Osallistunpa pitkästä aikaa minäkin, kiinnostava aihe.
Mulla myös 11. huone
, Arska ihan niukasti kympin puolella ainakin Placidus-huonejaolla.
Muuta merkittävää siellä ei ole kuin Kuun alasolmu, asteroideja en nyt varmaan ala etsimään. Alasolmu yhtyy kolmen asteen orbilla Arskaan, kahden asteen orbilla
.
Ja kai Uranuskin mainita täytyy, se könnää Ascin kupeessa (2 asteen orbi) Merkkarin kanssa (
), molemmat 12. huoneen puolella. Mars 0 astetta
.
Noh. Mitäs tästä touhustani sanoisin.
Täytyy sanoa että en noita aspekteja niin kauhean hyvin osaa tulkita, varsinkaan tuota alasolmua tuolla, että jos jollakin joku ajatus nousee niin kuuntelisin mielelläni.
Joka tapauksessa:
En saa itseäni luopumaan asioista (konkreettisista ja abstrakteista), jos yhtään tuntuu, että katuisin sitä - ja tämä tuo välillä suuria hankaluuksia. Esim. jos luopuminen ei ole minun päätettävissäni, jolloin asia voi harmittaa ja jopa ahdistaa minua todella kauan. Tai vaikkapa jos toiset painostavat luopumiseen ja itsekään en täysin eri mieltä ole, mutta kun osittain olenkin ja äh!
Toisaalta sitten, jos jokin asia tai henkilö elämästäni lähtee minun toimestani koska olen täysin vakuuttunut päätöksestä, niin sehän ottaa ja lähtee pysyvästi, enkä halua sitä enää takaisin.
Ja on siitäkin hyötynsä, että tiettyihin asioihin syventyy oikein läpikotaisin ja juurta jaksain.
Niin, sitten niitä toisenlaisia muutoksia. Tapanani on ollut ajatella että yhden kurkistuksen voi suoda melkein mille asialle vain, parhaimmille sitten luo useamman. :
Niin sitä sitten löytää itsensä hiippailemasta vähän vaikka mistä, päässä kenties ajatus "no mitäs hemmettiä mää täälläkin taas teen...."
Noh, kyllähän mää
olen, vähän pitää seikkailla, ja paljon mahtavia asioita on löytynyt tuolla tavalla.
Ja en voisi kuvitella että olisi joka päivä sama vaatetyyli! Ei missään nimessä. Siinähän tukehtuisi.
Eri päivinä saatan myös kuunnella ihan erilaista musiikkia. Teininä sitä jämähti yhteen tai kahteen bändiin, aikuisena on ollut kyllä ihan toinen ääni kellossa.
Mitä ystävyyteen tulee, niin soutaminen ja huopaaminen, pinnallisuus ja kaikenlainen "pelaaminen" ihmissuhteissa väsyttävät minut todella nopeasti. Ihan ihmissuhteiden alussa noitakin kai tarvitsee, mutta mahdollisimman äkkiä haluan saada selville, onko syntymässä kunnollinen, rehellinen ystävyys tai kumppanuus joka ei perustu noille em. asioille. Jos ei ole, niin tunnen itseni yksinäisemmäksi kuin yksin ollessani, joten vetäydyn takavasemmmalle.
Muoks: Aijuu, tuli tosta alasolmusta kyllä semmonen mieleen, että mulle on lapsena ollut leimallista pyrkiä muuttamaan
itseäni ja käytöstäni että kelpaisin toisille. Aikuisena sitten olen tajunnut, miten väärin olen itselleni tehnyt toimiessani noin.