seuraava »

[Lilli]

Kuu symboloi syntymäkartalla monia asioita: alitajuisia ja vaistomaisia reaktioita, sukua, äitiä, vaimoa (miehen kartalla) ja tytärtäkin. Minulla on Härkä-Kuu ja täytyy sanoa, että se on jäänyt hieman vieraaksi siihen asti, kunnes sain oman lapsen. Eli en näe omaa äitiä erityisesti härkämäisen symboliikan kautta, enkä löydä kovinkaan vahvasti itseäni Härkä-Kuun luonnetulkinnoistakaan vakautta lukuunottamatta, mutta kasvattajana olen oikea prototyyppi ainakin tässä vaiheessa, kun lapsi on vielä pieni. Eli tylsä, turvallinen ja rauhallinen, paljon syliä.  Tarvittaessa, jos koen, että lapsen turvallisuus on jotenkin uhattuna (tällaistakin on tapahtunut), voimakas suojeluvaisto nousee esiin ja olen sitten se pillastunut Härkä, jota isommatkin roikaleet juoksevat karkuun. Tai ehkä se on IC-Leijonan vaikutusta, oma reviiritietoisuus on vahva ja reviiriä myös puolustetaan kitapurjeet väpättäen.

Lapsella itsellään on sitten Kuu Kalat MC:llä yhtymässä Jupiteriin. Voi olla, että hän pitää turvallisuutta jo itsestäänselvyytenä (hyvä!) ja näkee äitinsä lähinnä näiden huuhaa-hommien valossa.

Mitenkäs te muut, joilla on jo omia lapsia, löydättekö kasvatusmallinne syntymäkarttanne Kuusta?

[Avicii]

Itse olen  ja  . Pyrin kasvattamaan lapsiani vapaiksi olennoiksi jotka oppivat kuuntelemaan omaa sydäntään ja kannustan heitä löytämään oman juttunsa jota toteuttaa elämässä. Olen hyvin vapaamielinen mutta selkeät rajat laitan kuitenkin jotta oppivat senkin taidon. Minulla on  +  ja  kotosalla. Mietin että vaikuttaisiko toi oma  merkki siihen että olen pyrkinyt tekemään kodistamme pienen ja turvallisen pesän jossa saa olla rauhassa, rentoutua ja tuntea olonsa turvalliseksi. Varmasti samoiten kun Lilli, niin toi  puoli minussa puolustaa lapsiani henkeen ja vereen. Osaan olla todella häijy jos lapsiani kohdellaan huonosti ja en kaihda mitään keinoja suojata lapsiani.
Oma henkinen polkuni on auttanut minua lempeyteen ja minulle on kunnia asia saada kasvattaa näin hienojen sielujen polkua ja tavoitteena onkin kasvattaa lapsistani vahvoja elämään omaa elämäänsä, oli mitä tahansa vastassa.
Mutta onhan tämä mielenkiintoisaa kun on 3 niin erilaista lasta että olen oppinut jokaisen kohdalla toimimaan erilailla vaikka perusperiaatteet on kaikille samoja. Vaistoan aika herkästi mitä he tarvitsevat kulloinkin, mutta oppimista on vielä paljon.
Erityisesti  lapseni tarvitsee aina herätellä tähän maalliseen maailmaan, pois sieltä omista maailmoista ja voi pojat että hän osaakin suuttua kun pyydän jotain häneltä tai hän tarvitsee hoitaa koulujuttuja tmv. 
Isä on  ja  merkkiä en tiedä koska tarkka syntymäaika en ole koskaan selvittänyt. Isällä on  joten hän tulistuu nopeasti ja on aika ankara, joten olen joutunut pehmittämään kasvatusta hieman ja usein olenkin se joka ottaa lopullisen vastuun kasvattamisessa kun isällä ei riitä hermot.

[maarita]

Lilli

Tunnistan itsessäni hyvin tuon Kuu-Härän, joka minäkin olen.

Sitä syliä ja turvallisuutta pidin tärkeänä antaa, ja sain siitä paljon itsekin. Ehkäpä siksi kaikista kolmesta kasvoi tunteita ja toisia ihmisiä kunnioittavia kansalaisia.
Samoin kuin Avicii kaikki kolme kuitenkin vaativat erilaisen suhtautumisen tilanteissa.
Isänsä on Härkä, ja myös ankarampi ja joustamattomampi, joten jouduin aina olemaan tasoittelemassa. Ei aina niin helppoa ja mukavaa kun lapset puhuivat ensin minulle ja minä isälleen. Ja minä sain aina syyt jos lapsille tapahtui jotakin.

Samanlailla kuin Lilli olisin halunnut suojella heitä kaikilta kolhuilta. Nyttemmin olen pystynyt antamaan heidät elämälle ja ymmärtänyt, etten voi elää heidän elämäänsä.

[Kuuhilda]

   3.
No en tiedä, onko mulla mitään kasvatusmallia edes, mutta minä sanon miten tehdään, ja sitten on pärinät jos ei tehdäkään.
Koetan myös kannustaa lapsia oppimaan ajattelemaan itse, ja koetan opettaa, että valitsevat itse sen oikean vaihtoehdon, ihan jo luonnostaan...tässä oli hankaluuksia, että minä en lähde lakaisemaan tietä heidän puolestaan; itse se on niidenkin virheensä tehtävä.
Vaikutan takuuvarmasti myös tunteettomalta välillä, sitä ei aina kerkiä tuoda joka paikkaan, vaan ennemmin sitten keskustellaan mieltä vaivaamaan jääneistä asioista rauhassa iltasella tai muutoin sopivan hetken tullen. Hmmm. Naksun seinille pienistä asioista; kärsivällisyys ei riitä, mutta jos asia on iso ja painava ja vaatii sitä että joku tarttuu ohjaksiin ja tekee jotain, silloin olen sitkeä ja periksiantamaton.
En tiedä onko tämä nyt sitten kuuta, vai jotain muuta.

Lapsilla on        ja 

[Ave^^]

Minä en lapsena ole koskaan kokenut äitini tapaa olla äiti kaurismaiseksi, vaikka hänellä on kuu kauriissa. Jos ajattelen kovaa kuria, siitä tulee mieleen isä. En myöskään ole kokenut häntä tunnepuolella viileäksi tai etäiseksi, tai vaativaksi. Ehkä kauris näkyy siinä, että hän ei koskaan ollut mikään yltiöpäisen "hellanlettas"-tyylinen paapoja. Mutta aina olen selkeästi kokenut itseni rakastetuksi, ja äitini jossain määrin enemmän olen kokenut herkäksi kuin kovaksi. Siis oman kuuni kautta enemmän näköjään. Olen kokenut hänet ymmärtäväiseksi ja hyväksyväksi, ehkä kontrastina myös siihen että se "kova" rooli on ollut isälläni.

Mutta herranjestas sentään millainen  -äiti minä oikein tulen olemaan lapsilleni? 

[ghede]

Ei oo lapsia minulla, mutta jokseenkin traumaattinen sekä tunnekylmä lapsuus oli itselläni ja oon koko lyhyen ikäni lähinnä vaan joutunut toimimaan muiden ihmisten surkeiden ihmissuhteiden ylläpitäjänä/tukipilarina, koska he eivät ole itse typeryyttään kyenneet ratkaisemaan omia ongelmiaan. Samalla sitten olen uhrannut palan omasta elämästäni muiden miellyttämiselle. Ainoa asia, jota tällä hetkellä kaipaan on se, että saisin vain rakastaa ja olla rakastettu. Kuu on kaksosissa 11.huoneessa ja osana suurta ristiä tehden neliötä venukselle ja marsille ja oppositiota saturnukselle ja uranukselle.

Lisäksi minuun on iskostunut vuosien saatossa hyvinkin jäykkä ja pelonsekainen toimintamalli, jota nimenomaan vaistomaisesti toteutan sosiaalisissa tilanteissa. Uskon se johtuvan siitä, että en ole vieläkään pystynyt purkamaan sisälleni kasautunutta tunnepatoutumaa ja kaikki muistot sekoittuneena mielessäni vieläkin vaikuttavat negatiivisesti siihen millaisia ennakkokäsityksiä muista ihmisistä ja tilanteista muodostan.

[Lilli]

ghede, olikos sinulla Vaaka-nousu? Se tulee ainakin mieleen tuosta ensimmäisestä kappaleesta.

Minä kyllä uskon, että saat lapsuuden traumavyyhden purettua, kun olet ongelmakohdista kuitenkin noin tietoinen. Ehkä se vaatii jonkun massiivisen transiittipläjäyksen päälleen lähivuosina tai sitten vapaaehtoista terapiaan hankkiutumista. Itselläni lapsuuden vyyhti lähti purkautumaan  -transiitin aikoihin. Minähän tulin nyt vanhana äidiksi, olin vähän vajaa 43-vuotias esikoiseni syntyessä. Tässä on se hyvä puoli, että omaa elettyä elämää on jo reilusti takana, eikä ole suurta pelkoa siitä, että jotain henkistä sukutaakkaa siirtäisi taas seuraavalla sukupolvelle, koska kipukohdat on selvitetty jo aikoja sitten. Omia haaveita on saanut jo toteuttaa paljon, eikä tässä äitinä tarvitse haikailla elämättömän elämän perään. Sekä minulla että miehellä on aika hurjan plutonis-uraaniset kartat, kuten myös muilla sukulaisilla, mutta pojan kartta ei enää muistutakaan kovin paljon vanhempiensa karttaa. Pojalla taitaa vahvimmaksi planeetaksi tulla Jupiter, kun esim. äireellään se on sieltä heikoimmasta päästä. Synastriassa tietty tulee pojan kartalle mielenkiintoisia osumia niin isänsäkin kuin äitinsäkin kartoilta ja se jää nähtäväksi, miten ne vaikuttavat lapseen.

Ave^^, uskoisin, että sinusta tulee hyvin herkkävaistoinen äiti ja se on erittäin hyödyllinen ominaisuus erityisesti ihan pikkuisten kanssa toimiessa. Miehillähän Kuu ei ehkä niin vahvasti symboloi vanhemmuutta kuin naisilla, mutta omalla isällänihän on tämä Kuun asema, Aurinkomerkiltään hän on Leijona. Poikani on niin ikään Kuu-Kalat, nousu on Leijonassa, joten yhtäläisyyksiä on pojan ja isoisän kartoilla (lisäksi toinen veljistäni on Au-Kalat, Kuu-Leijona!). Isälläni on ollut aina hyvin rikas sisäinen elämä, josta hän ei tosin paljon puhu, mutta kaikesta huomaa, miten hän saattaa esim. rutiinitöitä tehdessään olla aivan omissa maailmoissaan. Leijona-Kalat -yhdistelmällä hän on taiteellisesti lahjakas ja on tehnyt paljon huvikseen mm. huonekaluja. Taiteellisuus on enemmän tai vähemmän perinnöllistä, meidän neljän lapsen perheestä ainoastaan isoveljeni ei ole juuri osoittanut taipumuksia taiteelliseen suuntaan. Moninkertaisena Kalana hän on kuitenkin musiikin ystävä ja on tietoinen myös nykyvirtauksista, eli ei ole jämähtänyt kuuntelemaan vain muutamaa teini-iän suosikkibändiään, kuten olen monelle muulle nähnyt tapahtuvan.

[ghede]

Lilli, ei vaan olin nousu-leijona. Tosin merkuriukseni (+vesta) on vaa'assa, joten liekö kirjallinen ilmaisuni sitten ainakin vaakamaista tai jotain.

Oikeastaan en ole enää ollenkaan varma siitä, että auttaako näiden asioiden tajuaminen minua ylittämään ongelmiani. Olen kyllä puhunut ja puhunut niistä monellekin henkilölle aikojen saatossa uuden näkökulman toivossa. Olen sen tyylinen ihminen, että saatan vuosia ja vuosia pidätellä jotain asiaa sisälläni tai esim. jatkaa jonkin asian tekemistä, vaikka se selvästikin aiheuttaisi jonkinlaista haittaa itselleni ja vasta sitten, kun stressikynnykseni alkaa häämöttää loppuaan niin saatan tehdä jonkin ratkaisevan päätöksen taikka suunnanmuutoksen. Mikäköhän tekijä kartallani voisi liittyä tuohon asioiden pitkittämiseen ja vetkuttelemiseen ja oman sinnikkyyden patologiseen koettelemiseen hinnalla millä hyvänsä? : Liekö kysymyksessä sitten karttani Saturnus, joka on aika vahvasti sijoittunut ollessaan osana suurta ristiä ja tietyllä tapaa mielestäni myös kyseisen suuren ristin "focal pointina", koska asettuu suuressa ristissä olevan kahden muun planeetan väliin eli on ns. niiden keskipisteessä. Toisaalta taas jotenkin liittäisin myös jokseenkin voimakkaan plutoni tähän samaan vyyhtiin, koska se on yhtymässä karttani hallitsijaplaneetan eli auringon kanssa ja eikö plutoon tavallaan liitetä sellaset rajut uudelleensyntymiset, jotka vaativat aluksi voimakastakin kipuilua osakseen ennen kuin voivat varsinaisesti puhjeta kukkaan? Lisäksi pluto on kartallani osana ns. "Thor's hammer" -kuviota - jälleen kerran kärkiplaneettana. (Ei kuitenkaan Astrid Thors! )

No, pluto on ainakin mukavasti transitoimassa nataali Neptunustani tällä hetkellä (tosin yhtymä on jo perääntymässä ja sen tehokkuus siten hälvenemässä) 5.huoneessa, joten voimakkaita elämänmullistuksia on varmaan ollut odotettavissakin! Toisekseen transiitti- Saturnus on tehnyt yhtymää nataali Auringolleni ja juuri nyt plutolleni 4.huoneessa, joten eiköhän sekin jo kerro jotain.

 

[mehmet]

En kumminkaan koe olevani erityisen tunnekylmä äiti. Ehkä tässä painaa DC:llä ja ylipäätään vahva Neitsyt-painotus kartallani. Huolehdin ja paapon välillä liikaakin, hermoilen lasteni puolesta ja joskus en saa unta, kun pähkäilen heidän murheitaan. Mutta ehkä veskarimaisuus sitten tekee sen, että osaan yhtä nopeasti lopettaa ylihuolehtimisen ja unohtaa välillä kokonaan, että olen äiti-ihminen ylipäätään. Ihan varmasti olen keskivertoäitejä suurpiirteisempi ja löysempi säännöissä, enempi kai juuri sellainen paljon parjattu "kaveriäiti". Siinä on puolensa ja puolensa. Pingottaa en jaksaisi sitten ollenkaan ja tosiaan vetoan lasten järkeen aina ennemmin kuin johonkin tunnehölynpölyyn, mitä kasvatukseen tulee. Tiedä sitten, ovatko lapseni jääneet syliä vaille... toivottavasti eivät.  - kuopus on kyllä välillä sellainen kainaloon takertuja että pois alta. Aika nuorena sain lapseni ja kaipa tuo veskarikuu senkin saa aikaan, että nuorekasta on meno kotona. Kuuni Veskarissa saa myös Uranuksen kolmion 11. huoneesta, että näin veskarimaisuus vaan korostuu huushollissani.

Tähän väliin täytyy kumminkin lisätä, että pidän ERITYISEN tärkeänä olla myös auktoriteetti lapsilleni. Epäselvää ei ole kuka meillä määrää (se olen minä, jolla on      ), mutta tavallaan koska johtajan asemani on niin itsestään selvä, voin tehdä kasvatusta aikas löysin rantein.

Oma äiti on  , mutta valovuoden päässä hössöttävästä rapuäidistä. Ehkä teki hänestäkin juuri sellaisen kaverimutsin, joka ei oikeastaan ikinä miettinyt, olenko riittävän kypsä ja vanha, että minulle voi puhua siitä tai tästä asiasta. Olen aina kokenut olevani äidin kanssa tasavertainen, ikäero oikeastaan unohtuu hänen kanssaan. Kääntöpuolena on, että kovin kummoinen aukotriteetti hän ei tosiaankaan ole! Enempi koin, että minä huolehdin hänestä kuin päinvastoin.

Lasteni kartoilla ilma-Kuut näkyvät, esikoisella sama kuin minulla  ja kuopuksella  . Miehelläni  . Koti- ja kasvatusasiat hoidetaan meillä puhumalla, puhumalla ja puhumalla.

Jaa, tulipa juuri nyt mieleeni, että ehkä Veskarikuuni "välinpitämättömyyttä" on sekin, että hanakasti olen ajamassa nuorisoa omia siipiään kokeilemaan. Maailma on iso ja avara, ja taidan edustaa enemmän sitä äitityyppiä, joka tylysti lykkää linnunpoikasen pesän laidan yli. Jälkikasvu on nimittäin lähdössä kotoa suhteellisen varhaisella iällä. Ei ovet paukkuen, mutta ehkä juuri siksi, että tiedostamattanikin kannustan heitä itsenäistymiseen ja riippumattomuuteen. Heh. Paljon olen viime viikkoina työstänyt tuota jälkikasvuni kotoa pois muuttamisen tematiikkaa, niin täältähän se pomppasi vastauskin, miksi näin.