seuraava »

[Lilli]

Hah, minä olen muuten sitä mieltä, että Johanneksen ilmestykset pitäisi poistaa Raamatusta. Moni on mennyt täysin sekaisin niitä lukiessaan. Järjellä ajateltuna ne ovat psyykkisen romahduksen kokeneen ihmisen kirjoituksia unimaailmastaan.

[Avicii]

Heh  On se muuten aika tuhtia luettavaa 

[Sirpa]

Itse olen kristinuskosta samaa mieltä kuin kaikista muistakin ihmisen junailemista isommista ja pienemmistä ismeistä ideologioista tai organisaatioista, että ne kaikki saavat aikaan sekä hyvää että pahaa. Ihmisillä on ilmeisen suuri taipumus luoda tällaisilla tavoilla järjestystä maailmaansa ja luulen, että jos uskonnot häviäisivät, tilalle tulisi kuitenkin jotain vastaavaa, mutta eri retoriikan keinoin.

Jos on ajatus, että niin ylhäällä kuin alhaalla niin uskonto on kuitenkin kuin ihmismieli isommassa mittakaavassa: kykenevä hyvään ja pahaan. Vaikka sitten olisi, että pahuus on vain harha tai mitä kukin uskookaan niin ainakin tämän maailman ominaisuuksiin se tuntuu kuuluvan siinä missä hyväkin ja mitä tahansa ihminen tekee, asioilla tuntuu hyvin usein olevan sekä hyvä että paha puoli. Joskus mietiskelen, että johtuu ehkä ihmisten kyvyttömyydestä hahmottaa laajoja kokonaisuuksia ja tekojensa seurauksia läpikotaisin. Pyrkimys on useimmiten hyvään, mutta sivutuotteena voi tapahtua kaikenlaista muutakin.
Ja toisinaan, vaikka pyrkimys olisi pahaankin, sivutuotteena voi syntyä hyvää: mm. jotkut lääketieteen hyödyntämät jutut ovat syntyneet sotateollisuuden sivutuotteena.

Epäilyä ja epävarmuutta pidetään usein heikkouden merkkinä, mutta kun ihmisluonto on mitä on, minusta on erittäin osuva sanonta: On vaarallisempaa olla vakuuttunut asiastaan kuin valehdella.

[Eklektikko]

Minä näen nyt tulevana muutoksena nimenomaan sen että uskonnot korvautuvat henkilökohtaisella hengellisyydellä.

Tarkennuksena vielä, uskonnolla tarkoitan hierarkkisesti organisoitua yhteisöä, jolla on jonkinlaisia johtajia/pappeja, tietyt muodot, rituaalit ja säännöt ja joka antaa elämänohjeita jäsenilleen malliin, 'tee näin tai muuten tapahtuu ikäviä.'

Henkilökohtainen hengellisyys puolestaan on taas jokaisen oma henkilökohtainen kontakti korkeimpaan, sieltä oman korkeamman Minän kautta, ilman sääntöjä, hierarkioita tai muiden ihmisten väliintuloa.

Eli usko/hengellisyys ei katoa mihinkään, mutta näen itse vain hyvänä asiana jos nykyisten järjestäytyneiden hierarkkisten uskonnollisten yhteisöjen vaikutus ja  vaikutusvalta vähenee. Ne ovat mielestäni jäänteitä ajalta jolloin valtioiden valta oli sen verran vähäisempi ja huonommin organisoitunut, että uskontokuntia tarvittiin ihmisten ruodussa pitämiseen ja niinkin maalliseen asiaan kuin väestökirjanpitoon.

[Lilli]

Kyllä ihmisille ruukkaa kehittyä pimeä puoli ja joillakin se saa temmeltää miten tahtoo, koska siitä ei olla erityisen tietoisia, sitä ei kohdata tai oma pimeys projisoidaan muihin, joissa sitten nähdäänkin aivan valtavasti negatiivisia piirteitä. Henkimaailman örkeiksikin tulkitut hahmot voivat olla ihan oman pimeän puolen heijastumia. Pimeä puoli kehittyy pelkoon perustuen ja sen rakennusaineita ovat traumat, hylkäämiset, kaltoinkohtelut, menetykset, rakkaudettomuus, tukahdutetut tunteet jne. Vaatii melkoista rohkeutta ja tiedostamista kohdata itsessään kaikkein kipeimmät pisteet ja mennä niitä päin. Hyvän ja pahan väliset taistelut ovat hurjimpia, kun ne käydään oman pään sisällä.

[Sirpa]

Minä näen nyt tulevana muutoksena nimenomaan sen että uskonnot korvautuvat henkilökohtaisella hengellisyydellä.

Tarkennuksena vielä, uskonnolla tarkoitan hierarkkisesti organisoitua yhteisöä, jolla on jonkinlaisia johtajia/pappeja, tietyt muodot, rituaalit ja säännöt ja joka antaa elämänohjeita jäsenilleen malliin, 'tee näin tai muuten tapahtuu ikäviä.'

Henkilökohtainen hengellisyys puolestaan on taas jokaisen oma henkilökohtainen kontakti korkeimpaan, sieltä oman korkeamman Minän kautta, ilman sääntöjä, hierarkioita tai muiden ihmisten väliintuloa.

Eli usko/hengellisyys ei katoa mihinkään, mutta näen itse vain hyvänä asiana jos nykyisten järjestäytyneiden hierarkkisten uskonnollisten yhteisöjen vaikutus ja  vaikutusvalta vähenee. Ne ovat mielestäni jäänteitä ajalta jolloin valtioiden valta oli sen verran vähäisempi ja huonommin organisoitunut, että uskontokuntia tarvittiin ihmisten ruodussa pitämiseen ja niinkin maalliseen asiaan kuin väestökirjanpitoon.

Tarkoitan uskonnolla ihan samaa ja se on eri asia kuin omakohtainen hengellisyys, jota löytyy ihan jokaisesta uskontokunnasta samoin kuin vallanhimoa, ulkokultaisuutta, tapauskovaisuutta jne. Oma suhtautumiseni on kuitenkin skeptisempi kuin Eklektikon. henkilökohtainen hengellisyys ei todella varmasti katoa minnekään, mutta en usko niin käyvän instituutioillekaan. Ihmiset on sen verran laumaeläimiä, etteivät ne pärjää ilman ryhmittymiä ja kun ryhmittymä perustetaan ja se kasvaa tarpeeksi, sama meno jatkuu.

Toki, jos odotukset siitä, että ihmiskunta todella olisi jotenkin kehittymässä pitää paikkansa niin ehkä siinä uudessa maailmassa on erilaista, mutta siitäkin pitää kyllä minun vielä kerätä hiukan lisää omakohtaista ja ympäristössä havaittavia todisteita, joita en ole vielä suuremmin havainnut, toisin sanoen en ole havainnut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Puheita on ollut ja omakohtaisia kokemuksia tuntuu olevan monilla (valitettavasti ei itselläni). Aika näyttää osoittautuvatko ne mielen luomaksi harhaksi vai todeksi ja voi toki käydä niinkin, että lopputulos näkyy vasta niin pitkän ajan päästä, että ainakaan tässä hahmossa en ole sitä näkemässä. Vielä en ole ihan ennustellusta muutoksesta vakuuttunut.

[Avicii]

Nimenomaan ajattelen että uskonnot jotka pelottelevat kaikenlaisilla hengellisillä olennoilla voi aiheuttaa ihan vakavan kriisin ihmisen sisällä kun lähdetään purkaamaan niitä omia puolia, sekä hyvässä että pahassa. Tätä tuskin kukaan kieltää koska se on meillä sisäänrakennettuna tämä dualistisuus. Tämän takia olisi niin ensiarvoisen tärkeää opetella myötätuntoa, lempeyttä, armollisuutta ja hengen lujuutta ennen kun sukeltaa liian syvälle. Tämä on säästäkseen ihmisiä turhilta, joskus jollekin hyvin rankoiltakin sisäisistä kamppailuista.
Itse olen kokenut tämän erittäin tuskallisena. Juuri muutama päivä on ollut todella vaikeita kun tajusin kuinka ankara olen loppupelissä itselleni ollut ja vieläkin löytyy niitä kipupisteitä sisällä. Mutta sydämen kautta koen saavani ja antavani itselleni mahdollisuuden kokea eheytyksen. Mutta näin minulla 

[Avicii]

Minä näen nyt tulevana muutoksena nimenomaan sen että uskonnot korvautuvat henkilökohtaisella hengellisyydellä.

Tarkennuksena vielä, uskonnolla tarkoitan hierarkkisesti organisoitua yhteisöä, jolla on jonkinlaisia johtajia/pappeja, tietyt muodot, rituaalit ja säännöt ja joka antaa elämänohjeita jäsenilleen malliin, 'tee näin tai muuten tapahtuu ikäviä.'

Henkilökohtainen hengellisyys puolestaan on taas jokaisen oma henkilökohtainen kontakti korkeimpaan, sieltä oman korkeamman Minän kautta, ilman sääntöjä, hierarkioita tai muiden ihmisten väliintuloa.

Eli usko/hengellisyys ei katoa mihinkään, mutta näen itse vain hyvänä asiana jos nykyisten järjestäytyneiden hierarkkisten uskonnollisten yhteisöjen vaikutus ja  vaikutusvalta vähenee. Ne ovat mielestäni jäänteitä ajalta jolloin valtioiden valta oli sen verran vähäisempi ja huonommin organisoitunut, että uskontokuntia tarvittiin ihmisten ruodussa pitämiseen ja niinkin maalliseen asiaan kuin väestökirjanpitoon.

Tarkoitan uskonnolla ihan samaa ja se on eri asia kuin omakohtainen hengellisyys, jota löytyy ihan jokaisesta uskontokunnasta samoin kuin vallanhimoa, ulkokultaisuutta, tapauskovaisuutta jne. Oma suhtautumiseni on kuitenkin skeptisempi kuin Eklektikon. henkilökohtainen hengellisyys ei todella varmasti katoa minnekään, mutta en usko niin käyvän instituutioillekaan. Ihmiset on sen verran laumaeläimiä, etteivät ne pärjää ilman ryhmittymiä ja kun ryhmittymä perustetaan ja se kasvaa tarpeeksi, sama meno jatkuu.

Toki, jos odotukset siitä, että ihmiskunta todella olisi jotenkin kehittymässä pitää paikkansa niin ehkä siinä uudessa maailmassa on erilaista, mutta siitäkin pitää kyllä minun vielä kerätä hiukan lisää omakohtaista ja ympäristössä havaittavia todisteita, joita en ole vielä suuremmin havainnut, toisin sanoen en ole havainnut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Puheita on ollut ja omakohtaisia kokemuksia tuntuu olevan monilla (valitettavasti ei itselläni). Aika näyttää osoittautuvatko ne mielen luomaksi harhaksi vai todeksi ja voi toki käydä niinkin, että lopputulos näkyy vasta niin pitkän ajan päästä, että ainakaan tässä hahmossa en ole sitä näkemässä. Vielä en ole ihan ennustellusta muutoksesta vakuuttunut.

Samaa mieltä. Tosin se oma hengellisyys on varmasti aika tavanomainen, joskin ei niin uskonnoita seuraava, vaan perustuu lähinnä sisäisiin kokemuksiin energioista ja osittaisena selvännäköisyytenä. En ole myöskään itse vakuuttunut suunnan parantumisesta mutta toisaalta nyt alkuun voi olla suurempia kriisejä ja sitä kautta saavutetaan jotain uutta ja parempaa, mutta pidemmällä aikavälillä. Sit taas toisaalta, minne se dualismisuus tulee mihinkään katoamaan, mutta kenties saavutetaan jonkilainen tasapaino.

[Lilli]

Komppaan vahvasti sitä ajatusta, että sieltä sydänchakrasta/korkeammasta minästä tms. löytyy se tieto siitä, mitä kannattaa kuunnella ja mitä ei. Eli voisi ehkä ajatella, että henkinen kehitys kannattaa aloittaa niiden omien mörköjen putsaamisen lisäksi siitä, että saa sen kontaktin sinne sisimpäänsä jonka tuntemuksia voi sitten kuunnella ja niihin luottaa.

Kaivattaisiin itse asiassa varmaan ihan omaa ketjua siitä, miten sen kontaktin saa.

Tämähän ei ole ihan yksinkertainen asia, mutta pikkuisen googlailemalla löysin tämän juttusarjan, joka kyllä omakohtaisten kokemusten nojalta kuullostaa ihan tutulta:

Egosta sydämeen, osat I-IV:

http://www.jeshua.net/fi/lightworker/jeshua6.htm
http://www.jeshua.net/fi/lightworker/jeshua7.htm
http://www.jeshua.net/fi/lightworker/jeshua8.htm
http://www.jeshua.net/fi/lightworker/jeshua8a.htm