En tarkoittanut Jamesia, vaan kävi mielessä yksi toinen henkilö ... mutta ei sillä nyt niin väliä.
Atavistinen kyky on tavallaan "jäänne" menneiltä ajoilta, eli niiltä ajoita jolloin meillä kaikilla oli näitä kykyjä ... ainekin selvänäköisyyttä jos ei muuta, heistä yleensä sanotaan, "hän on ihminen jolla on erikoinen auttamisen lahja" Tällaisen ihmisen kyky on kuin jokin ulkoinen voima ja jota siis hänen kauttansa ohjataan.
Mutta silti persoona on läsnä, esim. hän voi laveasti kertoa erikoisista kokemuksista mitä juuri hän on elämässä kokenut jne.
Mutta jos ihminen kulkee henkistä tietä, niin se vanha koettu elämä, persoonallinen hapatus katoaa, sitä ei edes muista, eli mielikuva omasta itsestä katoaa joko lopullisesti tai siirtyy kauaksi syrjään ja tilalle tulee ihmeellinen myötätunto kaikkea olevaista kohtaa, tässä tilassa esim. valotyökin on mahdollista, niin kuin moni muukin asia.
Valotyössä on vaan se että se kohdistuu jonnekin, mutta tuo myötätunto (parempaa sanaa en nyt keksinyt) ei varsinaisesti kohdistu, vaan se on kuin auringon paiste, ei sekään paista valikoivasti, vaan kaikille.
Ehkä valotyöntekijän kuuluu ollakin ”persoonallinen” jotta sitä energiaa voidaan kohdistaa.