löytyy kyllä. Ja 7 päivää lehdestä vieläpä sellaisia, jotka saavat siitä rahapalkkioitakin. 

[sideman]

Minä olen muuten kykenemätön tuntemaan mustasukkaisuutta. Siinä kohtaa kun muut tunteva ko. tunnetta - ja se että minut saisi sitä tuntemaan jos ylipäätään kykenisin, vaatisi ihan konkreettisen toisen kanssa vehtaamisen, sillä omaehtoisesti en aavistele toisten sellaista tekevän - minä tunnen surua ja osattomaksi jäämisen tunnetta ja aivan oma-aloitteisesti totean 'okei leikkikää keskenänne, minua lakkasi juuri kiinnostamasta'  sekä poistun takavasemmalle. Ymmärrän tunteen älyllisesti, mutta en tunnetasolla. Siitä huolimatta olen ehdottoman yksiavioinen - ihan vain sen vuoksi että jos en ole partnerilleni se kaikkein kiinnostavin johon hän haluaa panostaa ilman muita häiriötekijöitä, hän lakkaa välittömästi kiinnostamasta minua. Ihan ilman sitä mustasukkaisuutta siis.

Jostain syystä pulpahti mieleen se, että onko omasta sukupuolesta seksuaalisesti viehättyvien mustasukkaisuus
tyypillisesti aimo paljon laimeampaa kuin vastakkaisen sukupuolen seksuaalisesti puoleensavetävänä kokevien?

Oli minulla jotakin perusteluntynkääkin, mutta surkeana kirjoittajana en osannut muotoilla sitä tarpeeksi nopeasti
itseäni tyydyttäväksi...

 :

Muoks: jotain allaolevan tapaista uumoilin mahdollisen intensiteettidifferenssin syyksi...

Wiki:

Evidence from the other great Apes suggests that jealousy is a mate protection strategy designed to maintain low levels of female promiscuity (see also polyandry). A mature alpha male of the polygynous Gorilla genus can protect, or control and coerce,[2] up to eight females as his own, and is thus able to gain a reproductive monopoly. As a result, gorillas do not have a great deal of sperm competition, and therefore have very small testes relative to stature. Humans on the other hand, have slightly larger testes relative to stature than do gorillas and orangutangs, but still have small testes compared to chimpanzees. This suggests that humans have somewhat more sperm competition, and therefore have more reason to be suspicious of a mate’s interest in another. Jeanette Jones suggests that jealousy likely evolved as a byproduct of this competition for mates.[3]

[Indium]

Jostain syystä pulpahti mieleen se, että onko omasta sukupuolesta seksuaalisesti viehättyvien mustasukkaisuus
tyypillisesti aimo paljon laimeampaa kuin vastakkaisen sukupuolen seksuaalisesti puoleensavetävänä kokevien?

No, minä saatan viehättyä naisistakin (tosin olen valinnut kumppaneikseni ainoastaan miehiä) ja tunnen kyllä mustasukkaisuutta.

Tosin, minä nyt olen vasta 1 ihmisen kokoinen otos ja kaiken lisäksi voin viehättyä kummankin sukupuolen edustajista - sen tähden tämä ei kerro vielä mitään siitä mikä todella on tyypilllistä ko. tapauksissa. :

[Thuileann]

En usko että mustasukkaisuus on mitenkään sidoksissa siihen, onko ihminen hetero vai homo vai jotain siltä väliltä. Se on sidoksissa siihen, mitä hakee rakkausliitolta, ja miten itsetunto kestää sen, että parisuhde ei ole klaustrofobinen kahden kauppa vaan että maailmassa oikeasti on muitakin ihmisiä, joiden kanssa on tekemisissä, enemmän tai vähemmän.

Plus, en luota noihin gorillatutkimuksiin tipan vertaa, paitsi gorilloiden kohdalla

[Indium]

No hyvä on, etten näyttäisi ihan fobiaiselta häröpallolta niin täytyypä tarkentaa, että minua ei haittaa se, jos kumppanilla on kavereita kummastakin sukupuolesta - itsellänikin on, ja tiedän ihan hyvin ettei se suoraan tarkoita yhtään mitään mikä uhkaisi suhdetta.
Lähinnä ikäviä tunteita minulle aiheuttaa varma tieto sellaisesta touhusta mitä en itse tekisi "vain kaverin" kanssa, nyt tai menneisyydessä.


Jaa tuohon on tollanen gorillalisäys tehty. Enpäs nähnyt tuota kun aiemman kommentin laitoin.

[sideman]

En usko että mustasukkaisuus on mitenkään sidoksissa siihen, onko ihminen hetero vai homo vai jotain siltä väliltä. Se on sidoksissa siihen, mitä hakee rakkausliitolta, ja miten itsetunto kestää sen, että parisuhde ei ole klaustrofobinen kahden kauppa vaan että maailmassa oikeasti on muitakin ihmisiä, joiden kanssa on tekemisissä, enemmän tai vähemmän.

Plus, en luota noihin gorillatutkimuksiin tipan vertaa, paitsi gorilloiden kohdalla

Mielestäni niinkin voimakkaalle ja potenttiaalisesti destruktiiviselle tunteelle kuin mustankipeys (svartsjuka)
täytyy olla jokin vaffa evolutiivinen perustelu. Minusta tuossa Wikiartikkelissa se tulee melko
uskottavasti esille!

 

[Eklektikko]

Minä olen muuten kykenemätön tuntemaan mustasukkaisuutta. Siinä kohtaa kun muut tunteva ko. tunnetta - ja se että minut saisi sitä tuntemaan jos ylipäätään kykenisin, vaatisi ihan konkreettisen toisen kanssa vehtaamisen, sillä omaehtoisesti en aavistele toisten sellaista tekevän - minä tunnen surua ja osattomaksi jäämisen tunnetta ja aivan oma-aloitteisesti totean 'okei leikkikää keskenänne, minua lakkasi juuri kiinnostamasta'  sekä poistun takavasemmalle. Ymmärrän tunteen älyllisesti, mutta en tunnetasolla. Siitä huolimatta olen ehdottoman yksiavioinen - ihan vain sen vuoksi että jos en ole partnerilleni se kaikkein kiinnostavin johon hän haluaa panostaa ilman muita häiriötekijöitä, hän lakkaa välittömästi kiinnostamasta minua. Ihan ilman sitä mustasukkaisuutta siis.

Jostain syystä pulpahti mieleen se, että onko omasta sukupuolesta seksuaalisesti viehättyvien mustasukkaisuus
tyypillisesti aimo paljon laimeampaa kuin vastakkaisen sukupuolen seksuaalisesti puoleensavetävänä kokevien?

Valitettavasti ainakaan minun täydellisestä mustasukkaisuuden puutteestani ei voi päätellä mitään tämän asian suhteen, sillä viehätyn vain ja ainoastaan vastakkaisesta sukupuolesta. Vaikka olen kyllä saanut kuulla 'rekkakuskilesbo' huuteluita sen vuoksi, että en suostu kulttuurimme naiselle tarjoamaan rooliin esimerkiksi sen suhteen miten omaan elämääni vaikutan (eli en käytä niitä orjan keinoja. 

[Eklektikko]

Ihmistä ei kannata verrata muihin kädellisiin ainakaan kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehden. Simpanssit ja gorillat voi unohtaa ihan kokonaan, niiden laumakäytös (ja gorillan kohdalla elintavat - gorilla on täysvegaani jolla on lähes märehtijämäinen suolistobakteerikanta) eroaa niin paljon ihmisestä. Bonobo, eli kääpiösimpanssi on lähinnä - ihmisen lisäksi muuten ainoa kädellinen joka harrastaa seksiä lähetyssaarnaaja-asennossa - mutta ei kuitenkaan silti laumakäyttäytymiseltään ihmisen kaltainen.

[sideman]

Valitettavasti ainakaan minun täydellisestä mustasukkaisuuden puutteestani ei voi päätellä mitään tämän asian suhteen, sillä viehätyn vain ja ainoastaan vastakkaisesta sukupuolesta. Vaikka olen kyllä saanut kuulla 'rekkakuskilesbo' huuteluita sen vuoksi, että en suostu kulttuurimme naiselle tarjoamaan rooliin esimerkiksi sen suhteen miten omaan elämääni vaikutan (eli en käytä niitä orjan keinoja. 

Veikkaampa, että sinulla ei sitten ole ainakaan kovin voimakasta "vauvakuumetta".

Kieltämättä viime aikoina
en ole onnistunut edes kahden Kenossa, Lötöstä puhumattakaan...  :

[Eklektikko]

Veikkaampa, että sinulla ei sitten ole ainakaan kovin voimakasta "vauvakuumetta".

Senkö pitäisi liittyä jotenkin mustasukkaisuuden puutteeseen?
Minä näen mustasukkaisuuden liittyvän vain ja ainoastaan siihen, että kun ei rakasta itseään ehdoitta ja täysin, ei usko että kukaan muukaan voi rakastaa, jolloin tietenkin olettaa automaattisesti joutuvansa lopulta jätetyksi ja sen vuoksi sitten on mustasukkainen ja epäilee koko ajan. Kyseessä on ihmisen sisäinen tila joka vain peilaa itseään ulkomaailmaan ja toisiin ihmisiin.
 
Juu eipä ole vauvakuumetta ollut koskaan ei, nelos ja viitoshuone kartalla täysin tyhjiä, ei koskaan ollut mitään kiinnostusta lapsiin tai edes yhdessäasumiseen silloin kun olen parisuhteessa. Olen siis sellainen viime aikoina paljonpuhuttu vapaaehtoisesti lapseton.

[Kuuhilda]

Hmmm. Minä olen viimeaikoina miettinyt, että mustasukkaisuutta mahtaa olla montaa lajia, ja monista eri sortimenteista syntyvää. Sairaalloisen mustasukkaisuuden käsitän samoin kuin Eklektikko tuossa, mutta keksisin kyllä moniakin muita juontumia.
Esimerkiksi luottamus...sellaisen puute voi kai syntyä, vaikka ihminen arvoistaisikin itseään ja rakastaisi ehdoitta?
Hmm?